Ičeštä šanelenta karjalakši

Terveh!

Vienankarjalan pakinakurššilla olemma opaštun šanelomah ičeštänä roulikorttija käyttyän. On vesselä eläytyö mihnih roulih ta yhellä aikua opaštuo šanelomah eri asieloita karjalakši. Opaštujat šuatih valmehet roulikortit, kumpasissa oli eriluatuista tietuo kekšittylöistä ristikanšoista, ket ollah šivokšissa karjalaiseh elokšeh. Eritiemaista šanaštuo ta korttiloissa olijua kulttuurista tietuo on pyöritelty kurššilla eri luatuh.

Enšimen ruatopajoissa opaštujat paistih keškenäh roulikorttien mukah, kyšeltih ta vaštual’tih. Opaštaja kommentiiruičči ta anto lisyä tietuo.

Šiitä kotiruavokši tuli kirjuttua teksti, kumpaseh piti šuaha kolmen roulihenkilön tiijot (roulikortit on voinun ičen valita). Kotiruavon tarkemmat ohjavot nävytäh alempana.

• Kirjuta teksti mie-muuvvošša puittokuin kertosit ičeštä. Jata kortissa olijua starinua kahella-kolmella šeikalla. 

Tiemat ta šanašto: ičeštä kertomini, ulkonäkö ta luonto, ammatit ta himoruavot, joutoaika, karjalaiset nimet, karjalaiset šananpolvet.

• Kaččele toisie roulikorttija. Kuvittele, jotta kennih kuvattuloista on šiun tovarissa tahi sussieta tahi heimolaini. Kirjuta teksti häneštä. Tämä teksti on hiän-muuvvošša.
• Kaččele tuaššen roulikorttija. Kenen kera tahtosit tuttavuštuo, mintäh? Lisyä vaštauš šamaseh tekstih.

Šen jälkeh opaštaja tarkisti ta kohenteli tekstit. Lisäruavokši jokahini opaštuja luki oman tekstin ta luati iänittehen.

Alahana niät tämän kuršširuavon tulokšet. Voipi lukie tai kuunnella vienankarjalakši. Kuvat liitytäh tekstien šiämyštäh.

Parahin tervehyisin

kurššin opaštaja Olga Karlova

*

Pravoukko ta ämmö vienalaisie pakolaisie

Kirjuttan ta iäneh luken Mikki Noroila

Mie olen Kuntijärven Muarie ta ikyä miula on 30 vuotta. Elän Helsinkissä, hoš olen šyntyn Oulušša. Mie smietin, jotta luonnoltani olen tarkka ta hyvävirkani inehmini. Niin olen šuanun lapšuošta šuaten kuulla muamolta. Miun pravoukko ta ämmö oltih vienalaisie pakolaisie ta hyö tultih Oulankan Kuntikyläštä. Miun omašša pereheššä on mieš Šanteri ta tytär Tuarie. Hyö ollah ylen kallehet ta armahat miula. Šanteri on Vienan Jyškyjärveštä ta myö kašvatamma Tuarieta karjalan kielellä. Rikeneh olemma niisi matannun Vienah heimolaisie tiijuštamah. Miun rotn’ua eläy Kiestinkissä ta Šanterin muamo eläy Kalevalašša. Šentäh kun karjalan kieli on keralla jokapäiväseššä elokšešša, tykkyän šanuo: ei oma kieli kačo šelkyä paina!

Miun tovarissua kučutah Anna Rauhala. Hiän on 40-vuotini ta eläy Jovenšuušša. Hiän ruatau Päivännoušu-Šuomen yliopissošša ta tutkiu karjalan kieltä. Hänellä himottais kirjuttua karjalan kielen opaššuškirja, kumpani paššuais šuomenkielisillä opaštujilla. Luonnoltah hiän on tiijonhimoni ta tykkyäy pakautella inehmisie. Šentäh hiän käypi Pakinapirttih, kunne keräytyy karjalan kielen eri murtehien pakasijie.

Miula himottais tuttavuštuo Puola Mussikkaiseh. Hiän šoittau kitaralla ta pajattau karjalakši. Miepä šoitan baššolla, ta myö voisima luatie yheššä musiikkie. Hiän kirjuttau karjalankieliseh Wikipedijah ta smietin, jotta še on ylen mieltäkiinnittäjä tielo. Hiän vois opaštua milma luatimah Wikipedija-artikkelie.

*

Kirjutan karjalankieliseh Wikipedijah

Kirjuttan ta iäneh luken Eiji Kirves

Mie olen Puola Mussikkaini ta mie olen 27 vuuvven vanha. Miula on pität muššat tukat ta olen očkapäini. Miun pereh on miun muamo ta tuatto, ta miula ei ole lapšie. Mie elän konša missäi, ka nyt elän Helsinkissä. Miun ruatopaikka on yöklupissa, mie olen varteiččijana yöklubi Mascotissa. Mie ruan äijän joutoaikana ta miun himoruato on karjalaisen musiikin luatimini. Mie šoitan kitaralla ta pajatan karjalakši. Mie tykkyän Sattuma-bändistä, še on karjalaini bändi. Toičči mie kirjutan karjalankieliseh Wikipedijah. Mie kirjutan konša mitäki vesselyä. Mie pien vesselyä tovarissojen kera, rikeneh myö mänemmä čäijyllä tahi kačomma kinuo. Mie tahon, jotta karjalan kieli šais kielisakonan Šuomešša, šentäh kun še on tärkietä opaššukšen kannalta. Miun mielehini šananpolvi on ”pakina pakinan jatkau”, šentäh kun mie olen pälpäččy.

