Karjalan kielen nedälin tekstat 2024

Täl sivul on jullattu vuvvennu 2024 Karjalan kieli eläy -Facebook-joukos da Karjalan Sivistysseuran saital jullatut karjalan kielen nedälin kirjutukset.

Heidi Kukkonen

Sanoista saduo elokseh! Mie opin muanitella karjalua miun elokseh kirjuttamalla. Sanat ollah peitossa siinä, midä mie niän, tiijussan da tunnen. Ne ollah kuin siemenet, kumbazie keriän taldeh. Erähät sanat suahah miun mieldymäh enzimäzellä kačahuksella, a toizet sanat mie työnnän kogonah iäreh libo yhelläh vielä vuottamah parembie vastaudumizie. Konza mie löyvän yhen libo kaksi kolme armahaista sanua, mie issutan ne miun mielen muah da rubien kazvattamah niistä runoloin da starinoin saduo. Nygöin miun sadu on vasta pikko pikkarane, a mi ilo miula on kaččuo kazvamista!

Sepän Jefimin Lyydin Liza: Karjalakse joga päiviä

Minä olen opastunnuh rahvahanopistos karjalan kieldy nelli-viizi vuottu. Jälgiaigua olen ellendännyh, što duumaičen karjalakse!

Konzu luajin murginua kois libo pastan ezimerkikse muarjupiiruadu, minä yhtel aigua voin duumaija, kuibo ”peruna, ”porkkana” libo ”kananmuna” ollah karjalakse. Net ollah kartohku, keldujuurikoi da jäiččy.

Minul on kaksi-kolme dovariššua, kudamat sežo suvaijah karjalan kieldy. Konzu olen heijänke, myö kuundelemmo Uuttu Sanua libo minä pagizen karjalakse, konzu olemmo mečäs keriämäs siendy libo muarjua.

Olen ylen ozakas, ku čikko da muamo maltetah paista karjalakse, yhtehine aigu da pagin heijänke on ylen vessel kodvaine.

Velli da hänen akku kyzelläh, kuibo ”olohuone”, ”makuuhuone” da ” keittiö ” ollah karjalakse. Maltan sanella: oloperti, magavoperti da keitändyperti.

Toivottavalleh livun pagizemah karjalakse ielleh vie enämbän, planiiruičen lugie karjalankielizii kniigoi.

Milla Turpiainen

Yskyniekanvakan syväindö 2024, kiännös karjalakse

Tekstiil’at

4 bodii 50-74cm
3 pukšut 50-74cm
pižuamu 62-68cm
villukombinezon 68-74cm
2 piähinehty
sukat
alazet
5 marl’upaikkua
kylbypaikku
alushurstine
piälyshurstine
kate
magavohuavo
ulgokombinezon
lämbökindahat
lämböjallaččizet

Muut tuottehet

rindulappu
hammasharju
tukkuharju
kynzinozničat
kylbylämbömittari
nännivoijeh
enzikniigaine
tervehyssidielöi
hätken käytettävy liifansuoju
liuguvoijeh
5 kondomua
matrassu
magavosijavakku

Kirjaštošiännöt

Jovenšuun piäkirjašton lapšien čuppusešša šuat neuvuo ta juohatušta karjalan kielellä, kun erähät ilmotukšet on kiännetty nyt karjalakšiki. Kuvašša niät kirjaštošiännöt vienankarjalakši, kumpaset on kiäntän Päivännoušu-Šuomen yliopisson kiännöšseminarin opaštuja.

Vienankarjalan opaštujat

Päivännoušu-Šuomen yliopisson opaštujat työnnelläh toini toisella tekstiviestijä karjalakši. Tällä kertua jälempäini šeiččemöveh šuoritah restoranih: Heidi Gilhooly, Eiji Kirves, Sanna Lipkin, Ira Pekkala, Johanna Pelling, Rita Pulli ta Nina Stepanoff.

Alahana niät heijän yhtehisen viestičiepin vienankarjalakši. Kuin moni piäšöy lähtömäh?

*

Terveh!

Kuinpa tiän asiet ollah? Muissattako, jotta restorani ruatau tänäpiänä kahekšah šuaten? Näkeyvymmäkö šielä, mie vuotan kuni työ vaštuatta!

Ira

*

Terveh Ira, hyvin ollah asiet, ka ylen äijä on ruatuo! Kuinpa iče elät? Toveštah himottais näkeytyö, käypikö šiula puoli šeiččemen aikah?

Tervehyisin Johanna

*

Terveh teilä, Ira ta Johanna!

Mie olen vaipun totkukši, en šuata nimih lähtie. Olen luissellun järven jiällä iltah šuaten ta täh palah mie venykšentelen kravatilla.

Veššelyä illaččuo teilä!

Nina

*

Terveh!

