Korjaako liike lukutaitoa?

Aloitin työurani peruskoulun erityisopettajana. Näin läheltä, kuinka monella lapsella oli vaikeuksia oppia lukemaan. Oppilaat saivat erityisopetusta, mutta varsinaista kehityksellistä syytä lukemisen haasteille ei kyetty tunnistamaan. Tämä jäi vaivaamaan minua.

Lapsen varhaisessa kehityksessä keskeistä on motorinen kehitys. Pienen vauvan liikkuminen perustuu suurelta osin tahattomiin liikkeisiin, reflekseihin, joihin vauva ei voi itse vaikuttaa. Kun vauva myöhemmin ryömii, istuu ja konttaa, refleksit vaihtuvat tahdonalaiseen liikkumiseen. Tämä varhainen motorinen kehitys valmistaa keskushermostoa vaativampiin toimintoihin, kuten kielen käyttämiseen ja oppimiseen. Kun luin aiheesta lisää, aloin nähdä lapsen kokonaiskehityksen jatkumona, jonka yhtenä kivijalkana on motorinen kehitys.

Näistä havainnoista syntyi väitöskirjani ydinkysymys: miten motorinen kehitys on yhteydessä lukemisen taustataitoihin, ja voiko motorinen harjoittelu tukea lukutaitoa jo ennen lukemaan opettelun aloittamista? Liikunta- ja urheilulääketiede oli luonteva tieteenala näiden kysymysten selvittämiseksi.

Mitä käytännössä tutkin?

Väitöskirjani tuottaa tietoa karkeamotoristen perustaitojen, kuten vauhdittoman pituushypyn, yhteydestä nopean sarjallisen nimeämiseen (englanniksi rapid automatized naming, RAN). RAN tarkoittaa yksinkertaisten, kuvasarjana esitettyjen kuvien nopeaa, peräkkäistä nimeämistä. Se on tutkitusti yksi parhaista lukusujuvuuden ennustajista. Tutkimuksen interventio-osaan osallistuvat lapset harjoittelivat motorisia liikkeitä, minkä jälkeen tutkin, onko harjoittelulla ollut vaikutusta karkeamotoriikkaan, silmien motorisiin liikkeisiin ja nopeaan sarjalliseen nimeämiseen. Koska tarkastelen lukutaidon pulmia ennaltaehkäisevästi, tutkittavat lapset ovat varhaiskasvatusikäisiä tai aivan koulupolkunsa alussa eli 5–7‑vuotiaita.

Tutkimuksen vaihe tällä hetkellä

Väitöskirjani on artikkeliväitöskirja, johon kuuluu kolme itsenäistä, vertaisarvioitua tutkimusartikkelia sekä tiivis väitöskirjan yhteenveto-osa, jossa summaan artikkelien keskeiset tulokset. Kirjoitan yhteenveto-osan suomeksi, koska haluan tavoittaa erityisesti suomalaisia tutkijoita ja kentällä lasten kanssa työtä tekeviä eri alojen ammattilaisia. Väitöstyöni on nyt noin puolivälissä. Kaikki aineisto on kerätty. Ensimmäinen artikkeli on valmis. Kaksi artikkelia on vielä julkaisematta, ja niiden jälkeen vuorossa on yhteenveto ennen väitöstilaisuutta ja tohtorin tutkinnon saamista. Alustavien tulosten perusteella motoristen taitojen ja RAN-taidon väliset yhteydet ovat lupaavia ja tukevat ajatusta lapsen kehityksen kokonaisvaltaisuudesta. Varovaisesti sanottuna suunta näyttää oikealta.

Arki väitöskirjatutkijana

Väitöskirjan tekeminen riippuu valtavasti siitä, onko tutkimukseen rahoitusta. Tein ensimmäiset neljä vuotta väitöskirjaa työn ohessa, ilman rahoitusta. Se oli erittäin haastavaa, ja olen nyt todella iloinen, kun saan tehdä väitöskirjani loppuun Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan palkallisena väitöskirjatutkijana. Tällä hetkellä tutkimuksen tekeminen on mielekästä ja innostavaa, kun voin keskittyä siihen päätoimisesti.

Lopuksi

Suomessa puhutaan paljon siitä, että lukutaito heikkenee kaikilla koulutusasteilla. Tarvitsemme uusia näkökulmia lukutaidon tukemiseen, sellaisia, jotka eivät keskity korjaamaan heikon lukutaidon seurauksia, vaan menevät niiden juurille. Pyrin väitöskirjatyötä tekemällä osaltani vastaamaan tähän tarpeeseen.

Jonne Posti, väitöskirjatutkija, liikunta- ja urheilulääketiede