Kiännösrunot livvinkarjalakse

Kielentarkistus: Natalia Giloeva

Kukkii mua

Kirjutannuh Katri Vala

Kiändänyh karjalakse Marja Kopeli

*

Mua kuohuu sirienilöin siniruskieloi kräpčii,

pihl’ajien valgiedu kukkuvuahtie,

tervakkoloin ruskieloi tiähtijoukkoloi.

Sinizii, keldazii, valgieloi kukkii

aldoillah niityt mielettöminny merinny.

Da duuhuu!

Čomembua, migu pyhä luadan!

Palavua da särizijiä da mielen humalduttajua,

paganallistu muan hibjan duuhuu!

Eliä, eliä, eliä!

Eliä uruaksis eloksen korgei momentu,

terälehtyöt reunimilleh puhkennuzinnu,

eliä vallattomasti kukkijen,

omassah duuhun, päiväzen täh hairojen –

lumovukses, täydeläzeh eliä!

Midä sit, gu surmu tulou!

Midä sit, gu värikäs čomevus-kaunehus

sorduu näivistynnyönny muah.

Kukittihhäi kerdah!

Pastoi päiväine,

taivahan suuri da poltai rakkahus,

kohti kukkusyväimih,

olemuksien särizijäh pohjassah!

Emma-t’outa

Kirjutannuh Arvid Genetz

Nelli ezmästy vuittii kiändänyh karjalakse Olli Kiikin

*

Emma-t’outa, tuatan čikko,

Muamo perehen armahan!

Valpastunnougo, vahnennougo

Kuva čoma mustolois!

*

Kesti kodih rastavua vaste

Nelli päiviä kulgiegi,

Päiviä nelli olimmo školah

Pakkaskuus matkal.

*

Äijän silloi talvisiäs

Pienet saimmo kärzie;

Ga sinä ”t’outa niemen agjas”

Meijän dorogoin keskel.

*

Kohmevunnuot školaniekat

Helläh lämmitit,

Vačat nälgähizet kurizijat

Syömizil kylläl täyttelit. 

Rastavanpuu

Kirjutannuh Immi Hellén

Kiändänyh karjalakse Laura Orta

*

Rastavanpuu, rastavanpuu,

Mečän kaikis kaunehin puu!

Sinun oksis häilyjis

riputah juablokat,

loškotat kuldutiähtilöis,

sanelet mečän starinat.

Sinun ladvas čomas

puhketah rouzat, duuhutah.

Rastavanpuu, rastavanpuu,

Mečän kaikis armahin puu!

Lakan al pajot helistäh,

pagizet meile savoin kielin.

Midä oksas humaitah

kuundelemmo pruazniekkumielin.

Rastavanpuu, pruazniekkupuu,

Sinun musto mieleh painuu

Rastavanpuu, pruazniekkupuu,

Mečän kaikis kallehin puu!

Kirkahat tuohukset konzu paletah,

Valgiedu andajen da lämmittäjen,

kyynäl nouzou peitoči silmäh –

kenbo seizos säristen?

Mieleh juohatat taivahan muat,

hyväkse meijän syväinkeräizet suat.

Tavottu syväin

Kirjutannuh Saima Harmaja

Kiändänyh karjalakse Heli Palviainen

*

Tuskan ahjos kerran suli

minun syväin kova da hil’l’aine.

Sidä liekit söi, sen puhtasti tuli,

da iče surmu tagoi sen.

*

Nu, elos: sinun hengentoravehkehel jugevimal

lyöy, iške! Enämbiä en katketa voi.

Minun syväin helizöy pal’l’an al,

Midä kibiembäh lyöt, sidä syvembäh se soittau.