Opiskelijavaihdossa Maastrichtin yliopistossa

Kirjoitin viime keväänä vaihtoon valmistautumisesta ja tätä kirjoittaessani, vietän viimeistä opiskeluviikkoani Maastrichtin yliopistossa. Olen äärimmäisen iloinen, että aiempi julkaisuni saa tämän jatko-osan, sillä viime elokuussa, kuukausi ennen vaihdon alkua, lähtöni ei ollut ihan täysin varmaa. Kyse ei ollut siitä, etteikö vaihtoprosessin virallinen puoli olisi sujunut, päinvastoin! Päätös vaihtoon hyväksymisestä tuli nopeasti, kaikista käytännön asioista annettiin hyvät infot ja tukea sai niin lähtöpäästä, kuin myös kohdemaastakin. Mutta asunnon saaminen osoittautui odotettua vaikeammaksi.

Alankomaiden asuntokriisi oli hyvin tiedossa ja tartuin toimeen päättäväisenä ja valmiina kääntämään kaikki kivet, joskin siinä kohtaa jarrutin, kun olisi pitänyt esittää olevani katolilainen, mutta ei siitä sen enempää. En osannut aavistaa, että korkeampi ikäni rajasi paljon asuntovaihtoehtoja pois minulta. Asunnonhaku kävi työstä ja kiristi se hermojakin. Päätin kyllä lopulta, että nousen koneeseen kaikesta huolimatta ja etsin asuntoa toivottavasti paremmalla onnella paikan päällä. Aivan viime metreillä kuitenkin onnisti ja asunto järjestyi vielä kotimaassa ollessa ja oli juuri sitä, mitä sen pitikin olla.

Opinnot alkoivatkin melkoisella rysäyksellä ja tutustumispäivän jälkeen töihin alettiin saman tien. Tässä kohtaa ymmärsin, miksi Maastrichtin yliopisto ei suosittele tulemaan maahan ilman tietoa asunnosta. Olin hyvin iloinen, että sain keskittyä olennaiseen ja käyttää vapaa-ajan mukaviin asioihin ja palautumiseen. Mutta olen aivan varma, että asiat olisivat joka tapauksessa järjestyneet, eikä tarkoitukseni ole missään nimessä lannistaa ketään. Ja mitä opintoihin tulee, kurssit olivat kyllä vaativia, mutta mielestäni todella mielenkiintoisia ja ihmiset helposti lähestyttäviä sekä avuliaita.

Maastrichtin yliopisto nojaa opetuksessaan ongelmalähtöisyyteen (problem based learning) ja tästä käytössä olevasta lähestymistavasta ollaan hyvin ylpeitä. PBL työskentely tarkoittaa käytännössä sitä, että joka viikko kokoonnutaan tutoriaaliryhmiin ja työskennellään eri tapausten (case) parissa. Täysin aukottomasta opetusmenetelmästä ei ole kyse, mutta minulle se sopi oikein hyvin. Nautin myös suunnattomasti kurssien käytännönläheisyydestä. Opintoihin liittyi myös paljon ryhmätöitä, joitakin se alkuun hieman jännitti, jos aiemmissa opinnoissa sellaiseen ei ollut tottunut. Ryhmässä työskentelyn vuoksi toisiin tutustuminen ja ystävystyminen oli minusta todella helppoa. Kaiken kaikkiaan opinnoissa käytetyt menetelmät tukivat ryhmäytymistä ja sopeutumista uuteen kouluun ja uuteen maahan hyvin.

Maastricht on kaunis ja ihastuttava pieni kaupunki niin opiskelijalle, kuin matkailijallekin. Minä sain reissustani niin hienoja kokemuksia ja ystäviä, etteivät ne muutamat haasteet ja takapakit ennen tänne tuloa enää harmita minua. Syksy ja talvi eivät ehkä ole Alankomaissa sitä kaikkein parhainta vuodenaikaa, eikä kannata kuvitellakaan, että täällä selviytyisi ilman sadevarusteita. Ja vaikka ulkona ei olisi kovinkaan kylmä, tuuli ja ilmankosteus huolehtivat siitä, että villapaidallekin tuli käyttöä. Sateesta huolimatta, joulun aika on ollut todella kaunista kaikkine valoineen ja koristeineen. Ja kyllä se aurinkokin välillä kauniisti paistaa.

Blogin julkaisun aikaan olen jo palannut Suomeen ja vuosi on vaihtunut, joten toivotan kaikille lukijoille hyvää alkanutta vuotta 2025!

Minna Rantanen, TtK, Liikunta- ja urheilulääketiede