Varhaiskasvatuksen henkilöstö kaipaa yhteistyötä ja yhteisesti sovittuja toimintatapoja ruokakasvatuksen toteutukseen

Ruokakasvatus on ruuasta innostumista ja ruokailoa lapsen kaikissa kasvuympäristöissä, kuten kotona ja varhaiskasvatuksessa. Lisäksi se on oivalluksia ruuan alkuperästä, kehon viesteistä ja kulttuurista, viestintää (sanallista ja sanatonta), medialukutaitoa sekä ympäristön muokkaamista, jotta olisi helppoa ja houkuttelevaa syödä monipuolisesti. Ruokakasvatus on myös aikuisten puhetta kehosta, syömisestä ja ruuasta; lapset ottavat mallia aikuisten tavasta ihmetellä, kommentoida ja puhua näistä asioista. (Ruokakasvatusyhdistys Ruukku 2023.)

Ruokakasvatuksen tärkeimpinä tavoitteina on lapsen keho- ja ruokasuhteen kehittyminen myönteiseksi sekä terveyttä edistävien elämäntapojen omaksuminen (Laitinen ym. 2022). Lapset voivat ruokakasvatuksen avulla oppia monenlaisia tärkeitä asenteita, tietoja ja taitoja, joista he hyötyvät koko elämänsä ajan. Lapsena omaksutut ruokailu- ja makutottumukset säilyvät helposti aikuisuuteen (Mikkilä ym. 2005).

Useimmat alle kouluikäiset lapset viettävät suuren osan arkiviikostaan varhaiskasvatuksessa ja ruokailevat hoitopäivien aikana useamman kerran (Lehto ym. 2019). Tästä syystä ruokakasvatuksen edistäminen varhaiskasvatuksessa on tärkeää. Päivittäin toistuvat tilanteet, kuten ruokailut, ovat osa pedagogista toimintaa ja keskeinen osa lapsen päivää (Opetushallitus 2022). Varhaiskasvatuksen henkilöstö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa lapsen syömiskäyttäytymiseen pitkälle aikuisuuteen asti, sillä vanhempien ohella varhaiskasvatuksen aikuisten ohjauskäytännöt ja -tavat vaikuttavat lasten ruokauskomusten ja -asenteiden kehittymiseen (Swindle ym. 2018, Toussaint ym. 2021, Helland ym. 2022). Tutkimme päiväkotien ruokakasvatuksen toteutustapoja sekä toteutusta haastavia ja mahdollistavia tekijöitä. Tutkimusaineisto koostui yhteensä 637 eri puolelta Suomea varhaiskasvatuksen ammattilaisilta saaduista kyselyvastauksista. Aineisto sisälsi näkökulmia kolmelta eri henkilöstöryhmältä: varhaiskasvatuksen lastenhoitajilta, varhaiskasvatuksen opettajilta ja päiväkodin johtajilta.

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että päiväkotien henkilöstöstä vain vajaa puolet koki, että heillä on riittävästi resursseja ruokakasvatuksen toteuttamiseen. Kaikkien henkilöstöryhmien mielestä tärkeimpiä ruokakasvatuksen kehittämiskohteina olivat riittävän suunnittelu- ja toteutusajan mahdollistaminen, toimivan yhteistyön luominen ruokapalveluiden ja opetushenkilöstön välille sekä yhteisesti sovittujen tavoitteiden ja toimintatapojen kirjaaminen paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Suunnittelu- ja toteutusajan lisäämiseksi varhaiskasvatuksessa tulisi ratkaista useita haasteita. Ensinnäkin henkilöstöä tulisi olla riittävästi. Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että varhaiskasvatuksessa on paljon tekemistä sekä erilaisia hankkeita ja projekteja, joten aikaa ei riitä kaikkeen niin paljon kuin henkilöstö toivoisi. Yhtenä mahdollisuutena olisi nimetä jokaisesta päiväkodista yksi ruokakasvatuksen vastuuhenkilö, joka osallistuisi koulutuksiin ja välittäisi koulutuksista tärkeimmät opit muulle yksikön henkilöstölle sekä suunnittelisi yhteiseen käyttöön valmiita toimintaideoita. Jokaisella varhaiskasvatuksen opettajalla voisi olla tietty aika kuukaudesta varattuna ruokakasvatuksen suunnittelutyöhön sekä ruokakasvatuksen toimintahetkien toteuttamiseen lapsiryhmässä. Hyvä perehdytys varhaiskasvatuksen yksiköissä on myös tärkeää, jotta uudetkin työntekijät tietävät ruokailuhetkien toimintatavat sekä löytävät yksikössä jo valmiina olevan ruokakasvatusmateriaalin ja osaavat hyödyntää sitä.

