Väitöksen jälkeen-uutta kohden

Väittelin syyskuun lopussa aiheesta Terveydenhuollossa toteutetun yksilöllisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuus tyypin 2 diabetesta sairastavien fyysisen aktiivisuuden edistämiseen ja hoitotasapainoon. Nyt on hyvä aika katsoa vähän taaksepäin ja pohtia väitöstilaisuuteen valmistautumiseen liittyviä asioita sekä itse väitöstilaisuutta.

Väitöstilaisuus MS 300 26.9.2024

Kesä ja syksy 2024 ovat sisältäneet runsaasti muutosta elämässäni: väittelin, valmistuin tohtoriksi, ja aloitin myös uudessa työssäni Karelia AMK:n kuntoutusalan yliopettajana. Kirjoitan nyt kuluneen kesän ja syksyn tunnelmista ja ajatuksista, joita väitöskirjani viimeistely, väitöstilaisuuteen valmistautuminen ja itse väitöstilaisuus ovat herättäneet.

Tämä vuosi on ollut merkittävästi rankempi kuin osasin odottaa. Menneen kesän ja syksyn 2024 aikana olosuhteet väitökseni viimeistelyyn eivät olleet aivan optimaaliset. Viimeistelin väitöskirjani päätyöni ohessa. Ohjaajien ja lähipiirin kannustavalla tuella oli huomattava merkitys väitöskirjani loppuun saattamisessa. Käytin paljon aikaa valmistautumisessa väitöstilaisuuteen, pohtimalla vastaväittäjän mahdollisia kysymyksiä väitöstilaisuudessa ja etsimällä vastauksia näihin, mahdollisesti eteeni tuleviin kysymyksiin. Haasteellisempana aiheena itselleni pidin analyysimenetelmiin liittyviä kysymyksiä. Kirjoitin lektioni hyvissä ajoin valmiiksi ja opettelin sen lukemaan suositellussa ajassa läpi. Olin myös yhteydessä aikaisemmin väitelleisiin kollegoihini ja pidimme etäyhteydellä keskusteluja väitöstilaisuuden kulusta ja siihen liittyvistä asioista.

Suurena yllätyksenä koin huomattavan määrän yksityiskohtien ja erilaisten selvitettävien asioiden paljoutta ennen varsinaista väitöstilaisuutta. Väittelijänä minun täytyi itse huolehtia mm. sopivan tilan varaamisesta väitöstilaisuudelle, kirjoittaa mediatiedote, huolehtia väitöskuvaus ja väitöksen suoratoistoyhteyden järjestäminen. Lisäksi tehtävänäni oli huolehtia väitöskirjan painatukseen liittyvistä asioista, oikolukea väitöskirjani useaan kertaan painoprosessin eri vaiheissa, sekä huolehtia väitöskirjan lähettämisestä vastaväittäjälle, ohjaajille ja muille asianomaisille. Väittelijänä minun tehtäviini sisältyivät myös vastaväittäjän matkojen ja yöpymisten tiedustelu ja tarvittaessa niiden järjestäminen, väitöskahvit ja väitöksen jälkeisen karonkan järjestelyt, sekä useita muita vastaavia asioita, joista ei ollut aikaisempaa kokemusta. Eri sähköpostiviestien ja Teams-palaverien määrä kohosi varsin huomattavaksi kesän ja syksyn 2024 aikana näiden asioiden eteenpäin viemisessä.

Väitöspäivä oli yksi elämäni jännittävimmistä. Väitösaamuni alkoi tuttuun tapaan varhaisella tunnin juoksulenkillä, jonka aikana tsemppasin itseäni tulevaan väitöstilaisuuteen. Yleensä jännitykseni pysyy suhteellisen vähäisenä julkisissa esityksissä, mutta väitöstilaisuus toi kyllä ylimääräistä jännitystä ja pelkoa siitä, että osaanko vastata vastaväittäjäni kysymyksiin.  Olin tavannut vastaväittäjäni edellisenä iltana illallisen yhteydessä, mikä auttoi kuitenkin lieventämään jännitystäni.

Lisäksi karonkan suunnittelu oli yksi kuormitusta lisäävä tekijä. Minun, väittelijänä täytyi suunnitella karonkkaa varten istumajärjestys, päättää ruokalistat ja tarjottavat juotavat, sekä kirjoittaa valmiiksi kiitospuhe ja järjestellä muut ohjelmanumerot. Näiden suunnittelu aiheutti myös päänvaivaa ja stressiä. Aikaisempia kokemuksia akateemisista pöytäjuhlista minulla ei ollut, joten lisä jännitystä itselleni toi myös, miten karonkka onnistuu, ja miten tilaisuus pidetään riittävän juhlallisena ja virallisena.

Väitöstilaisuudessa ensimmäinen osio on alkajaisesitelmä eli Lectio praecursoria, joka on yleistajuinen esitelmä väitöstutkimuksen aiheesta. Alkajaisesitelmäni sujui mielestäni suhteellisen hyvin ja sujuvasti huolimatta alkujännityksestäni. Käsittelin esitelmässäni mm. näkökulmia väestön arkiliikunnan vähenemisestä ja sen tuomista haasteista sekä terveysliikuntasuosituksista eri vuosikymmenillä. Tämän jälkeen väitöstilaisuus jatkui vastaväittäjän taustaesityksellä, jonka jälkeen siirryimme väitöskirjani tarkempaan tarkasteluun. Vastaväittäjän kysymykset tutkielman aiheesta olivat ensin varsin yleisellä tasolla olevia pohdintoja ja kysymyksiä. Väitöksen edetessä kysymykset muuttuivat syvällisemmälle tasolle, jopa matemaattisiin laskutehtäviin, jotka aiheuttivat mielessäni hämmennystä ja pakokauhua, kun en ollut näihin kysymyksiin osannut valmistautua. Kuitenkaan kyseessä ei ollut varsinainen suullinen tentti, vaan väitöstilaisuus, joka oli yhdistelmä akateemista keskustelua, perinteitä sekä vähäisessä määrin tenttiä.

Jännitykseni takia en kyllä pysty muistamaan kuin pienen osan vastaväittäjäni kysymyksistä, mutta jäljestä päin olen kuullut väitöstilaisuuden menneen suhteellisen mallikkaasti ja vastaväittäjäni kysymyksiin olin vastannut rauhallisesti ja jopa pienellä huumorilla.

Väitöksen jälkeen järjestin karonkan Ravintola Mustassa Lampaassa, johon osallistuivat akateemisten juhlavieraiden lisäksi muutamat vieraat lähipiiristäni. Virallisestihan karonkka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi, vaikka illallisen äärellä juhlitaan sekä väittelijää että vastaväittäjää. Ilta oli ikimuistoinen ja elämyksellinen.

Juhlapöytä Karonkassa 26.9.2024.

Kaiken kaikkiaan nautin väitöskirjani tekemisestä, vaikka ajoittain tutkimuspolkuni myös ahdisti. Jatko-opinnoissa sain huomattavan määrän oppia tutkimuksen tekemisestä, ja esiintymistaitojani kehittyivät suullisten esitysten myötä, joita harjoittelin muutamissa konferensseissa. Tämä väitöstutkimuspolku oli matka myös omaan itseeni, enkä vaihtaisi näitä kokemuksiani pois.

Tuula Martiskainen, TtT, Karelia-ammattikorkeakoulu, yliopettaja