Ei kešyä pöpökättä -kalenteri

Pöpökkä on ”ötökkä”. Tämän kalenterin idejana on kačella eriluatusien pöpökköjen nimijä karjalakši. Onnakko muutaki pöpökkämuailmah ta täh tiemah liittyjyä šanua tahi tietuo šuamma šamoten tiijuštua.

Pöpökät noššetah kaikenmoisie tuntehie imehnisissä, toičči ihualemma ta varajamma niitä yhtä aikua. Hurineh ta pörineh tietäy kešyä, ta šitähän myö kaikin vuotamma. Kešä kačo pöpökättä ei tule.

Kalenteri on luajittu vienankarjalakši, ka šiinä on niise esimerkkijä karjalan eri murtehista Karjalan kielen šanakirjan (KKS: linkki) mukah.

Kalenterie pitäy Olga Karlova, kumpasella šuovatta ta pyhäpäivä ollah pöpökköjen tokatintapäivie. Muina netälinpäivinä hiän julkuau ne tokatinnat karjalan kielen elvytykšen blogissa ta Feispuukissa Karjalan kieli eläy -šivulla. Pöpökkäkalenteri ruatau Iivananpäiväh šuaten.

1. ikkunaini, 20.5.

limonaliipukkaini – sitruunaperhonen

Limonaliipukkaini on kevyän enšimmäisie liipukkaisie. Isäččy on limonankeltani, šiitä ni lajin nimi. Emäččy on vihahtajan keltani, limenvihrie.

*

emäččy – naaras

isäččy – koiras, uros

*

liipukkaini, hellittelynimi (lapsesta)

Karjalan kieleššä lašta voipi kuččuo kaunehešti liipukkaisekši, esim. muamon liipukkaini, tuaton liipukkaini, miun liipukkaini, miän liipukkaini.

• (lapsesta:) oi šie miun ĺiipukkańe. Tver

*

šiniliipukkaini

tuliliipukkaini

Ei pie liikua ruatua, muiten šini- tahi tuliliipukkaiset ruvetah šilmissä lentelömäh.

• ńiim piti staraija raataa, jotta šińiliipukkaiset šilmien ieššä lenteli. Vuokkiniemi
• šilmäšt(ä) ando tuĺiĺiipukkazet, kun ožai. Tver
• tuĺiĺiipukkazed lähtöy silmis. Salmi

2. ikkunaini, 21.5.

hämehikki – hämähäkki

Hämehikillä on kakšipalani runka ta kahekšan jalkua. Hämehikki kutou verkon ta šuahuštau šiih šualehen. Hämehikin verkkoh voipi puuttuo hoš mi pöpökkä.

*

hämehikinverkko – hämähäkinverkko  

hämehikinšiima – hämähäkinseitti

puuttuo – joutua ansaan, jäädä kiinni

*

”Siitä kun lehmä poiki nin ensijuomiseh pantih hämehikin verkkuo jotta rupieis härkih.” – Iro Remsu (P. Virtaranta, Vienan kansa muistelee 1958, s. 431).

*

Karjalan kielen šanakirja:

• ĺizäńä on rikka rokašša, hämähikkö taiginašša. hämähikkö on verkon lašken. Tunkua
• hämähäkki on verk̆kuo load́inuh joga kohtah täyven. (hoikka- ja vääräsäärisestä:) on kui hämähäkil sorkat. Suojärvi
• paraz rugehen kylvönaig‿on, konzu hämähäkki verk̀od muale heittäy. Nekkula-Riipuškala

3. ikkunaini, 22.5.

kesryäjäkoi – kehrääjäkoi

Koi leikkuau ta šyöy vuatteita, a kesryäjäkoi vieläi kesryäy. Tuomenkesryäjäkoin toukat kuvotah tuomeh šiiman, kumpani voipi peittyä koko tuomipuun. Šamalla toukat toko šyyvväh tuonta ta toičči aivin lehettömäkši. Ka hyväkši mielekši puu tointuu šiitä ta puhkieu uuvveštah lehteh.

Kesryäjäkoit kuulutah liipukkaisih.

