Viisi kuukautta valmistumisesta – valitsisinko liikuntalääketieteen opinnot uudelleen?

Oman opiskelutaipaleeni päättymisestä ja terveystieteiden maisterin papereiden saamisesta on kulunut pian viisi kuukautta. Aikaa on kulunut valmistumisesta sen verran, että en koe enää olevani opiskelija, vaikka arki valmistumisen jälkeen on jatkunut pitkälti samanlaisena kuin se oli opiskeluaikana. Nykyään päivieni rytmin määrittää työ ja vapaa-aika, eivät opiskelijan velvollisuudet. Toisaalta opintojen päättymisestä on vielä sen verran vähän aikaa, että muistan hyvin, miltä arki opiskelijana tuntui. Valitsisinko hakea opiskelemaan liikuntalääketiedettä uudelleen, jos voisin palata ajassa taaksepäin?

Lukio-opintojen jälkeen tein osa-aikatöitä ja pohdin, mitä haluaisin opiskella ja mikä ala voisi todella kiinnostaa minua. Minä, kuten moni muukin opiskelukaveri, jonka kanssa olen aiheesta keskustellut, tiesin, että haluaisin opiskella jotain liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvää. En vain tiennyt, mitä se voisi olla. Ennen hakemista en ollut aiemmin kuullut terveyden edistämisen opinnoista enkä liikuntalääketieteen suuntauksesta ennen kuin aloin tutkia opintopolusta terveystieteiden opiskelumahdollisuuksia tarkemmin. Se, että liikuntalääketieteen opinnoissa pystyi yhdistämään sekä liikuntaan että ravitsemukseen liittyvät teemat, teki päätöksestä hakea Kuopioon opiskelemaan hyvin selkeän. Samoihin aikoihin löysin myös Terveydellä, Saara -blogin, jossa Saara kirjoitti terveyden edistämisen opintokokonaisuudesta ja miten juuri hän päätyi opiskelemaan Kuopioon. Saaran blogitekstien kautta pääsin kurkistamaan, millaista terveyden edistämisen opiskelu voisi olla. Vaikka Saaran pääaine oli kansanterveystiede (nykyisin väestön terveyden edistäminen) ja minulla liikuntalääketiede, blogitekstit auttoivat hahmottamaan alan laajuutta ja mahdollisuuksia.

Koska oivallukseni jälkeen kevään yhteishakuun oli vielä useita kuukausia aikaa, päätin aloittaa opinnot avoimen yliopiston väylän kautta ilmoittautumalla liikuntalääketieteen ja terveysliikunnan perusopintoihin. Opintoihin tutustuminen ensiksi avoimen väylän kautta tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Pääsin näkemään, mitä liikuntalääketieteen opinnot ovat, millaisia tehtäviä kursseilla on ja minkälaisessa aikataulussa asioita tulisi omaksua. Näin jälkikäteen ajateltuna avoimen yliopiston väylän kautta suoritetut opinnot tekivät siirtymisestä päätoimiseksi tutkinto-opiskelijaksi huomattavasti helpompaa, sillä olin jo päässyt tutustumaan liikuntalääketieteen opintojen sisältöön ja hallitsin jo opiskelussa tarvittavia perustaitoja.

Opiskeluaikana arkeni rytmittyi pitkälti kurssien oppimistehtävien, ainejärjestötoiminnan ja lopulta gradun kirjoittamisen ympärille. Usein fokus oli seuraavan palautettavan tehtävän tai gradun väliversion deadlinessa. Alun perin halusin opiskella liikuntalääketiedettä ennen kaikkea oppiakseni alan ydinasioita, kuten liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista tai liikunnan vaikutuksista sairauksien ennaltaehkäisyssä. Nyt valmistumisen jälkeen, kun opiskeluaikaisiin ajatuksiin on saanut hieman etäisyyttä, ymmärrän paremmin sen, mistä opinnoissa oli todella kyse. Liikuntalääketieteen opinnot eivät ainoastaan kartuttaneet tietoa ja osaamista, vaan kehittivät myös omaa ajattelutapaani. Yllätyksekseni opin opintojen aikana paljon muitakin taitoja, joita en osannut etukäteen ajatella. Opin argumentoimaan, keskustelemaan ja perustelemaan näkemyksiäni tutkittuun tietoon nojaten sekä ajattelemaan kriittisesti. Opiskelu ei ollut siis pelkkää suoritusmerkintöjen ja hyvin arvosanojen keräämistä, vaan ennen kaikkea mahdollisuus oppia uutta, kehittää itseään ja kasvaa asiantuntijana. Opiskelin ensisijaisesti itseäni varten enkä oppimistehtäviä tarkastavia opettajia tai arvosanoja varten.

