Kolmas kerta toden sanoo: The Gradu – CrossFit ja Liikuntamotivaatio

Pro Gradu – tutkielma, eli The Gradu, on kaikille yliopisto-opiskelijoille tuttu termi aivan ensimmäisistä opiskelupäivistä lähtien. Monelle se saattaa olla aluksi kaukana tulevaisuudessa siintävä, hieman pelottavakin asia, jota ei mieti päivittäin. Toisille gradu on alusta saakka selkeä päämäärä, jota kohti suunnataan ajatukset ensimmäisestä opiskelutehtävästä lähtien. Itselleni oli herännyt jo opiskelemaan hakiessa ajatus ja toive gradun aiheesta. Aika nopeasti selvisi, että minua kiinnostavaan aiheeseen, eli raskausajan liikuntaan ja elämäntapoihin, olisi alkamassa mielenkiintoinen ja uusi tutkimus HUS Naistenklinikalla. Liikuntalääketieteen oppiaineen opettajilla oli yhteyksiä tuohon tutkimukseen, joten erilaisten käänteiden jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus olla mukana tuossa tutkimusryhmässä ja tehdä gradua aineistosta, kunhan se tutkimuksen edetessä muodostuisi.

En ollut opintojen alussa vielä kuitenkaan sisäistänyt, että oikeat lääketieteelliset tutkimukset saattavat viedä vuosia käynnistyäkseen, sillä rahoituspäätökset ja lupakäsittelyt eettisine lautakuntineen vievät aikaa. Lisäksi tuossa tutkimuksessa varsinainen tutkimusaika oli pitkä, sillä tutkittavat olivat lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia, joiden täytyi ensin tulla raskaaksi. Aika nopeasti jouduin siis valintatilanteeseen, jossa minun piti miettiä, pysynkö kiinni tuossa unelmagradussani, vaikka opintoni etenivät huomattavasti nopeammassa tahdissa, kuin tutkimus. En halunnut luopua tuosta unelmaprojektista ja tutkimuksesta, joten loppujen lopuksi sovimme, että teen liikuntalääketieteen harjoittelun tuossa COLIFE-tutkimuksessa, mutta gradun aiheeksi se on minulle aikataulullisesti huono vaihtoehto. Pääsimme kuitenkin tilanteessa kaikkia tyydyttävään ratkaisuun, kun vain uskalsin tehdä päätöksen.

Takaisin lähtöruutuun

Tämä päätös palautti minut kuitenkin lähtöpisteeseen eli tilanteeseen, jossa minulla ei ollut hajuakaan gradun aiheesta. Opintojen nopean etenemisen vuoksi aihe piti päättää nopeasti, sillä olin jo tuossa vaiheessa valmistumassa kandiksi ja suurin osa maisterivaiheen kursseistakin oli jo käytynä. Koska olin ollut useasti mukana vapaaehtoisena opiskelijana liikuntalääketieteen oppiaineen organisoimissa suorituskyvyn parantamiseen liittyvissä mittauksissa, ehdotti Mika minulle uutta aihetta tähän osa-alueeseen liittyen. Mika oli sopinut joukkueen fysiikkavalmennuksesta vastaavan Jukka Podduikin (Sunset TL) kanssa naisten amerikkalaista jalkapalloa pelaavan joukkueen kanssa fyysisen suorituskyvyn testeistä graduprojektina, ja minä olin lupautunut vapaaehtoiseksi mittaajaksi näihin testeihin. Tästä alkoikin kehittyä tosi mielenkiintoinen graduprojekti. Sain organisoida alusta saakka joukkueen mittauksia, olla mukana mittaamassa ja toimia joukkueen ja yliopiston välisen viestinnän vastuuhenkilönä. Kandityöni tein gradun tutkimussuunnitelmana ja aiheeksi muotoutui seuraava; Toiminnallisen kiertoharjoittelun vaikutukset dynaamiseen tasapainoon amerikkalaista jalkapalloa pelaavilla naisilla. Saimme yliopistolta muitakin aktiivisia mittaajaopiskelijoita avuksi (Kiitos Marjukka ja Hanna!) ja niin päädyimme tekemään loppuvuodesta 2019 n. 20 hengen naisjoukkueelle kehonkoostumusmittaukset sekä fysiikkatestejä osana tutkimuksen alkumittauksia. Mittausten jälkeen joukkue aloitti reilun 3 kuukauden mittaisen fysiikkaharjoittelujakson Sunsetin salilla, jonka loputtua meidän piti suorittaa loppumittaukset samalla porukalla graduaineistoni tuottamiseksi.