Miulaki himottau näkeytyö, mie ikävöičen teitä. Luajin karjalan kotiruatoja ta kirjutan šuomen essietä. Opaššun ta opaššun, ainaki kahekšah šuaten, luajin ta kirjutan äijälti, jotta tulou valmehekši. Lisäkši ei tämä luajinta täh lopu! Essielöitä riittäy.

Mie iten ta vaivun kontien keralla talviuneh!

Prostikkua milma ta viettäkkyä iloista iltua.

Rita

*

Terveh kaikilla!

Prostikkua milma, mie en voi lähtie nikunne tänäpiänä. Miän heimolaiset tullah meilä ativoih tänä iltana. Miun pitäy nyt šiivoutuo ta valmistua šyömistä heitä varoin. A enši netälillä mie šuatan tulla, kun vielä tahtonetta männä restoranih ta kinoh. Mänkyä tervehenä!

Tervehyisin Heidi

*

Terveh teilä!

Mie tulen konšanih šiinä šeiččemen jälkeh. Miula himottais šyyvvä mitänih hyvyä kalua. Näkeyvymmä!

Sanna

*

Terveh teilä!

Miula himottais nähä teitä. Passipo kuččumua! Miula käypi hoš mih aikah. Opaššun koissa nelläh šuaten ta voimma näkeytyö šen jälkeh. Mi oli restoranin nimi?

t. Eiji

Kirjuta ta työnnä šieki viesti karjalakši!

Miitrei ta Jelena

Karjalan kielen käyttyö voipi lisätä omašša elokšešša rupiemalla kielikuomakši-tovarissakši kellänih. Näkeytyö voipi hoš kerran-kakši netälissä, ta yheššä voipi ruatua hoš mitä vesselyä: rakentua legoloilla, luatie palakisua, luatie školaruavot, paissa omista huavehista, käyvä pihalla tahi kaččuo kinuo ta paissa šen kiäntehistä karjalakši. Yheššä voipi niise piirtyä ta luatie komiksua.

Kuvašša Miitrein ta Jelenan komiksan hahmot ta pikkaraini palani komiksua. Piäroulissa komiksašša šeikkual’l’ah Skokku ta Leo.

Heidi Gilhooly: Mie olen löytän šen, mitä olen eččin

Mie aloin opaštuo karjalua vuotena 2021. Miun muamo oli männyn tuonilmasih, ta mie aloin eččie enämpi tietuo miun heimon historiešta. Miun ukko ta ämmö oltih tultu Šuomeh vuotena 1922, enkä mie ollun kuullun äijän heijän elokšešta.

Internetin kautta mie löysin karjalan kielen loittokurššin. Mie rupein opaštumah kieltä, a mitä šiitä tapahtu? Kurššilla mie vaštauvuin kurššitovarissojen kera, ket šanottih, jotta hyö ollah miun heimolaisie!

Nyt miula on yhtevyš miun heimolaisih ta voin opaštuo karjalakši heijän kera ta paissa yheššä kaikesta mi on meilä yhtehistä. Kešällä vuotena 2023 mie näkeyvyin miun heimolaisien-kurššitovarissojen keralla Oulušša. Äijän myö pakasima Karjalašta, kieleštä, tikutukšešta, kaikešta.

Mie en šuata paissa karjalaksi joka päivä, a kieli on miula armaš, še on perintö miun heimokunnalta ta mie tahon huolehtie, jotta še eläy. Mie käyn kurššiloilla, luven kirjoja ta kirjutan pienie kertomukšie. Mie olen löytän šen, mitä mie olen eččin.

Sisko Pajari

Sisko Pajari on luatin oman armahan Kuarne-pojan kera komikšan: ”Ämmö ta 3-jalkani kazi”.

Eeva Manni: Miun karjalane bul’kku

Miula on oma karjalane bul’kku, kumbazessa on ystävie, tuttavie da opassundadovariššoi. Siinä bul’kussa mie käytän karjalua enimyölleh tiedokonehella da telefonalla. N’okakkah mie pagizen karjalaksi paginapertissä da toičči, konza pettiessä nägeyvyn kenentahto karjalazen kera. On vesselä paissa karjalaksi missätahto ylehizessä paikassa suomenkielizien kessessä.

Ilmain tiedotehnikkua mie käyttäzin karjalua ylen harvah. Sama tilanneh ollou äijällä toizellagi ristikanzalla. Tiedokonehella mie kirjutan sähköpošta- da WhatsApp-viestilöi miun karjalazilla ystävillä da kirjutan someh. Mie lizäksi litteroičen vanhoi karjalankielizie iänittehie da luajin verkkokirjutuksie. Verkon kautti mie piäzen opastumah karjalah da pagizemahgi opassundajoukossa da netan paginaillassa. Ilmain avonazen yliopisson loitto-opassusta mie en tovelleh olis algan opastuo karjalah.

