Matka tutkinto-opiskelijaksi ja edelleen kohti liikuntalääketieteen asiantuntijuutta

Minun matkani kohti liikuntalääketieteen asiantuntijuutta alkoi lokakuussa 2019, kun aloitin terveysliikunnan perusopinnot UEF:n avoimessa yliopistossa. Kaipasin osa-aikatöiden ohelle jotain tekemistä, joka yhdistäisi kiinnostukseni liikuntaan ja terveyteen. Koska syksyllä kevään yhteishakuun oli vielä reilusti aikaa, ajattelin, että voisin kokeilla, miltä opinnot avoimessa ylipistossa tuntuvat ja voisiko terveyden edistämisen opinnot olla se itseäni kiinnostava juttu.

Olin aikaisemmin kerran hakenut opiskelemaan fysioterapiaa ja nyt jälkikäteen ajateltuna se, että en päässyt opiskelemaan alalle, ohjasi minut tutkimaan avointen yliopistojen kurssitarjontaa, jota muuten tuskin olisin tehnyt. Terveysliikunnan perusopinnot UEF:n avoimessa yliopistossa veivät minut täysin mennessään ja kipinä hakea tutkinto-opiskelijaksi vahvistui syksyn ja talven myötä. Keväällä 2020 ovet Kuopioon opiskelemaan terveyden edistämistä eivät kuitenkaan vielä auenneet, joten jatkoin avoimessa terveysliikunnan perusopinnot loppuun ja aloitin suorittamaan myös urheiluravitsemuksen perusopintoja. Halu terveyden edistämisen tutkinto-opiskelijaksi ei syksyn ja talven aikana edelleenkään kadonnut mihinkään, joten päätin hakea uudelleen opiskelemaan Kuopioon keväällä 2021. Tällä kertaa minun oli mahdollisuus hakea sekä todistusvalinnalla, pääsykokeen kautta, että avoimen yliopiston väylän kautta, koska olin saanut suoritettua terveysliikunnan perusopinnot, joiden suorittaminen oli silloin edellytyksenä avoimen väylän kautta hakeville.  Keskiviikkona 23.6.2021 sain tiedon, että olin saanut paikan avoimen yliopiston väylän kautta opiskelemaan terveyden edistämistä.

Kun syyskuussa opinnot alkoivat Kuopiossa, tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen. Opinnot tutkinto-opiskelijana vastasivat odotuksiani ja olin aloittanut matkani kohti liikuntalääketieteen asiantuntijuutta. Aluksi oli haastavaa sopeutua siihen, että opintojaksoja oli suoritettavana useampi samanaikaisesti, sillä avoimessa olin saanut tehdä opintoja rauhalliseen tahtiin yksi tai kaksi kurssia kerrallaan. Uuteen opiskelutahtiin tottui kuitenkin nopeasti ja opintojaksot alkoivat rullaamaan eteenpäin omalla painollaan. Tutkinto-opiskelijana oli helppo jatkaa opintoja, sillä olin päässyt jo avoimessa tutustumaan yliopisto-opiskeluun ja harjoittelemaan opinnoissa tarvittavia taitoja, kuten akateemista kirjoittamista ja lukemista, ryhmässä toimimista ja ajanhallintaa. Avoimessa saamani kokemus antoi varmuutta ja valmiuksia tutkinto-opiskeluun. Nyt, maisterivaiheen opintojen loppusuoralla, huomaan, kuinka pitkälle olen päässyt matkallani kohti liikuntalääketieteen asiantuntijuutta. Vaikka matka on ollut haastava ja ajoittain myös kuormittava, se on ollut ennen kaikkea opettavainen ja antoisa. Matkan varrella oma ajatteluni on kehittynyt huomattavasti.

Kun katson taaksepäin, huomaan, että opintojeni alussa ajatteluni oli hyvin mustavalkoista monen asian suhteen – kaikki tai ei mitään. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että harva asia terveyden edistämisessä tai liikuntalääketieteessä on yksiselitteinen. Todellisuudessa moni asia ei ole joko mustaa tai valkoista, vaan asettuu jonnekin näiden ääripäiden välille. Olen oivaltanut, mitä kaikkea en vielä osaa (klassinen Dunning-Kruger-efekti), vaikka osaankin jo paljon. Taitava terveyden edistäjä ja liikuntalääketieteen asiantuntija ei pelkästään hallitse teoreettista tietoa, vaan osaa yhdistää eri osa-alueilla oppimaansa ja soveltaa niitä käytännössä.

Vaikka matkallani on vielä mäkiä kivuttavana, kuten gradun loppuun saattaminen ja kaksi keskeneräistä opintojaksoa, oppiminen ja asiantuntijuuden kehittäminen eivät pääty valmistumiseen. Oppiminen jatkuu työelämässä uusien haasteiden parissa, mutta koen, että terveyden edistämisen ja liikuntalääketieteen opinnot ovat antaneet minulle hyvät valmiudet näiden haasteiden kohtaamiseen. Tämä onkin se asiantuntijuuden ydin, se ei synny yhdessä yössä eikä se tule koskaan täysin valmiiksi. Asiantuntijuus rakentuu ja kehittyy pienistä oivalluksista, käytännön kokemuksesta, epävarmuuden sietämisestä ja jatkuvasta halusta oppia uutta.

Emmi Pelkonen, TtK, Liikunta- ja urheilulääketiede