Hannu Lappalazen pajokiännökset
Täl sivul lövvät Hannu Lappalazen suomenkielizien pajotekstoin kiännökset karjalakse. Uuzin kiännös on ainos ylähän.
Kiännökset on tarkistannuh Natalia Giloeva.
Kalaniekan pajo
Suomenkielizet sanat (Kalastajan laulu) tundematoi
Minun veneh eibo ole linnun luus
Kuaripuut on taivutettu tammipuus
Mačtat ei olla kažlas azuttu
Libo purjeh’ naizien peredniekois vai
Iäni mouttoran kui syväin tykyttäy
Meren aldo reunan yli brizguttau
Kolme dovariššua tiäpäi purjehtau
Ken se meren tiedäy, kalat pyydäygi
Nuorin heis liennöy ylen luja mies
Vahnembi kai kalakohtat hyvin tiez’
Kolmas moine ylen hyvä pajattai
Kaigi kalat omal pajol lumuou
Ystävii tytöt rannal vuotetah
Illan tulles pristanile astutah
Harvah omua kuldua minä nähtä suan
Gu on hierun paras lehmänlypsäi häi
Häi on čoma, no on ylen piidoikas
Sanou, gu mä kalastua malta en
”Suurembi on hyödy minun karjas vai
kui sun hoikis tr’oskois da kambalois
Vuotahäi, gu liidehtuuli puhaldau
Pyvvön maltot sulle minä ozutan
Ängerjähät šoihkiet da libiet
Suorah sinun kodipihal’ sit mä vien
Vuotahäi sä kerras karjan nähtä suat
Lohet, siijat luokse sinul’ tuvvahgi
Ukonvemmelvärit niilöis hehkutah
Suomuksien hobjat bokis čäijetäh
Ukonvemmelvärit niilöis hehkutah
Suomuksien hobjat bokis čäijetäh.
Kenbo sen kylyn lämmittäy?
Suomelaine rahvahanpajo (Kukapa sen saunan lämmittäisi?)
Ken-bo sen kyl-yn läm-mit-täy,
gu en bri-ha minä?
Rai-rii, ral-lal-lei,
da gu en bri-ha mi-nä?
Da ken-bo se sit vai löylyy lykkiäy,
gu et tyt-tö si-nä?
Rai rii, ral-lal-lei
da gu et tyt-tö si-nä?
Tah-tot-go si-nä tyt-tö tul-la
tä-män brihan ško-lah,
Rai-rii, ral-lal-lei,
da tä-män brihan ško-lah?
Sul’ o-lis elos parembi,
kui jä-nöil rastavaine,
Rai rii, ral-lal-lei,
kui jä-nöil ras-ta-vaine!
Sygyzyn sävel
Suomenkielizet sanat (Syksyn sävel) Juice Leskinen
Pi-ha täyt-tyy ris-ti-kan-zo-is
el-os on vai kuo-le-mis-tu
pa-ne kä-zi kä-deh oommo hil’-l’ah
ku-ču mi-nuu huon-des-čua-jul’
an-na vet-ty kuih-tu-nuo-le
on elo-kuu da mi-nä olen vil’-l’ua
En i-los it-ke, en gor’-as it-ke, gu it-ken
it-ken mui-te vai
da gu mui-jal o-len, ku-ni et huo-mua-gi
Hän-dy su-vai-čin äi-jäl
si-nuu su-vai-čen toi-či e-nä-mbäl
o-le mi-nul’ vä-hän ai-gua häi
O-ta mi-nuu ič-čes u-nih
hos mä nou-zen toi-zih ju-nih
on liga-kuu da mi-nus-päi nä-gyy se
Gu mä tu-len kiin-ni sinuh
ju-ma-l sežo uskou minuh
hos mä iče ai-nos us-ko en
En i-los it-ke, en gor’-as it-ke, gu it-ken
it-ken mui-te vai
da gu mui-jal o-len, ku-ni et huo-mua-gi
Hän-dy su-vai-čin äi-jäl
si-nuu su-vai-čen toi-či e-nä-mbäl
o-le mi-nul’ vä-hän ai-gua häi
Taivas on sinine da valgei
Täs uvves pajokiännökses sanat on tavutettu pajattajale avukse. Carl Collan pani tämän pajon mustoh Liperis, Suomen Pohjas-Karjalas vuvvennu 1854.
Suomelaine rahvahansävelmy (Taivas on sininen ja valkoinen)
Tai-vas on si-ni-ne da va-lgei
da on täy-zi tiäh-ti-löi vai;
Tai-vas on si-ni-ne da va-lgei
da on täy-zi tiäh-ti-löi vai;
mi-nun nuo-ri sy-väin-ruk-ku
on aja-tuk-sii täy-zi,
mi-nun nuo-ri sy-väin-ruk-ku
on aja-tuk-sii täy-zi,
Toi-zi-le en mi-nä sa-ne-le
mi-nun o-mii sy-vä-in-tus-kii,
Toi-zi-le en mi-nä sa-ne-le
mi-nun o-mii sy-vä-in-tus-kii;
mus-tu meč-čy, kir-kas tai-vas
tie-täh mi-nun tus-kat,
mus-tu meč-čy, kir-kas tai-vas
tie-täh mi-nun tus-kat.
Syvyspajo
Ruočinkielizet sanat Tove Jansson, suomenkielizet sanat (Syyslaulu) Esko Elstelä
Kodimatku pitky on, ei vastahtulijua
Illat sammutah viluh hämärih vai
Jo tule alevuttamah, gu väzynyh mä oon
syvysildani yksinäžyöh
Vot pimevyshäi suau sidä ajattelemah,
midä muite et mustas ni yhty.
Nygöi mustan, kuibo äijy minä azuo
tahtoingi,
kuibo vähän minä sidä aigah saingi.
Kiirehtä, armas, gu suvaičus kuččuu,
päivien kodvazet terväh kulutah.
Anna valgei syttyy, yö terväh vai tulou,
iäreh kezän kukkazet sygyzy viey.
Ečin midägi, mi meil täs unohtunnuh on,
min sinun avul löydiä mä voizin.
Nygöi kezä terväh lopeh, se liijan lyhyt on
kui huaveh, midä opiin mä suaha.
Toinah terväh tulet, kuni minä pimieh en jiä
eihäi kai taki liene mennyh tyhjäh
Gu toine toizen lövvämmö, vaste sit mä näin
tavan kaiken suammo puhkiemah kukkah.
Kiirehtä, armas, gu suvaičus kuččuu,
päivien kodvazet terväh kulutah…
Sygyzyn tuuli iäreh viey kezän mustotgi
nygöi tyhjäh jo kyzyt kunne vieygi.
Nygöi suvainnen vähembäl, migu enne suvaičin,
no enämbäl, migu konzutah suat tiediä.
Nygöi majakat myö näimmö, ku štormu bauhuou,
tuuli vuahtipäizen iänen tänne kandau
da tärgevin on oman syväiniändy novvattua
da toizele suvaičustu andua.
Kiirehtä, armas, gu suvaičus kuččuu
päivien kodvazet terväh kulutah…
Mua on moine čoma
Mua moine čoma
Kirkas Luadijan taivas
Ylen hyvä hengilöin toivomustie
Muailman kauti
Pajattajen astummo
Taivastu kohti matku on
Lennähtäh aigu
Hušketah vuvvet vai
Miespolvet vaivutah unohtukseh
Ainos kirkahannu
Hengien pajon
Spuassaine soindu säilyy ain’
Anhelit ezmäi
Pajatettih paimoloil’
Hengispäi hengeh kaigu helizöy
Kunnivo Herran
Muas nygöi rauhu
Ku Iisus meile armon toi
En eči valdua, čäigyy en
Ruočinkielizet sanat (En etsi valtaa, loistoa): Zachris Topelius
En eči valdua, čäigyy en, engo tahto kulduagi
Vai toivon taivahan valguo da rauhua piäle muan
Anna rastavu, mi ozan tuou da luokse Luadijan mielet suau
Ei valdua eigo kulduagi, vai rauhua piäle muan.