Tasapainomittauksia syksyllä 2019 Sunset TL

Mutta mitä sitten kävikään! Suunnitelmiani tuli sekoittamaan tietenkin se iso K! Maaliskuun alussa 2020 olimme juuri sopimassa joukkueen kanssa loppumittauspäiviä, kunnes yhtäkkiä COVID-19 sulki sekä yliopiston että koko Suomen. Vain viikkoa ennen sovittua loppumittauspäivää! Kokoontumisrajoitukset ja tilojen sulku tekivät mahdottomaksi mittausten tekemiset ja näin ollen tämäkin gradu jäi osaltani haaveeksi. Oli viikosta kiinni, että minulla olisi ollut aineisto valmiina projektista, jossa olin 150%:sti itse mukana. Tällä kertaa isku tuntui todella suurelta, sillä olin mukana suunnittelemassa, toteuttamassa ja erityisesti mittaamassa itse, minkä vuoksi tämä graduprojekti tuntui omalta pieneltä tutkimukselta, eikä vain aineistolta, joka saadaan gradua varten. Kevään aikana sain kuitenkin kandityön valmiiksi ja kandin paperit, mutta jäin kesälomalle hieman pettynein fiiliksin. Minun pettymykseni oli tietenkin hyvin pientä siihen verrattuna, mitä kaikkea muuta koronapandemia pysäytti ja mihin kaikkeen se vaikutti. Myös yliopiston väki, erityisesti Mika, tiesi harmitukseni ja hänellä olikin minulle jo heti syksyllä 2020 minulle uusi gradun aihe. Kolmas kerta toden sanoo, ja näin jälkeen päin voin sanoa, että tuo sanonta piti tällä kertaa paikkaansa.

Uutta matoa koukkuun

Olimme tehneet aiemmin suorituskyvyn testejä kuopiolaisella crosstraining-salilla ja Mika oli heidän kanssaan keskustellessaan sopinut, että Crossfit- ja crosstraining-harrastajien liikuntamotivaatiotekijöitä olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin.  Tartuin aiheeseen, vaikka rehellisyyden nimissä tuntui haasteellisesti motivoitua kolmatta kertaa rakentamaan tyhjästä gradua. Mikan ohjeiden mukaan ryhdyin kuitenkin syksyllä 2020 suunnittelemaan ja toteuttamaan kyselytutkimusta, joka päätettiin lähettää koko Suomen CrossFit-harrastajien sähköpostiryhmään. Validoituihin kysymyspatteristoihin perustuvassa kyselytutkimuksessa oli 60 kysymystä ja kysely oli jaettu kolmeen osioon; taustatiedot, itse raportoitu fyysinen aktiivisuus ja terveysmuuttujat sekä varsinainen liikuntamotivaatiokysely. Liikuntamotivaatiokysely pohjautui validoituun REMM-patteristoon, joka sisälsi yhteensä 43 motivaatioväittämää. Motivaatioväittämien vastaukset jaettiin kahdeksaan aladimensioon, jotka toimivat lopullisissa tuloksissa varsinaisina motivaatiotekijöinä. Näitä olivat viihtyminen, tehtäväorientaatio, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, minäorientaatio, muiden odotukset, fyysinen hyvinvointi, psyykkinen hyvinvointi ja ulkonäkö.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, ja linkki kyselyyn lähetettiin sähköpostilla suomalaisten Crossfit ja crosstraining – salien jäsenien sähköpostiryhmään. Määräajassa eli noin kahden kuukauden aikana kyselyyn saatiin yhteensä 329 vastausta. Graduaineistoni oli siis valmis lokakuun lopussa 2020, mutta tässä kohtaa täytyy myöntää, että minä en ollut tuolloin valmis. Aiemmin keväällä puhjennut korona, edellisten graduprojektien kaatuminen sekä opiskelun, työelämän ja nelilapsisen perheen yhdistäminen oli alkanut tuntua raskaalta. Tuntuu surkuhupaisalta todeta näin jälkeenpäin, että oma motivaationi ei riittänyt liikuntamotivaatiotutkimuksen tekemiseen. Onneksi motivaatio on jatkuva prosessi, joka elää ja muuttuu elämäntilanteiden mukaan ja näin kävi myös minulla.