*

tuomenkesryäjäkoi – tuomenkehrääjäkoi

kesrätä – kehrätä

toukkien šiima – toukkien seitti

4. ikkunaini, 23.5.

kärpäni (kärpäsen, kärpäistä~kärväistä) – kärpänen

*

pörätä (pöräjän, pöräjäy, pörätäh), pörissä (pörisen, pörisöy, pörissäh) – pöristä, surista

Kärpäni pöräjäy/pörisöy. Kärpäset pörätäh/pörissäh.

*

hurata (hurajan, hurajau, huratah), hurissa (hurisen, hurisou, hurissah) – hurista, surista

Kärpäni hurajau/hurisou. Kärpäset huratah/hurissah.

Huom. Vienankarjalašša onomatopoettisilla ili iäntä muissuttajilla tahi jällittäjillä verbilöilla voipi olla kakši vokalivartaluo: -ja/-jä-loppuni ta -se-loppuni. Enšimmäini mainittu dominiiruiččou, vrt. jyräjäy, kolajau. Saman kuavan mukah taivutah: hiän pakajau (< paissa ‘puhua’), varajau ( < varata ‘pelätä’).

*

pörineh=pörinä

hurineh=hurina

Kärpäsien hurineh.

*

hiäjellä (hiätelen, hiätelöy, hiäjelläh) – hätistellä, ajella pois

(kärpäis)läppä – kärpäslätkä

Hiäjellä kärpäsie läpällä.

*

kalakärpäni – lihakärpänen

hirvikärpäni – hirvikärpänen

*

Karjalan kielen šanakirjan mukah:

• veneh oli ńin täyši jotta kärpäńi laijalta lakki! Vuokkiniemi
• ukko on kui kerinakka, kärbäzenkyrbä (halv. pienikokoisesta, mitättömästä oliosta), ga yhelleh akan haĺd́ies pideä. Suojärvi
• vezi on kärbäzez kukkii. Salmi

5. ikkunaini, 26.5.

mehiläini (mehiläisen, mehiläistä) – mehiläinen

kimaleh (kimalehen, kimalehta) – kimalainen

Mehiläini ta kimaleh kuulutah mehiläisih. Mehiläini on kimalehta hoikkasempi. Mehiläisellä on hento karvapeite. Kimalehella on äijyä enämpi karvua, ta še on pul’čakka.

Mehiläini keryäy mettä kukista ta kantau šitä mesimahaššah pešäh.

*

muamehiläini – maamehiläinen

kotimehiläini – tarhamehiläinen

*

mehiläisšorto – mehiläistarha

mehiläispešä; mehiläispačaš, mesipačaš – mehiläispesä; mehiläispönttö

mehiläisparvi, mehiläisroju – mehiläisparvi

*

ruatajamehiläini, ruatajaini – työmehiläinen, työläinen

kuhjačču, truutn’a – kuhnuri

emämehiläini, muatka – kuningatar

*

mehiläisšorto – mehiläistarha

mehiläispešä; mehiläispačaš, mesipačaš – mehiläispesä; mehiläispönttö

mehiläisparvi, mehiläisroju – mehiläisparvi

*

mehiläisenpissoš – mehiläisenpisto

Mehiläini pistäy, plokkuau, polttau, purou.

*

mesi (mejen, mettä) – mesi, hunaja

Juuvva čäijyö mejen kera.

Mesi-šanan kuvallista käyttyö Karjalan šanakirjan mukah:

• ei mieli mettä keitä on paha mieli. Vuokkiniemi
• mieĺi mettä keitteä on hyvä mieli. Suojärvi
• mieĺi metty keittäy siid d́ieloz. Säämäjärvi
• siid on riida kui mezi (heti valmis). Suojärvi

6. ikkunaini, 27.5.

Toisaren ikkunaiseh pörinehen kera pörähtäy pörö. Rahvahašša pörökši voijah šanuo hoš mityttä kovašiipistä tahi kovakuorista pöpökkyä. Pörölöistä kaikista armahin on onnakko tuahpörö, pakinakieleššä šittapörö.

