Valmistuminen ja työelämään siirtyminen
Tämä on kannustuspuhe erityisesti muille opintojen parissa kamppaileville. Aloitin terveyden edistämisen ja liikuntalääketieteen opinnot kuusi vuotta sitten mielessäni selvä tavoite: haluaisin tutkijaksi. Olen tehnyt opintoja töiden (fysioterapia) ja vanhempainvapaiden ohella, ja välillä päätoimisesti opintoihin keskittyen opintovapaan ansiosta. Tähän kuuteen vuoteen on mahtunut paljon. Tässä tärkeimpiä oppeja ja neuvoja muille opintojen loppuun saattamiseksi:
- Opiskele alaa ja kursseja, jotka sinua oikeasti kiinnostavat. Näin jaksat opiskella, vaikka muut tekijät (kuten aika) olisivat rajalliset.
- Luo suunnitelmaa opintojen etenemisestä ja jaksota tätä esim. lukuvuoden jaksoissa, jos valmistumisen ajatteleminen tuntuu vielä liian kaukaista ja suurelta työmaalta.
- Älä opiskele yötä myöten, ellet ole selvästi iltaihminen. Oma sääntöni oli sulkea kone illalla viimeistään klo 21.
- Huolehdi mielen hyvinvoinnista, liikunnasta ja palautumisesta! Stressaantunut mieli ei opi tehokkaasti uusia asioita. Pidä taukoa opinnoista, erityisesti jos asiat tuntuvat kasautuvan liiaksi.
- Aina enemmän ei ole parempi. Opiskele mieluummin tehokkaasti 2 tuntia, kuin turhautuneena 5 tuntia. Harjoittele keskittymistä.
- Tukiverkoston rooli korostuu erityisesti perhekoon kasvaessa. Älä myöskään opiskele lasten ollessa kotona, ellei toinen aikuinen ole heistä vastuussa. Oma ajatukseni on, että opiskelu on aikaa opiskelulle, ja perhe-elämä aikaa lapsille.
- Nauti opinnoista, nauti muusta elämästä. Löydä tähän tasapaino.
- Lähde opinnoissa mahdollisimman moneen mukaan, koska tuo on erinomainen väylä myös verkostoitumiselle ja opinto-ohjelman ulkopuolisen tiedon kerryttämiselle.
- Luota prosessiin. Ja itseesi.
Opiskelu on merkityksellistä ja ihanaa aikaa elämässä. Saat kehittää omaa asiantuntijuuttasi ja uraasi sekä tutustua moniin uusiin ihmisiin. Matkan varrelle voi mahtua kuitenkin myös monia epätoivon hetkiä, kiireisiä viikkoja ja viime tipassa palautettuja tehtäviä. Sekin on ihan ok, kunhan ei anna tuon kuormituksen kasvaa liian suureksi. Epävarmuus tulevaisuudesta ja työllistymisestä voi myös olla mielessä, jos ja kun tietoa tulevista työpaikoista ei ole. Tästä keskustelin usein opiskelijatovereiden kanssa.
Omat mielenkiinnot kohteet konkretisoituvat hyvin opintojen aikana. Itselle merkityksellisiä teemoja olivat liikunta osana kuntoutusta, lasten liikunta, tilastotiede, epidemiologia, tutkimusmenetelmät sekä (ah niin mielenkiintoinen) graduni aihe liikunnan ja ravitsemuksen vaikutuksista lasten oppimiseen. Hienoa olla alalla, joka on oikeasti kiinnostavaa ja merkityksellistä. Gradu on suuri projekti, mutta kun tähän valitsee itselle kiinnostavan aiheen, sitä jaksaa paremmin työstää. Jälkiviisaana sanottakoon, että ehkä voi valita myös ”helpomman” aiheen, mutta tuohon en varsinaisesti kannusta, vaan suositan menemään täysillä sitä kohti, mikä itselle tuntuu innostavalta.
Kuuden vuoden opintojen jälkeen minusta ei tullut kuitenkaan tutkijaa, enkä ainakaan toistaiseksi suuntaa sille polulle. Tiedän kuitenkin, että terveyden edistämisen koulutuksellemme on kysyntää ja tämä myös tsemppinä niille, jotka pohtivat omaa uraa valmistumisen jälkeen. Minä aloitin juuri suunnittelijana Savonia-ammattikorkeakoululla, ja katsotaan, mihin ajan kanssa tieni vielä johtaa. Opintojen jälkeen työllistyminen uusiin tehtäviin tuntuu lottovoitolta. Mutta toisaalta nyt on hetki myös pysähtyä ja nauttia siitä, että kyllä ne opinnot lopulta tulevat maaliin. Meillä kaikilla.
Erityiskiitos liikuntalääketieteen/terveysliikunnan opettajille Niinalle ja Mikalle! Teette loistavaa työtä.
Piia Smolander
Liikunta- ja urheilulääketiede
