Miksi toimin opettajana niin kuin toimin? – PAKER-menetelmä pedagogisen ajattelun kehittymisen tukena

Kirjoittajat: Sirkku Lähdesmäki, yliopistonlehtori, [email protected] ja Sanna Väisänen, yliopistonlehtori, [email protected]

Opettaja tekee työssään jatkuvasti pedagogisia ratkaisuja: painottaa osaamistavoitteita ja sisältöjä, valitsee työskentelytapoja ja arvioinnin muotoja. Näitä valintoja ohjaa opettajan pedagoginen ajattelu: käsitys siitä, mitä oppiminen on ja miten sitä voidaan tukea. Pedagoginen ajattelumme rakentuu uskomuksista, kokemuksista ja arvoista, joita liitämme opetukseen ja oppimiseen. Mutta kuinka usein pysähdymme kysymään, miksi toimimme juuri niin kuin toimimme? Tutkimuksissa on havaittu, että ilman pedagogista koulutusta ja ohjattua reflektiota pysähdymme tämän kysymyksen äärelle harvoin.

Tähän tarpeeseen olemme kehittäneet Pedagogisen ajattelun kehittymisen reflektio (PAKER) -menetelmää Itä-Suomen yliopiston yliopistopedagogiikan tiimissä (UEF YPEDA). Kolmen vuoden aikana menetelmää on rakennettu systemaattisesti osaksi yliopistopedagogiikan opetusharjoitteluja. PAKER tarjoaa reflektioon rakenteen, jonka avulla opettaja voi tehdä omaa pedagogista ajatteluaan näkyväksi, tarkastella sen perusteita ja suunnata opetuksensa kehittämistä.

Pedagoginen ajattelu näkyväksi

Pedagoginen ajattelu ei tarkoita vain sitä, mitä opettaja tekee, vaan myös sitä, miten hän perustelee ratkaisunsa. Millainen käsitys oppimisesta ohjaa opetuksen suunnittelua? Miksi valitsen tietyn tehtävän, työskentelytavan tai arviointimenetelmän? Miten ratkaisuni tukevat opiskelijoiden oppimista? Pedagoginen ajattelu on opetusta koskevien ratkaisujen tekemistä ja perustelemista (Kansanen, 2017). Reflektio auttaa tunnistamaan ratkaisujen taustalla olevia käsityksiä, uskomuksia ja arvoja sekä tarkastelemaan niitä suhteessa kokemuksiin ja pedagogiseen tietoon (Jay & Johnson, 2002; Kansanen, 2017).

Yliopistokontekstissa pedagogista ajattelua voidaan lähestyä myös pedagogisen metakognition käsitteen avulla. Sillä tarkoitetaan oman opetuksen tietoista suunnittelua, seurantaa ja mukauttamista (Tocco ym., 2023). Opettaja ei siis tarkastele vain sitä, mitä opetuksessa tapahtui, vaan kysyy myös, miksi hän toimi tietyllä tavalla, miten ratkaisut tukivat oppimista ja mitä olisi tarpeen muuttaa. Pohdinta muuttuu refleksiiviseksi toiminnaksi silloin, kun syntyneet oivallukset vaikuttavat opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Reflektio tarvitsee rakennetta ja ohjausta

Opetuskokemus ei yksin takaa oman toiminnan kriittistä tarkastelua. Ilman käsitteitä, kysymyksiä ja keskustelua reflektio voi jäädä tapahtumien kuvailemiseksi. Siksi PAKERissa reflektio kytkeytyy opetusharjoittelun eri vaiheisiin tavoitteellisena, monivaiheisena, ohjattuna ja jäsenneltynä prosessina. Se ei ole irrallinen kirjoitustehtävä tai päiväkirjamainen menetelmä.

