Ympäristöaktivismi sosiaalisessa mediassa

HiMa-blogissa julkaistaan vuoden 2026 Ihminen ja ympäristö -kurssin tiedeviestinnän kirjoitusharjoituksia. Nyt vuorossa on Veera Näykki.

Ympäristöaktivismia on harjoitettu eri muodoissa jo 1800-luvulta tähän päivään asti (Smith, 2025). Ympäristöaktivismiin luokitellaan käytännöt, joihin ryhdytään ympäristön suojelemiseksi sekä tietoisuuden lisäämiseksi (Fielding, McDonald ja Louis, 2008). Ympäristöaktivismia harjoittavat useiden eri tahojen toimijat. Aktivistien lisäksi sellaisia voivat olla esimerkiksi toimittajat, poliittiset instituutiot ja teollisuus.

Digitalisaatio ja mobiililaitteet ovat mahdollistaneet uudenlaisen ympäristöaktivismin aallon. Sosiaalinen media tarjoaa edullisen alustan modernille aktivismille, jolla voidaan haastaa vallanpitäjiä (Brighenti, 2007; Li ym., 2021). Sosiaalisten medioiden kautta ja sen avulla välitetään informaatiota, joka ei saa perinteisen valtamedian huomiota. Sosiaalisen median ympäristöaktivistit voivat kiinnittää julkaisuillaan huomiota kiireellisiin ympäristöongelmiin. Lisäksi alustoilla voidaan verkostoitua ja levittää tietoa muun muassa kampanjoista ja mielenilmauksista sekä suunnitella niitä. Sosiaalinen media tarjoaa myös alustan vähemmistöjen viestinnälle, mielipiteiden jakamiselle sekä mahdollistaa laajemman osallistumisen yhteiskunnallisiin liikkeisiin matalammalla kynnyksellä (Bennett ja Segerberg, 2012; Hutchins ja Lester, 2015). Nuorten on havaittu usein osallistuvan mieluummin löyhiin ja vähemmän hierarkkisiin verkostoihin kuin parlamentaariseen politiikkaan (Stolle ja Hooghe, 2005).

Kuka sinuun vaikuttaa ja kuinka?

Aikuiset ja nuoret viettävät valtavasti aikaa sosiaalisessa mediassa, jossa he vuorovaikuttavat toistensa sekä sosiaalisen median vaikuttajien kanssa. Tämä tapahtuu yksityisviestein tai kommentoimalla tai jakamalla julkaisuja. Sosiaalisessa mediassa vaikuttajien kanssa voi syntyä suhteita, joissa vaikuttajat voivat inspiroida, innostaa, kannustaa tai ohjata seuraajiaan valitsemaan ympäristöystävällisiä toimintatapoja ja -malleja. Sosiaalisen median vaikuttajilla on myös mahdollisuus muovata seuraajiensa mielipiteitä ja normeja (Dekoninck ja Schmuck, 2022; Knupfer, Neureiter ja Jörg Matthes, 2023).

Kun tutkin omia Instagramini seurattavia henkilöitä, tulin siihen lopputulokseen, että ympäristövaikuttajia voidaan jakaa useampaan erilaiseen ryhmään: ”vihreisiin vaikuttajiin”, kansalaisjärjestöihin, ympäristöaktivisteihin ja poliitikkoihin. Niin sanotut ”vihreät vaikuttajat” (greenfluencers), ovat alaryhmä vaikuttajia, jotka julkaisevat erityisesti ympäristöaiheisia kuvia, videoita ja tekstejä. Esittelen erilaisia suomalaisia ”vihreitä vaikuttajia”, joita itse seuraan. Julia Thurén tekee esimerkiksi yhteistyötä WWF-Suomen kanssa ja on itse julkaissut ympäristöaiheisia kuvia ja videoita. Hän on myös jakanut erilaisia kansalaisaloitteita. Toinen esimerkeistäni on Eino Oinio, joka sisältö käsittelee ympäristön ja kaupunkialueen roskaamista. Hän järjestää myös tapahtumia, jossa ihmiset puhdistavat ympäristöä roskista.

