Ilmasto- ja ympäristöahdistusten vaikuttavuus ja niiden kokeminen
Kaikki HiMassa -blogi julkaisee ympäristöpolitiikan oppiaineen Ihminen ja ympäristö -kurssilla keväällä 2025 laadittuja opiskelijoiden tiedeviestinnän kirjoituksia. Ensimmäisenä vuorossa on Anttoni Kervisen kirjoitus "Ilmasto- ja ympäristöahdistusten vaikuttavuus ja niiden kokeminen".
Ilmasto- ja ympäristöahdistus ovat nousseet suureksi keskustelunaiheeksi viime vuosina. Niistä ajatellaan helposti, että ne koskevat vain ja ainoastaan nuorempaa sukupolvea. Suurelta osin varmasti ilmasto- sekä ympäristöahdistus keskittyvätkin nuoriin. Tätä voisivat hyvin selittää maailmantilanteen muuttuminen ja ongelmien todentaminen sekä ratkaisujen löytäminen. Keskeinen tunne, joka nousee esille ympäristösurun yhteydessä, on suru luonnon monimuotoisuuden vähenemistä kohtaan (Pihkala ym. 2022, 104). Termit ilmastoahdistus ja ympäristöahdistus on asianmukaisen ymmärryksen vuoksi syytä avata sekä erottaa toisistaan. Ilmastoahdistus on ikään kuin ahdistustila, joka syntyy voimattomuudesta ilmastonmuutosta sekä sen uhkaavuudesta henkilöä kohtaan (Morikawa 2020, 86). Ympäristöahdistuksessa on taas enemmänkin kyse huolista ja vaikeista tuntemuksista suhteessa ympäristöongelmiin sekä havaittavissa oleviin ympäristönmuutoksiin (Pihkala 2025). Termit ”ilmasto” sekä ”ympäristö” tulee muutenkin erotella, sillä sana ympäristö voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain ympäristöä. Se useasti mielletään luontoon liittyväksi osaksi, mutta se on paljon muutakin. Ympäristöahdistuksella tarkoitetaan kuitenkin juuri ihmisen oman elinympäristön ja luontoympäristön muutoksista johtuvaa ahdistusta.
Tuntemukset ilmastosta ja ympäristöstä ovat voimistuneet vuoden 2018 jälkeen, ja niitä on alettu myös enemmän sanoittamaan sekä todentamaan. Greta Thunbergin vahva näyttäytyminen ilmastoliikkeen keulakuvana on inspiroinut nuorempaa sukupolvea mukaan osaksi aktiivista ilmastotoimijuutta. Ympäristöahdistus sekä ilmastoahdistus liitetään pääsääntöisesti nuorempaan sukupolveen. Tämä johtuu siitä, että tutkimusten mukaan nuoret kokevat eniten ilmasto- ja ympäristöahdistusta. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että tunteita eivät koe vain lapset, nuoret ja nuoret aikuiset, vaan myös vanhemmat henkilöt. Lapsilla ja nuorilla ahdistusta saattaa selittää voimattomuuden tunne. Esimerkiksi alaikäisyys rajaa mahdollisuuksia vaikuttaa, kuten se ettei ole äänioikeutta vaaleissa. Alaikäisellä ei muutenkaan ole päätäntävaltaa kaikissa itseään koskevissa asioissa. (Pihkala ym. 2022, 97.)
Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi ilmastoahdistusta kokevat lähinnä nuoremmat henkilöt. Jo koulumaailmassa puhutaan hyvin paljon ilmastonmuutoksesta ja sen negatiivisista vaikutuksista ihmiskuntaan. Ilmastonmuutosta käsitellään useissa eri oppiaineissa nykyään jo varhaisilla luokka-asteilla. Etenkin yläkoulussa ja lukiossa ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin keskitytään jo hyvinkin paljon. Myös mediassa käsitellään paljon ilmaston lämpenemisen tai sään ääri-ilmiöiden aiheuttamia ongelmia. Toisin sanoen on vaikea olla kohtaamatta ilmastoon tai ympäristöön liittyviä aiheita, sillä ne koskettavat jokaista ja etenkin opiskelijalla ne esiintyvät toistuvasti eri aiheiden yhteyksissä, vaikka opiskelija ei suoranaisesti olisi ilmastoon liittyvistä aiheista erityisemmin kiinnostunut tai niihin erikoistunut.
Huoli ja jopa surukin voivat hyvinkin olla tahdosta riippumatonta, ja ne helposti kohdistuvat esimerkiksi ympäristönmuutoksia kohtaan. Ajattelen, että ilmastoahdistus voi olla niin hyvästä kuin pahasta. Ilmastoahdistusta tai ympäristöahdistusta kokiessa voi pyrkiä miettimään, voisiko itse tehdä asioille jotain. Ahdistus ei välttämättä auta, mikäli kyseessä ovat itseä suuremmat asiat, mutta silti ne saavat oman toiminnan ja ajattelun lamautuneeksi. Ahdistuksen sijaan voi pyrkiä miettimään, mitä voi tehdä vaikkapa oman lähiympäristönsä hyväksi ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Tällöin tietää toimineensa ja tehneensä jotakin hyvää. Sen sijaan, että tyytyisi kauhistelemaan tapahtunutta, voi olla parempi ottaa selvää, miten asioihin voisi vaikuttaa. Mikäli on kyseessä yksilöä suurempi asia tai muutos, on hyvä miettiä, onko ahdistus oikea keino käsitellä asiaa, vai voisiko tehdä jotain sellaista, johon voi itse vaikuttaa tai kertoa toiselle ihmiselle omista tuntemuksistaan. On tärkeää osata puhua ilmastoahdistuksesta ja sanoittaa omia tuntemuksiaan. Tämä onkin yleistynyt suomalaisten nuorten keskuudessa viime aikoina (Pihkala ym. 2022, 103-104). Tärkeää onkin osata keskustella siitä, millaisia tuntemuksia esimerkiksi ympäristönmuutokset herättävät.