Koissa mie toičči höblötän miun miehellä midätahto, pikkarazie dieloloi, karjalaksi. Hiän ellendäy, ga vastuau tegovesselästi millätahto toizella kielellä, tuagieh sevottau eri kielie yhteh virkkeheh.

Niko Tynnyrinen

Olen ozakkahas tilandehes, sendäh gu voin paista karjalakse kui ruavos, mugai dovarišoinke joga päiviä. Äijät karjalankielizet tilandehet ollah minule jo luonnollizet da kebjiet, ga toiči tahton opitella karjalakse ihan uuzii dieloloi.

Pyhänpiän myö kižaimmo dovarišoinke Dungeons and Dragons -roulikižah. Meijän šeikkailu algoi jo vuvven allus da vastavummo kižah näh nenga 1-4 kerdua kuus. Roulikižas ei ole varzinastu kižalaudua libo muudu konkretnoidu ezinehty, ga sidä kižatah yhtes paisten, ozutellen da fantaziiruijen. Tavan mugah kižavastavundan aigua luajitah mustohpanoloi kižan tapahtumis da toizien kižuajien huahmolois. Minä tahtozin konzutahto oppie luadie oman roulikižan, hos ihan pikkarazen, karjalakse. Se ei ole pieni ruado, ga duumaičin, gu mustohpanoloin kirjutandu karjalakse vois olla hyvä algu.

Kuvas näittö erähii kohtii minun mustohpanolois. Ilmai kontekstua niilöis et toven sua tolkuu, da hairehtu on äijy, sendäh gu mustohpanot kirjutetah ruttoh kižan aigua. Muitegi on vuottamattoman jygei kirjuttua mustohpanuo karjalakse, konzu kižan kieli on suomi da erähät terminät ollah vie anglieksegi. Yksikai on vessel nähtä, gu karjala pädöy hos mittumah käyttöh. Muitegi hairehii ei kieldy käyttäjes pie varata: niilöi olettelou meil kaikil.

Minna Ronkainen

Siemenleiby (l. 10–13 päppii)

• 3 dl kagruotrubiloi
• 3 dl greččujauhuo
• 2 cl suolua
• 2 sl psylliumii
• 1 huavoine kuivua droždeidu
• l. 1 dl gurbiččunsiemendy
• Vetty, metty (l.1 cl), oliivuvoidu (l. 3 sl)

Sevoita kai kuivat ainehet. Ližiä lämmin (42 c) vezi, keräl mezi. Ližiä oliivuvoi. Sevoita. Taigin suau olla aiga notkei. Luaji päppilöi, konzu taigin on nossuh. Kostuta käit enne päppilöin luajindua, nenga sit taigin ei tartu käzih. Pasta 200c päčis l. 20–30 min.

Makan da Vas’an bunukku Aila:
Takouskoi/Yhtenjyttyine

Ičelleni muidu armahambii sanazii karjalas ollah erähät sanazet, kudamii mustan, gu tuatto da muamo puaksuh käytettih. Alguh en ellendännyh, mibo oli sanazien merkičys, vai ylen vesselisti da čomasti korvah käi, gu azii oli takouskoi. Pahatabaine hebo ezimerkikse oli takouskoi erähälgi hierun mužikal libo butkureissu humalniekal. Da oligohäi pikkarastu nagruo keral, gu kastuttih minun takouskoit jallačit tuučas aigahizennu kevätpäivänny?

Yhtenjyttymät dovarišakset mollembat tostu čakattih toizen ruandoi taganpäi vai edehpäi mollembat oldih mielin kielin toizeh näh. Mondu kerdua tožo ičelleni on mieleh juolahtannuh, gu olen yhtenjyttyine muaman ker. Händy ainos duumaičin ylen arrakse da varovazekse elokseh nähte. A voi voi gu nygöi voizin nämä duumaičendat unohtua da nähtä hänen eloksen senaigazen aijan vallos! Vai ongohäi nenga, gu yhtenjyttymät eloksen tropat ollah varattu jogahizel sugupolvel, eigo nimittumal sugupolvel ole mahtuo ellendiä tostu, enne gu ruavastuu myöhembäh igäh da ellendäy mingi ijän vaigevukset? Sendäh takouskoit täh igäh ollah minun ajatukset nygöi…

Kebjiet mullat armahil vahnembil, olgua sovus da vuottakkua, gu tytär tulou viizahembakse päivy päiviä.

Sivi Ihalainen

Karjalan kieldy suau duumaija bibliotiekasgi ruadajes. Ylen suvaičen luadie kniiguozutteluloi da täl kerdua luajin mostu Luve karjalakse -ozutteluu Jovensuun piäbibliotiekkah karjalan kielen nedälih niškoi.

Timoi Munne:
Mengiä meččäh, älgiä mečäle!