Miun tovarissa Ort’t’o Lesonen eläy Venehjärven kyläššä. Hiän on 56 vuuvven vanha ta on ulkonävöltäh ta luonnoltah turpiepartani pakasija ta ruataja ristikanša. Hiän kašvattau mäntymeččyä ta hänellä ei ole joutuo, šentäh kun hänellä on šiivattua liävä täyši. Kakši lehmyä, yksi lähtömä, yksi Pruuni-heponi ta kakšitoista lammašta. Lehmie kučutah Marja ta Laila, ta mie en muissa lampahien nimie, yksi on onnakko Šuvi. Ort’t’o tykkyäy istuo kiukualla ta kuunnella ukon starinoja. Ukko starinoiččou konša mistäki, ka mie tykkyän starinoja kontiešta ta mečäštä. Toičči Ort’t’o käyttäy turistija Venehjärvellä ta Vuokinjovella, toičči mie mänen hänen matkah. Ort’on mielehini šananpolvi on ”ei muaten marjat tulla, istuon ikihyvyöt”.

Mie tahtosin tuttavuštuo Anna Rauhalan kera, šentäh kun hiän on karjalan kielen tutkija. Mie tahtosin paissa hänen keralla karjalan kielen kielisakonašta Šuomešša.

*

Olen karjalan kielen tutkija

Kirjuttan ta iäneh luken Susanna Nyrhilä

Mie olen Anna Rauhala. Olen 40-vuotini ta elän Jovenšuušša. Miun ruatopaikkani on Päivännoušu-Šuomen yliopisto. Olen karjalan kielen tutkija. Konša en ole ruavošša, käyn Pakinapirttih yheššä karjalan kielen murtehien pakasijien kera. Miula himottais kirjuttua karjalan kielen opaššuškirja šuomenkielisillä opaštujilla. Tykkyän pakautella ihmisie ta olen tiijonhimoni inehmini.

Miun yštäväni nimi on Aino Kieleväinen. Hiän on šyntyn Vuonnisen kyläššä. Hiän rikeneh šanou, jotta hiän on vanha kuin taivaš. Aino on ollun pensijalla 20 vuotta, ka hiän toičči šoutelou järvellä ta onkittau kalua. Hiän on moini pälpäččy.

Miula himottais tuttavuštuo Vatasen Outin kera. Hiän on ruavošša Oma Mua -leheššä, mi on karjalankielini. Hiän kirjuttelou niiše lapšien Kipinä-lehteh. Outi on šyntyn Koštamukšeh. Ušon, jotta meilä olis ylen mukava paissa yheššä tai kirjuttua kirjasie karjalakši.

*

Prostoi hyväšiämini papuraiska

Kirjuttan ta iäneh luken Saana Pulkkinen

Mie olen Aino Kieleväinen ta olen šyntyn Vuonnisen kyläššä. Mie olen vanha kuin taivaš ta ollun pensijalla jo 20 vuotta. Olen prostoi hyväšiämini papuraiska. Mie tykkyän šouvella järvellä ta onkittua kalua ta tikuttua. Mielelläni mie paissan šulččinoja ta pälpätän sussietan kera. Mie en tykkyä, konša čakka inäjäy korvanjuurella. Miula on kakši poikua ta kolme punukkua. Heijän kera mie näkeyvyn joka netäli. Talvella myö mänemmä čurnimah čunalla. Mie tahon, jotta muan piällä ois rauha.

Miun tovarissua kučutah Ort’t’o Lesonen. Hiän on 56 vuuvven vanha ta eläy Venehjärven kyläššä. Hiän kašvattau mäntymeččyä ta toičči käyttäy turistija Venehjärvellä ta Vuokkijovella. Ort’t’o tykkyäy istuo kiukualla ta kuunnella ukon starinoja. Hiän on pakasija ta ruataja ristikanša. Ort’olla on liävä ta šielä eläy kakši lehmyä, yksi lähtömä, Pruuni-heponi ta kakšitoista lammašta. Ort’t’o tykkyäy šanuo: ”Ei muaten marjat tulla, istuon ikihyvyöt.” Toičči mie kulen Ort’on keralla hänen mečäššä. Kerran kevyällä myö löysimä kontien talvipešän. Ei kontieta näkyn, oli hiän lähten jo.

Tahtosin tuttavuštuo Anna Rauhalan kera, kun hiän on karjalan kielen tutkija.

*

”Ei muaten marjat tulla, istuon ikihyvyöt”

Kirjuttan ta iäneh luken Tuuli Vihko

Milma kučutah Ort’t’o Lesonen. Mie olen 56 (viijenkymmenenkuuvven) vuuvven vanha. Mie elän Venehjärven kyläššä. Ruavokši mie kašvatan mäntymeččyä. Mie ylen tykkyän istuo kiukualla ta kuunnella ukon starinoja. Luonnoltani mie olen pakasija ta ruataja ristikanša. Käytän turistija toičči Venehjärvellä ta Vuokinjovella. Joutoaikua miula ei ole, šentäh kun miula on šiivattua liävä täyši. Miula on kakši lehmyä, yksi lähtömä, yksi Pruuni-heponi ta 12 lammašta. Miun mielehini karjalaini šananpolvi on: “Ei muaten marjat tulla, istuon ikihyvyöt.”