*

kovakuorijaini, kovašiipipöpökkä – kovakuoriainen

tuahpörö (rahv. šittapörö) – sontiainen. Vrt. livvinkarjala: höstöböröi (rahv. šittuböröi)

*

tuah (tatehen, tuahta) – lanta

*

Karjalan kielen šanakirja:

• pöräjäy kun šittapörö. Kontokki
• šitta|börö ~ -pörö. (tyhmästä:) on še viizaš ńiin kuin šittabörö. Tunkua
• šittapöröi lendoh pörähtih. Suojärvi
• šitta|b́öŕö ~ –ṕöŕö ~ -pörö. šittapörö hiän om mušta, šuurikkańe, šiibiĺöinke illalla ĺend́äu hämärissä. Tver
• šittu|böröi ~ -pöröi. šittuböröi bärähtih lendämäh. šittupöröi on kovakuorine, mustu, moaz läbi menöy, lendelöy, börizöy. kui šittupöröi toaz matkoau häpettäy (pieni mies). šittupöröi pädöö ummoituksih kuivattuu. Säämäjärvi

7.ikkunaini, 28.5.

Parhattaliipukkaini

Olemma rohkačut ta otamma täh kalenterih yhen liipukkaislajin nimen, kumpani on tänä kevyänä luajittu ta kumpaista voipi kuččuo yhtehisen kieliruavon šualehekši. Tämän liipukkaisen uuši nimityš karjalakši – parhattaliipukkaini – on mainittu Kotvaniekan kevyäsistä ruatoloista kertojašša videošša, linkki videoh YouTubešša.

Tämä kevyän enšimmäisih päiväliipukkaisih kuuluja vorssa liipukkaini on šuanun monešša kieleššä apiehkon nimen, vrt. šuom. suruvaippa, eest. leinaliblikas, ven. traurnitsa. 2000-luvulla ruatanut karjalan kielikomiisi on ehottan faunašanaštuo kehittyässä šaman kuavan mukah luajitun nimitykšen, šuruliipukkaini (kč. Fauna- ta florašanašto, 2005).  

Kotvaniekan kanavan luatija Sirpa Mänty tarvičči omah videoh karjalankielisen nimen liipukkaisella, kumpaista hiän on šuomekši kuččun “samettiperhoseksi”, hoš virallini nimi onki “suruvaippa”.  Moini kaunikki ašniččou vorssemman nimen. Pöpökkäkalenterin luatija Olga Karlova ehotti kiännältyä ta ottua käyttöh mielehisen nimivariantin karjalakšiki. Pätöy käyttyä hoš oman ičen hyväkši mielekši ta jakua toisillaki. Karjalan kieli eläy ta kehittyy, kuni “parhattaliipukkaiset” tahotah šyntyö miän mieleššä ta kieleššä.

8. ikkunaini, 30.5.

Pöpökkäkalenterin piätinččäikkunaiseh etonoiččou etonaini. Tämä eläväini kulkou hil’l’akkaiseh, ta moista liikkumista kuvuauki iellä mainittu verbi etonoija.

*

etona (etona, etonua) – etana. Niise etonaini (etonaisen, etonaista).

etonoija – liikkua tai tehdä jotain hitaasti

*

Pyhänäpiänä on enšimmäini päivä kešäkuuta, vuosikalenterin mukah alkau kešä. Kyšymmä etonaiselta:

– Etona pötönä, näytä šarveš, tulouko huomena pouta vain vihma?

*

Vesselyä kešälomua školaniekoilla! Paistakkah päiväni!

*

Karjalan kielen murtehissa: etona, etone, edenoi, edenöi, sliizn’a, bliiznei (KKS).

• etona sotona, nošša šarveš, tulouko pouta. Jyskyjärvi
• edona. Paatene Mäntyselkä Ilomantsi
• edon, -an. Suojärvi

• edenoi ~ edenöi. elvit ku edenöi liikut hitaasti kuin etana. edenoi, bledenoi, ozuta miul sarvet! Suojärvi
• edenöi, bledenöi ozuta minul sarved, min(ä) annan voidu leibiä! Salmi
• edone madone ožuta šarvet! Paatene
• sĺiizna ~ sĺiizńa ~ sĺiizńä. gŕibah iḿietšöu sĺiizna. sĺiizńat ollah griboissa, šieńilöissä. Tver

9. ikkunaini, 2.6.

ampujaini – ampiainen

vuapšahaini ~ vuakšahaini – herhiläinen

*

Ampujaini on hoikka ta vähäkarvani tahi karvatoin. Šillä on kelta-mušta juonošelkä.

Vuapšahaini on šuurin ampujaislaji, ta šen kepiekkäli erottau toisista ampujaisista juuri šuuruon vuokši. Vuapšahaisen keškirunka on ruškienpruuni, takuata še on keltani ta piäššä šillä on rušappua värie.

