Kiännösrunot suvikarjalaksi

Kielentarkissus: Elena Rapa

Huom. Runokiännöksissä voit nähä taijollista vällyttä da sentäh jogahine kiännöspiätös ei aivin vastua normiiruittuo kieldä. Ezimerkiksi yhessä runossa (Hauvin laulu) kiändäjä on tahton kunnivoittua lähtötekstua da jättiä kiännökseh w:t, da toizessa runossa (Muissan) sanasta ”Hospodin” on tiputettu kirjain iäreh, što se pädis yhteh sanan ”silloin” kera. Erästä runuo (Keviällä) on kodivutettu karjalazien kontekstah.

Muissan

Kirjuttan Saima Harmaja

Kiändän suvikarjalaksi Meri Truhponen

*

Pertissäni pimiehkössä,

muissan, kuinba pilvet loiskotti

syvin sinivärein silloin,

hämärtyössä muan.

Ga tuuli pilvet iäreh otti

viäkäs, da tähet Hospo’in

paissettih pimiessä

ildah alavah.

*

Muissan kezäruskon roivon

muissan huondeksen helmisumiet,

muissan kukkaniitun lumovuksen

kezä käzissäh.

Muissan hibielläni hiilavuon

päivän ukkavon da kadehet

kaizlat, kun hil’l’an ozitettih miun

soudua selgieh

*

Sulo siigane milma kabuoli,

syvehyössä suvaskiza;

kaiken taivahan kullan, sinen

vilustuon näin.

St’oklapillilöin rassas huhuoli –

Siidä milma vei syysšaiza

loppumatoin, lopulline,

seinän tuaksi jäin.

Hauvin laulu

Kirjuttan Aaro Hellaakoski

Kiändän suvikarjalaksi Jenni Larinen

*

Kostiesta kovostah

nouz’ haugi puuh laulamah

kun puhki pilvilöin harmualoin

jo hämärdy päiwän kajo

da järwellä havačču nagrajien

lainehien ajo

nouz’ haugi kuuzen latvukseh

ruskieda käbyö purrakseh

lie nähnyn kuullun haistanun

dai käwyn piästä maistanun

sen huondeksen kastienkostien

paistien sanomattoman

kun haikotellen

luuhista suudah

longotellen

leugaluudah

niin willin=jygien

se wirren wedi

jotta waikassuttih

linnut kerras

kuin wezilöin paino

olis tullun yli

da yksinäzyön

kylmä syli.

Keviällä

Kirjuttan August Favén

Kiändän suvikarjalaksi Sirpa Vasiliou

*

Kiuruzet lennetäh,

Rastahat kilbua

Oksilla vidžerretäh, kaikkiella soijah.

Lammikot läpetetäh,

Päiväne ilmua

Lämmitti, nurmikot tuassen vihannoijah.

*

Piäčkyzet loittozet

Gost’at ollah tiälä

Pienet pezäzet luajitah.

Peitosta kukkazet

Nyt kevätsiällä

Noussah, haizutah, hehkutah.

*

Iäreh gora, kaibavus

Ryndähästä heitä,

Jiät sydämestä jo sulua salli.

Spuassan rakkahus

Kuččuu meidä

Ilon Raja-Karjalah tuou kezä kallis.

Hämähikkö

Kirjuttan Katri Vala

Kiändän suvikarjalaksi Veera Turkki

*

Kaččelin piendä, näbieh kulgijua hämähikkyö, 

kudaman mustua, julmakkua rungua 

kannatti kaheksan muzavanruskieda jalgua. 

Smietin suurda, mustua hämähikkyö, Kuolendua, 

kudama on kudon verkon piäličči muan, 

kudaman jallat ollah tuskahizesti kuolluzien verestä ruskiet.