Mie tykkyän kuunnella ukon ta ämmön starinoja. Ennein kontieta oli noššatettu toisien piällä. Konša näin ruattih, kontie šuatto šyyvvä lehmän tahi lähtömän. Noššatettih niin, jotta še oli voinun yhen perehen lehmie šortua eikä liikuttan muita. Mie en ole kuullun, jotta šemmoista olis nykyjäh. Konša kontieta käytih ampumašša, ei šatuttu šiih. Kontie mäni männeššäh. Toičči on kontie purekšennellun meččämieštä, kumpani oli kontieta ampun. Hiän voipi šortua miehen!

Miun tovarissa on Sanna Kukkonen. Ikyä hänellä on 27 (kaksikymmentäseiččemän) vuotta. Hiän eläy Ilomančissa. Hänen ruato on taituoilija. Luonnoltah hiän on melkoni pälpäččy, ta hiän on kahallah toisilla. Taituoilija on kahallah toisilla ta muailmalla. Himoruatona hänellä ollah kielet. Hiän šuvaččou opaštuo eri kielie. Täh palah hiän opaštuu karjalan kieltä loittokurššilla Päivännoušu-Šuomen yliopissošša. Pereh hänellä on hänen vaštineh Tuisku ta koira Mučči. Koiralla on karjalaini nimi. Sanna tahtou šuaha valmehekši omituisen näyttelykšen. Hänen mielehini šanonta on “pakina pakinan jatkau.”

Miula himottais tuttavuštuo Vatasen Outin kera. Hiän on toimittaja, ta šentäh hiän tuntou äijä inehmisie. Hiän niise tykkyäy pakauttua kylän rahvašta karjalakši. Hiän on kuullun väkitukun starinoja. Miula himottais kuunnella Outin starinoja. Hiän kirjuttelou eri lehtilöih niise.

*

Taituolija Ilomančista

Kirjuttan ta iäneh luken Mia Skön

Mie olen Sanna Kukkonen. Miula on 27 vuotta ikyä. Elän Ilomančissa. Mie olen ruavošša, olen taituolija. Olen luonnoltani melkoni pälpäččy, kahallah toisilla. Tykkyän pakautella inehmisie. Šuvaičen niise paissa eri kielillä. Täh palah mie opaššun karjalan kieltä yliopisson kurššilla. Še on miun himoruato. Miula on vaštineh Tuisku ta koira Mučči. Miula himottais šuaha valmehekši omituisen näyttelykšen. Miun mielehini šanonta mänöy: ”Pakina pakinan jatkau.”

Miun tovarissa on Puola Mussikkaini. Hiän opaštuu šamalla kurššilla, kumpasella mieki opaššun. Myö olemma yhtä ikyä. Puola eläy konša missäi ta nykyjäh hiän ruatau varteiččijana yöklupissa. Hänellä ei ole vaštinehta eikä šiivattua. Olis hyväččäini asie, hoš hänellä olis koira šen tähen, jotta miun ta hänen koirat voitais kisata yheššä. Miun tovarissan himoruato on oman musiikin luatimini. Hiän malttau šoittua kitaralla ta pajattua karjalakši. Toičči hiän niise kirjuttau karjalankieliseh Wikipedijah. Rikeneh hiän pitäy vesselyä tovarissojen kera. Hänen mielehini karjalaini arvautuš on: ”Akka alla ähkäy, ukko piällä löyhkäy.” ”Mipä še on? – Ka kyly, tiettäväini!”. Puola tahtou, jotta karjalan kieli šais kielisakonan Šuomešša.

Myö molen tahtosima tuttavuštuo Remšu Iivanah. Hiän on luonnoltah ilovärčči ta hyvävirkani inehmini, kumpaista myö näkisimä joka päivä poikkoina. Olis vesselyä pajattua yheššä.

*

Kuivajärven Huovisen šukuo

Kirjuttan ta iäneh luken Hanna Mensonen

Mie olen Petri ta elän Kajuanissa, ka šyntysin olen Kuivajärveštä, Huovisen šukuo olen. Olen eläkkehellä olija ukkoraiska. Myö elämmä Pirjon kera pieneššä talošša, kumpasešša on nellä perttie ta pihakyly. Mie olen iče taloni srojin, konša olin vielä riški ta poikkoi priha. Meijän pereheššä on niise kolme ruavašta lašta, kumpaset eletäh loitompana. Viisi punukkua käyväh rikeneh ämmön ta ukon luokše kostih. Kuivajärveššä on ielläh miän mokki, talvella käymmä šinne hiihtämäh ta piemmä jiäverkkoloita. Harraššukšena mie luajin šukututkimušta ta opaššun karjalan kieltä loittuota, šentäh miun ämmö pakasi šillä kielellä. Olen opaštun käyttämäh Zoomie, näkeyvymmä šielä niise punukkojen kera.

Miun heimolaini Sanna on kahenkymmenenšeiččemen vuuvven ikäni naini, hiän eläy Ilomančissa. Sanna on taituolija ta kertou olovan melkoni pälpäččy. Hiän šuvaiččou opaštuo eri kielie, esimerkiksi hiän pakajau ruočin ta šakšan kieltä. Täh palah hiän niise opaštuu karjalan kieltä loitočči, šentäh nykyjäh še on ylehistä, jotta šuau paissa karjalakši missänih tietokonehen ekranin ieššä. Pereheššä hänellä on vaštineh ta koira. Koirua kučutah Mučči, ta še on toičči melkoni toračču. Sanna tahtou šuaha valmehekši omituisen näyttelykšen, kumpaseh kävis äijä rahvašta ta oššettais hänen taijehta.

