Harjoittelukokemukseni KuLTulla Oura-tutkimuksessa

Suoritin opintojeni maisterivaiheeseen toisen harjoittelun Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksella, eli tuttavallisemmin KuLTulla, Oura-tutkimuksessa lokakuun lopusta joulukuun loppuun. Oura-tutkimus on KuLTun ja hyvinvointisormuksia kehittävän ja niitä valmistavan yrityksen Oura Health Oy:n yhteistyössä toteutettu satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Tutkimuksessa selvitetään kahden erilaisen 12 viikkoa kestävän liikuntaintervention vaikutusta vähän liikkuvien perusterveiden 30–65-vuotiaiden aikuisten kardiovaskulaariseen ikään. Yhdessä tutkimusryhmässä asiakkaat tekevät kahdesti viikossa ohjatun HIIT-harjoittelun kuntopyörällä, toisessa ryhmässä asiakkaat seuraavat tekoälyvalmentajan antamia ohjeita ja kolmannessa ryhmässä (kontrolliryhmä) asiakkaat jatkavat elämäänsä normaaliin tapaan tutkimuksen ajan. Tutkimukseen rekrytointi alkoi alkusyksystä ja ensimmäiset asiakkaat saapuivat ensimmäiselle tutkimuskäynnille lokakuun puolivälissä. Tutkimus on parhaillaan käynnissä ja viimeiset loppumittaukset toteutetaan kevään 2025 aikana.

Ensisijainen työtehtäväni harjoittelussa oli Oura Ring -sormusten, puhelinten ja tutkimuskäynteihin liittyvien lomakkeiden valmistelu ja asiakkaiden vastaanottaminen pulssiaallon etenemisnopeuden mittauskäynneille. Tehtävänäni oli myös ohjeistaa tekoälyryhmään arpoutuneille tutkittaville, miten tekoälyominaisuus toimii ja miten hyödyntää sitä omatoimisessa liikuntaharjoittelussa tutkimuksen aikana. Lisäksi pääsin harjoitteluni aikana seuraamaan tutkimuksen alkuvaiheen maksimaalisia polkupyöräergometritestejä sekä tekemään niissä pieniä tutkimushoitajaa avustavia tehtäviä, kuten asiakkaan perustietojen ja rasituksen aikaisten verenpaineiden kirjaamista sekä välineiden puhdistusta ja desinfiointia.

Sain tiedon harjoittelupaikasta liikuntalääketieteen ja terveysliikunnan opiskelijoiden tiedotuskanavalta syyskuun alussa. Muutaman päivän pohdinnan ja omien aikataulujeni selvittelyiden jälkeen laitoin sähköpostia harjoittelupaikkaan ja ilmoitin halukkuuteni tulla harjoittelijaksi. Olin toivonut saavani tämän toisenkin harjoittelupaikan Kuopiosta, joten oli todellinen lottovoitto, kun KuLTulta vastattiin myöntävästi kyselyyni harjoittelupaikasta. Muutaman päivän päästä käytännön asiat olivat jo sovittu ja harjoittelusopimus allekirjoitettu, jonka jälkeen jäin odottelemaan lokakuun loppua ja harjoittelun alkamista.

Harjoitteluni alkoi Medistudialla KuLTun tiloissa perehdytyksellä, jossa minut opastettiin tutkimuksessa käytettävien sormusten, puhelinten ja lomakkeiden valmisteluun. Pääsin myös tutustumaan päätoimiseen työpisteeseeni Novapolikselle, jossa työskentelin pulssiaallon etenemisnopeuden (PWV) mittauksia tekevän tutkimushoitajan kanssa. PWV-mittauskäynnin päätteeksi tutkittavat satunnaistettiin yhteen kolmesta tutkimusryhmästä. Jos tutkittava arpoutui tekoälyryhmään kävin hänen kanssaan yhdessä läpi, miten hän voi hyödyntää tekoälyvalmentajaa omatoimisessa liikuntaharjoittelussa tutkimuksen ajan ja miten tämä ominaisuus toimii. Lisäksi vastailin muihin asiakasta mietityttäviin kysymyksiin sovelluksen käytöstä.

Medistudialla pääsin seuraamaan maksimaalisia rasituskokeita ja tutustumaan, miten testit suoritetaan ja millaisilla mittareilla testin etenemistä seurataan reaaliaikaisesti. Ennen asiakkaan saapumista pääsin avustamaan tutkimushoitajaa testissä tarvittavien välineiden puhdistuksessa ja muissa ennakkovalmisteluissa, jotta asiakkaan saavuttua muut testiä edeltävät valmistelut päästäisiin aloittamaan mahdollisimman sujuvasti. Varsinaisen testin aikana toimin pääosin kuuntelu- ja katseluoppilaana, seurasin asiakkaan jaksamista polkemisen aikana sekä ihmettelin hengityskaasuanalysaattorin ja EKG:n tuottamaa dataa tietokoneen näytöltä.