Vihreiden vaikuttajien sisältö voi olla myös yhteistyöpainotteista, jolloin julkaisut sisältävät mainontaa. En itse juuri seuraa tällaisia vihreitä vaikuttajia, sillä heillä saattaa olla myös hieman ristiriitaisia yhteistöitä erilaisten ympäristöä kuormittavien yritysten kanssa.

Perinteiset kansalaisjärjestöt ovat yksi ryhmistä, jotka toimivat vaikuttajina sosiaalisessa mediassa. Itse seuraan Instagramissa mm. Luontoliittoa, Suomen luonnonsuojeluliittoa ja Green Peace Suomea. Useat kansalaisjärjestöt ottavat huomioon viestinnässään ympäristökysymysten lisäksi myös sosiaaliset kysymykset. Seuraan myös aktiivisesti politiikkaa ja useita poliitikkoja Instagramissa. Osa puoluepolitiikkaan osallistuvista henkilöistä on myös aktiivisia ympäristöasioissa. Erityisesti Vasemmistoliiton ja Vihreiden kansanedustajien, kuten Mai Kivelän (vas.) ja Maria Ohisalon (vihr.) julkaisut käsittelevät usein ympäristöön liittyviä asioita. Kansalaisjärjestöjen ja politiikan viestintä on selkeää ja visuaalisesti yksinkertaista.

Varsinaiset aktivistit ovat myös edustettuja sosiaalisten medioiden alustoilla. Elokapina, Metsäliike ja Maan ystävät ovat tällaisia toimijoita. Esimerkiksi Elokapina järjestää ajoittain laajoja mobilisointikampanjoita, joiden avulla itsekin päädyin osaksi kansanliikettä. Myös useat ihmisoikeus- sekä eläinoikeusjärjestöt ottavat kantaa ympäristöön. Esimerkiksi Eläinoikeusakatemia, Viral Vegans, Animalia,Amnesty International Suomi ja Oikeutta eläimille ovat ottaneet viestintäänsä mukaan myös ympäristöaiheita. Eläinten ja ihmisten oikeuksien puolustaminen on myös osa luonnonsuojelua.

Vaikuttavaa viestintää

Vaikuttajat voivat julkaisuissaan tehdä monimutkaisista asioista ymmärrettävämpiä, jolloin seuraajien on helpompi tarttua aiheisiin sekä muodostaa oma mielipiteensä. Vaikuttajat voivat myös jakaa informaatiota asioista, jotka ovat jääneet huomiotta tai ovat seuraajakunnalle uusia. Arvojen, normien ja poliittisten uskomuksien sekä näkökulmien laajentaminen on mahdollista aktiivisen vuorovaikutuksen avulla (Vissers ja Stolle, 2014). Aiheita, joita seuraamani ympäristöaktivistit ja -vaikuttajat pyrkivät nostamaan esiin ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, kestävät elämäntavat, kestävä talous, ympäristöoikeus sekä eläinten oikeudet.

Kampanjoiden avulla aktivistit ja kansalaisjärjestöt voivat sitouttaa ja mobilisoida ihmisiä toimimaan ympäristön hyväksi. Esimerkiksi Metsäliikkeen metsäaktivistit ovat kouluttaneet vapaaehtoisia metsävahdeiksi, joiden tarkoituksena on vahtia hakkuu-uhan alla olevia monimuotoisia luonnonmetsiä ja muita arvometsiä sen jälkeen, kun nykyinen hallitus määritteli vanhojen metsien kriteerit. Metsien tehovalvontaa organisoivat Metsäliikkeen lisäksi Greenpeace Suomi ja Luontoliiton metsäryhmä.

Aktivistien onnistuneet kampanjat voivat herättää myös journalistisen median kiinnittämään huomiota aiheisiin, jotka voivat nostattaa vihamielisiä reaktioita ympäristölle negatiivisten toimintojen harjoittajissa. Asioita, joita esimerkiksi hallitus tai teollisuus yrittävät pitää poissa valokeilasta, päätyy näin journalistisin keinoin myös valtamedian käsiteltäviksi. Tällöin toimijoiden on vastattava aktivisteille ja he joutuvat kenties puolustamaan julkisesti toimintaansa (Hutchins ja Lester, 2015; Stokes ja Atkins-Sayre, 2018).

