Man’oi da Natoi paginal
Man’oi (Maria Kok) da Natoi (Natalia Giloeva) paistah tiä karjalan kielen aijankohtazii, kieliopillizii da muite vai mieldykiinnittäjii dieloloi. Hyö opitah sellittiä kebjieh luaduh karjalan jygiehkölöigi šeikkoi. Kai vuoropaginat ollah karjalakse.
1.12.2025: Man’oin da Natoin Rastavan Č
Suomekse vesseläh kirjutannuh Maria Kok (Man’oi)
Karjalakse kiändänyh da č:l čomendannuh: Natalia Giloeva (Natoi)
Man’oi: Natoi, voitgo avvuttua minuu?
Natoi: Mibo zobottoi sinul, Man’oi? Avvutan, maltanen.
Man’oi: Varmagi maltat. Kačos, minul pidäs kiändiä karjalakse moine kirjutus rastavansyömizih näh, kuduas on vie se-tämä luajinduohjavogi, reseptu.
Natoi: Sinähäi maltat kai, mi liittyy syömizih. Rastavuagi suvaičet. Mibo probliemoi täs nygöi?
Man’oi: Ga… muite maltan läs kai, ga täs on vähäine mostu omaluadustu eričyssanastuo, kuduas en ole varmu.
Natoi: Mittumuabo ezimerkikse?
Man’oi: Nu, zavedimmo hos sit, mi on karjalakse joulukinkku. Nengoine kohtaine pidäs kiändiä, allan ihan očikos: ”Joulukinkku on jokaisen joulupöydän kunkku”.
Natoi: Mibo on kunkku?
Man’oi: Se on kuningas, ga paginkieles.
Natoi: Ahaa, pädisgo nenga: ”Rastavanpäččipočči on jogahizen rastavanstolan koroli”. Koroli meil on pagikieles, kuningas vikse enäm normiiruitus. Ga vois vie toizingi sanuo kižaten: ”Rastavanpäččipočči on jogahizen rastavanstolan piäpočči”
Man’oi: Passibo suuri, neče oli hyvä. Kiändäjäl toiči voibi olla oma valdu kiändäjes. Ga sit vie moine kohtaine, kuibo se olis karjalakse: ”Kaikkein paras joulukinkku tulee, kun paistat sen aidossa muurarin tekemässä leivinuunissa.”
Natoi: Sinähäi tiijät, kui on leivinuuni karjalakse, päčikse sidä sanotah.
Man’oi: Ga tiijän tiettäväine! Yhtelläh neče muurari on minulleni tundematoi sana. Sidä enbo tiijä.
Natoi: Päččilöi luadiu karjalas päččiniekku. Roinnougo moine virkeh sit: ”Kaikis paras päččipočči roih, konzu pastat sen oigies päččiniekan luajitus päčis.” Vastebo nygöi olen äijän päččii pannuh yhteh virkeheh! Putilleh olen päčitännyh!
Man’oi: Okei, roikkah nenga. ”Kaikis paras päččipočči roih, konzu pastat sen oigies päččiniekan luajitus päčis.” Hyväččäine! Ga jatkammo ielleh. Nečen minä maltangi. [šupettau ičekseh] Da tämä on kebjei. Vot. Daa. Blablabla. Selgei. Ga vie neče! Kuundeles: ”Joulukinkun voi mainiosti tehdä myös villisiasta. Villisikakinkku paistetaan tietenkin ilman nahkaa, sillä villisika on karvainen.”
Natoi: Nygöi sinä rubeit jo muokkuamah minuu nennil iččes kyzymyksil. Ongo sie ihan muga sanottu?
Man’oi: Ga ihan nenga on, en kielasta! Et uskone, ga kačo iče!
Natoi: [kaččou Man’oin tekstua]. Ga tovengi nenga on sanottu. Se olis karjalakse ”Päččipočin voit ylen hyvin luadie sežo meččypočis. Päččimeččypočči pastetah tiettäväine ilmai nahkua, sendäh gu meččypočči on karvahine.”