Mie tahtosin tuttavuštuo Aino Kieleväisen kera, šentäh tuumaičen, jotta hänen kera miun mieli lepyäis, milma šamalla nakrattais ta itettäis. Päivä hänen kera olis elokšenvertani. Hiän kuuloštau viisahalta ristikanšalta, kumpani tietäy, mi on elokšešša tärkietä ta mi ei. Himottais lähtie šoutelomah Ainon kera järvellä, onkittamah kalua.

*

Kruutat ta tikuttamiset

Kirjuttan ta iäneh luken Sara Seppänen

Mie olen Aino Kieleväinen ta olen ollun pensijalla 20 vuotta. Olen papuraiska, kumpani tykkyäy luatie kruutat ta tikuttamiset sussietoilla, kun miula ičelläni ei ole punukkoja. Olen aina elän vain iččeni keralla. Miula on kakši kiššua.

Miun armahin sussieta on Iro Mošnikova. Hiän tykkyäy kuunnella miun starinoja ta opaštuu miun keralla luatimah karjalaisie kruuttie, mie opaššan häntä tikuttamahki. Hiän on päivisin školašša, ka iltasin Iro käypi rikeneh miula kostih. Toičči järeššämmä kyykkäkisat kaikilla kylän pikkaraisilla. Iro on ylen hyväluontoni tyttö, šemmoni ilovärčči. Hiän on miula kuin punukka. Toičči hänen vellet ruvetah pakinoilla meijän keralla ta pajatamma niisi yheššä vanhoja lauluja.

Miula himottais tuttavuštuo uuvven sussietan keralla. Hiän muuttu vašta viisi netälie takaperin sussietataloh. Häntä kučutah Puola. Hiän on Helsinkistä, ka hänellä himotti elyä pikkaraisešša kyläššä. Hänen mielitietty Huttu muuttuu teräväh niisi tänne elämäh. Himottais pakautella Puolua, kun olemma hoš ni loittosie, ka heimolaisie. On ylen vesselä, jotta hiän puuttu muuttumah sussietakši. Rupien auttamah häntä eččimäh hyvyä ruatopaikkua. Huttu ruatau šuvikarjalan loitto-opaštajana.

*

Puanajärven Mečon Iro

Kirjuttan ta iäneh luken Nina Stepanoff

Miun nimi on Irina Mošnikova, ka mie tykkyän konša milma kučutah Mečon Irokši. Meččo on miän šuvun karjalaini nimi. Mie olen šäplä tyttö, šanou ämmö. Mie tykkyän miun pakšušta valkiešta kaššašta. Mie elän Puanajärveššä ta mie olen poikkoi 14-vuotini koululaini. Miän pereheššä ollah muamo Našto, tuatto Kirilä ta miun vellet Ontrei ta Reino. Miula himottais piäššä opaštumah Petroskoin yliopistoh. Mie šuvačen kisata kyykkäh ta kuottelen opaštua muasteriksi.

Miun tovarissa on Aino Kieleväinen. Hiän on vanha kuin taivaš, a hyväšiämini papuraiska. Hiän on ollun pensijalla 20 vuotta ta elän miän sussietana šiitä šuaten. Hänen himoruato on šouvella järvellä ta onkittua kalua. Koulun jälkeh mänen Ainolla kostih, ta myö lähemmä yheššä kalalla venehellä. Aino tykkyäy tikuttua. Talvella myö juomma čäijyö, šyömmä miun šriäppimie šulččinoja, Aino tikuttau ta mie piiruštelen. Aino rikeneh moliu, jotta muan piällä olis rauha.

Mie tahtosin tuttavuštuo lähemmälti Outi Vatasen kera, kumpani on miun ristimuamo. Outi on miun muamon tovarissa, a emmä ole näkeytyn kotvah. Outi on toimittaja, ta mie tahtosin niise opaštua kirjuttamah ta julata kirjan. Olen luken Outin kirjuttamie tekstijä ta lorusie lapšilla. Outilla on 13-vuotini tytär Anni. Olemma piättän Annin kera, jotta mie matkuan tulijana kešänä Koštamukšeh, missä hyö eletäh.

*

Biologilla paššuaja ruatošija

Kirjuttan ta iäneh luken Johanna Pelling

Milma kučutah Načči Mastinen ta olen vašta valmistun Petroskoin yliopissošta, kušša mie opaššuin biologieta piäainehena. Miun huaveh olis piäššä ruatamah Puanajärven Kanšallispuistoh, šentäh kun smietin jotta še olis ylen paššuaja ruatošija vienankarjalaisella biologilla. Še on miula tuttava ympäristö ta hyvin maltan Puanajärven lajisson! Olisin niisi lähellä omua armašta perehtä, olen niät Piäjärveštä kotosin. Šielä eläy miun muamo ta tuatto, čikot ta veikko, ämmö ta ukko ta äijä muuta rotn’ua. Puanajärven vuarat ta järvimaiselmat ollah miula ylen armahat, puittokuin omua perehtä neki. Luonnošša kulkomini on miula ylen mielehini himoruato. Mie šuvaičen kačella mityttänih mečän eläjyä ta keryälen materijalie tuohivakkasie varoin. Tuohešta on vesselä luatie kaikenmoisie pikkaraisie vehkehie, perintehellisie ollah ta luonnonmukaset niisi. Keštäjä kehityš on miula tärkie asie. Mie tahtosin luatie tutkimušta Puanajärven Kanšallispuisson kašviloista ta elukoista, ta viijä puisson kost’ua tuttavuštumah kaunehih maiselmih šekä kerroissella heilä starinoja puisson eläjistä. Onnakko tulovina vuosina šuattasin jatko-opaštujakši vielä pyrittyä, luatisin hoš väitöškirjua Puanajärven luonnošta.