Varhaiskasvatusyksiköissä toimivien ruokapalvelutyöntekijöiden ja kasvatushenkilöstön välistä yhteistyötä on tarpeen vahvistaa. Kyselyyn vastanneet kokivat, etteivät pysty vaikuttamaan tarjottavan ruuan laatuun ja asiakaspalautteiden vastaanotto on ollut negatiivista. Ruokapalveluiden palautejärjestelmiä olisi tarpeen kehittää niin, että palautetta olisi helppo antaa ja palautteet myös otettaisiin käsittelyyn. Tämä vaatisi aktiivista viestintää, jossa ruokapalvelut toisivat ilmi, mitä kaikkea on tehty palautteiden perusteella. Toisaalta mikäli kyse on siitä, että suoraa kasvokkain annettua palautetta otetaan huonosti vastaan, olisi syytä kiinnittää ylipäätään huomiota varhaiskasvatusyksikön ilmapiiriin ja avoimeen keskustelukulttuuriin. Yhteistyötä ruokapalveluiden kanssa voitaisiin vahvistaa säännöllisillä yhteisillä ruokakasvatuspalavereilla. Yhteistyön vahvistuessa lapset voisivat saada myös enemmän mahdollisuuksia osallistua päivittäisiin ruokapuuhiin, ruokailuhetkien valmisteluun ja toteutukseen.

Pedagogisen ruokakasvatuksen toteuttamista avittaisi huomattavasti se, että kunnan varhaiskasvatussuunnitelmassa olisi konkreettinen kirjaus ruokakasvatuksen tavoitteista ja minkälainen ohjaustapa ja millaiset toimintatuokiot mahdollistavat niiden toteutumisen. Suomessa on yhä useita kuntia, joiden varhaiskasvatussuunnitelmissa ruokakasvatusta ei ole lainkaan huomioitu (Tuominen 2022). Tärkeää olisikin jatkaa työtä sen eteen, että ruokakasvatuksen tavoitteet ja toimintatavat olisi selkeästi kirjattu jokaisen kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan, ja että moniammatillinen suunnittelutyöryhmä voisi hyödyntää myös ravitsemusasiantuntijan osaamista. Esimerkiksi hyvinvointialueella työskentelevä ravitsemusterapeutti voisi olla edistämässä ruokakasvatusta varhaiskasvatussuunnitelmien laadinnassa ja toteuttamisessa.

Kirjoittajat

Pro gradu

Neea Tuominen (2024). Ruokakasvatusta haastavat ja mahdollistavat tekijät varhaiskasvatuksessa. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20240129

Lähteet

Helland SH, Bjørkkjær T, Grasaas E, Øverby NC. Staff feeding practices, food neophobia, and educational level in early education and care settings: A cross-sectional study. Appetite 2022; 180:106379.

Laitinen A, Talvia S, Tilles-Tirkkonen T. Puheenvuoro: Ruokakasvatus on osa alakoulun pedagogiikkaa. Suomen kasvatustieteellinen seura: Kasvatus 1/2022. Saatavilla osoitteessa: https://journal.fi/kasvatus/article/view/113954

Lehto R, Ray C, Korkalo L, ym. Fruit, Vegetable, and Fibre Intake among Finnish Preschoolers in Relation to Preschool-Level Facilitators and Barriers to Healthy Nutrition. Nutrients 2019; 11(7):1458.

Mikkilä V, Räsänen L, Raitakari OT, ym. Consistent dietary patterns identified from childhood to adulthood: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. British Journal of Nutrition 2005;93:923–93.

Opetushallitus. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Määräykset ja ohjeet 2022:2a.

Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry. Verkkosivu: Ruokakasvatus – mitä se on? Saatavilla osoitteessa: https://ruokakasvatus.fi/mita-ruokakasvatus-on (luettu 25.4.2024)

Swindle T, Phelps J. How does context relate to nutrition promotion and mealtime practice in early care and education settings? A qualitative exploration. J Acad Nutr Diet 2018; 118(11):2081–2093.

Toussaint N, Streppel MT, Mul S, ym. The effects of a preschool-based intervention for Early Childhood Education and Care teachers in promoting healthy eating and physical activity in young children: A cluster randomised controlled trial. Plos One 2021; 16(7):e0255023. Tuominen N. Ruokakasvatuksen rooli kuntien varhaiskasvatussuunnitelmissa. Kandidaatin tutkielma. Itä-Suomen yliopisto 2022. Saatavilla osoitteessa: https://sites.uef.fi/kokoava/wp-content/uploads/sites/275/2022/08/KANDI-Ruokakasvatuksen-rooli-kuntien-varhaiskasvatussuunnitelmissa-Tuominen-Neea-2022.pdf