Tilit, jotka käyttävät huumoria ympäristöviestinnässään, ovat saaneet valtavasti suosiota sosiaalisissa medioissa. Meemeistä on tullut osa poliittisten sekä yhteiskunnallisten aiheiden tulkintaa (Graugaard ja Knudsen, 2026). Moni jo aiemmin mainituista tileistä käyttää meemejä viestinnässään. Huumorin käyttämisellä ympäristöviestinnässä on havaittu olevan positiivinen vaikutus viestin sisäistämiseen sekä sen vastaanottoon (San Cornelio, Martorell ja Ardèvol, 2023).

Sosiaalisen median rajoitteet

Sosiaalisella medialla on kuitenkin rajoitteita, jotka tuovat haasteita aktivismille. Sosiaalisen median alustat eivät ole neutraaleja. Sosiaalisen median sovellukset voivat rajoittaa näkyvyyttä esimerkiksi poistamalla ja sensuroimalla sisältöä sekä manipuloimalla algoritmeja. (Brighenti, 2007; Battista ja Picarella, 2025). Itse olen huomannut omassa Instagramissani jaettujen julkaisujen sensurointia sekä näkyvyyden rajoittamista.

Lisäksi iso ongelma on se, että sosiaalisen median sovelluksia omistaa muutama erittäin varakas yksityishenkilö. Esimerkiksi Mark Zuckerberg omistaa Meta Platforms Inc.:n, jonka alaisuudessa toimivat mm. Facebook, Instagram, Whatsapp ja Threds (Mardianto ym., 2025). Muutkin miljardöörit, kuten Elon Musk, Jeff Bezos ja Peter Thiel, haalivat alustoillaan ennennäkemätöntä vaikutusvaltaa suhteessa yhteiskuntiin ja valtioihin (Atal ym., 2026). Alustat voivat pyrkiä estämään arkaluontoisten tietojen ja kuvien julkaisua ja leviämistä, mikä vastavuoroisesti heikentäisi päätöstentekijöiden omia etuja, sillä yksityisen vuorovaikutuksen ja päätösten paljastaminen heikentää yritysten ja hallituksen kontrollia muun muassa tiedonkulusta sekä julkisesta keskustelusta (Hutchins ja Lester, 2015).

Ympäristöaktivismin tulevaisuus

Sosiaalisen median rajoituksista huolimatta se tarjoaa mahdollisuuden yhteistyölle ja solidaarisuudelle digitaalisissa tiloissa sekä niiden ulkopuolella (Treré, 2015). Modernin aktivismin sekä kollektiivisuuden muotoja vähätellään, vaikka niillä on potentiaalinen mahdollisuus muuttaa ihmisten ajatusmaailmaa sekä toimintatapoja. Koen, että osallistumalla esimerkiksi sosiaalisen median aktivismiin, on osa suurempaa muutosta, sillä mikään muutos ei tapahdu yhdessä yössä.

Haluan antaa vielä oman henkilökohtaisen esimerkkini lähiluonnon puolustamisesta sekä sosiaalisen median voimasta. Artikkelin kuvituskuvassa on viime tammikuussa (2025) ripustamamme lakana, jossa lukee ”positiivinen yritysympäristö” kaataa täältä yli 400 puuta. Viestimme tarkoituksena oli kritisoida Kuopion Niuvanniemen läpi kulkevaa erikoiskuljetusreittiä, josta ei oltu vuosiin pidetty enää huolta, ja koko tien varsi joutui hakkuu-uhan alle ilman että kaupunkilaisille annettiin mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Kauniit vanhat puut ovat osa savolaista perintöä ja tärkeitä myös maisemallisesti.

Lakana poistettiin, mutta tilalle tuli uusi, ja tästä uutisoitiin myös Savon Sanomissa (Savon Sanomat, 2025). Kuvaa ja uutista jaettiin aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Se kannatti, sillä puita ei ole vielä tähänkään päivään asti kaadettu, ja käsitykseni on se, että vaihtoehtoinen reitti löytyi.

Veera Näykki

Kuva: Veera Näykki

Lähteet

Atal, M.R. ym. (2026) ”Oligarchic sovereignty: Technology and the future of global order”, Review of international studies, 52(1), ss. 1–23. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S0260210525101599.

