Onko antirasismi poliittinen käsite?

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja oikeusministeriö lanseerasivat 13.9.2021 Olen Antirasisti -kampanjan, joka kutsuu rakentamaan rasismista vapaata Suomea. Kampanjaan ovat lähteneet mukaan esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto sekä sen kotikaupungit Kuopio ja Joensuu.

Muutama päivä kampanjan lanseerauksen jälkeen sain huolestuneen yhteydenoton eräältä kolmannen sektorin toimijalta. Hän halusi keskustella antirasismi-käsitteen ”poliittisuudesta” ja siitä, uskaltaako tai kannattaako kampanjaan lähteä mukaan.

Antirasismi on terminä vahva, kaukana kädenlämpöisestä. Se ei puhu pehmeästi suvaitsevaisuudesta tai moninaisuudesta vaan se ottaa suoraan ja rohkeasti kantaa. Se ottaa kantaa ensinnäkin siihen, että rasismi on ilmiö, jota ei tulisi missään olosuhteissa hyväksyä tai ohittaa. Se ottaa kantaa myös siihen, että rasismista vapaa Suomi vaatii konkreettisia tekoja aivan kaikilta, yksilöiltä ja instituutioilta.

Antirasismiin sitoutuminen ei ole vain kannanotto yhdenvertaisuuden puolesta ja syrjintää vastaan. Se on kaiken tekemisen läpäisevä toiminnan eetos sekä askelmerkkejä yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi aktiivisilla teoilla ja toimenpiteillä. Se ei ole vain suhtautumistapa tai mielipide vaan jotakin perustavanlaatuista: yhdenvertaisuuslain viemistä käytäntöön. Laissa 1325/2014 yhdenvertaisuuden edistäminen linjataan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän ja työnantajan velvollisuudeksi.

Jotta voi vastata kysymykseen, onko antirasismi käsitteenä poliittinen, tulee pysähtyä sen ääreen, mitä poliittisen käsitteellä tarkoitetaan. Yhteiskunta- ja ihmistieteissä operoidaan lukuisilla käsitteillä, joita etenkin arkipuheessa käytetään monin eri tavoin ja joihin kiinnittyy monenlaisia, myös toisistaan poikkeavia, merkityksiä. Poliittinen on yksi tällaisista käsitteistä. Suomen kielessä käsite yhdistyy monesti nimenomaan puoluepoliittisuuteen, ja siihen myös minuun yhteyttä ottanut henkilö viittasi. Hänen huolensa oli tarkalleen ottaen se, tulkitaanko antirasismi-käsitteeseen sitoutuminen vasemmistolaiseksi teoksi.

Toisenlaisessa merkityksessä poliittisen käsitettä käytti esimerkiksi brasilialainen kasvatustieteilijä Paulo Freire (1921–1997) todetessaan, että kasvatus on aina poliittinen teko, koska sillä rakennetaan aina tietynlaista yhteiskuntaa – yhteiskuntaa, joka ottaa mukaan tai sulkee ulos. Neutraalia kasvatusta ei Freiren mukaan ole olemassa.

Freiren edustamasta näkökulmasta antirasismi on mitä suurimmassa määrin poliittinen käsite: konkreettisia tekoja ja rakenteellisia muutoksia vaativa kannanotto yhdenvertaisuuden puolesta, eriarvoisuutta ja syrjintää vastaan. Puoluepoliittinen käsite ei kuitenkaan ole, vaikka se sellaiseksikin on haluttu kehystää ja vaikka sillä tehdään puoluepolitiikkaa. Ihmisten yhdenvertaisuus ei ole mielipidekysymys, puoluepoliittinen agenda tai ideologia, vaikka siitä on tehty myös noita kaikkia.

* * *

Yhdenvertaisuusvaltuutetulta ja oikeusministeriöltä OIen Antirasisti -kampanjan lanseeraaminen on tärkeä teko. Mutta se ei vielä riitä. On hienoa, että esimerkiksi moni oppilaitos, mukaan lukien Itä-Suomen yliopisto, on sitoutunut kampanjaan. Mutta sekään ei vielä riitä, tietenkään. Kampanjan merkityksellisyyden määrittää se, minkälaisia käytännön tekoja se saa ajan mittaan aikaan. Mitä käytännössä tarkoittaa, että esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on mukana kampanjassa?