PAKERin reflektiokysymykset laaditaan huolellisesti kunkin harjoittelun osaamistavoitteiden mukaisesti. Niiden avulla osallistujaa tuetaan etenemään tapahtumien kuvaamisesta kokemusten suhteuttamiseen, pedagogisten merkitysten rakentamiseen ja omien oletusten kriittiseen tarkasteluun. Näin reflektointiosaaminen kehittyy harjoittelemalla ja menetelmä voi tukea omien kokemusten sekä tutkimustiedon yhdistämistä (Kostiainen ym., 2023).

Oma opetus autenttisena oppimisympäristönä

PAKER kytkeytyy autenttisen oppimisen ajatukseen. Autenttisessa oppimisessa tietoa rakennetaan ja sovelletaan mielekkäissä tehtävissä ja tilanteissa, jotka liittyvät tiedon todellisiin käyttöyhteyksiin. Sitä tukevat yhteistyö, asiantuntijoiden tuki, oman ajattelun näkyväksi tekeminen ja reflektio (Herrington & Oliver, 2000; Herrington ym., 2010).

Yliopistopedagogisissa opetusharjoitteluissamme opettaja kehittää opetustaan omalla tieteenalallaan ja aidossa toimintaympäristössään. Autenttisuus on näin kaksitasoista: opettaja toimii todellisessa opetustilanteessa ja tarkastelee samalla oman tieteenalansa opetusta, asiantuntijuutta ja pedagogisia ratkaisuja harjoittelun kontekstissa. Harjoittelu ei siten jää opinnoista tai työstä erilliseksi tehtäväksi, vaan liittyy suoraan oman opetuksen ja asiantuntijuuden kehittämiseen.

Opetusharjoittelussa autenttisen oppimisen viisi toisiinsa liittyvää ulottuvuutta (Lähdesmäki, 2021) nivoutuvat osaksi opettajan omaa työtä. Opettaja kehittää opetustaan todellisissa opetustilanteissa (1) ja tarkastelee oman tieteenalansa tietoa, opetusta ja asiantuntijuutta (2). Hän suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opetustaan sekä pohtii pedagogisten ratkaisujensa perusteita (3). Samalla hän jäsentää omaa ajatteluaan ja ymmärrystään (4). Tämä työskentely rakentuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa: ohjaus, vertaisoppiminen ja palaute tuovat oman opetuksen tarkasteluun erilaisia näkökulmia (5).

Reflektion kolme vaihetta

Pedagogisen ajattelun kehittymisen reflektioprosessi etenee kolmessa vaiheessa. Orientoivassa vaiheessa opettaja tunnistaa lähtökohtansa, käsityksensä ja kehittämistavoitteensa. Aktiivisessa vaiheessa hän tarkastelee opetuksen aikana syntyviä kokemuksia, havaintoja ja saamaansa palautetta sekä pedagogisia ratkaisujaan. Kokoavassa vaiheessa hän palaa tavoitteisiinsa ja aiempiin reflektioihinsa sekä muodostaa perustellun synteesin ajattelustaan ja tulevista kehittymistarpeistaan. Näiden vaiheiden sisällä reflektio saa eri muotoja: se on kuvailevaa, suhteuttavaa, käsitteellistävää ja merkityksiä rakentavaa sekä kriittistä.

PAKERissa opettajan työskentelyä näissä kolmessa vaiheessa kannattelee kolme toisiinsa kytkeytyvää näkökulmaa. Ensimmäinen on autenttinen harjoittelu ja pedagoginen ohjaus: opettaja työskentelee oman opetuksensa parissa, saa yliopistopedagogiseen tutkimustietoon perustuvaa tukea ja hyödyntää opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen kehitettyjä rakenteita. Toinen on yhteisöllinen työskentely. Harjoitteluihin kuuluu vertaisryhmiä, toisten opetuksen havainnointia, palautetta ja keskustelua. Kolmas on oman pedagogisen ajattelun tavoitteellinen ja toistuva työstäminen.