Toinen keskeinen syy hakeutua liikuntalääketieteen opintoihin oli paitsi oma kiinnostus liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia kohtaan myös halu ymmärtää, miten ihmisen elimistö toimii. Vaikka liikuntalääketieteen opinnoissa on selkeät raamit eli tietyt kurssit ja opintokokonaisuudet ovat kaikille pakollisia, opinnoissa on silti runsaasti vapautta laajentaa osaamistaan haluamaansa suuntaan sivuaineopintojen ja vapaavalintaisten opintojen kautta. Esimerkiksi maisterivaiheessa yksi voi valita sivuaineekseen johtamisen perusopinnot, toinen urheiluravitsemuksen aineopinnot ja kolmas työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnot, ja silti jokainen valmistuu terveystieteiden maistereiksi liikunta- ja urheilulääketieteen suuntauksesta. Opintojen koostamisen vapaus mahdollistikin tutkinnon rakentamisen omannäköiseksi kokonaisuudeksi ja siten ylläpiti motivaatiota ja kiinnostusta opintoihin läpi koko opiskeluvuosien.

Lähes tarkalleen vuosi sitten maisterikevään viimeisellä opintojaksolla oli tehtävänä kirjoittaa omasta matkastaan kohti liikuntalääketieteen asiantuntijuutta. Silloin kirjoitin oppimistehtävääni, että ” –opintojeni alussa ajatteluni oli hyvin mustavalkoista monen asian suhteen – kaikki tai ei mitään. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että harva asia terveyden edistämisessä tai liikuntalääketieteessä on yksiselitteinen. Todellisuudessa moni asia ei ole joko mustaa tai valkoista, vaan asettuu jonnekin näiden ääripäiden välille.” Nyt vuosi myöhemmin allekirjoitan edelleen nämä samat ajatukset. Tutkimushoitajana työskentely on myös konkretisoinut sen, mitä jo opintojen aikana oivalsin. Asiat harvoin ovat mustavalkoisia tai yksinkertaisesti joko–tai.

Nyt viisi kuukautta valmistumisen jälkeen näen opiskeluaikani uudessa valossa. Oppiminen ja asiantuntijuuden kehittyminen ei tapahtunut ainoastaan yksin kotona tieteellisiä artikkeleita lukemalla ja oppimistehtäviä kirjoittamalla vaan keskusteluissa seminaareissa, harkoissa käytännössä tekemällä, ajatusten vaihdossa ja muissa epämuodollisissa kohtaamisissa, joissa jouduin haastamaan itseäni. Opintojen aikana kannatti tarttua kiinnostaviin asioihin, osallistua ainejärjestötoimintaan, verkostoitua, olla utelias ja kokeilla uusia asioita joskus vain oivaltaakseen etteivät ne välttämättä olleetkaan se oma juttu. Vaikka nämä kokemukset eivät aina välttämättä suoraan edistäneet opintojeni etenemistä, ne kehittivät osaamistani toisella tavalla ja opettivat sellaisia taitoja, joita voin varmasti hyödyntää tulevaisuudessa. Viimeistään valmistumisen myötä on käynyt selväksi, että juuri nämä opintojen aikana kertyneet taidot, kokemukset, verkostot ja ystävyyssuhteet ovat olleet vähintään yhtä arvokkaita kuin itse opinnot.

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen voin yksiselitteisesti todeta, että kyllä valitsisin liikuntalääketieteen opinnot uudelleen.

Yhteishaku liikuntalääketieteen ja terveysliikunnan opintoihin Kuopioon (terveystieteiden kandidaatti ja maisteri 3 v + 2 v) alkaa 10.3.2026!

Emmi Pelkonen, TtM, Liikunta- ja urheilulääketiede alumni