Opaššušvideot vienankarjala

Lapši lukijana

Viisivuotisen Miitrei Suutarin kotikieli on vienankarjala. Tuatto Pekka ta muamo Olga paissah, lauletah ta loruillah karjalakši. Vienankarjalaiset lapšienkirjat ollah hyvät tovarissat.

Viisivuotiaan Miitrei Suutarin kotikieli on vienankarjala. Isä Pekka ja äiti Olga juttelevat, laulavat ja loruilevat karjalaksi. Vienankarjalaiset lastenkirjat ovat jo tulleet tutuiksi.

 

 

Kontien einuššukšet

Nähnöy neiččyni mečäššä kontien, še kačo tietäy miehol’ah mänömistä. Tämä stuaniutu Olgalla Vuokkiniemeššä, ta Pekan kera on oltu yheššä jo pitän aikua. Kačo heijän vienalaisen hiävideon. Linkki hiävideoh.

Kun nuori neito kohtaa metsässä karhun, on se perinteen mukaan merkki siitä, että pian menee miehelään. Näin hauskasti kävi Olgalle Vuokkiniemessä, ja Pekan kanssa on pidetty yhtä jo monia vuosia. Katso heidän perinteisistä vienalaisista hääjuhlistaan video. Linkki häävideoon.

 

 

Pekka: karjalan kieli myöštyy miun elokšeh

Päivännoušu-Šuomen yliopiston kulttuuritutkimukšen professori Pekka Suutari šanelou, kuin karjalan kieli on myöštyn hänen elämäh. Täh on vaikutettu lapšuonpereh ta ristituatto, yliopiston tutkijantaival, Venäjän Karjalan matat ta lopulta ni uuši pereh.

Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professori Pekka Suutari kertoo, kuinka karjalan kieli tuli osaksi hänen elämäänsä, lapsuudenperheen ja kummisedän, yliopiston tutkijanuran ja lopulta uuden perheen myötä.

 

 

Olga: karjalan opaštujašta kielen opaštajakši

Olga Karlova kašvo Vuokkiniemeššä, missä 1980-luvulla kaikin vielä paistih karjalakši. Šiitä  1994 vuotena hiän piäsi opaštumah karjalan kieltä Petroskoin yliopistoh, kumpaseh oli avattu karjalan ta vepšän kielen ošašto. Opaštuo oli mukava ta lapšuošša šuatu oman rahvahan kieli- ta kulttuuritieto alko kehittyä ta kašvua.

Olga Karlova kasvoi Vuokkiniemessä, jossa kaikki puhuivat karjalan kieltä. Vuonna 1994 hän aloitti opinnot Petroskoin yliopistossa, jonne oli avattu karjalan ja vepsän kielen laitokset. Se oli helppoa, kun lapsuudessa oli syntynyt jo hyvä suhde kieleen.

 

 

Olga: Kielenelvyttäjän kallis pakinanvuoro

Olga Karlova opaštau vienankarjalua Päivännoušu-Šuomen yliopistošša. Kielenelvyttäjän ruato ei ole ruškiella stuulalla istumista ta kaikenmoiset vaššukšet toičči tahotah painua mieltä, ka Olga ei meinua antua annikkaisie. Kielen on piäštävä jälelläh perehih, šentäh vain pakajamalla še jatkuu šukupolvešta toiseh.

Olga Karlova opettaa vienankarjalaa Itä-Suomen yliopistossa. Kielenelvyttäjän työ on joskus raskasta ja vaikeudet uhkaavat nujertaa parhaatkin pyrkimykset, mutta Olga ei aio antaa periksi. Kielen on päästävä takaisin perheisiin, vain siten sen puhuminen voi jatkua sukupolvesta toiseen.

 

 

Lapšienlorusie vienankarjalakši

Olga ta Pekka iluol’l’ah pikku Miitrein kuvitteluneruo leikkilöissä ta kašvatetah häntä vesselien lorusien avulla, kumpasie muamo kiäntäy iče. Tuttavua hommua on ni karjalaini n’okanantamini tahi nenien hieromini.

Olga ja Pekka iloitsevat pikku Miitrein mielikuvituksesta leikeissä ja kasvattavat häntä äidin kääntämien hauskojen lorujen avulla. Tuttua on myös karjalainen nenien hierominen, suomeksi vaikkapa: nenuttelu.

 

 

Miitrei

Olga ta Pekka muissellah, kuin heijän poika šai nimeh.

Olga ja Pekka muistelevat lapsensa nimenantoa.

 

 

Linkki piäšivulla