Man’oi: [toistau hil’lah Natoin karjalakse kiännetyn virkehen ”päččimeččypočči pastetah tiettäväine ilmai nahkua”]. Ahaa, nenga sit. A voi voi. Tämä varmahgi ei ozitu humalikos da järgieh, äijän kerdua pidäy oppie. Tämä ongi hyvä taba testiiruija, oldanehgo gost’at vie ajokunnos, eigo liijakse niilöi ole poččivoittu da iče hyö poččivoittuhes. Toinah pidäy tilata taksi da synnyttiä net kai yhteh mašinah, liigua maksuo ei rodies libo yöniekoikse jättiä, ken ei synny.
Natoi: Hyvin maltat! Et ole ni humalas, ni humalikos!
Man’oi: Passibo löyhkändä! Ga nygöi tulougi hätken vuotettu reseptu… da sen očikko on Metsästäjän villisikakinkkupizza.
Natoi: Muokkuandat jatkutah. Se olis sit [rubieu kiändämäh, ga azettuu]… p-p-p… č-čč… ei voi olla! Man’oi, mene mečäle! Nygöi sinä jo ihan putilleh zavediit muokkuamah da riäzittämäh minuu!
Man’oi: Älä pie hoppuu. Kačo iče, nenga täs on sanottu! Metsästäjän villisikakinkkupizza. Selgiedy suomen kieldy, läs selgosuomie!
Natoi: Ga tovengi ni nygöi et ole kielastannuh. Et ole kielastačču ozakse. Spuassu-syöttäiženi, avvuta! Kenbo maltas lugie nečidä reseptua karjalakse da vie iäneh! Muokkuat minuu, ga muokattos sit ičegi lugijes. Täs sinulles: ”Mečästäjän libo meččyiččijän (panemmo sinule ilokse tämängi) meččypoččipäcčipoččipičča (hos se vois olla pitsa libo pizzagi, ga č:n suvaiččijale podarkakse roikkah enäm č:dy!)”. Variantua kiändäjes ei pie varata, karjalan kielihäi on bohattu! Valliče oman himon mugah. Da nygöi sano minulleni, midä sih ččččč-piččah ližätäh da kui pastetah. Himoittas luadie konzutah.
Man’oi: Tiä on sanottu nenga: ”Tähteeksi jäänyttä villisikakinkkua, mutta jos sitä ei ole, tavallinenkin kinkku käy… tomaattia, paprikaa… oliivia tai pieniä suolakurkkuja…herkkusieniä tai muita hyviä ruokasieniä…”
Natoi: ”Syömättäh jiännytty meččypoččipäččipoččii, ei olle sidä, ga tavallinegi päččipočči pädöy… tomuattua, paprikua… oliivua libo piendy suolattuu ogurčastu (hospodi pomilui, täsgi č)… šampinjonua libo muudu hyviä ičensiendy… toinah ičengribua… nu hos ei koiransiendy-gribua, segi hyvä…
Man’oi: Ga sit vie… ”Metsästäjän villisikakinkkupizza paistetaan pizzauunissa”…
Natoi: Meččyiččijän meččypoččipäččipoččipiččua pastetah piččäpäčis. Maltanet čotaija (č!), ga sano kerras, äijygo č:dy täs on da ollahgo kai oigies kohtas.
Man’oi: Čotaičemmo jällespäi. Ongo se muite pizza zz:l, vai ongo se pičča čč:l… da ollou, roihgo astevaihteluu konzu?
Natoi: Jo olengi nämmii variantoi sinulles luvetelluh, paginas sano hos puakse, älä vai päččih pane. Päčči-sanas sanakse on astevaihtelu: päčin, päččii, päččilöi, päččilöis. Nenga. Ga emmo rubie nygöi vaigevuttamah muitegi vaigiedu paginua da siirdymäh čuraspäi toizeh. Luve ielleh, Man’oi. Älä bluaznuiččei. [Lykkiäy Man’oih pieluksen, pehmien bovan libo muun pehmien vešin.] Duumaičemmo nečidä pizza-pičča-sanan astevaihteluu konzugi myöhembä ehtäčel.