Otin lukuvuoden 2020-2021 kevyemmin. Keskityin enemmän päivätyöhöni ja lapsiini ja opiskelin viimeisiä pakollisia kursseja etänä – kuten koronan vuoksi kaikki muutkin. Olin valinnut maisterivaiheen sivuaineeksi urheiluravitsemuksen aineopinnot ja jossain vaiheessa selvisi, että tuon kokonaisuuteen kuuluva viimeinen opintojakso ajoittuisi vasta syksylle 2021. Muistan ajatelleeni, että turha kiirehtiä gradunkaan suhteen, sillä en voisi valmistua kuitenkaan keväällä 2021. Syksyn 2021 aikana tein urheiluravitsemuksen aineopintojen lopputyötä sekä aloin kiinnostua psyykkisestä valmentamisesta ja liikuntapsykologiasta. Jossain vaiheessa syksyä huomasin, että pääni yläpuolella ei syttynyt yhtä lamppua vaan koin totaalisen valoshown tajutessani, että liikuntamotivaatiohan on aiheena aivan täydellinen minulle ja minun tulevaisuuden suunnitelmiani varten. Motivaatio alkoi kasvaa kohisten, kun tajusin, miten mielenkiintoinen aineisto minulla on kädessäni. Sen jälkeen alkoi tapahtua vauhdilla.

Pidimme ensimmäisen gradupalaverin ohjaajieni Mikan ja Julian kanssa joulukuussa 2021 ja tammikuussa 2022 aloitin aineiston käsittelyn, yhdenmukaistamisen ja analysoinnin. Vastauksia oli tullut kaiken kaikkiaan 329, joista poistin 11, sillä ne eivät olleet joko tulkittavissa tai kysely oli jäänyt kyselyohjelman mukaan keskeneräiseksi. Gradun analyysin valmistumista nopeutti samaan aikaan meneillään ollut tieteellisen esittämisen kurssi, jota käytin analyysivaiheessa tehokkaasti hyödykseni. Aika nopeasti alkuvuodesta 2022 löimme lukkoon graduni suhteen melko määrätietoisenkin tavoitteen. Olin asettanut itselleni tavoitteen, että haluan suorittaa kypsyysnäytteen eli miniväitöksen huhtikuussa, jotta varmasti ehdin hakea maisterintutkintoa ennen kesälomaa. Gradun esittely tapahtui tammikuun seminaarissa, helmikuu oli varattu täysin kirjoittamiselle, maaliskuussa esittelin gradun tulokset ja loppujen lopuksi miniväitösaikataulussa pysyttiin eli huhtikuun seminaarissa pääsin suorittamaan kypsyysnäytettä.

