Opintojen perässä muuttaminen

Miltä tuntuu muuttaa pitkän matkan päähän kotikaupungista? Onko uuteen kaupunkiin sopeutuminen helppoa?

Kevään toinen yhteishaku on ohi ja loppukeväästä monelle nuorelle tulee ajankohtaiseksi muutto opintojen perässä. Kuinka jännittävää! Etäisyys omaan kotikaupunkiin voi kasvaa reilusti tai opiskelupaikka voi löytyä naapurikaupungista. Muutto voi herättää monenlaisia kysymyksiä ja tuntemuksia. Olen koonnut omia ajatuksiani opintojen perässä muuttoon liittyen tähän postaukseen.

Innostus

Hain itse opiskelupaikkaa koulutus edellä. En siis juurikaan rajoittanut kaupunkien suhteen vaan ajattelin pitkälti, että maailma on avoin. Mennään sinne, minne ovet aukeavat. Ovet viimenään aukesivat ympäristötieteelle Kuopioon ja innostus oli suuri. Jee, pääsen opiskelemaan! Tuntui ihanalta päästä vaihtamaan maisemaa ja muuttamaan matalalla kynnyksellä kauas kotoa. Etäisyys lapsuuden kotiin kasvoi 300 km:iin. Kuopio oli kaupunkina entuudestaan melko tuntematon, olin käynyt täällä vain pari kertaa ja nekin kerrat valintakokeiden merkeissä. Hyppy kohti suurta tuntematonta Pohjois-Savoa tuntui virkistävältä.

Jännitys

Samaan aikaan kanssani Kuopioon muutti yläaste aikainen kaverini, josta sain tukea alkumetreille uudessa kotikaupungissani. Kävimme yhdessä kiertelemässä kaupunkia ennen opintojen alkua ja tutustumassa kotikulmiin. Tuntui helpottavalta, kun tunsi edes jonkun samasta kaupungista. Suurin osa läheisistäni ja kavereistani kuitenkin jäi muuton myötä sinne satojen kilometrien päähän. Jännitin jonkin verran, että mitenhän tulen Kuopioon sopeutumaan.

Opintojen aloituksen myötä oli tapahtumia niin paljon, että kotona ei juurikaan ehtinyt kääntymään. Alkoi muodostumaan uusia kaverisuhteita ja tuntui mukavalta kohdata ihmisiä, jotka olivat myös samalla tavalla muuttaneet kaukaa. Ja moni ei myöskään tuntenut kaupungista entuudestaan ketään. Oli siis melko helppoa ryhtyä yhdessä tutustumaan kaupunkiin ja sen vilinään, kun lähtökohdat olivat samankaltaiset.

Ikävä ja sen selättäminen

Vaikka olenkin melko röyhein rinnoin jättänyt pienen kotikaupunkini (sekä itseasiassa kotikylän) taakseni, alkaa ikävä jäytämään silloin tällöin. Ikävöin ihmisiä ja meren läheisyyttä. Pitkä välimatka tuntuu osittain syventävän ikävän tunnetta.

Ikävää kuitenkin helpottaa esimerkiksi se, että kilauttaa kaverille tai laittaa vain viestiä. Tulee tunne, että ihmiset ovat läsnä vaikka eri kaupungeissa olemmekin. Lisäksi olen kokenut, että yhteinen tekeminen piristää fiiliksiä. Jos siis ikävä iskee, voi olla paikallaan sopia yhteistä tekemistä kaverien kanssa Kuopiossa.

Kotiutuminen

Kuopioon oli loppujen lopuksi melko helppoa kotiutua. Kaupunki ei ole hurjan suuri ja järven rannalle on helppo päästä. Tarvittavat palvelutkin ovat helposti saavutettavissa. Lisäksi, koska suurin osa opiskelijoista Kuopiossa sekä Joensuussa ovat ulkopaikkakunnilta kotoisin, helpottaa se sopeutumista yhteisöön. Tuntuu luontevalta sanoa tänä päivänä, että koti on siellä missä näkyy Puijon Torni.

Ajatukset pähkinänkuoressa

Suosittelen lähtökohtaisesti kaikkia rohkeasti kokeilemaan siipiään. Opintojen perässä muuttaminen antaa oivan mahdollisuuden lähteä kauas kotoa ja tutustua ihan uuteen kaupunkiin. Kynnys on melko matala, joten kokeilu kannattaa. Lähteminen voi tuntua vaikealta ja jännittävältä, mutta se voi antaa paljon uusia mahdollisuuksia. Kotikulmille on kuitenkin mahdollisuus aina palata. Uusien asioiden jännittäminen on ihan normaalia. On hyvä muistaa, että moni muu on täysin samassa tilanteessa. Vertaistukea siis on saatavilla!

Oletko sä muuttanut tai muuttamassa opintojen perässä? Millaisia ajatuksia muutto on herättänyt sinussa? Ajatuksia aiheeseen liittyen voi laittaa kommenttiosioon!

❤️- Kielo, 2. vuosikurssin ympäristötieteilijä