Battista, D. ja Picarella, L. (2025) ”The double-edged nature of platformization between empowerment and polarization: democratization processes in US”, International review of sociology, ss. 1–15. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/03906701.2025.2586594.

Bennett, W.L. ja Segerberg, A. (2012) ”The logic of connective action: Digital media and the personalization of contentious politics”, Information Communication and Society, 15(5), ss. 739–768. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/1369118X.2012.670661.

Brighenti, A. (2007) ”Visibility: A category for the social sciences”, Current Sociology, 55(3), ss. 323–342. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0011392107076079.

Dekoninck, H. ja Schmuck, D. (2022) ”The Mobilizing Power of Influencers for Pro-Environmental Behavior Intentions and Political Participation”, Environmental Communication, 16(4), ss. 458–472. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/17524032.2022.2027801.

Fielding, K.S., McDonald, R. ja Louis, W.R. (2008) ”Theory of planned behaviour, identity and intentions to engage in environmental activism”, Journal of Environmental Psychology, 28(4), ss. 318–326. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2008.03.003.

Graugaard, N.D. ja Knudsen, B.T. (2026) ”Fun for real! dismantling the “cool colonizer” through the decolonial politics of memes from Kalaallit Nunaat”, AlterNative : an international journal of indigenous peoples, 22(1), ss. 197–210. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/11771801251377804.

Hutchins, B. ja Lester, L. (2015) ”Theorizing the enactment of mediatized environmental conflict”, The international communication gazette, 77(4), ss. 337–358. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/1748048514568765.

Knupfer, H., Neureiter, A. ja Jörg Matthes (2023) ”From social media diet to public riot? Engagement with “greenfluencers’ and young social media users’’ environmental activism’”, Computers in Human Behavior, 139(7), s. 107527. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.chb.2022.107527.

Li, M. ym. (2021) ”Twitter as a tool for social movement: An analysis of feminist activism on social media communities”, Journal of Community Psychology, 49(3), ss. 854–868. Saatavissa: https://doi.org/10.1002/jcop.22324.

Mardianto, M.F.F. ym. (2025) ”FORECASTING THE CLOSING PRICE OF META STOCKS USING A PULSE FUNCTION INTERVENTION ANALYSIS APPROACH”, Media statistika (Online), 18(1), ss. 83–92. Saatavissa: https://doi.org/10.14710/medstat.18.1.83-92.

San Cornelio, G., Martorell, S. ja Ardèvol, E. (2023) ”“My goal is to make sustainability mainstream”: emerging visual narratives on the environmental crisis on Instagram”, Frontiers in Communication, 8, s. 1265466. Saatavissa: https://doi.org/10.3389/fcomm.2023.1265466.

Savon Sanomat (2025) ”Kuopion Niuvantielle ilmestyi kuusirivistöä puolustava banderolli – ’Upeaa kansalaisaktivismia’”, 12 tammikuuta. Saatavissa: https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/8203839 (Viitattu: 21. maaliskuuta 2026).

Smith, S.P. (2025) ”#Nature is trending: Social media, viral landscapes, and digital environmental activism in Oman”, International Journal of Cultural Studies, 28(2), ss. 442–461. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/13678779241268090.

Stokes, A.Q. ja Atkins-Sayre, W. (2018) ”PETA, rhetorical fracture, and the power of digital activism”, Public relations inquiry, 7(2), ss. 149–170. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/2046147X18770216.

Stolle, D. ja Hooghe, M. (2005) ”Inaccurate, Exceptional, One-Sided or Irrelevant? The Debate about the Alleged Decline of Social Capital and Civic Engagement in Western Societies”, British journal of political science, 35(1), ss. 149–167. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S00070123405000074.

Treré, E. (2015) ”Reclaiming, proclaiming, and maintaining collective identity in the #YoSoy132 movement in Mexico: an examination of digital frontstage and backstage activism through social media and instant messaging platforms”, Information Communication and Society, 18(8), ss. 901–915. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/1369118X.2015.1043744.

Vissers, S. ja Stolle, D. (2014) ”The Internet and new modes of political participation: Online versus offline participation”, Information Communication and Society, 17(8), ss. 937–955. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/1369118X.2013.867356.