Antirasismi ei ole vain rasismin tuomitsemista ja rasismiin puuttumista silloin, kun sitä ilmenee, vaan aktiivista ja ennaltaehkäisevää toimintaa rasismia vastaan. Yliopistossa sen tulee toteutua arkisissa kohtaamisissa, opetuksen käytännöissä ja sisällöissä sekä yliopiston rakenteissa asti. Ei riitä, että opintojaksoilla käydään läpi esimerkiksi antirasistisen ajattelun historiaa tai antirasistisen pedagogiikan käytäntöjä, elleivät ne elä käytänteinä yliopiston arjessa ja toimintatavoissa. Siihen on vielä matkaa. Tuskin mikään koulutuksen instituutio on Suomessa (ainakaan vielä) antirasistinen, eikä Olen Antirasisti -kampanja itsessään niistä sellaisia tee. Siihen sitoutuminen on kuitenkin tärkeä askel, jonka jokaisen soisi ottavan vakavasti: Mitä antirasismi juuri omassa työssäni ja toiminnassani tarkoittaa?

Kampanjan poliittisuuden, ja sen myötä merkityksellisyyden, paljastaa itse asiassa vasta aika. Freireläisessä mielessä poliittisen kampanjaan sitoutumisesta tekee se, että ei sitouduta pelkkään kampanjaan vaan nimenomaan antirasistisiin konkreettisiin tekoihin. Silloin ei edusteta tiettyä puoluekantaa vaan ollaan ihmisiä, inhimillisiä.

Olen Antirasisti -kampanjaan voi liittyä mukaan täällä: https://yhdenvertaisuus.fi/osallistu-kampanjaan

 

Sanna Ryynänen
Sosiaalipedagogiikan ma. yliopistonlehtori (50%), tutkija
Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

 

2 Replies to “Onko antirasismi poliittinen käsite?”

  1. Kampanja pistää silmään ja sana kuulostaa hieman pahalta. Onko meidän perusoikeuksien toteutuminen todellakin niin huonosti, etta pitää kampanjoida kuten 80-luvulla konsanaan ”ei ydinvoimaa, kiitos”. Joka puolestaan oli poliittinen kannanotto, toisin kuin ihmisoikeusvalistus jonka avulla muistutetaan ja tiedotetaan luovuttamattomista oikeuksistamme. Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) onkin vielä verrattain nuori ja voisi olla preskriptiivisempi esimerkiksi asetuksenantovaltuudesta, hyvityksen määrästä, viranomaisen ja työnantajan positiivisten ja negatiivisten velvollisuuksien osalta, yksiselitteinen syrjinnän kielto viranomaisessa ja julkisessa toiminnassa, minkä osalta §11 jättää porsaanreiän sallien syrjinnän kirjoitettuun lakiin perustuen esimerkiksi kansallisten oikeuksien ollessa kyseessä. Oikeutettu syrjintä on jo terminä vastakohtainen, minkä tulisi aina olla poikkeuksellista ja sallittua vain tilanteissa joissa viranomaisen ei voisi käytännöllisesti katsoen odottaa muulla tavalla toimivan toteuttaakseen sille asetettuja tavoitteita ja velvollisuuksia. Lisäksi päätöksestä tai toiminnasta ei saisi aiheutua kohtuutonta vaatimusta tai seurausta yksilölle jonka oikeuksista ja velvollisuuksista on kyse ns. yksilön ja yleisten intressien punninta.

    Yhdenvertaisuulakiin perustuva oikeuskäytäntö ei ole vielä tältä osin tarpeeksi kehittynyt kaivaten tulkintaa. Laki on kuitenkin hieno yleislaki kattaen sekä julkisen että yksityisen sektorin, täydentäen naisten ja miesten välisen tasa-arvo lain (609/1986) kanssa asetusta Euroopan ihmisoikeussopimuksen voimaan saattamisesta (SopS 18 ja 19/1990), vasta 40 vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Roomassa vuonna 1950. Suomen tasa-arvon edelläkävijän maine perustui naisten äänioikeuteen kolmantena maailmassa Uuden-Seelannin ja Australian jälkeen vuonna 1906, samaa kehitystä olisi kunnia-arvoista pitää yllä. Kuten Paulo Freire on ilmaissut, syrjintä ei ole poliittinen mielipide vaan perustavanlaatuinen ihmisoikeus, jota kenenkään ei tarvitsisi kyseenalaistaa, eika mikään valtio voi sitä ottaa pois keneltäkään.

  2. Ihmettelen miksei näissä rasisminvastaisissa kampanjoissa uskalleta puhua mitään maahanmuuttajien keskinäisestä rasismista tai maahanmuuttajien kantaväestöön kohdistuvasta vihasta.
    Näissä rasisminvastaisissa kampanjoissa keskitytään vain pinnallisesti trendikkääseen rasisminvastaisuuteen ja vaietaan niistä rasismeista, jotka voisivat tuoda monikulttuurisuutta huonoon valoon.
    Jos kerran ollaan rasismia vastaan, niin miksei voida avoimesti olla kaikenlaista rasismia vastaan?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *