Pesäpallokentiltä filosofian tohtoriksi – yhden nuoren tutkijan tutkimusmatka

Väittelin filosofian tohtoriksi perjantaina 6. kesäkuuta 2025. Ajoitus oli erinomainen, sillä pääsin siten kirjoittamaan liikunta- ja urheilulääketieteen oppiaineen blogin 50. tekstin.

”Juhlablogi” ei mielestäni voi olla tylsä yhteenveto väitöstutkimukseni tuloksista – niistä olette lukeneet jo tarpeeksi yliopiston sisäisessä viestinnässä, sosiaalisessa mediassa ja tässäkin blogissa. Haluankin tässä kirjoituksessa kertoa matkastani tähän pisteeseen ja tärkeimmistä matkan varrella koetuista oppitunneista, ja ehkä siten motivoida muita opiskelumatkojensa alussa tai taitekohdissa olevia. Se matka, kun harvoin on täysin suoraviivainen.

Urheiluvalmennusta Sveitsissä ja voimistelun juhlaa Jyväskylässä

Suoritin lukio-opintoni Hyvinkään Sveitsin lukiossa 2010–2013. Lukioaikoina olin kiinnostunut erityisesti liikunnasta, terveystiedosta, psykologiasta ja matematiikasta (jälkikäteen on tullut naureskeltua, ettei kenties ollutkaan suuri ihme, että ajauduin liikuntaepidemiologian ja -psykologian pariin). Opiskelua enemmän olin kuitenkin kiinnostunut urheilusta – erityisesti pesäpallosta – ja sainkin ison osan opintopisteistäni urheiluvalmennuksesta ja lukuisista, monipuolista liikuntakursseista. Käytettyyn opiskeluaikaan nähden valmistuin kohtuullisen hyvillä papereilla – ei kuitenkaan niin hyvillä, että niistä olisi ollut merkittävää apua yliopisto-opintoihin hakeutumisessa.

Noin 15-vuotiaasta asti minulle oli selkeää, että tulen opiskelemaan liikunnanopettajaksi. Lukion ja armeijan jälkeen keskityin vielä hetken pesäpalloon ja sen jälkeen hain liikuntapedagogiikan opintoihin Jyväskylään. Itseluottamukseni oli kohdillaan, mutta hain myös ”varavaihtoehtona” muutamaan brittiyliopistoon, sillä Iso-Britannia oli aina kiehtonut minua, ja pari tuttua oli päätynyt sinne opiskelemaan urheiltuaan juniorivuodet päätyyn asti.

Luottoa kyllä löytyi, mutta en silti päässyt Jyväskylään. Pääsykokeiden toisen vaiheen tanssi- ja voimisteluosio otti minusta sekä henkisen että fyysisen niskalenkin ja paiskasi allekirjoittaneen tylysti tatamiin. Oli aika varata lentoliput ja kampusmajoitus.

Oppitunti 1: Kannattaa aina olla (hyvä) varasuunnitelma. Maailmalla on lukuisia erinomaisia yliopistoja, joissa voi opiskella liikuntatieteitä ja monia muita tieteenaloja.

Kaikki tiet vievät Walesiin ja tutkimuksen tielle

Syyskuun 14. päivä vuonna 2016. Päivämäärä, jonka muistan ikuisesti. Muutto Walesiin ja liikuntapedagogiikan opintojen aloittaminen Bangorin yliopistossa oli alkanut konkretisoitua jo paria viikkoa aiemmin, mutta lähtöpäivän jännitystä ei voi oikeastaan verrata mihinkään muuhun tähän asti kokemaani. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei olisi pelottanutkin. Suomeen jäivät suurin osa ystävistä, perheestä ja silloinen tyttöystävä, joilta onneksi sain paljon kannustusta. Päässäni oli kuitenkin myös epävarmuutta siitä, miten opinnoissa ja ulkomailla elämisessä tulisin pärjäämään.

Kyseisen kolmen vuoden ajalta olisi varmasti kerrottavaa lyhyeksi kirjaksi asti, joten todettakoon vain se, että pärjäsin erinomaisesti. Näistä kolmesta kandivuodesta muodostui yksi elämäni ikimuistoisimmista ajanjaksoista. Viikot täyttyivät äärimmäisen mielenkiintoisista luennoista ja käytännön harjoituksista sekä käsipallosta, lentopallosta, tenniksestä ja voimaharjoittelusta. Opin myös voimistelemaan. Ja, kuten odottaa saattaa, pubikulttuurikin tuli tutuksi.

Kandiopintojeni aikana syttyi myös palo tutkimustyöhön – ja erityisesti liikunta- ja urheilupsykologiaan. Tein viimeisen vuoden tutkimusprojektini nuorten pesäpalloilijoiden kilpailuahdistuksesta ja koetusta kontrollin tunteesta sekä niiden yhteyksistä eri tavoin mitattuihin pelisuorituksiin. Pitäkää silmänne auki, sillä kyseiset tulokset tullaan julkaisemaan osana multi-study-artikkelia joko tämän tai ensi vuoden aikana.

Oppitunti 2: Unelmien tavoittelu vaatii usein heittäytymistä tuntemattomaan. Heittäytykää – se tulee todennäköisesti olemaan yksi elämänne parhaista päätöksistä.

Skotlantilainen oppikoulu ja katkeransuloinen hopea

Valmistuin Bangorin yliopistosta kesällä 2019. Sitä edeltäneen talven ajan olin kipuillut opiskelun jatkon suhteen. Into tutkimustyöhön oli valtava, mutta toisaalta myös liikuntapedagogiikka kiinnosti edelleen. Tiesin, että erinomaisesti sujuneiden kandiopintojen jälkeen minulla olisi monia opiskeluvaihtoehtoja sekä Briteissä että Suomessa. Samalla tiedostin, että liikunta- ja urheilupsykologiaan erikoistuminen ei olisi työllisyyden näkökulmasta paras valinta, koska tiesin palaavani jossain kohti Suomeen.

Päätinkin lopulta hakea liikuntalääketieteen maisteriopintoihin, joissa yhdistyivät sekä liikunnan edistämisen kansanterveydellinen näkökulma – johon esimerkiksi liikuntapsykologia linkittyy vahvasti – että liikuntaepidemiologia – josta hyötyisin mahdollisiin tutkimustehtäviin hakeutuessa. Tein mielestäni hyvän hakemuksen ja sainkin lopulta stipendin maineikkaasta Glasgow’n yliopistosta. Skotlanti ja liikuntalääketiede kutsuivat.

Vaikka Bangorissakin opiskelijoita valmennettiin tutkijoiksi, Glasgow’ssa pääsin tähänastisen elämäni kovimpaan kouluun, josta nautin suuresti. Opiskelujen vaatimustaso oli korkea, kurssin sisällä oli paljon niin sanottua tervettä kilpailua ja opettajat olivat maailmanluokan asiantuntijoita omilla tutkimusaloillaan. Huomasin, että tilastotieteeseenkin voi ”rakastua”, kun opetus toteutetaan intohimolla.

Maisteriopintoni huipentuivat UK Biobank -aineistoon perustuvaan tutkimusprojektiin, jossa tutkin työmatkaliikunnan ja alahengitystieinfektioiden yhteyttä (tämäkin artikkeli saattaa pian nähdä päivänvalon). Vaikka aihe olikin kaukana liikuntapsykologiasta, sen valitseminen johti minut poluille, jotka lopulta johtivat tohtorintutkintoon asti.

Maisteriopintojen ohessa täytyi luonnollisesti urheilla. Brittien maanlaajuisen BUCS-liigan käsipallokausi päättyi hurjan taistelun jälkeen hopeamitaleihin. Ensimmäistä kertaa urheilu-urallani vuodatin pari kyyneltä hävityn ottelun jälkeen.

Oppitunti 3: Hakeudu opiskelu- ja työympäristöihin, joissa korkea vaatimustaso on normi eikä poikkeus. Älä peräänny, jos saat mahdollisuuden tehdä haastavia asioita.

Tutkimuksen soveltamista ja liikunnan edistämistä Kokkolassa

Maisteriopintojeni loppuvaiheessa muutin Kokkolaan ja aloitin työt Centria-ammattikorkeakoulussa, jossa toimin Centria Sport -hankkeen projektipäällikkönä. Tehtävässä pääsin soveltamaan yliopistossa oppimaani tietoa korkeakoulun liikuntapalveluiden kehittämisessä sekä opiskelijoiden että henkilökunnan liikunta-aktiivisuuden edistämisessä. Pääsin myös luomaan Liikunta ja hyvinvointi -opintojakson, jota opetin sekä suomalaisille että kansainvälisille opiskelijoille.

Vaikka ammattikorkeakoulujen TKI-työ ei aina olekaan äärettömän kaukana esimerkiksi väitöskirjatutkijan työstä, sain tästä hieman käytännönläheisemmästä pestistä paljon eväitä myös yliopiston puolelle.