Ohjauksen toteutustavat vaihtelevat harjoittelun mukaan. Ohjausta tarjotaan ryhmä- ja vertaisohjauksena, seminaareissa ja opetuksen suunnittelun tukena. Lisäksi harjoittelun opettaja voi ohjata harjoittelua suorittavaa opettajaa yksilöllisesti. Olennaista on, ettei opettaja jää yksin kokemustensa ja kysymystensä kanssa. Pedagoginen tutkimustieto, ohjaajan tuki ja vertaisten näkökulmat auttavat haastamaan itsestään selvinä pidettyjä oletuksia.

PAKER yliopistopedagogiikan opetusharjoitteluissa

Itä-Suomen yliopiston yliopistopedagogiikan opinnoissa opetusharjoittelut muodostavat 22 opintopisteen kokonaisuuden. Perusopintojen kymmeneen opintopisteeseen kuuluvat linjakkuuteen sekä moninaisuuteen ja hyvinvointiin liittyvä orientoiva harjoittelu (3 op) sekä perusharjoittelu (7 op), joka koostuu ohjauksesta yliopistossa (2 op) ja opetusharjoittelusta yliopistossa (5 op). Aineopintojen 12 opintopisteeseen kuuluvat soveltava harjoittelu (5 op) ja syventävä harjoittelu (7 op).

PAKERia on kehitetty ja otettu käyttöön tässä harjoittelujen jatkumossa nyt kolmen vuoden ajan. Menetelmää käytetään eri harjoitteluissa niiden tavoitteisiin soveltaen, ja parhaillaan se on ensimmäistä kertaa käytössä myös syventävässä harjoittelussa. Näin reflektio ei rajoitu yhteen opintojaksoon, vaan opettaja palaa pedagogiseen ajatteluunsa opintojen eri vaiheissa ja erilaisissa opetustilanteissa.

Tutkimusperustainen kehittäminen jatkuu

PAKERin kehittämiseen liittyy myös tutkimusta. Tavoitteenamme on vakiinnuttaa ja kehittää menetelmää tutkimusperustaisesti sekä tarkentaa ymmärrystä siitä, miten pedagogisen ajattelun reflektointia voidaan tukea opintojen eri vaiheissa.

Tutkimuksemme perusteella voimme jo todeta, että PAKER-menetelmän myötä opettajat sanoittavat pedagogista ajatteluaan ja tulevat tietoisiksi piilevistä opettamiseen liittyvistä näkemyksistään. Tämä havainto on menetelmän tavoitteiden suuntainen: PAKER on suunniteltu tukemaan opettajaa oman pedagogisen ajattelunsa näkyväksi tekemisessä, perustelemisessa ja kehittämisessä. Sen ytimessä on kysymys, johon jokaisen opettajan kannattaa palata: miksi toimin opettajana niin kuin toimin?

Lähteet

Kansanen, P. (2017). Pedagogical thinking and instructional design: The Didaktik perspective. Teoksessa J. Chi-Kin Lee & K. J. Kennedy (toim.), Theorizing teaching and learning in Asia and Europe (ss. 249–260). Routledge.

Kostiainen, E., Aalto, E., Hiljanen, M., & Tallavaara, R. (2023). Opettajaopiskelijoiden reflektointiosaamisen kehittäminen. Yliopistopedagogiikka, 30(1).

Jay, J. K., & Johnson, K. L. (2002). Capturing complexity: A typology of reflective practice for teacher education. Teaching and Teacher Education, 18(1), 73–85.

Herrington, J., & Oliver, R. (2000). An instructional design framework for authentic learning environments. Educational Technology Research and Development, 48(3), 23–48.

Herrington, J., Reeves, T. C., & Oliver, R. (2010). A guide to authentic e-learning. Routledge.

Tocco, A. J., Mehrhoff, L. A., Osborn, H. M., McCartin, L. F., & Jameson, M. M. (2023). Learning communities promote pedagogical metacognition in higher education faculty. To Improve the Academy: A Journal of Educational Development, 42(1), 9. https://doi.org/10.3998/tia.2044