Olga Karlova: kešäloma alkamašša

Sanastojoukon ruadai Olga Karlova on luadinuh kezäloman pidäjile kirjutuksen kezäh näh, kuduas löydyy vuoropakina, kešäsanastuo, vienankarjala-šuomi-šanavakkani, čomua kuvua da yksi harjoituš. Kirjutus pädöy materjualakse kielenopastukseh. Pie kezälomua karjalakse!

Kešäloma alkamašša

Päivänkakkarat kukitah

Vuoropakina

Kakši potruškua näkeyvytäh ta paissah tulijašta kešälomašta:

 – Terveh Man’u! A kun olet päivittyn!

– Terveh Katti! Ka no, elä ni virka! Eklein olin manšikkapellolla ta vet muissin päiväisvoitiellaki voiteliutuo, ka päivä puahto kačo äijälti.

– Äkie še on olla päiväpaissošša. Hikeh rapuau moneh kertah. Hyvä kun lomalla olemma piäššyn, järveššä issumma pätöväiset päivät lapšien kera.

– Mieki olen kylpen järvie joka ruatopäivän jälkeh, hyvyä še uimini luatiu varšinki yötä vaššen.

– Šiulahan loma on enši netälillä alkamašša, kanin mimmoset lomapluanit ollah?

– Enšin meinuan lähtie mökillä netäliksi. Ihan vain olen šielä mitänä oikein ruatamatta. Kuuntelen lintujen čirčietäntyä, kylven kylyššä verekšellä vaššalla ta tottaše ni onkella käyn. Kalua puuttunou, ni šyön šitä täyvellä šuulla. Kuinpa työ levähättä?

– Meilä on laivamatka varattu. Koko perehellä matkuamma Heinävejeltä Šavonlinnah šemmosella šomalla vanhanaikuhisella laivalla. Ihual’emma Saimuan järvimaiselmie, kun šiä vielä šattuis kaunis.

– No kačoš kun hyvä! Mukavua matkua ta loman jatkuo teilä!

– Passipuo passipuo. Šamua ni šiulaš!

Valkamošša laivua vuottuas’s’a

Šanavakkani: potruška (potruškan, potruškua) – ystävätär; näkeytyö (mie näkeyvyn, hiän näkeytyy, hyö näkeyvytäh) – tavata; paissa (pakajan, pakajau, paissah) – puhua, keskustella; ka no – niinpä, no joo; ta – ja; vet – -han, -hän; päiväisvoije (päiväisvoitien, päiväisvoijetta) – aurinkovoide; voiteliutuo (voiteliuvun, voiteliutuu, voiteliuvutah) – voidella, rasvata; ka – mutta; äijälti – paljon, runsasti; äkie – kuuma, helteinen; päiväpaisto (päiväpaisson, päiväpaistuo) – päivänpaiste; kylpie järvie (kylven, kylpöy, kylvetäh) – käydä järvessä; hyvyä luatiu – hyvää tekee; kanin – no niin; lomapluani – lomasuunnitelma; netäli – viikko; čirčietäntä (čirčietännän, čirčietäntyä) – viserrys, siritys; kyly – sauna; kylpie vaššalla – vihtoa; tottaše – ehkä, varmaan; kalua puuttunou – jos kalaa tulee; ihual’l’a (ihual’en, ihual’ou, ihual’l’ah) – ihailla; no kačoš kun hyvä – oi miten ihanaa; passipuo – kiitoksia.

Harjotuš. Vaštuamalla kyšymykših voit harjotella vienankarjalakši pakajamista ta opaštuo šanoja. Šulkuloista löyvät tarpehet šanat.

Mitä otat matkah uimarantah? (päiväisvoitien, kylpypaikan, päiväisočkat, rantaliäpänčät, kešäšliäpän, juomisvettä, šanarissikön, mitänih luvettavua, uimapuvun, uimapukšut, uimaočkat)

Mitä ruat rannašša? (kylven järvie, rupien uikšentelomah, čukellan, venyn päiväpaissošša, kisuan lentopalluo, kaččelen uallikkuo ta kuuntelen vejen liplatušta, luven kirjua tahi täytän šanarissikkyö)

Mintäh šiula himottau lähtie mökillä? (šentäh kun šuvaičen olla luonnošša, tykkyän istuo veneheššä ta onkittua, miula on mieleh käyvvä marjah ta šieneh, poimie mussikkua, tahon olla hil’l’asuošša loittuona kaikešta kiireheštä)

Eryähät šanat: kylpypaikka – rantapyyhe, päiväisočkat – aurinkolasit, rantaliäpänčät – rantakengät, kroksit; kešäšliäppä – kesähattu; mitänih – jotain; uimapukšut – uimahousut; uikšennella (mie uikšentelen, hiän uikšentelou, hyö uikšennellah) – uiskennella; čukeltua (čukellan, čukeltau, čukelletah); venyö (venyn, venyy, venytäh) – maata; kisata (kisuan, kisuau, kisatah) – pelata; kačella (kaččelen, kaččelou, kačellah) uallikkuo – katsella aallokkoa; mintäh – miksi, minkä tähden; miula / šiula himottau – haluttaa; šentäh kun – siksi kun; šuvaija (šuvaičen, šuvaiččou, šuvaijah) – tykätä, pitää; tykätä (tykkyän, tykkyäy, tykätäh) – tykätä.

Kaunista kešyä kaikilla!

Hillošuot kučutah