Hankkeen lähestyessä loppuaan etsin asiantuntijatöitä melko laajalla skaalalla. Takaraivossa poltti edelleen liekki tutkimuksen tekemistä kohtaan. Joulukuussa 2021 Ilmastotuuppaus-tutkimushanke etsi väitöskirjatutkijaa, jonka päätehtävänä oli koulumatka- ja työmatkaliikunnan terveysvaikutusten arviointi – erityisesti mielenterveyden ja koulumenestyksen näkökulmista. Muistan jo työilmoitusta lukiessani pohtineeni, että tämä saattaa nyt olla se juttu, johon kaikki kulkemani polut ovat johtaneet.

Oppitunti 4: Väitöskirjatutkijaksi ei aina tarvitse hakeutua heti maisteriopintojen jälkeen. Odota, että keksit itseäsi innostavan tutkimusaiheen – joskus se saattaa myös tulla luoksesi, jos pidät silmät (ja Työmarkkinatorin) auki.

Kolme kiehtovaa vuotta Kuopiossa

Aloitin työt väitöskirjatutkijana helmikuussa 2022 Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä. Hakeuduin samalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle vierailevaksi tutkijaksi, jotta pääsin mahdollisimman nopeasti heidän Kouluterveyskysely- ja FinTerveys 2017 -aineistoihinsa käsiksi.

Kolme vuotta meni vauhdilla. Olin mukana yhteensä seitsemässä vertaisarvioidussa tutkimusartikkelissa, joista kolmessa toimin ”ykköskirjoittajana”. Lisäksi pääsin kirjoittamaan yleistajuisia liikuntaan ja mielenterveyteen liittyviä artikkeleita muun muassa Liikunta & Tiede -lehteen. Päädyin myös podcast-vieraaksi. Suosittelen Petri Jalangon Liikuntalabra-podcastia kaikille liikuntalääketieteen opiskelijoille, tutkijoille ja alasta kiinnostuneille. Podcast löytyy esimerkiksi Spotifysta.

Suoritin tohtoriopintoja yhteensä 30 opintopisteen edestä. Osa opintojaksoista tuntui hieman pakkopullalta, mutta mukana oli helmiäkin. Esimerkiksi tutkimuksen johtamiseen, epidemiologiaan, tiedeviestintään ja poliittiseen päätöksentekoon liittyvät opintokokonaisuudet herättivät innostusta suhteellisen kiireisen tutkimusarjen keskellä.

Suuren osan opintopisteistä ”keplottelin” kuitenkin konferenssi- ja seminaarireissuilta, jotka olivat väitöskirjamatkani kohokohtia. Päädyin esittelemään työtäni muun muassa HEPA-konferensseissa Leuvenissa ja Dublinissa, Liikuntalääketieteen päivillä Helsingissä sekä Liikkuva ja oppiva yhteisö -seminaarissa Seinäjoella. Hauskaa oli – kiitos kaikille samoissa reissuissa mukana olleille kollegoille.

Tämän ohella osallistuin liikunta- ja urheilulääketieteen oppiaineen kehittämistyöhön. Tavoitteenamme oli esimerkiksi vahvistaa oppiaineen brändiä, kasvattaa yhteisöllisyyttä oppiaineen sisällä ja tuoda työtämme tutummaksi myös yliopiston ulkopuolella. Vaikka työ jatkuu – joko minun tai jonkun muun johtamana – muistelen tätä jo nyt merkityksellisenä osana väitösmatkaani.

Oppitunti 5: Tutkimustyö on paljon muutakin kuin analyysien tekemistä ja artikkeleiden kirjoittamista. Vaikka tiedeviestinnästä, verkostoitumisesta ja ”ylimääräisten töiden” tekemisestä ei tällä alalla aina palkitakaan, näihin panostaminen on avannut minulle lukuisia mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistani, osallistua monialaiseen yhteistyöhön ja vaikuttaa päätöksentekoon. Älkäämme siis kulkeko sieltä, mistä aita on matalin.

Lopuksi haluan kiittää koko liikunta- ja urheilulääketieteen oppiaineyhteisöä loistavasti sujuneesta yhteistyöstä sekä hienoista onnistumisten ja oppimisen hetkistä väitösmatkani varrella. En vielä tiedä, missä työt jatkuvat, mutta olen varma siitä, että yhteistyömme ei katkea.

Tsemppiä, ja uskaltakaa jahdata unelmianne!

Juuso Jussila, FT, Länkiritari CXXXVI

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Itä-Suomen yliopisto