Siihen välille kuitenkin mahtui aika monta kirosanaa, monta Delete-näppäimen painallusta, pari itkupotkuraivaria sekä ennennäkemätön määrä einesruokia lapsille (suutarin lapsella ei ole kenkiä, vai miten se meni?). Kun kirjoittaa gradua täyden päivätyön ja nelilapsisen perheen arjen keskellä ilman opintovapaata, ei voi välttyä siltä, että välillä kokonaisuutta ei ehdi riittävästi tarkastella. Aina kun on aikaa, pyrkii vain kirjoittamaan työtä eteenpäin, ja välillä kirjoitin tekstiä autossa lasta odottaessa, välillä ruokatunnilla kotona käydessä, välillä pakenin saunan lauteille (en sentään silloin, kun se oli lämmin), jotta pystyin saamaan hetken rauhaa kirjoittamiseen.  Yöunista en (olisi) halunnut tinkiä. Täytyy kuitenkin myöntää, että kun ohjaajani soitti viikko ennen gradun deadlinea, että tekstiä pitää karsia noin. 40 sivua (Aika paljon saa tekstiä kirjoitettua muuten siellä parkkipaikalla!), niin muutaman yön jouduin siinä myös hyödyntämään tekstin jäsentelyyn ja tiivistämiseen. Loppujen lopuksi tiivistäminen ei ollut kovin työläs juttu, kun työn punainen lanka oli tiedossa. Ja siitä tekstiosuudesta, minkä jätin työstä pois, sain ihan loistavaa taustamateriaalia, jota tulen varmasti hyödyntämään jatkossa omassa asiantuntijatyössäni. Tiivistäminen ei ole siis lainkaan liian yliarvostettua! Toisaalta ei ylimääräisestä kirjoittamisesta ole koskaan mitään haittaa. Aina se opettaa ja kehittää, tavalla tai toisella.

Crossfit ja liikuntamotivaatiotekijät

Mutta sitten vielä takaisin omaan graduuni. Kuten me kaikki tiedämme, liikunnalla on useita, merkittäviä terveyshyötyjä, jotka eivät kuitenkaan varastoidu. Eli liikuntaa pitää harrastaa säännöllisesti terveysvaikutusten saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten jo tämä gradumatkani osoitti, ihmisen täytyy olla motivoitunut tehdäkseen jotain tiettyä asiaa toistuvasti. Näin myös liikunnassa. Motivaatio voi olla sisäistä eli liikuntaa ajatellessa liikunta itsessään voi aiheuttaa niin paljon iloa ja mielihyvää, että sitä haluaa tehdä säännöllisesti. Ulkoiset motivaatiotekijät puolestaan motivoivat ihmistä liikkumaan esimerkiksi erilaisten palkintojen, kannustuksen tai vaikkapa häpeän tai pelon vuoksi. Osa ulkoisen motivaation muodoista on lähempänä sisäistä motivaatiota ja osa on lähempänä tilannetta, jolloin motivaatio puuttuu täysin. Tällöin puhutaan amotivaatiosta. Crossifit on lajina mielenkiintoinen nimenomaan motivaation näkökulmasta, sillä se on valtavan suosittu ja hyvin laajalle levinnyt. Sitä harrastetaan joka puolella maailmaa ja useissa eri väestöryhmissä. Harrastajien täytyy siis olla motivoituneita mennäkseen uudelleen ja uudelleen salille! Lajeinahan CrossFit- ja crosstraining ovat hyvin samankaltaisia, korkean intensiteetin toiminnallisia harjoitusmuotoja. Ainut ero oikeastaan on se, että crossfit on rekisteröity tuotemerkki ja crosstraining salit toimivat siis tuon tuotemerkin ulkopuolella.

