Haurastuvassa maailmassa toivo luodaan yhdessä – nuorten osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet ovat keskeisiä
Nuorten tulevaisuususko – tai pikemmin sen puute – on herättänyt viime aikoina paljon huolta. Kriittinen kysymys kuuluu: mitä muuta kuin huonoja uutisia nuorille on tässä ajassa tarjolla? Tarvittaisiin tämän ajan suuri kertomus ja tarpeeksi konkreettisia toimia.
Sanonta ”nuorissa on tulevaisuus” sisältää ajatuksen siitä, että tämän hetken lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden työntekijöitä, päättäjiä ja vaikuttajia. Tietoa nuorista ja nuoruudesta on runsaasti – sitä pitäisi vain hyödyntää paremmin, jatkuvaa vuoropuhelua nuorten kanssa unohtamatta.
Nuorten huolissaan tulevaisuuden maailmasta ja ympäristöstä
Tuoreen Eurobarometer 2024-raportin mukaan Euroopan nuoria huolettavat eniten kasvavat elinkustannukset ja globaali vakaus. Suuri joukko nuoria pitää hintojen nousua yhtenä EU:n merkittävimmistä ongelmista. Lähes puolet eurooppalaisista nuorista kertoo kokeneensa psyykkisiä haasteita viimeisen vuoden aikana. Toisaalta 43 % nuorista kuvaa tulevaisuuden näkymiään edelleen jokseenkin toiveikkaiksi.
Suomessa Nuorisobarometrin 2024 mukaan optimistisesti omaan tulevaisuuteensa suhtautuvien nuorten osuus on laskenut 61 prosenttiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisun mukaan joka viides suomalainen nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä, ja palvelujen saatavuudessa on suuria alueellisia eroja.
Salla Veijonahon, Maria Ojalan, Lauri Hietajärven ja Katariina Salmela-Aron tutkimus osoittaa, että osa nuorista kokee voimakasta ilmastoahdistusta, mikä heikentää hyvinvointia ja tulevaisuususkoa. Tomi Kiilakoski, Sofia Laine, Sarella Arkkila, Alisa Horsmanheimo, Aaro Sariola ja Konsta Happonen käsittelevät hiljattain Futura-lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan muun muassa sitä, kuinka ”ympäristöorientoituneiden nuorten usko Suomen ja maailman tulevaisuuteen on pessimistisempi kuin muilla järjestöissä toimivilla nuorilla.”
Maailma näyttää murenevan alta. Pohjoismaiden tuoreiden julkaisujen tuottama vertailu paljastaa samankaltaisia huolia. Nuorten on vaikea löytää omaa paikkaansa ilman näkymää siitä, mitä kohti katsettaan suuntaisi. Tehtyjä tutkimuksia toki on paljon enemmän ja eri näkökulmista, mutta muutamia esimerkkinostoja. Norjalaiset nuoret suhtautuvat varsin optimistisesti omaan elämäänsä, mutta ovat huolissaan ilmastokriisistä. Ruotsalaiset nuoret suhtautuvat omaan tulevaisuuteensa myönteisesti, mutta pessimismiä maailman tilaa kohtaan on enenevässä määrin. Tanskalaiset nuoret korostavat merkityksellisiä ihmissuhteita ja sitä, kuinka stressiä olisi tavoite vähentää. Islantilaisten nuorten tyytyväisyys ja toivo nivoutuvat sosiaalisiin suhteisiin ja harrastuksiin.
Yhteisöllisyys on välttämätöntä toivon rakentumisessa
Toivo on kollektiivista – yhdessä rakentuvaa ja rakennettavaa. Se on myös strateginen voimavara, joka voi ohjata toimintaa ja luoda perustan resilienssille. EU Youth Report korostaa, että nuorten osallistuminen ja mahdollisuus vaikuttaa ovat keskeisiä toivon ylläpitämisessä.
Aikamme ja puhetapamme ovat kuitenkin kovin yksilökeskeisiä. Toivon rakentumisessa yhteisöllisyys on välttämätön voima. Tarvitaan sekä toivoa luova kertomus että konkreettisia tekoja sen eteen, että nuorille löytyy työtä, mahdollisuuksia itsenäistyä ja saada oikea-aikaista apua. Julkisella keskustelulla – sillä, miten nuorista puhutaan – on tässä suuri merkitys. Valitettavan usein lähestymistapa nuoriin on ongelmakeskeinen.
Meille 1990-luvulla maisterintutkintonsa opiskelleille yksi kantava narratiivi oli se, kuinka suurten ikäluokkien eläköityessä työpaikkoja tulee tarjolle. Oli ajatus, johon tarttua, ja jonka varassa saattoi pohtia tulevaisuuden mahdollisuuksiaan.
Pelkkä narratiivi ei tietenkään riitä, mutta sillä voi olla merkittävä vaikutus toimintaan. Toiveikkaampi tulevaisuus edellyttää konkreettisia poliittisia päätöksiä ja tekoja. Nuoret täytyy ottaa mukaan vuoropuheluun ja olla valmiita paitsi kuulemaan, myös toimimaan nuorten kanssa käytävän vuoropuhelun pohjalta. Nuoria koskeva tutkimustieto täytyy ottaa osaksi poliittista päätöksentekoa ja luoda narratiivi, joka kantaa.
Nuoret aktiivisiksi kumppaneiksi
Toivo on olemassa, mutta se vaatii yhteisiä toimia, myös taloudellisia investointeja ja merkittävän määrän dialogia nuorten kanssa.
Päättäjien, virkamiesten, asiantuntijoiden tehtävänä on rakentaa sellaisia mekanismeja, toimintamalleja ja järjestelmiä, jotka näkevät nuoret kumppaneina muutoksessa, eivät korjattavina kohteina. Alkajaisiksi kannattaa lukea vaikkapa Suomen lasten ja nuorten ympäristöjulkilausuma vuodelta 2024.
Ja mikä tärkeintä: päättäjien on kyettävä tekemään sellaisia päätöksiä, jotka parantavat nuorten tilannetta, eivätkä heikennä sitä lisää.
Teksti pohjautuu alustukseen, joka pidettiin Nordic Thematic Seminar 2025 – Value of Strong Cooperation -seminaarissa Helsingissä 11.11.2025.
