”Olen töissä kaupan kassalla.”

Sanan ”vain” voi kuulla jossain taustalla. Vaikka itse Suomen pääministerikin on kertonut työskennelleensä vähittäiskaupan kassalla opiskeluaikanaan, jotain vähättelevää liittyy siihen, että on töissä kaupassa. Kyse on osittain pienipalkkaisuudesta, mutta myös siitä, että työtehtävät mielletään yksinkertaisiksi. Kuka vain osaa siirtää tavaroita kassahihnalta lukijan läpi ja ojentaa kuitin. Edes vaihtorahoja ei tarvitse osata laskea tällä korttien aikakaudella. Tylsää työtä siis, ja noloa varsinkin kauppatieteiden opiskelijoille, joiden tavoitteet ovat paljon korkeammalla strategisen suunnittelun tietämillä.

Tylsää työtä siis, ja noloa varsinkin kauppatieteiden opiskelijoille, joiden tavoitteet ovat paljon korkeammalla strategisen suunnittelun tietämillä.

Osa-aikatyö vähittäiskaupassa kuuluu kuitenkin monen opiskelijan arkeen ja tulee todennäköisesti lisääntymään entisestään OKM:n korottaessa opintotukeen oikeuttavia tulorajoja. Kaikilla yliopistopaikkakunnilla se antaa mahdollisuuden parantaa toimeentuloa opintojen ohessa. Työvuorot pyritään sovittamaan luentojen ja harjoitusten aikatauluihin – tai päinvastoin. Opiskellaan markkinoinnin perusteita yliopistolla, tehdään ryhmätöitä ja ratkotaan case-harjoituksia. Sitten kiiruhdetaan työvuoroon vähittäiskaupan kassalle tai tavaroita hyllyttämään. Kaksi niin erillistä maailmaa. ”Voi, kun oikea elämä alkaisi!”

Kaupan alan tehtävissä voi oppia paljon

Entäpä, jos näkisimme mahdollisuuden oppia tekemällä työtä vähittäiskaupassa? Erityisesti pääaineenaan kansainvälistä vähittäiskauppaa opiskelevat voisivat alkaa hyödyntää osa-aikatyön antamaa mahdollisuutta tarkastella vähittäiskaupan eri toimintoja läheltä ja itse osallisina. Tällainen osallistuva havainnointi on erinomainen tapa kerätä aineistoa myös tieteelliseen tutkimukseen.

Kirjallisten tapauskuvausten ja teoreettisten harjoitusten lisäksi, opiskelijat voisivat alkaa soveltaa liiketalouden käsitteitä käytäntöön. Kustannuslaskenta voisi muuttua käsin kosketeltavaksi ja logistiikka ilmaantuisi kaupan hyllyille. Asiakkaan kohtaaminen kehittäisi vuorovaikutustaitoja ja antaisi siivet luovuudelle ja tulevaisuuden visioinnille. Kaikki tämä uusi osaaminen palaisi yliopistolle jaettavaksi kanssaopiskelijoiden ja tutkijoiden kesken. Ja se puolestaan synnyttäsi uutta tietoa.

Tiedon luomisen malli apuna oppimisessa

Ikujiro Nonakan* tiedon luomisen mallia voidaan soveltaa myös oppimiseen. BA 場, merkitsee aikaa, paikkaa ja tilaa – jaettua tilaa kehittyville vuorovaikutussuhteille ja tiedon luomiselle. Se muodostaa erilaisia oppimisen tiloja, jotka ovat sekä fyysisiä, mentaalisia että virtuaalisia. Vähittäiskauppa itsessään on BA. Eksplisiittisen ja hiljaisen tiedon käsittely antaa mahdollisuuden tiedon yhdistelyyn, tiedon soveltamiseen, uuden tiedon luomiseen ja hiljaisen tiedon avautumiseen vuorovaikutuksessa.

YHDISTELYN TILASSA tietoa siirtyy eksplisiittisessä muodossa. Opiskelijalle voidaan antaa tehtäväksi etsiä vastaavuuksia oppikirjojen käsitteille ja teorioille käytännön vähittäiskaupasta. Kun luennolla on käsitelty jotakin, opiskelija etsii käytännön työssään sitä vastaavia asioita. Hän kykenee yhdistämään eri konteksteissa käytettyjä sanoja ja käsitteitä.