Aiempien tutkimuksien valossa CrossFit-harrastajien korkeaa motivaatiota selittää useampi tekijä. Laji on monipuolinen, vaihteleva ja siinä yhdistyy sekä yksilö- että ryhmämuotoisen harrastamisen piirteitä. Lajissa voi haastaa sekä itseään, että kilpailla toisia vastaan. Laji on hyvin skaalautuva eli se huomio harrastajansa rajoitteet ja kaikki liikkeet ovat tehtävissä oman kuntotasonsa tai rajoitteidensa mukaisesti. Nämä seikat yhdessä ruokkivat sisäisen motivaation syntymistä ja näin ollen lisäävät harrastuksen jatkamisen todennäköisyyttä. Oman gradututkimukseni tulokset mukailivat aiempia kansainvälisiä tutkimuksia. Vastaajista suurin osa oli naisia eli 76% (n=242). Vastauksia analysoitaessa muodostettiin vertailuryhmiä viikoittaisten harrastuskertojen (1-3 krt/vko ja yli 4 krt/vko) sekä harrastevuosien (1-2 vuotta ja yli 3 vuotta) mukaan.

Tulosten mukaan viihtyminen, tehtäväorientaatio, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja fyysinen hyvinvointi korostuivat liikuntamotivaatiotekijänä henkilöillä, jotka harrastivat CrossFitiä vähintään neljä kertaa viikossa (tilastollisesti merkitsevä ero). Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, minäorientaation sekä fyysisen hyvinvoinnin merkitys liikuntamotivaatiotekijänä korostui puolestaan vähintään kolme vuotta harrastaneilla (myös tilastollisesti merkitsevä ero). CrossFitia harrastavilla miehillä minäorientaatio ja ulkonäköön liittyvät tekijät motivoivat naisia enemmän. Lisäksi useilla itse arvioiduilla terveysmuuttujilla oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä liikuntamotivaatiotekijöihin, vaikka yhteydet olivatkin heikkoja.

Fyysinen hyvinvointi ja viihtyminen tärkeimmät motivaatiotekijät

Fyysinen hyvinvointi ja viihtyminen nousivat tässä tutkimuksessa esille tärkeimpinä liikuntaan liittyvinä motivaatiotekijänä molemmilla sukupuolilla sekä viikoittaisten harrastekertojen että harrastevuosien suhteen tarkasteltuna. Viihtymistä pidetäänkin tärkeimpinä liikuntaan motivoivista tekijöistä, koska sen on havaittu liittyvän positiivisesti sekä liikunnan säännölliseen harrastamiseen että käänteisesti liikunnan lopettamiseen. Myös fyysisen hyvinvoinnin korostuminen motivaatiotekijänä on linjassa aiempien tutkimuksien kanssa. Tähän tutkimukseen osallistuneet CrossFit-harrastajat olivat ikäjakaumaltaan 16-68 – vuotiaita ja itse arvioidun fyysisen aktiivisuuden perusteella hyvinkin aktiivisia. Objektiivisesti terveysmuuttujia ei mitattu, mutta subjektiivisesti mitattuna vastanneet arvioivat sekä elämänlaatunsa että terveydentilansa lähes poikkeuksetta erinomaiseksi tai hyväksi ja pitivät myös kuntoaan ja tasapainoaan parempana kuin ikätoverinsa.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan ajatella, että CrossFitin aikaansaama liikunnan ilo, harjoituskertojen ja harjoittelumuodon mahdollistama kehitys ja sen seuraaminen, harjoitusympäristö ja sen yhteisöllisyys sekä säännöllisen harjoittelun tuomat terveyshyödyt motivoivat harrastajaa osallistumaan toimintaan useammin. Tämä näkyi viihtymisen, tehtäväorientaation, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja fyysisen hyvinvoinnin korostumisena motivaatiotekijänä harjoittelukertojen lisääntyessä. Vastaavasti crossfitin harjoitusympäristön yhteisöllisyyden ja terveyshyötyjen motivoiva vaikutus näkyy sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja fyysisen hyvinvoinnin korostumisena motivaatiotekijänä vähintään kolme vuotta harrastaneilla. Lisäksi minäorientaatio korostuu pidempään harrastaneilla, mikä saattaa kertoa esimerkiksi mahdollisuudesta keskittyä enemmän omiin tuloksiin, kun harjoitusvuosia on takana jo riittävästi ja harjoitteiden tekeminen tuttua.