Miun šeukku on Mečon Iro, hiän eläy Puanajärveššä. Miun täti Našto muutti Puanajärveh, konša mäni miehellä 20 vuotta takaperin. Iro on hänen kuopuš, hiän on ylen poikkoi ta čoma tyttö, valkietukkani ta šinišilmäni. Hiän on hyväččäini opaštuja, hiän alallah miulta kyšelöy yliopissošta. Hiän šanou, jotta tahtois niisi Petroskoih opaštumah! Karjalan kieli on Irolla ylen armaš ta hiän huaveilou, jotta piäsis opaštumah karjalan ta šuomen kieltä. Hiän tahtois valmistuo opaštajakši ta opaštua Puanajärven koulušša, šamašša missä hiän täh palah opaštuu! Hiän tykkyäy kaikenmoisista karjalaisista perintehistä. Hiän äijälti šuvaiččou sriäppie kalittua ta šulččinua, ta miun Našto-täti opaštau Iruo luatimah koššon. Našto on kačo muasteri käsiruatoloissa, hiän on koko perehelle vorssat karjalaiset koššot luatin.

Mie tahtosin tuttavuštuo Rauhalan Annan kera, šentäh kun hänellä on ylen hyväččäini ta tärkie ruatošija. Mie tahtosin šamanmoisen ruavon ičelläki! Hiän malttau hyvin karjalan kieltä, hänen kera olis vesselä paissa karjalakši ta männä yheššä Pakinapirttih. Voisin ičeki opaštuo enämpi karjalua. Tahtosin oštua hänen kirjuttaman karjalan opaššuškirjan, še olis ylen tärkie šuomenkielisillä opaštujilla. Mie olen šamanmoini luonnoltah kuin ni Anna, tiijonhimoni. Smietin, jotta meilä olis ylen äijä hyvyä pakinua!

*

Kisuan kyykkyä

Kirjuttan ta iäneh luken Santra Soloveva

Terveh teilä! Milma kučutah Iro Mošnikova. Ka miun šuvun karjalaini nimi on Meččo. Šuvaičen, konša milma kučutah karjalakši – Mečon Irokši. Miula on 14 vuotta. Miula on pakšu valkie kašša, olen vet šoma neičyt. Ämmö šanou, jotta olen šäplä tyttö. Miun pereheššä on viisi henkie: mie, muamo Našto ta tuatto Kirilä, kakši vellie Ondrei ta Reino. Myö elämmä Puanärveššä, mie vielä koulušša opaššun. Tahon piäššä opaštumah Petroskoin yliopistoh opaštumah karjalan kieleh! Miun himoruato on kyykkä. Kisuan kyykkyä kakši kertua netälissä!

Internetin kautti tuttavuššuin Šuomešša eläjän karjalaisen kera. Hänen nimi on Sanna Kukkonen. Löyvin hänen profiilin Instagramista. Hän on milma vanhempi, hänellä on 27 vuotta ikyä. Hän eläy Ilomančissa ta on ruavošša taituolijana. Luonnoltah hiän on melkoni pälpäččy, šemmoni kahallah toisilla. Hänen pereh on pieni: vaštineh Tuisku ta koira Mučči. Hiän šuvaččou opaštuo eri kielie. Täh palah opaštuu karjalan kieltä loittokurššilla, ta mie opaššan hänellä karjalua, ka hiän auttau milma šuomen kielen opaššunnašša. Hänen mielehini šanonta on ”pakina pakinan jatkau”. Vielä tiijän, jotta hiän tahtou šuaha valmehekši omituisen näyttelykšen.

Iče tahtosin tuttavuštuo Puola Mussikkaisen kera. Hänellä on šama ikä kuin miula ta hiän tahtou, jotta karjalan kieli šais kielisakonan Šuomešša ta kirjuttau karjalankieliseh Wikipedijah. Hiän on toven karjalan kielen ta kulttuurin aktivisti, meilä voipi olla äijä yhtehistä. Ta vielä hiän rikeneh pitäy vesselyä tovarissojen kera, niise miun kera vois!

*

Pakajamma rikeneh čatissa

Kirjuttan ta iäneh luken Sikke

Terveh! Mie olen Sanna Kukkonen. Olen 27-vuotini ta mie tykkyän paissa äijän, kuitenki mie en tykkyä pajattua. Olen pitkätukkani ta poikkoi inehmini. Olen taituolija ta tahon šuaha valmehekši taitonäyttelyn. Elän Ilomančissa, miun pereheh kuuluu miun vaštineh ta koira Mučči. Mielehini šanonta on “pakina pakinan jatkau”. Himoruatona šuvaičen opaštuo eri kielie ta tykkyän pelata stolapelilöih.

Miun tovarissa on Načči Mastinen. Hiän on 22-vuotini ilovärčči ta ylen čirčču! Olemma tuttavuštun yliopissošša, ka hiän on jo lopettan šen. Pakajamma rikeneh čatissa.

Tahtosin tuttavuštuo Anna Rauhalan kera, šentäh kun hiän on tiijonhimoni ta käypi pakinapirttih.

*

Karjalaini mušikka

Kirjuttan ta iäneh luken Ira Pekkala

Mie olen Ort’t’o Lesonen ta elän Venehjärven kyläššä, šyntysin olen Oulankan pitäjäštä. Mie olen jo viijenkymmenenkuuvven vuuvven vanha, vain šiämyššäštäni olen kuin kakšikešäni lehmä. Jokapäiväsenä ruatona mie kašvatan mäntymeččyä, ta mintäh miula ei ole joutuo, ka šentäh kun miula on vielä šiivattua liävä täyši. Ta mitäkö mie tykkyän? Tiettäväini tykkyän istuo kiukualla ta kuunnella miän ukon starinoja. Toičči mie tykkyän käyttyä turistija Venehjärvellä ta Vuokkijovella, šuan šiitä vähäistä tienestie. Tovarissat šanotah, jotta mie olen luonnoltani pakasija ta ruataja inehmini. Šiih paššuauki hyvin šananpolvi, jotta “ei muaten marjat tulla, istuon ikihyvyöt”. Ulkonävöltäni olen tiettäväini tavallini komie karjalaini mušikka, miula on šiniset pikkaraiset šilmät, pruuni tukka ta muššat turpajouhet (rahvahakši partakarvat). Kašvoltah olen lyhyččäini, vain 170 šenttie pitkä. Ka šitä enämpi on väkie kuin pituhutta, šentäh miun toini lisänimi onki ollun perehen kešen “pikkukontie”.

Miun pereheh kuuluu miun vastineh, häntä kučutah Mastisen Iivanan pälpäččy-Načiksi. Miun armahaini Naččiseni on ylen poikkoi naini, ta voipi šanuo, jotta hiän on oikie ilovärčči. Ulkonävöltäh hiän on miula mielehini, hänellä on kaunehet pität muššat tukat, kumpaset ollah periyvytty niise miän tyttärellä Annilla. Toičči hiän on liikua aikua internetissä ta čattual’ou kaverieh kera, tiettäväini pajattau kuin šatakieli šielä. Konša hänellä on aikua, hiän kutou vakkasie ta ompelou koštuo ičelläh. Onnakko hiän piäšöy tuaššen kešällä ruatamah Puanajärven Kanšallispuistoh. A voi voi, šilloin mie ikävöičen häntä, lykykši mie aina muissan Način mielehisen šanonnan: “Mečäštä voimua, veještä väkie”.

Konša Načči on Puanajärvellä, mie varajan tuttavuštuo toisih. Ušeimičči puajin vain papuraiskojen kera. Kun pitänöy nyt mainita ketänih, no šiitä kenen kera tahtosin tuttavuštuo, ni olkah še Kukkosen Sanna Ilomančista. Hiän on luonnoltah kahallah toisilla, šamalla tavalla kuin miän Pälpäččy-Načči.

*

”Ei kieli šelkyä paina”

Kirjuttan ta iäneh luken Terhen Vienanmaa

Milma kučutah Muarie Kuntijärvi. Miula on 30 vuotta ikyä. Mie ole šyntysin Oulušta, ka nykyjäh elän Helsinkissä. Mie tykkyän Helsinkistä, ka toičči himottau myöštyö Ouluh. Luonnoltani olen tarkka ta hyvävirkani inehmini. Kaikičči ruan kotiruavot kunnollah. Mie olen karjalaini, olen vienalaisien pakolaisien jälkeläini. Mie opaššun parahittuan karjalan kieltä loittuota Päivännoušu-Šuomen yliopissošša. Miun šukuni tulou Oulankan Kuntikyläštä. Olen miehellä ta miun mieštä kučutah Šanteri. Hiän on Vienan Jyškyjärveštä päin. Meilä on tytär, kumpasen nimi on Tuarie. Tuarieta kašvatamma karjalan kielellä, myö pakajamma hänen keralla karjalakši šyntymäštä šuaten. Olemma rikeneh matannun Vienah heimolaisie tiijuštamah, hyö eletäh Kiestinkissä. Mieheni muamo eläy Kalevalašša. Miula mielehini šanonta on “ei kieli kačo šelkyä paina!”.

Načči Mastinen on miun potruška, hiän eläy Piäjärveššä. Hän on 22-vuotini nuori naini. Hänellä on pität muššat tukat ta hiän on pitkä kašvoltah. Hiän on vähän čirčču, ka ei rikeneh. Häneštä muiten voipi šanuo ilovärčči. Načilla ei ole vielä ruatuo, šentäh kun hiän vašta lopetti yliopisson, hiän opaštu karjalan kieltä. Hänellä himottais piäššä ruatamah Puanajärven Kanšallispuistoh. Konša Načilla on aikua, hiän kutou vakkasie ta kaikenmoisie pikkaraisie ta hyväččäisie vehkehie tuohešta. Hiän niise tykkyäy istuo Internetissä ta čattual’l’a kaverien kera karjalakši. Načilla on mielehini arvautuš: Kantaja kuolou, kannettava jiäy? Mi še on ? (Ka nimi!).

Tahtosin tuttavuštuo Aino Kieleväisen kera, šentäh kun hiän on omien šanojen mukah vanha kuin taivaš ta tämä merkiččöy, jotta hiän on viisaš. Hiän on šyntysin Vuonnisen kyläštä ta tovemmaštah tietäy ylen äijän karjalaisešta kulttuurista. Aino harraštau perintehisie karjalaisie ruatoja, niin hiän šoutelou järvellä, onkittau kalua ta tikuttau. Hiän tykkyäy paissa ihmisien kera. Naverno hiän tahtois paissa niise miun kera.

*

Häntä olis mukava pakautella

Kirjuttan ta iäneh luken Tiina Kojonen-Kyllönen

Miun šukunimi on Huovinen. Sluatniekat milma kučutah Petri, a perehen kešen mie olen tata ili armaš. Työ naverno arvuatta, jotta akka milma kuččuu armahaini, a ruavahat lapšet vieläki tatakši kučutah. Mie jo ammuin piäsin eläkkehellä, ta joutavua aikua riittäy, ka on miula mitä ruatua. Kun olen luonnoltani vähäpakinaini, mie tykkyän šemmoista ruatuo, kumpasešša šuau vaikastuo. Mie tykkyänki istuo sluatniekkojen kera hil’l’asena veneheššä onkittamašša. Kuuntelemma ualtojen ta lintujen iänie, kačomma kuin kala n’appuau maiman tahi šätän. Niken ei virka nimitä. Še vašta onki lyštie! On miula vielä yksi šuurempi huaveh: tahtosin srojie muššan kylyn miän mökin rantah Kuivajärvellä. Šieltä mie olen šyntysin, vienankieliseštä kyläštä, missä mie lapšena kuulin oman ämmön karjalaista pakinua sussietojen kera.

Tämä on miun 38-vuotini tovarissa Vatasen Outi, kumpasen kera mie tuttavuššuin eryähällä karjalan kielen kešäkurššilla Vienašša. Mie olen käynyn kurššiloilla niin monešša Karjalan kyläššä, jotta en enämpi muissa, missä myö näkeytymä enši kertua. Hiän eläy Koštamukšešša ta ruatau toimittajana Oma Mua -leheššä. Hiän niise kirjuttau ahkerašti kertomukšie lapšilla Kipinä-lehteh. On hänen kirjutukšie julattu ni Karjalan Heimo -leheššä. Outilla ta hänen miehellä on 13-vuotini tytär, kumpaista varoin hiän alko šepittyä runosie ta lorusie, konša lapši oli pikkaraini. Šiitä tytär kašvo, a vieläki Outi joutuuna šepittäy lapšienrunoja.

Mielelläni mie tahtosin tuttavuštuo Aino Kieleväisen kera, kumpani on šyntyn Vuonnisen kyläššä. Hiän on omien šanojen mukah hyväšiämini papuraiska ta vanha kuin taivaš. Mie tuumaičen, jotta häntä olis mukava pakautella šentäh, kun miušta hiän on luonnoltah vähän šemmoni kuin miun vienalaini Maria-ämmö oli. Hiänki paisto mielelläh šulččinoja ta kävi aina kevyällä venehellä Tuusulanjärvellä pyytämäššä kalua pyrrillä. Mieki olin toičči šiinä ruavošša keralla.

*

Srojie mušta kyly

Kirjuttan ta iäneh luken Sini

Mie olen Aino Kieleväinen. Olen vanha kuin taivaš, jo 20 vuotta pensijalla. Mie šuvaičen šouvella järvellä, onkittua kalua, tikuttua ta paistua sulččinoja. Mielelläni niise pälpätän sussietan kera. En šuvaiče, konša čakka inäjäy korvanjuurella. Tahtosin, jotta muan piällä ois rauha. Luonnoltani olen hyväšiämini papuraiska. Ulkonävöltäni harmuatukkani ta šinišilmäni. Miula on šuuri pereh, kakši čikkuo, kolme lašta ta kolme punukkua. Olen šyntyn Vuonnisen kyläššä, ka nykyjäh elän Rovaniemellä.

Miun tovarissa on Petri Huovinen. Hiän on niise pensijalla ta eläy Kajuanissa. Ulkonävöltäh hiän on pitkä ta riški, luonnoltah vähäpakinaini. Petrillä on naini Pirjo ta heilä on kolme ruavašta lašta ta viisi punukkua. Petri on šyntysin Kuivajärveštä ta hänellä on šielä mökki. Talvella šielä voipi hiihtyä ta pityä jiäverkkoja, kešällä hyö vuotetah perehtä ativoih. Petrin harraššus on šukututkimukšen luajinta ta karjalan kielen opaššunta. Huavehena on srojie mušta kyly.

Tahtosin tuttavuštuo Vatasen Outih, šentäh hänen ruato on ylen tärkie. Olen luken hänen kirjutukšie lehtilöistä, ta hiän vaikuttau viisahalta inehmiseltä.

*

Käyn Pakinapirttih

Kirjuttan ta iäneh luken Heidi Gilhooly

Miun nimi on Anna Rauhala ta mie olen 40-vuotini. Mie elän Jovenšuušša, a miun muamo on Petroskoista ta miun tuatto Lapista. Mie ruan karjalan kielen tutkijana Päivännoušu-Šuomen yliopissošša. Olen ruatan šielä 15 vuotta. Miula himottais kirjuttua karjalan kielen opaššuškirja, kumpani paššuais šuomenkielisillä opaštujilla. On olomašša karjalan kielen opaššuškirjua venyähänkielisie varoin. Mie tiijän, jotta kaikki šuomenkieliset opaštujat ei malteta venyähän kieltä – mie šitä pakajan, luven ta kirjutan – niin olis hyvä šuaha opaššuškirja heitä varoin. Mie yritän šuaha rahua valtivolta täh tarkotukšeh.

