Pedagoginen johtaminen yliopistossa

Kirjoittajat: Heidi Hyytinen, professori, [email protected] ja Sirkku Lähdesmäki, yliopistonlehtori, [email protected]

Pedagogisen johtamisen moniulotteisuus yliopistossa

Pedagoginen johtaminen on vakiintunut aihe yliopiston johtamista koskevissa keskusteluissa. Samaan aikaan se on edelleen jäsentymätön ja monimerkityksinen käsite (Kinnunen ym., 2024), jota voidaan tarkastella muun muassa pedagogiikan johtamisen ja pedagogisen yhteisön johtamisen näkökulmista (Frisk ym., 2025). Yliopistossa nämä ulottuvuudet limittyvät tavoitteena varmistaa opetuksen ja oppimisen laatu sekä se, että opetussuunnitelma toteutuu arjen työssä.

Itä-Suomen yliopiston yliopistopedagogiikan aineopintojen Pedagoginen johtaminen ja opetussuunnitelmatyö yliopistossa -opintojakson ensimmäinen toteutus on parhaillaan käynnissä. Jo opintojakson alkuvaiheessa nousi esiin tärkeä havainto. Eri tiedekunnista tulevat osallistujat tunnistavat pedagogisen johtamisen käsitteen omasta arjestaan, mutta sen teoreettinen sisältö ja konkreettinen merkitys käytännön työssä eivät ole kaikille selkeitä. Tämä osoittaa, että organisaatiossa voidaan käyttää samoja käsitteitä ilman yhteistä jaettua ymmärrystä niiden merkityksestä.

Yliopistolaki asettaa suunnan

Yliopistolaki velvoittaa yliopistoja edistämään vapaata tutkimusta ja antamaan tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Vaikka laki ei ole pedagoginen käsikirja, se ohjaa suoraan pedagogisen johtamisen ydintä: koulutuksen laatua, vaikuttavuutta ja opiskelijoiden oppimisen edellytyksiä.

Pedagoginen johtaminen toimii siltana yliopiston strategisen kehittämistyön ja arjen opetustyön välillä. Yliopiston strategia määrittää opetuksen ja oppimisen kehittämisen suuntaviivat, mutta ilman pedagogista johtamista opetuksen kehittäminen jää helposti yksittäisten opettajien osaamisen ja jaksamisen varaan. Pedagogisen johtamisen tehtävänä on luoda yhteiset periaatteet, toimivat rakenteet ja tarkoituksenmukaiset resurssit, joiden avulla opetuksen ja oppimisen laatua voidaan kehittää.

Opetussuunnitelma toimii sekä opetushenkilöstön yhteisenä toimintasuunnitelmana että opiskelijalle annettuna lupauksena opetuksesta. Tämän lupauksen toteutuminen edellyttää selkeitä vastuita, koordinoitua päätöksentekoa ja pedagogista osaamista, sillä sisällöllinen asiantuntijuus ei yksin riitä linjakkaan ja oppimista tukevan opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin (ks. Tuononen ym., 2026).

Johtamismallin muutokset ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen

Itä-Suomen yliopistossa on kehitetty johtamisjärjestelmää, ja tämä työ on osaltaan selkeyttänyt pedagogisen johtamisen rooleja. Kun roolit hahmottuvat paremmin, tarve tarkastella pedagogisen johtamisen toimintaperiaatteita ja tulkintoja tulee näkyväksi: mitä pedagoginen johtaminen tarkoittaa eri yksiköissä ja oppiaineissa, miten akateeminen autonomia ja yhteiset linjaukset sovitetaan yhteen, miten päätöksenteko kytkeytyy arjen opetustyöhön ja miten varmistetaan, että opetuksen kehittäminen kuuluu kaikkien työhön. Siksi tarvitaan tietoista keskustelua ja yhteistä määrittelyä, jotta opettajat ymmärtävät vastuunsa opetussuunnitelman toimeenpanijoina ja sen, kuka johtaa pedagogista toimintaa eri tasoilla.

Pedagogisen johtamisen onnistuminen näkyy arjen opetustyössä: sujuvina opintopolkuina, linjakkaina opintokokonaisuuksina, kestävänä kuormituksena ja opiskelijan oppimista tukevina käytäntöinä. Se ei ole vain organisaatiokaavioiden nimikkeitä, vaan jatkuvaa yhteistyötä ja jaettua tavoitesuuntaa johtajien, opettajien, opiskelijoiden ja sidosryhmien välillä. Yhteinen ymmärrys rakentuu keskustelussa ja tiedon jakamisessa. Tämä edellyttää esimerkiksi selkeitä valmistelu- ja päätöspolkuja, jotta kehittämistyö ei jää arjen toiminnoista irralliseksi.

Lisäksi on tärkeää varmistaa, että rakenteelliset muutokset muuttuvat käytännön toiminnaksi. Se tarkoittaa muun muassa yhteistä sopimista siitä, mitä pedagoginen johtaminen tarkoittaa yliopiston eri tasoilla, miten opetussuunnitelman toteutumista seurataan ja millaista tukea opettajat saavat. Selkeät vastuut ja jatkuva keskustelu voivat siirtää pedagogisen johtamisen painopistettä yksittäisistä kehittämishankkeista kohti yliopistoyhteisön yhteisesti jaettua kyvykkyyttä kehittää opetusta ja vahvistaa opiskelijoiden oppimista.

Lähteet

Frisk, T., Huusko, M., Kamppi, P., Kilpeläinen, P., & Silverström, C. (2025). Pedagoginen johtaminen eri koulutusasteilla – arviointi: Hankesuunnitelma. Karvi.

Kinnunen, P., Ripatti-Torniainen, L., Mickwitz, A., & Haarala-Muhonen, A. (2024). Bringing clarity to the leadership of teaching and learning in higher education: a systematic review. Journal of Applied Research in Higher Education, 16(1), 265–280.

Tuononen, T., Hyytinen, H., Kleemola, K., Hailikari, T., & Toom, A. (2026). Why do higher education teachers need pedagogical competence on supporting students’ learning of generic skills? In A. Muthanna, H. Naasen Tandberg, & M. Swe Khine (Eds.), Pedagogical competence development in higher education Volume 1: Exploring foundations and dimensions of pedagogical practices. London: Routledge.