Matkalla terveystieteilijäksi
Olen terveyden edistämisen ja terveysliikunnan opiskelija nyt kolmatta vuotta. Aloitin opinnot avoimessa yliopistossa vuonna 2020 syvimpään koronapandemia-aikaan. Ajattelin tuolloin, että minulle jäisi aikaa enemmän töistä ja yritystoiminnasta, kun monet toiminnot hiljentyisivät rajoitusten johdosta. Kovin paljon enempää en olisi voinut olla väärässä. Koronarajoitukset eivät loppujen lopuksi vaikuttaneet paljonkaan fysioterapia-alalla, jossa siis pohjakoulutukseni puolesta työskentelen jo kolmatta vuosikymmentä.
Suoritin perusopinnot avoimessa yliopistossa ja osan aineopintojakin, kunnes päätin hakea yhteishaussa tutkinto-opiskelijaksi. Kaunis kesäpäivä Kuopiossa, rauhallinen suoritus pääsykokeissa ja heinäkuussa sain tietää päässeeni sisään. Tämä oli itselleni iso virstanpylväs, jossain mielensopukoissa olen halunnut ylemmän korkeakoulututkinnon jo pitkään. Nyt vain aika sattui olemaan sopiva.
Alkuvaiheen opinnot vaativat noin kuukauden verran läsnäoloa Kuopiossa, joka työn ohella opiskelevalle luo tietyt haasteensa. Toimin ammattinharjoittajana isolla terveyspalveluntuottajalla, joten yrittäjän vapaus mahdollisti poissaolot joustavasti. Ensimmäisen syksyn jälkeen opiskelu muuttuikin aika lailla yksin puurtamiseksi, kun eri opiskelijat ovat eri vaiheissa aikaisempien opintojensa suhteen. Muistan jonkun opettajan sanoneen, että älkää lähtekö haukkaamaan liian isoa palaa opintoja kerralla, ettette uuvu heti ensimmäisen vuoden jälkeen. Tein toisena lukuvuonna 92 opintopistettä ja voin myöntää, että se oli liikaa. Onneksi kurssimäärät nyt maisterivaiheessa ovat aika paljon maltillisemmat ja voin keskittyä gradun tekemiseen aika lailla täyspainoisesti.
Fysioterapiatyöni sisältää paljon asiakaskohtaamisia ja keskusteluja eri ammattilaisten kesken. Minua on pitkään kiinnostanut vuorovaikutusasiat, millä tavalla omassa työssäni olisi hyvä tuoda asioita esiin, ja millä saan ihmiset mahdollisesti muuttamaan toimintamallejaan. Sainkin tehdä kandityöni vuorovaikutuksesta tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa. Aihe oli minulle mieleinen ja mielestäni erittäin tärkeä osa fysioterapiatyötä. Suoritin myös pari kurssia kandityön aikana, jotka tukivat tätä aihetta.
Kurssivalikoima terveysliikunnan opinnoissa on laaja. On selvää, että kaikki eivät voi olla mieleisiä. Jostain syystä kuitenkin haastavimmat kurssit ovat olleet mielenkiintoisimpia, solun rakenne ja toiminta kurssin aikana parta harmaantui reilusti. Elimistön säätelyjärjestelmät kurssi oli iso kokonaisuus hallita, mutta erittäin mielenkiintoinen. Kurssitarjonta on syyspainoitteista, keväälle on ehkä varattu aikaa opinnäytteille. Kannattaa olla tarkkana, jotta saa keväällekin tekemistä.
Halusin jatkaa vuorovaikutusasioista myös gradussa ja lähdinkin innokkaasti laajentamaan aihetta terveyden edistämisen toimiin. Teen tällä hetkellä gradua vuorovaikutusmenetelmien vaikuttavuudesta yksilön terveyden edistämisessä. Se on osoittautunut selkeästi haastavammaksi aiheeksi kuin kandityöni, mutta gradun toki tulee ollakin vaativampi, isompi työ. Teen aiheesta systemoitua kirjallisuuskatsausta, joka menetelmänä pyrkii löytämään nykyisen tiedon ja siihen mahdollisia uusia kulmia. Aloittelen tulososion kirjoittamista näinä päivinä. Vaikuttaa siltä, että käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa pitkällä aikavälillä.
Olen toiminut yrittäjänä käytännössä koko työelämäni, alkuvaiheen kesätöitä lukuun ottamatta. Luulen, että tulen jatkossakin toiminaan yrittäjänä, ellei tutkinnon myötä satu löytymään jotain unelmapaikkaa. Vuosien läsnätyön jälkeen, täysi etätyömahdollisuus voisi houkutella ainakin jonkin aikaa. Asiantuntijatyöt, luennointi ja esimerkiksi konsultointi kiinnostaisi minua. Nykyinen työskentelyni työterveyshuollossa voisi avata ovia eri organisaatioihin ja yrityksiin. Terveysliikunnasta ja sen vaikutuksista puhuminen harvoin kyllästyttää minua, se luo myös monesti haasteen, jota kaipaan. Ehkä nämä opinnotkin toivat juuri sitä, haastetta.
terveisin Antti, liikuntalääketieteen ja terveysliikunnan opiskelija, TtK