Miehet kokivat tulosten mukaan motivoituvansa ulkonäöstä naisia enemmän, ja tavoiteorientaation näkökulmasta he olivat enemmän minäsuuntautuneita kuin naiset. Tulos oli mielenkiintoinen, vaikka vastaavat tulokset ovat linjassa monen aiemman tutkimustuloksen kanssa. Useissa tutkimuksissa on havaittu molempien sukupuolten motivoituvan ulkonäöllisistä seikoista, mutta vertaillessa tehtävä- ja minäorientaation esiintymistä sukupuolten välillä on havaittu, että naiset ovat yleensä enemmän tehtäväorientoituneita, kun taas miehet ovat yleensä minäorientoituneempia. Minäorientaation ja ulkonäön korostumista miehillä saattaa selittää muun muassa se, että mahdollisesti tutkimukseen osallistuneet naiset kokevat CrossFitin kaltaisessa harjoitusympäristössä nimenomaan fyysisen kehittymisen tärkeämmäksi kuin ulkonäön. Miehillä puolestaan ryhmämuotoinen harjoittelu voi provosoida ulkonäön ja minäorientaation korostumista. Muiden odotukset olivat vähiten motivoiva tekijä tässä tutkimuksessa. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että miesten osalta muiden odotukset olivat hieman naisia motivoivampi tekijä, vaikka tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynytkään.

Terveyden edistämisen näkökulmasta CrossFit on mielenkiintoinen laji, sillä se tyydyttää kaiken kuntoisten ja eri väestöryhmien psykologisia perustarpeita mm. yhteisöllisyyden ja oppimismyönteisen yhteisön, haastavuuden ja jatkuvan itsensä kehittämisen, skaalattavuuden ja monipuolisuuden kautta. Laji luo mahdollisuuden sisäisen motivaation synnylle, mikä nähdään vahvasti säännöllisen fyysisen aktiivisuuden edellytyksenä. Kuten tutkimuksissa on aiemminkin todettu, terveyteen, sosiaalisuuteen ja haastavuuteen liittyvät motiivit lisäävät liikunnan autonomista säätelyä, jolloin aikomus liikkua, liikunnan määrä ja liikunnasta saatava nautinto lisääntyy. Nämä tekijät saattavat selittää myös tässä tutkimuksessa esille tulleita syitä CrossFit-harrastajien aktiivisuuteen.

Terveysliikuntasuositusten mukaisesti viikossa tulisi harrastaa joko 150 minuuttia kestävyysliikuntaa kohtalaisella intensiteetillä tai 75 minuuttia rasittavalla intensiteetillä, minkä lisäksi suositellaan lihaskuntoharjoittelua ja liikkeen hallintaa 2 kertaa viikossa. Terveysliikuntasuositusten mukainen määrä liikuntaa vie aikaa, ja ajanpuutteen on osoitettu olevan yksi tärkeimmistä esteistä säännöllisen liikunnan harrastamiselle. Crossfit-harjoittelussa yhdistyy useita fyysisen suorituskyvyn ja terveysliikunnan osa-alueita samassa harjoituksessa, mikä tekee CrossFitista terveyden edistämisen kannalta aikaa säästävän ja tehokkaan liikuntamuodon. Vaikka laji sisältää paljon erikoistekniikoita, korkean intensiteetin osuuksia ja erilaisia taitoa vaativia liikkeitä, se huomio silti kaiken kuntoiset liikkujat ikään tai väestöryhmään katsomatta ja kaikki liikkeet ovat skaalattavissa kuntotasoon ja omaan suorituskykyyn peilaten. Crossfitin kaltainen harjoitusympäristö edistää myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä motivaatiotekijänä. Mitä enemmän CrossFit-salilla viettää aikaa, sitä vahvemmin sosiaalinen ympäristö näyttäisi harrastajia myös motivoivan. Sama pätee harrastuskertoihin viikossa.