Harjoittelun aikana opin uutta tutkimuksen käytännön toteutuksesta. Pääsin näkemään, mitä eri vaiheita tutkimukseen kuuluu aina ensimmäisen tutkimuskäynnin alkuvalmisteluista rastituskokeen suorittamiseen, pulssiaallon etenemisnopeuden mittaukseen ja jatko-ohjeiden antamiseen randomoinnin jälkeen. Toisin sanoen harjoittelu antoi mahdollisuuden nähdä tutkimusprosessin kokonaiskuvaa ja lisäsi ymmärrystäni, miten tutkimuksen eri vaiheet kytkeytyvät toisiinsa ja kuinka jokaisella vaiheella on tarkoituksensa.

Oppimistani edisti itselleni mieluisat ja vaihtelevat työtehtävät, hyvä perehdytys harjoittelun alussa ja mahdollisuus kysyä neuvoa keneltä tahansa harjoittelun aikana. Harjoittelun ajankohta, laajuus ja työpäivät olivat myös hyvin joustavasti sovittavissa etukäteen, mikä helpotti oman osa-aikatyön, muiden opintojen ja harjoittelun yhteensovittamista. Vaihtelevat työtehtävät lisäsivät omaa mielenkiintoa ja erilaiset asiakkaat tekivät jokaisesta päivästä erilaisen. KuLTulla minut otettiin lämpimästi vastaan ja myönteisen ilmapiirin ansiosta harjoitteluun oli aina mukava mennä. Tämän takia arvioni harjoittelupaikasta on erittäin myönteinen ja kokemukseni harjoittelusta positiivinen.

Koen, että omat valmiuteni tämän tyyppisen harjoittelun suorittamiseen olivat riittävät. Aiempi kokemus erilaisten puhelinsovellusten, äly- ja urheilukellojen sekä aktiivisuusrannekkeiden käytöstä ja niiden yhdistelemisestä oli hyödyksi, mutta aiempi kokemus ei olisi ollut välttämätöntä, sillä työtehtäviin oppi nopeasti hyvän perehdytyksen ansiosta. Lisäksi opintojen kandivaiheessa suorittamani kuormitusfysiologian opintojakso osoittautui erityisen hyödylliseksi etenkin rasituskokeiden seurannassa. Opintojakso tarjoaa hyvän pohjan keskeisestä sanastosta sekä perusteet mittausmenetelmistä, niiden periaatteista ja toteutuksesta. Tästä syystä suosittelen lämpimästi kyseisen opintojakson suorittamista ennen tämän tyyppiseen harjoittelupaikkaan hakeutumista. Vaikka opintojakson suorittaminen ei ole harjoittelun edellytys, uskon, että ilman opintojakson suorittamista oma ymmärrykseni aiheesta olisi ollut vähäisempää ja oma oppimiseni harjoittelussa olisi jäänyt pintapuolisemmaksi.

Harjoittelun aikana tasapainoilin usein sen ajatuksen kanssa, kuinka vähän vielä osaan ja ymmärrän ja toisaalta, kuinka paljon osaamista ja taitoa minulla jo on. Sen sijaan, että tämä ajatus olisi lannistanut, halu oppia lisää ja kehittää omaa ymmärrystäni lisääntyi. Kaiken kaikkiaan harjoittelu tuntui mukavalta, mielekkäältä, opettavaiselta ja palkitsevalta. Harjoittelu vahvisti omaa tuntemustani siitä, että opiskelen oikeaa alaa ja tämä on se juttu, mikä minua kiinnostaa. Harjoittelu antoi myös varmuutta omista vahvuuksistani sekä herätti ajatuksia siitä, minkälaisia työtehtäviä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.

Viimeisenä haluaisin oman kokemukseni myötä kannustaa jokaista liikuntalääketieteilijää jakamaan maisterivaiheen pakollisen 5 op harjoittelun kahdeksi lyhyemmäksi pätkäksi ja suorittamaan ne eri harjoittelupaikoissa tai vaihtoehtoisesti suorittamaan ylimääräisen harjoittelun vapaavalintaisina opintoina, jos vain on mahdollista. Tällöin pääsee tutustumaan ja näkemään monipuolisemmin erilaisia työympäristöjä, työskentelytapoja, verkostoitumaan ja saamaan ns. jalkaa oven väliin useampaan eri paikkaan. Harjoittelu useammassa eri paikassa voi auttaa myös hahmottamaan, millaisissa tehtävissä haluaisi tai ei ainakaan haluaisi työskennellä. Toisena vinkkinä kannustan harjoittelupaikassa kertomaan omista toiveistaan ja haaveistaan ääneen, sillä niiden jakaminen voi avata ovia yllättäville mahdollisuuksille, joita ei olisi osannut kuvitellakaan. Omien toiveiden, unelmien ja tavoitteiden ääneen kertominen voi tavoittaa juuri sen oikean henkilön, joka voi auttaa seuraavan askeleen ottamisessa kohti omia tavoitteita.

Ajatuksiani ensimmäisestä harjoittelustani, jonka suoritin MIOLI-hankkeessa, pääset lukemaan Savonia-artikkelista täältä: www.savonia.fi/artikkelit/opiskelijan-kokemuksia-mioli-tutkimushankkeessa-mukana-olemisesta/
Emmi Pelkonen, TtK, Liikunta- ja urheilulääketiede