Kylmykuun röččysiän aigua maksau mustella muarjah käyndiä. Kezäl äijät lähtietäh rengilöinke meččäh. Sie päiväine pastau da linduizet vigletetäh. Mečäs on hyvä huogavuo da hengittiä. Atkalat unohtutah da bašku parem ruadau. Kaiken ližäkse syömisty suittuu puzuh.

Yksinäh ei ole hyvä lähtie muarjah. Kolmen puun keskeh jo sevonnet, ga ei pie suureh meččäh mennä. Yöksyt da olet kerras lelus. Sendäh ei ni maksa varata akkua keräl ottua. Yhtes on vesselembi. Suvaičus liženöy da toinah perehgi, gu čuhkuat kullin kielin kaikenjyttysty čomua mielespiettävän korvah, nenga perehtytgi ruttoh, et vie olle perehtynnyh. Opi yhtelläh vediä iččie hyvin mečäs. Musta olla akkua paneksimattah, hos häi ei olis moine ravei muarjoinkeriäjy, kui sinä. Mečäs ei sua panna mattii, nenga vahnat rahvas sanotah. Se on suuren riähkän azumistu.

Keräkkiä vai karjat muarjat da jättäkkiä hienot vie meččäh. Mustakkua sit vie astuo varaten, gu etto öntästys. Olis suuri pillu, kuadunou täyzi rengi da viertäneh kai muarjat sammalikkoh. Ahnakoijakseh mečäs ei pie. Muarjoin sellittämizeh menöy aigua yhtenjytyi, kui keriämizehgi.

Johanna Pelling

Vihmuu ta tuulou, ka meččä on šykyšyn värilöih vorssašti šuoriutun ta ylen on kaunis kaitua polkuo kulkie. Polku on keltasien lehtien peitošša ta kuččuu milma mečän šiämeh. Miun pikkaraini tovarissa, alallah rinnalla kulkija, juokšou polkuo laijašta laitah, n’okka muašša mitänih jälkie ta tuuhuo šeuraten. Hiän loikahtau polun reunah – “a mitä šie šielä? “, mie kyšyn ta šamalla niän, min peräh hiän on männyn. Skokuna! Miun karjalan kielen opaštaja on sanon, jotta Karjalašša skonuna on čuutoeläin, ristikanšan šukuo… “Ei pie skokunua šyyvvä! Hiän on jumalan puapo. Riähkä on skokunua jahata!” mie hoikkasen. Koira kaččou milma pruunit šilmät viisahutta likonah, antau skokunan matata ielläh, hävitä šammalikkoh.

Ylen pikkaraini prostoi tapahuš, ka še šai miun smiettimäh min tavoin mie voin luatie šijua karjalan kielellä miun elokšešša. Mie elän ulkomualla, loittona koista ta pereheštä. Miun heimokunnan viimeset karjalan kielen pakasijat on kaikki šiirrytty tuonilmasih; mie ečin yhtevyttä heijän perintöh opaštumalla šuvun kieltä, ta šamoin ečin omua šijua šekä karjalaisuošša jotta šuomelaisuošša. Mie tahtosin tuuvva karjalan kielen jälelläh miän pereheh ta heimoh, ta myöštyö karjalaisilla juurillani kielen keralla… ka miula ei ole niketä heimolaista ni tovarissua, kumpasen kera šitä voisin paissa jokapäiväseššä elokšešša. Šentäh mie pakajan šitä miun kotielukkojen kera, koiran ta heposien. Harvah hyö karjalakši miula vaššatah, vain hyväsešti hyö maltetah kuunnella ta joka päivä ollah keralla elokšešša, opaššunnašša ta niisi mečän čuutuo eččimäššä ta löytämäššä.

Skokunan tavoin matkuamma ielläh. Otamma heimokunnan armahan kielen matkah kulkomah, jotta še joka päivä heläjäis miän korvissa, kisuais miän kielillä ta šäilyis tulovilla retkilöillä, tulovilla šukupolviloilla; jotta alallah maltamma antua jumalan puapon rauhašša elyä šammalikošša, hettieššä, mečän šiämeššä ta karjalaisissa starinoissa.

Johanna Pelling ta Ira Pekkala

Karjalakši voipi paissa joka päivä vain konša šitä on šuanun opaštuo. Ylen äijä on meitä, ket emmä koissa ole karjalua tiijuštan. Šen tähen meilä on ylen tärkie, jotta on opaštajua, ken meilä kielen lahjan voipi antua. Karjalan kielen netälillä myö Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan opaštujat tahomma antua šulkkuset passipot kallehella opaštajalla, ken on meilä antan opaššuntaneuvot karjalan pakajamiseh.