Man’oi: Hyvä. Nygöi tulou jygei kohtaine: ”Vaan miten pitää kestitä vieraita, jotka eivät syö sianlihaa tai muutakaan punaista lihaa?”
Natoi: Ga kuibo pidäy gostittua libo tiijätgo – midä – poččivoija gostii, kuduat ei syvvä počinlihua libo muudu ruskiedu lihahistu.
Man’oi: Passibo! Sit vie tämä: ”Amerikassa ja monessa Euroopan maassa joulupöytään on perinteisesti kuulunut kalkkuna.” Natoi, mibo on kalkkuna karjalakse?
Natoi: Kalkkuna on karjalakse indeikku.
Man’oi: Passibo suuri!
Natoi: Kiän(n)ä mukki muurin!
Man’oi: Midä? Ai, myöhembä, ainos sinä nennien šuutkienke.
Natoi: Šuutkat – vitsit, ga suutkat jo vuorokausi!
Man’oi: Š:nke luajimmo tulien paginan, anna nygöi tämä loppie… Vie kiännettäviä olis: ”Monet pitävät paljon kalasta”, daa, vikse tämän minä ičegi maltan kiändiä… ga vot tämä! Kuundeles nečidä: ”Jos vieraasi ei syö ollenkaan lihaa eikä muutakaan eläinperäistä, tarjoa hänelle seitankinkkua. Ehkä hän pitää siitä.”
Natoi: Äijät ylen suvaijah kalua. Ei syönne gost’u ni vouse lihua libo nimidä lihahistu, tariče hänelleh SEITANK-K-K-K, mibo se moine ollou?
Man’oi: Se on moine päččipočči, kuduas ni vouse ei ole počinlihua, moine počitoi päččipočči.
Natoi: Midä sinä nygöi počinruoččii mälliät? Et läžinyh, jo blažit. Päččipočči, kuduas ei ole päččipoččii? Eihäi se sit ole nimittuine päččipočči! Misbo sidä luajitanneh?
Man’oi: Sidä luajitah vikse nižuprotejiinas libo mistah muus kazviprotejiinas. Da praudua sanot, ei sidä voi päččipočikse sanuo, da ei ni sua enämbiä sanuo.
Natoi: Tovengi! Nygöihäi on tulluh se uuzi EU-direktiivu. Kazvituottehii libo kazvihizii ei sua sanuo lihahizien nimil. Kai kalbasut da pihoit ei päitä moizih niškoi enämbiä, unohta kai soijakalbasut da -pihoit.
Man’oi: Eigo ni kazviburgeru päi, pagizemattah seitankinkus.
Natoi: Kois sano kui tahtonetgi, ga myödäväkse moizii enämbiä et pane.
Man’oi: Mittumango uvven nimen suomelazet luajitahgi seitankinkule? Pidänöy mennä Citymarketah kaččomah.
Natoi: Ga läkkä! Myödäneh hyö sie vie seitankinkuu, ga kučummo policiet, vähimyölleh kielipoliciet järgieh sinne!
Man’oi: Niilöi minägi tarkoitin, kielipoliciet päittäs parem muidu. Ga myöhäi voimmo luadie seitankinkuh niškoi karjalankielizen nimen iče! Ei pie vuottua, kuni suomelazet keksitäh midä. Karjalahäi on iččenäine kieli.
Natoi: Mugai ruammo. Libo allukse piemmö kyzelyn: #kuiboparemkarjalakse. Toinah suammogi variantua joga maguh. Sit luajimmo kerras hyvän karjalankielizen sanazen. Ihan počittoman nimen! Da yhtes toizienke!