Kekši starina -tehtävä ta opaštujien kirjutukšet

Olemma šuanun tervehyisie karjalan kielen opaštajalta Jekaterina Kuzminalta ta hänen opaštujajoukoltah Helsinkistä Kalliolan rahvahanopissošta, missä vienankarjalan kielikurššija on pietty  vuuvvešta 2014 alkuan.

Erähäkši kotiruavokši opaštujat on šuatu kirjuttua starina käyttyän šemmosie šanoja:

kino, kaupunki, šuuri, nuori, neičyt, priha, parta, armaš, eläy, ottua, paissa, šanuo, šanomalehti, kaččuo, istuo.

Kaččuot, mitä on rotiutun!

Kirjuttan Helvi Alaviitala

Olipa kerran šuuri kaupunki. Šielä voitih kaččuo hyvie kinoja kinoteatteriloissa. Kerran nuori neičyt ta partani priha issuttih kinošša rinnakkah.

Hyö oltih vierahie toisillah. Kinon loputtuo priha kyšy neičyttä juomah čäijyö ta pakajamah kinošta kahvilah. Hyö paistih pitän aikua kinošta, elokšešta ta mitein hyö elettih. Priha otti šanomalehen ta kaččo, konša näytetäh šeuruava kino. Še on huomena iltapäivällä. Kinon nimi on: “Armaš juokšou lujah”.

“Šitä myö mänemmä kaččomah”, šano neičyt.

Kirjuttan Kerttu Nurmela

Hyväččäini priha

Nuori čoma neičyt kävelöy uuliččua pitin ta völjyäy jykietä laukkuo. Šuurešša kaupunkissa on äijän rahvašta. Hyö kiirehitäh ristih rastih, vain ei niken tokati, jotta voitais auttua tyttyö.

Neičyt on jo ylen vaipun ta pijättäy huokautumah. Šiinä šamašša vaštah tulou ul’l’aš priha, kumpasella on lyhyt parta ta kiharat, pruunit tukat.

”A voi voi, armaš neičykkäini. Kunne šie olet matašša?” kyselöy priha. ”Juna-ašemalla”, vaštuau tyttö. ”Anna mie autan šilma”, šanou priha ta ottau laukun. Yheššä hyö matatah juna-ašemalla ta paissah tietyšti šiäštä. Ašemalla neičyt passipoittau auttajua, noušou junah ta mänöy kotih.

Huomenekšella neičykkäini istuu keittijöššä ta lukou šanomalehtie. Leheššä on kuva. Hiän kaččou tarkašti kuvua ta malttau – šiinä on hänen apuniekka, hyväččäini priha, kumpani näyttelöy monissa kinoloissa. Tyttö ei ollun tunten häntä!

”Voi, hyväni aika!”, tuumaiččou neičyt ičekšeh, ”ta mie poloni pakasin vain šiäštä.”

Kirjuttan Heidi Gilhooly

Šuovattana Valentina mänöy kinoh. Valentina on hyväččäini nuori neičyt. Hiän eläy šuurešša kaupunkissa, Petroskoissa. Hänellä on pität muššat tukat ta pruunit šilmät. Valentina mänöy kinoh Ivanin kera. Ivan on Valentinan armaš. Ivan on iloni priha, kumpasella on ruškie parta ta pruunit šilmät.

Valentinalla on Oma Mua -šanomalehti laukuššah, kun hiän mänöy kinoh, hiän viey šen Ivanilla. Kinon jälkeh Valentina ta Ivan kävelläh kahvilah. Hyö issutah kahvilašša ta juuvvah čäijyö ta šyyvväh kalittua. Hyö paissah äijän. Valentina šanou Ivanilla: ”Luve lehti koissa, niise opaššut karjalan kieltä.” Ivan šanou: ”Passipo šiula, Valentina! Mie pakajan karjalakši vain vähän, ka kačon hoš kuvie.”

Kuva: Pixabay

Kinoteatterissa