Hannu Lappalazen pajokiännökset
Täl sivul lövvät Hannu Lappalazen suomenkielizien pajotekstoin kiännökset karjalakse. Uuzin kiännös on ainos ylähän.
Kiännökset on tarkistannuh Natalia Giloeva.
Oravan pajo
Suomenkielizet sanat (Oravan laulu): Aleksis Kivi
Magiesti oravaine
maguau omas sammalpertis
sinnebo ei koiran hammas
eigo meččyniekan rida
nikonzu kerritä
Omas korgies kammarispäi
kaččelou häi muailman piirii,
monii torii alipuolel;
havvuoksan rauhan vimpel
piän piäl liehuilou.
Mibo elos ozavaine
liedžujasgi kätkytlinnas!
Siehäi liedžuu oravaine
kuuzen armahan muamanrinnas:
Meččolan kandeleh soi’!
:,: Sie nukkuu turbeihändy
pikkaraizel ikkunaizel,
linnut pajattajen taivahan piiris
suattau händy ildazel
uniloih Kuldalah.:,:
Koin tuohukset
Suomenkielizet sanat (Kodin kynttilät): Usko Hurmerinta
Illan rauhu gu yskäh muan jättäy
Parkoin pimeiköt gu hämärdäy.
Duumu myös mennyöh aigah gu kulgou
Loitos kodih tusku on vai.
Ehtil tuohukset siepäi ku hehkuu,
Omis huavehis sie olla suan.
Koin tuohuksien lämmäzet tulet,
niilöi unohta nikonzu en.
Nygöi vahnannu ikkunan pieles
istun kaččellen yön tiähtilöi:
Myösgi näin oman lapsuon hyvän,
kui enne myös tulen kodihpäi.
Ehtil tuohukset siepäi ku hehkuu,
omis huavehis sie olla suan.
Koin tuohuksien lämmäzet tulet,
niilöi unohta nikonzu en.
Nouzeman vieres
Suomenkielizet sanat (Lähteellä): Elias Lönnrot, kolmas säkeistö P. J. Hannikainen
Sinun vetty minä kaččelen
čomaine nouzemu.
Konzu pilvet kuvastutah
sinun tyynes zirkalos.
Vot, tua on pilvi läpettäi
kezäine, poudaine.
Jo lähti iäre pagenemah
jiä tervehekse vai.
Minä ainos nygöi duumaičen
minun omua hengie.
Nenga moni pilvi kuldaine
myös sengi jätti vai.
Ozakkahat
Suomenkielizet sanat (Onnelliset): Aleksis Kivi
Jo valgenou loittoine randu
da koillizes päiväine nouzou
da sumuine iäreh häibyy,
gu Pohjalan yövalgei väistyy,
gu mennyh on yö,
gu läpettäy kezäine huondes
da vidžerdetäh net linduzet.
Minä korgien vuaran piäle
nygöi astun selgies tuules;
minun huondeszor’an tahto on,
gu kuldazen vastavuon siepäi
gu mennyh on yö
gu läpettäy kezäine huondes
da vidžerdetäh net linduzet.
Täs seizon minä kuldazen kere
da liehutah kidzerät tuules
da notkoloin humineh soittau
kui ijäksen lemmen iäni,
gu mennyh on yö,
gu läpettäy kezäine huondes
da vidžerdetäh net linduzet.
Itkii fleittu
Suomenkielizet sanat (Itkevä huilu): Larin-Kyösti
Luajiin minä pajus vesselän fleitan
No iändy vai minä sih en suannuh
Duumaičin, ei ole ozani hengi
Soittajan neruo minule andanuh
Soi, soiseli neruo andanuh
Minä nevvuo monel kyzyin
Näin minä čakkaizen, čakkaine kuule
Fleitah puhalda omassas hengi
Päiväine pastau, aigua ei ole Hurizi čakkaine hämärin ruadai
Soi, soiseli, hämärin ruadai
Da fleittu se päiväzes čäigäi
Astuin minä muailman jarmankudorogoil
Säveldy kyzyin nečie da siepäi
Piälöi net punottih da vastavust’ en suannuh
Kyzelijän kieldy net ei ellendetty
Soi, soiseli, kyzelijän kieldy
Da fleittu se tuhmakse ruostui
Sit minä ilmoile itkuni piästin
Kalbiet rožani pimieh peitin
Duumaičin, nygöi minä kuolta tahton
Pahan fleitan iäres minä lykkäin
Soi, soiseli, iäres minä lykkäin
Da sit čilizi fleittu.
Čilizijän fleitan huulile nostin
Sormet net souttih da sävelet net helistih
Tusku suli, liženi sävelien virdu
Čomaine päiväine hengeh hehkui
Soi, soiseli, hengeh hehkui
Da fleittu se ilon täh itki.
Huom.! Pajata andanuh – andnuh
Karjala
Suomenkielizet sanat: Olli Nykänen
Työ uskotto, olemmo unohtannuh,
kui čomaine Karjala on.
Se on meile jiännyh syväimeh
da tusku on pohjatoi.
Olemmo itkenyh, olemmo nagranuh,
olemmo Karjalua mustelluh.
Jo vahnembat kerrottih lapsilleh,
kui suuri Karjala on.
Kodialoveh suuri vuaroinke
da Luadogu rannatoi.
Olemmo pajatannuh, olemmo soittanuh,
olemmo Karjalua mustelluh.
Nikonzu ei vieras voi ellendiä
sen meččien šupetandua.
Sugupolviloin mennyzien tervehtys
vai meidy koskettau.
Olemmo valvonuh, olemmo kuunnelluh,
olemmo Karjalua mustelluh.
Huom.! Pajata ”olemmo – oommo”.
Pyhänpiän huondeksel
Suomenkielizet sanat (Sunnuntaiaamuna): Simo Korpela
On kezän valgei huondes
da Spuasan pyhäpäiv.
Ei liiku lehti tuomen,
vaikkani lindugi on.
Čomasti kukitah pellot
da vuarat vihandoijah
da hil’l’ah huondeskellot
vai rauhua soitetah.
Gu pyhän ristisuattav’
kävyy soindu piäliči muan.
Se on kui päiviä vaste
sen suuren ozakkahan.
Se luadiu tyynen mielen
kareiluh hil’l’azeh.
Suau sanattomaks’ kielen
da silmäh kyynälen.
Tuuli hil’l’ah puhaldau
Suomenkielizet sanat (Tuuli hiljaa henkäilee): Olli Wuorinen
Tuuli hil’l’ah puhaldau,
aldo välly läpettäy,
lindu pieni huoletoi
vižerdäy, nygöi kevät on.
Tuulik’ kaino n’upuspäi
avuau silmät unespäi,
čomat kukat nagrajen
nostah kasteniityle.
Veneh čoma liedžuttau
šoriesti sen soudajua.
Peldoh pehmieh siemenii
kyndäy, kylväy muanruadai.
Lapsukkazet kukkazil
čomendetah tukkazii.
Kevätpajo ilokas
kuuluu nygöi kevät on!