Olga, šie olet virittän miun šiämeh tulen, tahon myöššyttyä miun heimon kielen jälelläh miun pereheh ta ottua šen matkah miun jokapäiväseh elokšeh. Šie olet ollun ylen tirpačču ta alallah milma rohkaššuttan, runosie kohennellun ta hyväsešti ruatan ylimiäräistä joka aikah, kun on tietokonehen kuutessintua ta mitänih vaššusta ollun. Šulkkuset passipot kielen lahjašta, mie alallah pien šen kerallani, kunne ni ollen kulkomašša!

Johanna Pelling

*

Ennen Olgan opaššušta en nikonša kuullun miun tavallisešša elokšešša vienankarjalua.

Hiän on auttan miuta tuaš muistamah ämmön ta šuvun kielen. Konša mie luven karjalua, kuulen ämmön iänen puajivan miun šiämeššä. Nyt uuvveštah kuulen armahan ämmön, vaikka hiän on pitkäh ollun tuonilmasissa. Ka nyt on miun vuoro puajie lapšilla.

Ira Pekkala

Hannu Turunen

Oli erähiči agjembal erämuan hiekal savipada. Nerokkahat käit oldih sen ammui saves luajittu da sehäi oligi putilline pada, rikkovumatoi da sumbu. Pada oli läs täyzi vetty. Ken lienöy sen viel täyttänyh da sit unohtannuh, gu lähti iäreh matkuamah. Nygöi pada vai kybröitti hiekas yksinäzes erämuas.

Vezi ei olis tahtonuh padazes olla vai tahtoi nečispäi piästä iäreh. Se raugui padazele: ”Sinä piet minuu vanginnu. Piästä minuu iäreh, tahton välläle, omale vallale!” Pada vastai: ”Ellendän, gu tahtota välläle. A minä olen vai savipada engo malta lekkuo nengaleite, štobi kuaduzin da sinä piäzizit iäreh minun syväimespäi. Pidäy vuottua, kuni kentahto tulou da kuadau sinuu muah. Sidä paiči, jesli maltazingi iče kuaduo, valuzit täh erämuan peskuh. Midäbö hyödyy sit olis? Vuotammo, konzu kentahto tulou da juou sinuu juotatukseh. Häi bodrenou sinus da virkau: ” Mittutine magei vezi!” Sit olet ihaškoitannuh da olluh hyövykse. Libo kentahto nostau minuu yläh, viey vil’l’upellole da valelou pellon sinul. Vil’l’an orahat bodretah da yletäh vihandakse heilumah tuules. Sit olizit hyövykse monel.”

A vezi ei olluh hyväs miels sit. Se jatkoi raugumistu. Pada ei voinnuh nimidä ruadua, nikui ei voinnuh vetty avvuttua, hos tahtonusgi. Erähiči rahvastu astui siiriči, ga niken ei dogadinnuh padua.

Päivät kuluttih, päiväne pastoi-räkitti da hil’l’akkazin vezi haihtui padazes, vähäl-vähäzel, ga jälgimäi pada oli ihan tyhjy da kuivu.

Vezihäi oligi piässyh välläle, omale vallale, taivahan tuulih. Pada jäi yksin erämuan hiekal.

Hil’l’akkazin tuuli tukutti sit ymbäri ližiä peskuu da katoi lopuškal padazen kogonah.

Kai Peksujeff

Ennein 1990-luvun loppuo karjalan kielellä ei ollun nimimmoista roulie miula. En ni tietän, jotta šemmoni oma kieli on olomašša, a kumpaista kuitenkis vieläi ellennin. Ka miun ämmö šitä kaikičči pakasi, hoš mie šitä en ihan tolkkuh ottan, mi kieli še on. Ka maltoin, mitä hiän šano ta pakasi.

Konša mie šynnyin, miun pereh eli Ruočissa, ta ämmö oli šielä miun peräh kaččomašša muamon ruavon aijan. Šiitä mie opaššuin ymmärtämäh, a šitä en nikonša älynnyn, ennein kun löyvin Pertti Virtarannan kirjoja, kumpasissa oli kirjutettu karjalakši rahvahan pakinua.

No myöhempäh mie iče niise tahoin enämpäisen karjalua opaštuo. Luvin kniikua ta tilain Kotimaisien kielien keškukšešta (KOTUS) vienalaisien heimolaisien iänipakautteluja, kumpasie Virtaranta ta eryähät toisetki oltih otettu talteh Vienan matoillah. Kaikičči Vienašša käyveššä olen tahton paissa karjalakši, a Šuomešša šitä ihain liika vähäsen voin paissa, toisinah kirjutan šomešša hoš mitänih karjalakši.