Anna minule kodi rauhažu da lapsien rastavanpuu
Jumalan sanan valguo, mi hengen kirkastau
Tuou kodiloih, myös pienihgi, nygöi rastavaine hyväine
Jumalan sanan valguo da mielen rauhua
Luokse köyhän dai rikkahan suau rastavu čomaine
Pimevykseh muailman tuou taivahan valguo
Sinuu tahtommo, Sinuu vuotammo, meijän Herru muan da taivahan
Luokse köyhän dai bohatan hyväine rastavu tuou
Sinine uni
Suomenkielizet sanat (Sininen uni): P. Mustapää
Gu illoil lampu sammuu da tulou oigei yö
Nengai Uničču häi tulou, da ukseh hil’l’ah lyöy
On hänel unizet tapkat da niilöil häi sipsuttau
Häi hiivou ukses pertih da hyppiäy škuapan tua
Da hänel on unine šuapku da sinine, unine vyö
Da unis jiämaidopuikkuo häi pienil hambahil syöy
Da hänel on sinine mašin da se mašin hurizou;
Surrur, surrur da lähtöy unen sinisty muadu päi
Da pieni zontiekkaine on ihan kallalleh
Da sinine unien kniigu on hänel omas kainalos
Da unien sinimuah häi lapset autol suau
Surrur, surrur da sinne on sinine, unine tie
Da sie on kuldaine meččy, da mečäs kuldaine puu
Da unien sinilindu, da linnul kuldaine suu
Da se unien sinilindu, se lapsii liikuttau
Se pajattau bajutuspajon; la-la lalla-la lallallaa
Oravan pajo
Suomenkielizet sanat (Oravan laulu): Aleksis Kivi
Magiesti oravaine
maguau omas sammalpertis
sinnebo ei koiran hammas
eigo meččyniekan rida
nikonzu kerritä
Omas korgies kammarispäi
kaččelou häi muailman piirii,
monii torii alipuolel;
havvuoksan rauhan vimpel
piän piäl liehuilou.
Mibo elos ozavaine
liedžujasgi kätkytlinnas!
Siehäi liedžuu oravaine
kuuzen armahan muamanrinnas:
Meččolan kandeleh soi’!
:,: Sie nukkuu turbeihändy
pikkaraizel ikkunaizel,
linnut pajattajen taivahan piiris
suattau händy ildazel
uniloih Kuldalah.:,:
Koin tuohukset
Suomenkielizet sanat (Kodin kynttilät): Usko Hurmerinta
Illan rauhu gu yskäh muan jättäy
Parkoin pimeiköt gu hämärdäy.
Duumu myös mennyöh aigah gu kulgou
Loitos kodih tusku on vai.
Ehtil tuohukset siepäi ku hehkuu,
Omis huavehis sie olla suan.
Koin tuohuksien lämmäzet tulet,
niilöi unohta nikonzu en.
Nygöi vahnannu ikkunan pieles
istun kaččellen yön tiähtilöi:
Myösgi näin oman lapsuon hyvän,
kui enne myös tulen kodihpäi.
Ehtil tuohukset siepäi ku hehkuu,
omis huavehis sie olla suan.
Koin tuohuksien lämmäzet tulet,
niilöi unohta nikonzu en.
Nouzeman vieres
Suomenkielizet sanat (Lähteellä): Elias Lönnrot, kolmas säkeistö P. J. Hannikainen
Sinun vetty minä kaččelen
čomaine nouzemu.
Konzu pilvet kuvastutah
sinun tyynes zirkalos.
Vot, tua on pilvi läpettäi
kezäine, poudaine.
Jo lähti iäre pagenemah
jiä tervehekse vai.
Minä ainos nygöi duumaičen
minun omua hengie.
Nenga moni pilvi kuldaine
myös sengi jätti vai.
Ozakkahat
Suomenkielizet sanat (Onnelliset): Aleksis Kivi
Jo valgenou loittoine randu
da koillizes päiväine nouzou
da sumuine iäreh häibyy,
gu Pohjalan yövalgei väistyy,
gu mennyh on yö,
gu läpettäy kezäine huondes
da vidžerdetäh net linduzet.
Minä korgien vuaran piäle
nygöi astun selgies tuules;
minun huondeszor’an tahto on,
gu kuldazen vastavuon siepäi
gu mennyh on yö
gu läpettäy kezäine huondes
da vidžerdetäh net linduzet.
Täs seizon minä kuldazen kere
da liehutah kidzerät tuules
da notkoloin humineh soittau
kui ijäksen lemmen iäni,
gu mennyh on yö,
gu läpettäy kezäine huondes
da vidžerdetäh net linduzet.
Itkii fleittu
Suomenkielizet sanat (Itkevä huilu): Larin-Kyösti
Luajiin minä pajus vesselän fleitan
No iändy vai minä sih en suannuh
Duumaičin, ei ole ozani hengi
Soittajan neruo minule andanuh
Soi, soiseli neruo andanuh
Minä nevvuo monel kyzyin
Näin minä čakkaizen, čakkaine kuule
Fleitah puhalda omassas hengi
Päiväine pastau, aigua ei ole Hurizi čakkaine hämärin ruadai
Soi, soiseli, hämärin ruadai
Da fleittu se päiväzes čäigäi
Astuin minä muailman jarmankudorogoil
Säveldy kyzyin nečie da siepäi
Piälöi net punottih da vastavust’ en suannuh
Kyzelijän kieldy net ei ellendetty
Soi, soiseli, kyzelijän kieldy
Da fleittu se tuhmakse ruostui
Sit minä ilmoile itkuni piästin
Kalbiet rožani pimieh peitin
Duumaičin, nygöi minä kuolta tahton
Pahan fleitan iäres minä lykkäin
Soi, soiseli, iäres minä lykkäin
Da sit čilizi fleittu.
Čilizijän fleitan huulile nostin
Sormet net souttih da sävelet net helistih
Tusku suli, liženi sävelien virdu
Čomaine päiväine hengeh hehkui
Soi, soiseli, hengeh hehkui
Da fleittu se ilon täh itki.
Huom.! Pajata andanuh – andnuh
Karjala
Suomenkielizet sanat: Olli Nykänen
Työ uskotto, olemmo unohtannuh,
kui čomaine Karjala on.
Se on meile jiännyh syväimeh
da tusku on pohjatoi.
Olemmo itkenyh, olemmo nagranuh,
olemmo Karjalua mustelluh.
Jo vahnembat kerrottih lapsilleh,
kui suuri Karjala on.
Kodialoveh suuri vuaroinke
da Luadogu rannatoi.
Olemmo pajatannuh, olemmo soittanuh,
olemmo Karjalua mustelluh.
Nikonzu ei vieras voi ellendiä
sen meččien šupetandua.
Sugupolviloin mennyzien tervehtys
vai meidy koskettau.
Olemmo valvonuh, olemmo kuunnelluh,
olemmo Karjalua mustelluh.
Huom.! Pajata ”olemmo – oommo”.
Pyhänpiän huondeksel
Suomenkielizet sanat (Sunnuntaiaamuna): Simo Korpela
On kezän valgei huondes
da Spuasan pyhäpäiv.
Ei liiku lehti tuomen,
vaikkani lindugi on.
Čomasti kukitah pellot
da vuarat vihandoijah
da hil’l’ah huondeskellot
vai rauhua soitetah.
Gu pyhän ristisuattav’
kävyy soindu piäliči muan.
Se on kui päiviä vaste
sen suuren ozakkahan.
Se luadiu tyynen mielen
kareiluh hil’l’azeh.
Suau sanattomaks’ kielen
da silmäh kyynälen.
Tuuli hil’l’ah puhaldau
Suomenkielizet sanat (Tuuli hiljaa henkäilee): Olli Wuorinen
Tuuli hil’l’ah puhaldau,
aldo välly läpettäy,
lindu pieni huoletoi
vižerdäy, nygöi kevät on.
Tuulik’ kaino n’upuspäi
avuau silmät unespäi,
čomat kukat nagrajen
nostah kasteniityle.
Veneh čoma liedžuttau
šoriesti sen soudajua.
Peldoh pehmieh siemenii
kyndäy, kylväy muanruadai.
Lapsukkazet kukkazil
čomendetah tukkazii.
Kevätpajo ilokas
kuuluu nygöi kevät on!