Jotta liikunnasta tulisi säännöllinen elämäntapa, tulisi ihmisiä rohkaista löytämään laji, jossa voi saavuttaa itse määritellyt ja mieleiset sisäiset tavoitteet, mutta joka täyttää myös ihmisen koetun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tarpeen. Sisäisen motivaation merkitys säännöllisen liikunnan harrastamiseen on merkittävä, mutta ulkoisten tavoitteiden ja motiivien, joita CrossFitissa ja crosstrainingissa edustavat mm. liikkeiden suorittamisesta saatavat pisteytykset ja kehittymisen seuranta sekä kilpailut, merkitystä ei tule vähätellä. Tätä puoltaa myös se, että tehtäväorientaation merkitys liikuntamotivaatiotekijänä korostui harrastekertojen vähintään neljä kertaa viikossa treenaavilla. Korostamalla tavoitteen asettelua, taitojen kehittämisen mahdollisuutta ja terveysnäkökulmia, voidaan mahdollisesti lisätä viihtymistä ja sitä kautta sisäisen motivaation syntyä.

Vaikka crossfit on alun perin suunniteltu vaativaa fyysistä työtä tekevien harjoitusmuodoksi, vaikuttaisi se ennen kaikkea olevan suurelle osalle väestöä sopiva matalankynnyksen laji, koska se huomioi harrastajansa lähtökohdat ja on mukautettavissa niihin. Lisäksi se on terveysliikunnan kannalta tehokas ja monipuolinen laji, joka näyttäisi myös tämän tutkimuksen mukaan tyydyttävän harrastajansa psykologiset perustarpeet, mikä on tutkimusten mukaan säännöllisen liikunnan harrastamisen näkökulmasta oleellista.

Väinölänniemi

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Kuten aina ison projektin loputtua, on tietenkin hyvä vetää henkeä, mutta on myös hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä omaa oppimisprosessiaan. Minulle graduprojekti kaikkine aiheineen, vaiheineen ja käänteinen oli tavallaan koko opiskeluajan eli neljän vuoden mittainen, mutta varsinaisesti tämän kolmannen eli lopullisen aiheen ja lopullisen asiakirjan tekeminen tapahtui lopulta muutamassa viikossa. Tai oikeastaan yhden viikon aikana. Jälkeenpäin on hyvä todeta, että aihe oli lopulta kaikkein paras ja minulle sopivin juuri tässä vaiheessa ja kaikki vaiheet olivat tärkeitä hyvän lopputuloksen saamiseksi. Projekti oli myös silmiä avaava myös asiasisältönsä ja merkityksensä vuoksi. Mitä kaikkea me terveyden edistäjät voisimmekaan oppia ja ammentaa CrossFitistä, sen harjoitus- ja oppimisympäristöstä sekä lajin ominaispiirteistä, kun pohdimme kannustumia, joilla ihmisiä saataisiin liikkumaan ja keinoja, joilla sitoutumista säännölliseen liikuntaan voitaisiin lisätä? Voisimmeko hyödyntää enemmän motivaation vaihteluun ja muotoihin liittyvää tietoa ja toimintamalleja, joilla voidaan edistää motivaation syntymistä ja säilymistä?

Vaikka sekä gradumatkani että koko opintomatkani Itä-Suomen yliopistossa on jo päättynyt, niin oppimisprosessi on vasta alussaan. Vaikka motivaatio on välillä kateissa, se ei poissulje sitä, ettei sitä voisi enää löytää. Se voi muuttaa muotoaan ja palata vahvempana kuin koskaan. Joskus siihen tarvitaan vain se kolmas kerta.

Hanna Lassila
Terveystieteiden maisteri, liikunta- ja urheilulääketiede

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.