Rahvahanlukuloissa mainitah niise herheläistä:

Meheläini on meijän lintu, herheläini on ilman lintu.

*

Ampujaini ampuu kipiešti (= n’okkuau, plokkuau, polttau, purou). Puromakohtua puhalluttau, pahka šiih noušou, ka še proitiu šen-tämän päivän oloh. Ollou šiula allergijua, voit tarvita ni kiirehellistä apuo.

*

ampujaispešä – ampiaispesä

Vrt. ampujaisenkello Pistoj.

*

Karjalan kielen šanakirjašša:

• ampujaińi ampu, poltti. Uhtua
• ambujaine hyväl päiväl on elävy, vihmupäivil ei muga telmä. Säämäjärvi

• amburiäs ~ amburies. amburiäz ambui ottšah, ga tozi pahku muhkura nouzi. amburiehem peziä et sua ottua, hyöbä kibiest́i puretellah. Salmi
• ammurjas. amburjaz ambui ot̀šah, muga tšahlou ga. amburiez ńokkai, puri. Nekkula-Riipuškala

• voapšahaińi. Kiestinki (Petsamo)
• voapšahaisen pežoa šeibähäĺĺä šohitah. Tunkua
• elä mäne šinne, šielä on vuapšahaizen pežä. Rukajärvi
• voapsahane. Porajärvi
• vuapšahańi ńokkuau, da šiidä‿i pahkam puhaldau. Ilomantsi

10. ikkunaini, 3.6.

Punkki, kiäntäi lipo puuntäi ta pučikka

Oman kielen murtehien pohasvua olis hyvä malttua käyttyä. Otamma esimerkiksi hämehikkilöih kuulujan pöpökän, kumpasen nimie ei ole tiijetty vienankarjalašša, kun koko pöpökkyä ei ole ollun Vienan Karjalan alovehella. Pakina on aika hoijakkua uušilla eläntäšijoilla leviejäštä eläväiseštä, kumpasešta on šeikkuaki, kun še voipi levittyä äijieki tautija. Olet tottaše arvannun, jotta asie koškou pöpökkyä, kumpasen nimi on šuomekši “puutiainen” tahi “punkki”.

Vienankarjalah on 2000-luvulla normitettu šana punkki, kumpani on tiettäväini laihinašana šuomešta, missä še muiten on vällyä pakinakieltä (šuom. arkikieltä).

Ei punkki-šanašša ole mitänä vikua, ka karjalan kielen murtehista löytyy tällä pöpökällä omuaki nimie. Aunukšen ta Raja-Karjalan alovehilla punkkie on kučuttu kägöintäiksi (KKS), ta tverinkarjalan murtehissa še on bučki tahi pučikka (Punžina, 1994). Tahtonemma mukavuttua vienankarjalah nämä karjalaiset nimitykšet, ne voitais olla moiset: kiäntäi ta pučikka.

Šuomen kielen etimologisen šanakirjan mukah karjalan kieleššä šamoten kuin šuomen kielen murtehissa punkkie tiijetäh niise nimellä puuntäi, ta puu-šana on kumpasenki takana (SKES).

Karjalan kielen šanakirjašša (KKS):

• kägöintäi om peäh puuttunuh. Suojärvi
• kägöintäi. Suistamo Impilahti Salmi Vieljärvi
• suuruksettomal suul kuulet kägöidy, kägöintäidy tart̀uu. Tulemajärvi
• kägöintäi tart̀uu ĺihah, uppuou, puhaldau pöhöttää kai. Säämäjärvi

Tverinkarjalan šanakirjašša (A. Punžina):

• bučki s клещ; ~ imet’t’iäči kainaloh клещ впился под мышку; kuin ~ tartu присосался как клещ
• pučikk||a s всг. клещ; ~i̮a enämbi on l’epikös’s’ä клещей больше в ольшанике; ~ imieči korvan tagi̮ah клещ впился за ухо

11. ikkunaini, 4.6.

jumalanlehmäni (jumalanlehmäsen, jumalanlehmäistä) – leppäkerttu

lehtitäi (lehtitäin, lehtitäitä) – (lehti)kirva

*

Jumalanlehmäsellä on kumura šelkäpuoli ta lačakka vaččapuoli. Kovakuorisissa peitinšiipilöissä on pilkkasie. Jumalanlehmäset šyyvväh lehtitäilöitä.