No, karjalan kieli on miula tärkie palani miun omua identitettie. Ihain šamalla keinoin kuin ni ruočči, kumpaista niise pakajan, šentäh šen lapšena šielä elyässä opaššuin ruoččilaiseh luatuh pakajamah. Šuomi naverno on miun muamonkieli, kun oma muamo on šuomelaini ta tiälä mie školatki olen käynyn, hoti karjala ta ruočči ollahki väkövät kakkoset. Mie pien iččieni vienankarjalaisena, a šamah aikah olen niise šuomelaini ta ruočinšuomelaini.

Rita Gustava Pulli

Aijan šyväin on luajittu taivallušjalačin murentamista puolikuun muotosista lehtilöistä, ryttysistä, murčillah männehistä paperipalloloista, vihrieššä yöššä pakasijista puunvaršiloista, uupunuisesta pavunvarrešta, paloista ta Juakošta, vaivasešta tahošta kohti taivahan pakasijie kolibrija; niistä kaikista ta äijäštä muušta on aijan šyväin luajittu. Aijan šyväin pakajau vain tietämättömillä, kun tietäjillä ei ole aikua kuunnella šitä. Aika ičeššäh on männyn, šitä ei voi väkisin formah panna, še aina valuu laijoista piäličči, pakenou horisontin puoleh, loitommakši, šitä ei šua šäilyttyä, niin kuin šytämen šuau lopettamašta ylimiäräsien kertojen lyömistä, šemmosenki šytämen, kumpani on mänettän toivon, kavottan šen nimen, sirkalon ta kuvan šiinä, šentäh šyväin on aina uuši, joka lyönnillä uuši, še ylittyy vuaroista šilloinki, konša šen kantaja makuau, še ei kanna šiämeššäh yhtä kuvua, kumpani olis ylempi toisešta, še on demokrattini šyväin, še lyöy, lopettamatta lyöy, kuni ei pimene päivä taivahašša ta viimisen linnun laulu vaipuu loittuona, kuitenki še lyöy, lyöy, lyöy, kuni kivi katkieu, čieppikahlis, kuva, kuvitelma, mitä vain, mi šuau tuulen puhaltamah, pilvet liikkumah, imehnisen unohtamah, muistamah, aikua, konša meččä oli šytämen koti, še eli taivahašša lintujen keralla, kuni huolet aletah…

(Kiännöš omašta alkujah šuomekši kirjutetušta runošta, kokoelmašta Bel cantoja nieriöille, Kesuura 2011)

Makon da Vas’an bunukku Aila:
Meile tuli šiiloiliipoi

Mennyön pakkaskuun kylmil panin ruadamah lämböbatterin, da sen jälgeh čoivahtih meile pertih lendelemäh šiiloiliipoi – a voi voi! En ni huavannuh uskuo, što häi elävyi keskel talvie, vai gu erähänny päivänny huomain, kui se lendelöy ymbäri, da uskuohäi sih hil’l’akkazin pidi. Internetas sit kačoin, što šiiloiliipoi eläy kahtennu kezänny, toiči maguau talvel.

Alloin sit kaččuo, gu kunnebo se liipoi menöy da midä ruadau. No häi on voinnuh istuo hätken lais libo uudimes ja illal hänel oli tavannu lennellä lampan ymbäri. Luguvalgo händy ylen äijäl vedi omah puoleh da oli voinnuh häi istuo minun käilgi, konzu luvin knigua. No minähäi rubein huolevumah, gu midäbo sit moine elävy voibi juvva da syvvä, midä navedin hänel murginakse. Duumaičin, gu vetty tai elävy vähimyölleh tarviččou, da rubein valamah hänel vähäzen vetty pehmieh imubumuagah da viemäh sidä hänen n’okan edeh. Ja häi kärzäl algoi imie vetty, vähimyölleh sil se minule ozuttihes da minä nagroin da hyväl mielel sidä kaččelin.

Vai eihäi niken yhtel viel voi eliä, sendäh rubein eččimäh tieduo, midäbo häi voibi syvvä. Internetas lövvin tiijon, gu kukkazien metty da vähäzel sportivunnuttu fruktua häi voibi syvvä. No misbo kehnos minä nygöi metty täh lövvän, vai muarjuahäi minul on pakastinškuappu täyzi da vahnua fruktua tožo löydyy. Sulain vavoidu da rubein luzikkazel tariččemah mostu hänel. Da pädihäi segi, jo n’okku oli mehus monennu päivänny. Fruktua tožo hapatin da nostelin juablokan da mangon kuorii hänen edeh. Niidygi häi minus n’uusteli da opitteli. A sehäi minuu innosti, nygöihäi minä händy elätän kezäh sah – duumaičin.