Miula ei ole perehtä, mieštä ta lapšie, mie elän yksin. Mie en ole yksinäini, miula on kakši veikkuo ta ykši čikko ta heilä on kuuši lašta, mie niän heitä rikeneh. Miula niise on yštävie, kumpasien kera mie šuvaičen paissa.

Kerran kuušša mie käyn Pakinapirttih karjalan kielen eri murtehien pakasijien joukkoh. Myö näkeyvymmä Zoomakkali tai nävöčči, myöhän elämmä Jovenšuušša. Mie niise kirjutan karjalankielisie kertomukšie.

A mityš on miun ulkonäkö ta luonto? No, mie pijän pitkie ta värikkähie hamehie. Olen niise tiijonhimoni.

Outi Vatanen, miun hyvä yštävä, šynty Koštamukšešša, ka nyt hiän eläy Jovenšuušša. Hiän on ruatan toimittajana Oma Mua -leheššä, ta kirjuttan lapšien kertomukšie Kipinä-lehteh. Hänen kirjutukšie voipi toičči lukie Karjalan Heimo -leheššä. Hiän niise šepittäy runosie ta lorusie lapšilla. Vorssie ollah hänen tevokšet.

Outi on ollun miehellä, Šanterilla, 15 vuotta ta heilä on 13-vuotini tytär, Anastasia. Outi, Šanteri ta Anastasia paissah karjalan eri murtehie.

Outi ta mie ruamma yheššä karjalan kielen kera, hiän niise tahtois šuaha opaššuškirjan šuomenkielisie opaštujie varoin. Outi šanou, jotta hiän on hätäpukšu, ka mie olen rauhallini, myö ruamma hyvin yheššä.

*

En jouva toruamah

Kirjuttan ta iäneh luken Rita

Mie olen Anna Rauhala ta ruan tutkijana Päivännoušu-Šuomen yliopissošša Jovenšuušša, kušša mie elän niise. Mie olen lapšešta šuaten luken, tutkin ta kirjuttan äijän. Olen mie unekšin, jotta mie šuattasin ruatua mitänih muuta, ka mie en ole täh päiväh šuaten kekšin, mitä še vois olla. Mie olen ajatellun, jotta mie tahon kirjutella mitänih muuta kuin esseitä kymmenen vuuvven jälkeh.

Onnakko mie kirjuttaisin šilloin kuin miun ”mielen tovarissa” Outi. Miun heimolaini on Vatasen Outi, kumpasešta mie tiijän, ka en ole häntä konšana tavannun. Vatasen Outi tietäy kirjuttua tavallah, kumpasella mie en. Hiän kirjuttau ylen hyväččäisešti, mie olen luken hänen pakinoita Oma Mua -leheštä. Outi pakauttelou kylän rahvašta karjalakši, hiän tietäy rahvahan šiämeštä. Ei hiän jouva toruamah nikenen kera.

Mie en tykkyä äijän kertuo, miltä mie näytän. Mie šanelen ennen šiitä, mimmoni miun šiämi on: mie olen ruataja luonnoltani, šemmoni, kumpani tahtou hyvyä koko muailmalla. Ka hoš mie mitäki kertosin ičeštäni: miula on očkat, olen valkiepäini, miula on pyöriet nualat. Tämä on jo liikua paistu, hoš mie šuvaičenki pakautella ihmisie, mie en tykkyä kertuo enämpi ičeštäni. Mie en nikonša nikellä karju, mie pakajan rauhallisešti tovarissoilla.

*

Kašvatamma tytärtä karjalan kielellä

Kirjuttan ta iäneh luken Sanna

Mie olen Muarie Kuntijärvi ta olen šyntyn Oulušša. Ušie vuosi takaperin olen muuttan Helsinkih. Miula on ikyä 30 vuotta. Miun pravotuatto oli šyntyn Oulankan Kuntikyläššä ta oli vienankarjalaini pakolaini. Miula on mieš, häntä kučutah Šanteri ta hänen pereh tulou Vienan Jyškyjärveštä päin. Myö kašvatamma meijän tytärtä Tuarieta karjalan kielellä. Hiän on nelläntoista vuuvven vanha. Myö rikeneh olemma matannun Vienan Karjalah, šentäh šielä miun rotn’ua eläy Kiestinkissä ta Šanterilla muamo eläy Kalevalašša. Männä kešänä myö emmä piäššyn Vienah, šentäh kun Venyähän raja on šalvattu. Mie olen ylen tarkka, čopakka šemmoni, ta tykkyän ommella perehen vuattehet.

Miun tyttärellä on šamanikäni šeukku Iro, ken eläy Vienašša. Hänen šuvun karjalaini nimi on Meččo. Hiän on Mečon Iro. Venyähäkši häntä kučutah Irina Mošnikova. Hänellä on kakši vellie Ondrei ta Reino. Iro on šäplä tyttö. Hiän on koululaini ka konšanih tahtou piäššä opaštumah Petroskoin yliopistoh. Hiän on ylen hyvä kisuamah kyykkäh. Hänellä on pakšu valkie kašša ta šiniset šilmät. Irolla on ruškienpruuni kiššanpoikani.

Mie tahtosin tuttavuštuo Aino Kieleväisen kera, šentäh hiän on vanha kuin taivaš ta tykkyäy samanmoisista asieloista kuin mie. Hiän on hyväšiämini papuraiska ta on viikon ollun pensijalla, 20 vuotta. Kuin ni mie, hiän tykkyäy šouvella järvellä ta onkittua kalua ta tikuttua.