Vienankarjalašša jumalanlehmäistä kučutah vieläi ukonlehmäkši, ukonlampahakši ta lapukkaisekši.  

*

muna – muna 

toukka – toukka

(toukan)kotero – kotelo

*

Karjalan kielen šanakirjašša:

• katšo jumalanlehmäńi on, elä tapa! Suojärvi
• d́umalanlehmäne. Tulemajärvi
• jumalanlehmäine on kovakuorine pöpäkkö, läimäi kiiltävä, t́ippuizien ker täplikäs. Säämäjärvi
• lut́t́i, lut́t́i jumalanlehmäine, ozuta minule siibyöd (hoku). Nekkula-Riipuškala

12. ikkunaini, 5.6.

čakka (čakan, čakkua) – hyttynen; sääski

läpiliukkusih – joka kohdasta, kauttaaltaan, täysin

*

Alkukešäštä čakat ollah äkäset, šyyvväh läpiliukkusih.

*

čakkavoije (čakkavoitien, čakkavoijetta) – hyttysvoide

voiteliutuo (voiteliuvun, voiteliutuu, voiteliuvutah) – voidella itseään

hiäteliytyö – hätistellä

čakkakukkeli (čakkakukkelin, čakkakukkelie) – hyttyspäähine

porččuija (porččuičen, porččuiččou, porččuijah)– painia

antua srököttie – antaa kyytiä; ojentaa

ei antua annikkaisie – pysyä itsepintaisesti kannallaan

*

Elä antauvu, porččuiče! Čakkavoitiella voiteliuvu, čakkakukkeli piäh vejällä. Hošo, huiskua, anna heilä srököttie. Hiäteliyvy, elä anna annikkaisie.

13. ikkunaini, 7.6.

Čakka-aikah pätöy jatkua čakkatiemua.

*

šiäkši (šiäkšen, šiäštä) – hyttynen, sääski

Pihalla on äijä šiäštä.

• šiäkšet šyödih jallan. Tihvinä

*

itikkä (itikän, itikkyä), ičikkä – hyttynen, itikka

• Yhtä moata mantšim marjat, yhtä ilmoa itikät. Uhtua
• itšikkä ~ itikkä. itikkeä perttih tulou. Korpiselkä
• itše it́ikkä, piä prit́ikkä. Suistamo
• it́ikky. Impilahti Säämäjärvi
• kezäl on äjjy it́ikkää, ne puretellah. Vitele

*

räkkä (räkän, räkkyä) – hyttynen, sääski, itikka

• pitäy pešeytyö, räkät šyötih. Kieretti
• räkkä. Oulanka Uhtua
• räkkä lauloo t́int́ittää. äijä or räkköö, hatum panem peähäńi. Pistojärvi

*

pin’oi (pin’oin, pin’oita), pin’u (pin’un, pin’uo) – hyttynen

• pińoi. Suistamo Säämäjärvi
• pińoit pińistäh. Vitele

šuolla pin’ut šüwväh el’äväl’d’i (tverinkarjala, Punžina)

*

hytykkä (hytykän, hytykkyä) – hyttynen

• hytykky. Salmi

*

kupina (kupinan, kupinua), kupineh (kupinehen, kupinehta) – kutina

kuvata (kupajau, kuvatah) – kutista

kupettua (kupetan, kupettau, kupetetah) – 1. kutista 2. raapia, kutittaa, syyhyttää

kupauttua (kupautan, kupauttau, kupautetah) – syyhyttää, kynsiä, rapsuttaa

Virkkehet ollah Karjalan kielen šanakirjan mukah (KKS).

14. ikkunaini, 9.6.

puarma (puarman, puarmua) – paarma

Puarmoista juohutah mieleh ämmön keralla vaššakšeh käynnät. Venehellä vaštarantah ta šielä lehtikerppuja leikkuamah. Puarmua väkitukku, kerkie vain vičalla hiäjellä. Kerpunleikkuajien piäššä valkiet paikat, tottaše jotta puarmat paremmin nähtäis laškeutuo.

Puarmat kuulutah kärpäsih, toinah šentäh ollah moiset tartučut.