Vai liipoin lennot muututtih lyhyömbikse, mondu kerdua häi liideli vai lattiel da sie lyhyččäzii hyppylöi luadi. No minä rubein varuamah astumistu hänen piäle, ainos pidi pertin latettu tarkah kaččuo, ennegu sih voibi astuo. A voi voi! Alloin nostua händy järilleh stolale da jo čökkäin murginua nenän edeh. Tälleh menimmö kaksiezen nedälii edehpäi. Vai sit häi buite gu olis alganuh ärevyö minun nosto-opittelendoih, häi vai hyppäi bokkah, konzu opiin myösgi nostua händy korgiembal. Lopuškal häi hyppäi lattiele, da sie erähän hypyn jälgeh en enämbiä händy nähnyh. Mondu päiviä vie kaččelin lattien sih kohtah, mih häi hyppäi. Vai liipoidu ei nägynyh eigo ni kuulunuh.

Pidi minun lopuskal uskuo, jotta en voinuh händy kezäh sah elättiä. Tuonilmazih häi varmah meni, vaigu mondu nedälii händy sain kačella da diivie – ylen oli čoma elävy da atkal jäi jällel.

Nina Stepanoff

Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan opaštuja Nina Stepanoff on kiäntän karjalakši kakši runuo. Runot on kirjuttan Eeva Kilpi ta ne julatah runuolijan perehen luvalla.

Tänä huomenekšena mie en kirjuta

Vain mie olen piättän issuttua rousan

Elikkä tätä inehmini tarviččou,

Jotta olis ošakaš:

Ruatuo, jotta malttau šen hylätä,

Äkietä šiätä, jotta tuntou šen oikevuon.

Lapšuon aijan,

Jotta olis väkie juurie šiitä

Iivannaroušan vanhuon šeinällä.

***

Mie šuvaičin šiuta kuin Karjalua,

Mie šuvaičin šiuta kuin kešyä,

Mie šuvaičin šiuta kuin muamuo ta tuattuo,

Mie šuvaičin šiuta kuin omie lapšie.

Mie itin šiuta kuin Karjalua,

Mie itin šiuta kuin kotie,

Mie itin šiuta kuin šitä poikua,

Kumpani lupasi vain ei tullun.

Mie nakroin šilloin konša Karjalašša,

Mie nakroin šilloin konša lapšena,

Mie nakroin šilloin konša šen tytön keralla,

Kumpani kaikista valičči miut.

Mie muissan šiuta kuin Karjalua,

Mie muissan šiuta kuin Roštuota,

Mie muissan šiuta kuin šitä yhtä polkuo,

Kumpaista ei onnakko nikonša ollun.

Mari Rajamaa (Jeremielän Pikku-Iivanan Juššin Muarie)

Ruavošša meilä oli #MonikielisestiMe-kampan’n’a, kumpasen tavottehena on šuaha kaikki ruatajat rohkiešti käyttämäh kielineruoh jokapäiväseššä elokšešša ta ielläh šitä parentua. Kampan’n’ašša luajittih ohjehie, kuin monikielisyttä voipi lisätä ruavošša. Kiinitin kampan’n’atarran tietokoneheni. Šiinä lukou šuomekši “Harjottele šuomie miun keralla”. Šillä tahomma kertuo šuomen kieltä opaštujilla ruatotovarissoilla, jotta hyö voijah harjotella kieltä meijän kera.

Ielläh meitä pyritettih lisyämäh ruatokielet intranetissä olijah henkilöprofiilih. Mie smietin kaikkie kielie, kumpasie olen opaštun koulušša, yliopissošša ta rahvahanopissošša: šuomi tiettäväini, enklanti, šakša, ruočči, ranška, espanja, karjala. Mitä kielie maltan hyvin? Mitä kielie maltan käyttyä ruavošša?

Ranškua ta ešpanjua maltan vain vähän. Voin tottaše matalla niitä käyttyä, konša tiluan ruokua restoranissa. Onnakko kaikkie muita maltan niin hyvin, jotta voin niillä viestie. Šakša tiettäväini on vahvin vierahista kielistä, šentäh kun olen opaštun šakšan kiäntäjäkši ta elinki Šakšašša. Enklanti oli miun enšimmäini vieraš kieleni koulušša ta šitä olen käyttän ruavošša vuošikauvet. Ruoččie olen käyttän ruavošša 20 vuotta takaperin.

No, a karjala? Šitäki olen opaštun jo 10 vuotta. Smietin joka päivä karjalan kieleh liittyjyä tiemua, opaššun šitä, kirjutan karjalakši kaikenmoisie tekstijä avonaisen yliopisson kurššiloilla. Mie hokšain, jotta mie maltan karjalua! Piätin lisätä nämä miun profiilihini: šuomi, enklanti, šakša, karjala, ruočči.

Ielläh vuotan enšimmäistä yhtehyönottuo karjalakši!

Veera Turkki

Olen nyt opastun karjalan kieleh puolitoista vuotta, ga karjalan kielellä sais olla miun eloksessa suurembigi rouli. Opin lugie, kuunnella, kirjuttua da paissagi, vain aivin huomuan, jotta tuassen olen käyttän liijan vähän karjalua.

Karjalan kielen nedälin kunnivoksi piätin kirjuttua miun ruadokalendarih kaiken karjalaksi muga hyvin kuin maltan. Nyt mie joga päiviä muissan karjalan dai rubien duumaimah karjalaksi. Ruan opastajana gimnuaziessa, da tällä nedälillä tahon opastujillagi vähäzen paissa karjalaksi da toivottua kaikilla hyviä karjalan kielen päiviä.

Raija Pyöli: Midä tahton sanuo nuorile karjalan opastujile

Kaiken elaijan olen olluh kuitah kontaktas karjalažuon kel, aktiivizembah jälgimäzet 30 vuottu. Ainos minul kyzytäh: Mittuine duumaičet on karjalan kielen tulii aigu? Viego eläy kieli vai ongo jo surman suus? Vähimyölleh varaittavas tilas olii kieli, sanotah. Ičegi mostu olen kyzellyh eri-igäzil karjalazil mollembil puolil rajua. Vie 1990-luvun algupuolel vahnembat rahvas puaksuh sanottih: Ku vai školas lapsile opastettas, sit hyvä rodies. Nuorembat tahtottih valdivon tugie, stuatussua kielele. Duumaittih, sit ruvetah dengat virduamah, valdivo avvuttau…

Rajas piäliči oli enne äijy yhtesruaduo. Myö rajakarjalazien jälgipolvet matkaimmo kodirandazil Salmih, Suistamol, Suojärvel, taloloin perustoi eččimäh. Karjalua harvah niilöil matkoil saimmo kuulta, enimyölleh vaigu ven’an kieldy. Kielen maltajua specialistua tuli Petroskoilpäi meile avvuttamah. Yhtes luajiimmo opastusmaterialua, kuundelimmo toine toizen maltoloi, midä vai mieleh juohtui.

A nygözes valdivollizes tilandehes voibi sanuo, pidäy omah čottah tulla toimeh. Meil ei školas opasteta karjalua, ga yliopistos da eriluaduzil kursiloil opastuu äijy ahkerua ristikanzua. Ezmäzen kerran olin toven ylbei meijän opastujis nuoris mennyt kezän, konzu olin Lapinlahten Alapitkäl Karjalazis briegulois. Sie oli äijy karjalan opastujua Jovensuuspäi. Minä olin hyväs mieles, gu ellendin: hyö paistah ihan putilleh karjalakse! Yksi pagizi, što on loppenuh jo kai kursat, midä yliopisto tariččou, toine vaste vaigu yhten libo kaksi vuottu on opastunnuh. Erähät oldih ečitty da löytty omat karjalazet juuret, toizil niidy ei olluh ni vouse. A yksikai hyvin opastutah, ku motivacii on kohtalleh.

Tahtozin sanuo kaikile karjalan opastujile: jatkakkua samah tabah, kuunnelkua opastajii, lugekkua kirjalližuttu, mugai kirjuttaminegi rubieu hyvin menemäh. Enne muudu, paiskua toine toizenke ainos konzu vai voitto! Ei ole katastroffu, hos joga virkehes olis midätah hairehtu, niidy roih ainos. Piädielo on oma aktiivižus. Kontaktu toizihgi murdehih kazvau da kehittyy.

Hil’l’akkazin rubien jo ellendämäh, kui menöy karjalan kielen tulien aijan kel. Se on nämmien aktiivizien nuorien käzis! Pidänöy, myö vahnat voimmo olla tuvennu.

Rita Gustava Pulli

Mie heittelin ilmah

kaikki pieneččäiset karjalan šanani

kačoin mitä tulou alahakši

(Heitin ilmaan kaikki pienet rahani -runon mukah, Kun luulet olevasi yksin -kokoelma, Loki-kirjat 2004)

Vienankarjalan opaštujat

Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan peruškurššilla on luajittu erinäköistä oššošlistua.
Mitä pitäy muistua oštua?

*

yksi rukehini leipä

šiemenvoita

tualettipaperie

šampuni ta muila

*

tomattie

salattie

omenua

potakkua

osrarieškua

maituo

lihua

šokoladie

*

kakši okurččua

spagettie

kanua

yksi luukko

yksi limona

*

kapustua

pečen’n’ua

riissuo

mehuo

mujehta

kiššan niepšiempäiset

kakrašliuhkua

čikhernehie

Johanna Pelling

Et muissa, mitä pitäy muistua? Ka kirjuta vesselä “oššošlista”!

• uuši piä, kumpani teräväh ruatau
• 2–3 ylimiäräistä čuassuo joka päiväh
• päiväsen paistuo
• pitempyä päivänvaluo
• šemmoni muisti, kumpani malttau aštevaihtelut ta verbilöin taivutukšet