SOVELTAMISEN TILA antaa puolestaan mahdollisuuden ymmärtää mitä liiketalouden eri käsitteet merkitsevät käytännössä. Eksplisiittinen tieto sisäistyy hiljaiseksi tiedoksi. Esimerkiksi mistä muodostuu kate, mitä on hävikki, mitä tarkoittaa hyllykierto. Kun opiskelija ymmärtää käytännössä miten eri toiminnot liittyvät toisiinsa, hänen omasta työstään tulee merkityksellisempää. Vahva yhteys käytännön työn ja opiskeltavan aineen välillä tekee molemmista mielekkäämpää.

Sosiaalinen kanssakäyminen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa avaa LUOVAN TILAN, jossa hiljaista tietoa siirtyy ihmisten välillä.  Asiakaspalvelussa hiljaisen tiedon merkitys korostuu. Uutta tietoa syntyy, kun myyjä kohtaa asiakkaan. Näin tapahtuu kaupan kassalla, hyllyjen väleissä ja tuoretavaratiskillä. Läsnäolo ja aito kohtaaminen antaa mahdollisuuden ymmärtää asiakasta myös sanattomasti.

Pysähtyessään tarkemmin pohtimaan ja analysoimaan työympäristöään ja työtehtäviään, opiskelija voi sanoittaa oivalluksiaan ja oppimaansa VUOROVAIKUTTEISESSA TILASSA. Tämä on se oppimisen tila, joka laajentuu vähittäiskaupasta yliopistolle. Seminaareissa ja muissa ryhmätapaamisissa kukin opiskelija tuo kokemuksensa muiden opiskelijoiden ulottuville. Tämä uusi tieto eksplisiittisessä muodossa on jaettavissa myös raporteissa ja julkaisuissa. Se voisi myös kiinnostaa vähittäiskaupan strategista johtoa.

Miten otamme tämän vähittäiskaupan oppimisen tilan käyttöömme?

Yliopistonopettaja voi olla linkki työelämän ja yliopiston välillä. Luentokurssien ohella oppimista voidaan kehittää säännöllisissä tapaamisissa, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus reflektoida käytännön työssä oppimiaan asioita vertaisryhmän ja ohjaajan kanssa. Opintojaksoihin sisältyvät harjoitukset voidaan toteuttaa vähittäiskaupan kontekstissa ja tapaustutkimukset liittää juuri siihen paikalliskauppaan. Tämä edellyttää laajentumista perinteisen opettaja-tutkijan roolista oppimisen fasilitaattoriksi, mahdollistajaksi. Opiskelijaa on tuettava osaamisen kehittämisessä aidossa ympäristössä.

Uutta luovalle oppimiselle tarvitaan aikaa ja mahdollisuuksia,

fyysisiä edellytyksiä ja otollisia sosiaalisia olosuhteita.

Ilman vähittäiskaupan tukea tämä ei onnistu. Tarvitaan aitoa kiinnostusta nuorten kehittämiseen. Kärsivällisyyttä vastata kysymyksiin, rohkeutta antaa vastuuta ja aikaa kuunnella uskoen, että itsekin voi oppia uutta. Vähittäiskauppa oppimisen tilana edellyttää kaikkien osapuolien halukkuutta tarkastella asioita uudesta näkökulmasta. Asiakas voi innostua kokeilemaan uutta tuotetta, työntekijä haastaa itsensä uusien toimintatapojen toteuttamisessa ja kauppias rakentaa visioita vielä paremmasta kaupasta ja asiakaspalvelusta. Uutta luovalle oppimiselle tarvitaan aikaa ja mahdollisuuksia,
fyysisiä edellytyksiä ja otollisia sosiaalisia olosuhteita.

”Pääsitkö kauppaan töihin?”

Tervetuloa uuteen oppimisen tilaan!

KTT Merja Karppinen työskentelee yliopistonlehtorina International Retail -hankkeessa Itä-Suomen yliopiston Kauppatieteiden laitoksella.

*Nonaka, Ikujiro ja Hirotaka Takeuchi (1995), The Knowledge-Creating Company. How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. Oxford University Press: New York