Maantieteen opetussuunnitelman laadinnassa ja ainetta opetettaessa on syytä pohtia myös, millaisena opetettava aihe näyttäytyy opiskelijoille ja kuinka he ottavat sen vastaan. Maantieteen opetukseen sisältyy paljon katastrofien, onnettomuuksien sekä muiden vakavien tapahtumien läpikäymistä. Opiskelijoilla voi olla omakohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyen. (Seeve & Muukkonen 2022, 93.) Samalla myös ilmastonmuutoksesta puhuminen suurena ongelmana voi lisätä paineita ja ahdistusta opiskelijalle siitä huolimatta, että opiskelija ei täysin kokonaisuutta ymmärtäisikään. Opiskelijalle voi jäädä mieleen aiheen raskas ja ongelmakeskeinen ilmapiiri, joka ei välttämättä tue oppimista. Tärkeää on pitää nuorissa halu ja toivo muutokselle eikä lannistaa sitä, vaikka ajoittain tutkimukset osoittaisivat kehityksen olevan enemmän negatiivista kuin positiivista (Seeve & Muukkonen 2022, 93-94). Asioista tulee puhua niin kuin ne ovat. On kuitenkin hyvä keskustella ja opettaa niitä enemmän ratkaisukeskeisesti kuin ongelmakeskeisesti sekä antaa aihetta myös positiiviselle ajattelulle. Vaikka ilmastonmuutos koskettaa ja vaikuttaa kaikkialla maapallolla, on tärkeää pitää maantieteen opetuksessa mukana myös perinteisempiä aiheita, kuten luonnonmaantieteen prosessien opettamista, jotta tulevaisuudessa ei ole vain ilmastoahdistuneita kouluista valmistuneita opiskelijoita.
Voimattomuus ja riittämättömyys nousevat useasti esille ilmastoahdistusta sekä ympäristöahdistusta käsiteltäessä. Mielestäni nuo aiheet resonoivat hyvin työn merkityksettömyyden sekä riittämättömyyden tunteen kanssa. Ihminen pohtii, kuinka hän voisi omilla toimillaan vallitsevaan tilanteeseen vaikuttaa. Toinen yhtymäkohta löytyy talouskasvu edellä -ajattelusta. Luonnosta käsin katsottuna talous syö maapallon luonnonvarat ja tuottaa niistä jätteitä (Salonen 2023). Ilmastoahdistuksen kokeminen voi johtua osittain vaikeudesta vaikuttaa konkreettisesti itse tai tehdä jotain sellaista, joka oikeasti voisi pelastaa ja auttaa maapalloa. Samalla työ on monessa suhteessa muuttunut merkityksettömämmäksi eikä sitä kohtaan enää tunneta arvokkuutta (Salonen 2023). Tällä pyrin valottamaan työmaailman sekä luonnon ristiriitaisuutta, mikäli kyseessä on työ, joka ei motivoi eikä anna aihetta merkityksellisyyden kokemiseen. Tällainen tie lisää ainoastaan työntekijän ilmastoahdistusta, kun hän tietää työnsä seuraukset ja vaikutukset ilmastoon.
Kaiken kaikkiaan on tärkeää suhtautua kriittisesti sekä ratkaisukeskeisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Tällöin voi olla helpompaa tarkastella omia tuntemuksiaan ja pyrkiä sanoittamaan niitä. Ilmastoahdistuksesta puhuminen tuo asialle näkyvyyttä ja sitä pystytään tällöin paremmin tulkitsemaan, mutta ensisijaisesti on hyvä miettiä, mitä kukin voi itse tehdä. Nuoret osaavat olla avoimia ja keskustella ilmastohuolista, mutta he ovat samalla aktiivisia sekä halukkaita ratkaisemaan tärkeitä kysymyksiä (Pihkala ym. 2022). Tämä on positiivista kehitystä ja tuo toiveikkuutta tulevaisuuden kannalta.
Anttoni Kervinen
Kirjoittaja on opiskelija Itä-Suomen yliopistossa. Teksti on laadittu osana Ihminen ja ympäristö -kurssia.
Lähdeluettelo
Morikawa, A. (2020) ”Ilmastonmuutos ja minä – Ahdistaako? Kooste Aalto-yliopiston opiskelijoille suunnatusta pilotista ”, Diakonian tutkimus, (1). doi: https://doi.org/10.37448/dt.91092
Pihkala, P., Sangervo, J., & Jylhä, K. M. (2022) Nuorten ilmastoahdistus ja ympäristötunteet.
Kiilakoski, T. (toim.) Kestävää tekoa: Nuorisobarometri 2021 (95–116). Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Pihkala, P. (2025) Ympäristöahdistus ja ilmastoahdistus. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01414
Salonen, A. (2023) Turhaksi koettu työ mitätöi ihmisen. https://artosalonen.com/turhaksi-koettu-tyo-mitatoi-ihmisen/
Seeve, T., Muukkonen, P. (2020) Ympäristöahdistus maantieteen kouluopetuksessa. Terra, 132(2). 91-94. https://terra.journal.fi/article/view/90014/54376