*

vaššaš – vastas, vihdas

kerppu – lehdeskimppu, kerppu

väkitukku – suuri määrä

valkie paikka – valkoinen huivi

tartučču – tungettelevasta

*

Karjalan kielen šanakirjan mukah:

• šińä kežäńä yĺen äijä oĺi poarmoa, še oĺi poarmakežä. Tunkua
• saberehtaa ku puikkoperze puarma (sp.). Suistamo
• suuret poarmad loppih, jälgimäi on sogiet poarmat. Suojärvi
• iivanampäiv‿om puarmaigu. Säämäjärvi
• poarmakas kezä on leiväkäs kezä (kansantieto). Säämäjärvi
• hebozii vojjetah ńorpan razval räkel aigua, sid ei puarmat koskie. Salmi

15. ikkunaini, 10.6.

hukankorento(ini) (hukankorentoisen, hukankorentoista), vesikorento(ini) (vesikorennon, vesikorentuo) – sudenkorento

Hukankorentoiset eletäh läššä vesirantoja. Niijen šualehena ollah toiset pöpökät, esim. puarmat, kärpäset, heinätäit, čakat ta liipukkaiset. Vihmašiällä ta vilun aikah korentoiset ei lennellä, šuvaijah äkietä šiätä.

Karjalan kielen šanakirjašša:

• korentoińi. Kiestinki (Petsamo)
• korendońe. Rukajärvi
• korendoine. Vitele
• vezikorendo rugehenkylvändaigah lendelöö. Suojärvi
• veskorendol on kahtet siived jällekkäh, itše om pitky, harmai. vihmad roih, veskorendod lennelläh. Säämäjärvi
• hukankorendo. Salmi

16. ikkunaini, 11.6.

meččälutikka (meččälutikan, meččälutikkua), marjalutikka – marjalude

Haisučču, ka marjamehun imijä. Šattunou šuuh makusua appomarjua šyyvveššä, mavun järkieh pahentau. Et ševota nimih. Marjalutikka.

*

haisučču – haisuli

appomarja – suoraan pensaasta syöty marja

järkieh – heti

nimih – mihinkään

*

Karjalan kielen šanakirjašša:

Meččälutikka, meččylutikku

• mettšälut́ikka se on ńiim paham maguńe. Korpiselkä
• mettšälut́ikka suuri on kui kinnas (kynnem pienen suurus). Suojärvi
• sanotah se pidäs pert́ih tuvva se mettšylut́ikku, se ajaz iäre ne pert́ilut́ikat. Salmi
• mettšylut́ikku om piduĺittšu, kolmetšuppuine kolmikulmainen kui ollou selgy, t́ipukaz pilkullinen. Säämäjärvi

Meččälutti, meččylutti

• mettšylut́t́i on leviembi, suurembi ku pert́̆t́ilut́t́i. Säämäjärvi
• met̀šylut́t́i pert́̀ilut́in hävittäy. Nekkula-Riipuškala

Huomua niise:

• lutikka-sanan soinnutteluparina. lutikka latikam poika. Vuokkiniemi
• lut́ikku, lat́ikku, lut́ikku lat́ikampoigu, ole seinäh ezin, minus seĺĺin. Säämäjärvi

17. ikkunaini, 13.6.

tulimato (tulimavon, tulimatuo), tulimatoni (tulimatosen, tulimatoista) – kiiltomato

Tulimatoemäkkö kuččuu tulellah isäkköjä iččeh luo. Konša kešäyöt vain ruvetah pimenömäh, tulimatuo voipi kepiekkäli huomata muašša.

Tulimatoista kučutah karjalan pakinašša niise uarrehmatosekši ta läikkyjäkši matosekši, vrt. livvinkarjalan kirjakieleh on normitettu čilkeböbökky.

Karjalan kielen šanakirjašša:

• tuĺimadozed veändöin aigah lošńitah. Suojärvi
• tuĺimadońe. Salmi
• tuĺimadoine yöl moas tšilkettäy; ku oĺis šulk̀uizel paikal tavata händy, sid ardeheks muuttuz (uskom.). Säämäjärvi

• katšo arrehmadozed on ne, ennenvanhaz on d́engoa moah pandu, siid madozeks om muututtu (uskom.). Suojärvi
• arrehmadoine šviitkalleh matkoau, toinetoizes kiińi. Säämäjärvi