Työntekijöiden näkökulma etätyöhön

Heikentääkö etätyö työn tulosta? Etätyö on nostettu viime aikoina esiin yhtenä Suomen taloudellisen kasvun esteistä. Työn muutoksen teknologiavälitteiseksi etätyöksi on katsottu heikentävän yhdessä kehittämistä, innovointia ja yhteisöllisyyttä ja siten jopa talouskasvua.

Etätyöstä on tullut uusi normaali koronapandemian jälkeen, sillä etätyötä tekevien määrä ei juuri vähentynyt. Etätyöhön opittiin, kun työpaikoilla koettiin äkillinen pakollinen siirtymä etätyöhön koronapandemian takia. Suomessa on tutkittu työntekijöiden sopeutumista koronapandemian aiheuttamaan pakolliseen etätyöhön koronapandemian varhaisessa vaiheessa. Tällöin havaittiin, että työn itsenäinen luonne sekä selkeät tehtävänkuvat helpottivat sopeutumista etätyöhön. Sen sijaan työyhteisön ’häviäminen’ ja kollegiaalisen tuen puuttuminen sekä sosiaalisen eristäytymisen tunne vaikeuttivat sopeutumista etätyöhön.

Kuinka asiantuntijatyö sujuu etänä? Alustavia kyselytutkimuksen tuloksia

Koronapandemian jälkeen tapahtunutta työn murrosta, jossa etätyön yleistymisen tuoma muutos on verrattavissa teollisen vallankumouksen mukanaan tuomaan työelämän muutokseen, on tutkittu vähemmän. Meneillään olevan tutkimuksemme tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, mitä haasteita työntekijät kokevat työn muuttuessa etätyöksi. Tutkimuksessa on kerätty laaja kyselyaineisto suomalaisesta asiantuntijaorganisaatiosta pandemian jälkeisessä vaiheessa, jolloin myös lähityöskentely työpaikalla, eli hybridityö, oli jo mahdollista. Tutkimusaineisto muodostuu yli tuhannen (1,357) kahdella paikkakunnalla toimivan organisaation asiantuntijatyötä tekevän työntekijän vastauksista liittyen työn muutoksen tuomiin haasteisiin. Näin on saatu alustavaa uutta tietoa työntekijöiden kokemuksista liittyen työn muutokseen, jossa etätyöstä on tullut yhä yleisempää. Erityisesti asiantuntijatyössä teknologiavälitteisen etätyön käytännöt ovat jääneet pysyviksi, vaikka pandemian jälkeen on myös mahdollisuus lähityöskentelyyn. Tutkimuksen alustavia tuloksia on esitetty European Group for Organizational Studies (EGOS) – konferenssissa vuonna 2024.

Koettuja haasteita etätyössä koronapandemian aikana

Ensinnäkin koronapandemia pakotti sopeutumaan nopeasti etätyöhön. Pakotetun etätyön alkuvaiheessa suurimmat työssä koetut haasteet liittyivät työhyvinvointiin. Yllättäen kotoa täytyi löytyä rauhallista työtilaa sekä työvälineet etätyön tekemiseen. Pakotetun etätyön aikana jatkuva videovälitteinen vuorovaikutus koettiin raskaaksi. Lisäksi työn rajaaminen toi haasteita, sillä työn koettiin olevan koko ajan läsnä, kun työvälineet olivat kotona jatkuvasti näkyvillä.

Toiseksi vertaistuen puute koettiin haastavana. Jatkuva uusien tietoteknisten sovellusten omaksuminen oli uuvuttavaa, kun spontaania apua työkavereilta ei ollut saatavissa. Yleinen kahvitauoilla ja lounastunneilla tapahtuva tiedonkulku puuttuivat. Oman työn johtaminen työpäivän aikana oli haastavaa. Työtehtävien priorisointi etenkin, kun pikamuistutukset kiireellisistä asioista työpaikan käytäväkohtaamisissa puuttuivat.

Kolmas haaste liittyi suhdekeskeisen viestinnän puutteeseen. Sähköisillä alustoilla tapahtuva keskustelu painottui puhtaasti työasioihin ja aikaisemmin jaettua ”hyvä tietää” tietoa ei osattu enää jakaa etätyön olosuhteissa. Työ koettiin yksinäiseksi puurtamiseksi, mikä teki työn tekemisestä entistä raskaampaa. Keino rakentaa yhteisöllisyyttä koronapandemian aikana Teams-kahvien avulla koettiin ongelmalliseksi. Spontaania keskustelua oli vaikea saada aikaan etenkin, jos osallistujia oli suurempi joukko. Työyhteisön yhteisöllisyyden rakentamisen aloitteet katsottiin kuuluvan esihenkilölle. Työntekijät kokivat, että heillä ei ollut legitimiteettiä toimia työyhteisön yhteisten vapaamuotoisempien tilaisuuksien alullepanijoina.

Etätyön oppiminen ja johtaminen vastauksena etätyön tuloksellisuuteen

Tutkimuksemme alustavien tulosten mukaan koronapandemian jälkeen on vähitellen opittu työskentelemään myös etänä. Ns. hybridityömalli, jossa työskennellään osittain etänä ja osittain lähityöskentelynä työpaikalla, koettiin työhyvinvoinnin kannalta hyvänä työskentelyn muotona. Asiantuntijatyössä ei nähty tarvetta palata pandemiaa edeltävään kokoaikaiseen lähityöskentelyyn.

Etätyössä työyhteisön yhteinen samanaikainen työskentely ja ideointi ovat mahdollisia. Etätyössäkin voidaan sopia yhteisistä työskentelyajankohdista teknologiavälitteisesti. Yhteinen työskentely voi tuottaa uusia innovaatioita ja ratkaisuja sekä edistää yhteisöllisyyden tunnetta.

Etätyön johtaminen vaatii kuitenkin oppimista erityisesti lähiesihenkilöiltä. Työtä täytyy suunnitella uudella tavalla, kun esimerkiksi yhteisiä työskentelyajankohtia täytyy sovitella. Lisäksi asiasisällöllisten teemojen ohella täytyisi muistaa johdatella keskustelua vapaamuotoisempaan suuntaan. Tällöin esihenkilö voi luoda mahdollisuuksia hiljaisen tiedon jakamiseen, uuden työntekijän sopeutumiseen työyhteisöön sekä työyhteisön yhteisöllisyyden tukemiseen.

Lähiesihenkilön yhteydenpito ja arkinen vuorovaikutus työyhteisössä korostuu. Yhteisöllisyyden rakentaminen on etätyössä esihenkilön keskeisimpiä johtamistaitoja. Kun yhteisöllisyyden luomisessa onnistutaan, niin tällöin perehdyttäminen, hiljaisen tiedon välittäminen, uusien ideoiden syntyminen sekä työssä jaksaminen tukevat työn tuloksellisuutta etätyössä.

Vinkkejä etätyön haasteisiin

• pidä huolta työhyvinvoinnistasi: tauota ja huokoista etätyöpäivää, anna silmien levätä pois ruudulta, nouse seisomaan, venyttele, muista arkiliikunta
• johda itseäsi: lopeta etätyöpäivänäkin työskentely ja sulje tietokone
• ota rohkeasti yhteyttä kollegaan ja kysy neuvoa; yhteinen Teams-kahvihetki on paikallaan
• älä aina odota esihenkilön aloitetta; voit aivan oikeutetusti ideoida yhteistä mukavaa tekemistä työyhteisösi kanssa ja kertoa suunnitelmista esihenkilöllesi
• älä aikatauluta lähityöpäivää täyteen palavereja vaan varaa aikaa työkavereiden ja tiimiläisten kohtaamiselle

Kirjoittaja: Sari-Johanna Karhapää