Yhteisharjoittelut – kohti moniammatillista osaamista

Kaikki lähti liikkeelle simppelistä ideasta: entä jos varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat olisivat samaan aikaan ja samoissa paikoissa harjoittelussa sosionomiopiskelijoiden ja lastenhoitajaopiskelijoiden kanssa? Opiskelijat tekisivät harjoittelun aikana yhteistyötä, tutustuisivat, oppisivat tuntemaan toistensa koulutustaustoja ja hahmottamaan kunkin koulutustaustaan liittyvän osaamisen merkityksen tulevassa työssä. Yhdessä he oppisivat moniammatillisuuteen – sellaiseen moniammatillisuuteen, jossa jokaisen tuomaa ammattiosaamista arvostetaan ja jossa työyhteisö on enemmän kuin osiensa summa.

Kuva 1. Pixabay

Tästä yksinkertaisesta, mutta ajan hermoilla hyvin raikkaana näyttäytyvästä ideasta, käynnistyi yhteisharjoittelumallin kehittämistyö. Opetus- ja kulttuuriministeriö tarjosi kehittämistyölle matkaeväät rahoituksen muodossa ja sen turvin Itä-Suomen yliopistossa käynnistettiin syksyllä 2019 VAKAHA-Varhaiskasvatuksen harjoitteluympäristöjen kehittämishanke. Yhteistyö-kumppaneita löytyi Karelian ammattikorkeakoulusta, Riverian ammatti-oppilaitoksesta sekä harjoittelupäiväkotiverkostosta. Hyvä visio, tarvittavat eväät sekä asiantuntevat reissukaverit olivat kasassa – matka oli valmis alkamaan. 

Varhaiskasvatusta toteutetaan moniammatillisena tiimityönä. Eri koulutustaustaisten ammattilaisten osaamista tarvitaan, jotta varhaiskasvatuksella voidaan turvata lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi, kasvu, kehitys ja oppiminen. Vaikka moniammatillisuus nähdään varhaiskasvatuksen laatutekijänä, varhaiskasvatuksen toteuttamiseen moniammatillisuuden periaatteiden mukaisesti on liittynyt haasteita. Kaikki tekee kaikkea -kulttuuri on kasvattanut varhaiskasvatuspolitiikan ja -alan kehityksen myötä vahvat juuret toimintaympäristössä (Onnismaa, Kalliala & Tahkokallio, 2017). Moniammatillisuuden vahvistaminen, eri ammattiryhmien osaamisen kirkastaminen ja arvostaminen sekä työtehtävien selkeyttäminen näyttäytyvät ajankohtaisina kehittämisen kohteina kohti hyvin toimivia ja hyvinvoivia työyhteisöjä ja laadukasta varhaiskasvatusta. Aihe on tärkeä myös opetusharjoittelun ja opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymisen näkökulmasta. Harjoittelupäiväkotien laadukkaasti toimivat työyhteisöt ovat perusta sille, että opiskelija voi hahmottaa oman tulevan ammattinsa merkityksen osana päiväkotien moniammatillisia työyhteisöjä, oppia arvostamaan sekä omaa että toisten ammatillista osaamista ja kehittää valmiuksiaan vastata tulevaan työhönsä kuuluviin vastuisiin ja odotuksiin. 

Kuva 2. Pixabay

Nämä tunnistetut ja ajankohtaiset kehittämisen tarpeet siivittivät VAKAHA-hankkeen kehittämistyötä. Hankkeen aikana olemme suunnitelleet ja toteuttaneet varhaiskasvatuksen tiimityön toimivuuteen ja hyvinvointiin pureutuvan ohjaajakoulutuksen sekä kokeilleet yhteisharjoittelumallia. Yhteisharjoitteluilla tarkoitetaan kiteytetysti sitä, että päiväkodissa on samanaikaisesti harjoittelemassa niin varhaiskasvatuksen opettaja-, sosionomi- kuin lastenhoitajaopiskelijoitakin. Yhteisharjoittelussa tuetaan ohjatusti eri oppilaitosten opiskelijoiden kohtaamista ja yhteistyön tekemistä. Tässä pilottivaiheessa opiskelijoiden välinen yhteistyö on koostunut yhteisestä lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta sekä Topaasia-pelihetkistä, joissa on hetkeksi istahdettu juttelemaan varhaiskasvatustyöstä ja sen ajankohtaisista ilmiöistä. 

Vaikka visiona yhteisharjoittelu on varsin yksinkertainen, ei kehittämismatka kuitenkaan ole ollut täysin mutkaton. Se on vaatinut paljon soutamista ja huopaamista. Sykähdyttävän suurilta myrskyiltäkään ei olla vältytty, kun tämä koko maailman uusi tuttavuus, korona, pisti lokikirjan mullin mallin. Useaan otteeseen olemme ryhtyneet elvytystyöhön ja päässeet keksimään jos jonkinmoisia uusia ratkaisuja, jotta yhteisharjoittelut ollaan ylipäänsä pystytty toteuttamaan tällaisessa maailmantilanteessa, jossa kontakteja ja eri lapsiryhmien välistä yhteistyötä on pyritty välttämään.  

Kaikista haasteista huolimatta yhteisharjoittelua onnistuttiin kuluneen vuoden aikana kokeilemaan yhteensä kuudessa eri harjoittelupäiväkodissa hiukan erilaisin kokoonpanoin. Vaikka poikkeuksellisen tilanteen vuoksi kokeilut jäivät alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna melko pintaraapaisuiksi, ne kuitenkin valottivat ja kirkastivat suuntaviivoja kehittämistyön jatkamiselle. Opiskelijoiden välinen yhteistyö koettiin mielekkääksi ja harjoittelukokemusta rikastuttavaksi, ja yhteistyön lisäämiselle harjoittelujen aikana näytettiin ainoastaan peukkua ylöspäin.  Opiskelijat heittävätkin palloa oppilaitosten suuntaan toivoen yhteisten harjoittelujaksojen pidentämistä ja opiskelijoiden välisen yhteistyön tiivistämistä harjoittelujen aikana.  

Kuluneen vuoden kokemukset osoittavat, että soutaminen ja huopaaminen on kannattanut ja yhteisharjoittelujen kehittämistä on tarpeen jatkaa. Tämän pilottipurjehduksen ohella olemme löytäneet rinnallemme aiheesta kiinnostuneita Lippulaivapäiväkoteja, joiden kanssa yhteisharjoittelumallin ja moniammatillisuuden tutkimus- ja kehittämistyö jatkuu myös VAKAHA-hankkeen jälkeen. Se on hieno asia! Liputetaan laadukkaan varhais-kasvatuksen ja laadukkaiden harjoitteluympäristöjen puolesta!  

Tässä vaiheessa matkaa haluamme lausua nöyrimmän kiitoksemme yhteisharjoittelujen opiskelijoille ja ohjaajille, jotka ovat osoittaneet valtavaa kekseliäisyyttä, ketteryyttä, heittäytymiskykyä ja seikkailumieltä yhteisharjoittelun toteutumisen puolesta. Kiitos! 

Ja kaikille iloa ja onnea uuteen vuoteen! 

Terveisin VAKAHA-hankkeen työryhmä 

Kirjoittajat

Sanni Kahila, KM                                            Tiina Kuutti, KM
Projektitutkija                                                  Projektitutkija 

Lähteet: 

Onnismaa, E-L., Kalliala, M., & Tahkokallio, L. (2017). Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä – Miten varhaiskasvatus muotoutui sosiaalialan koulutuksia suosivaksi. Kasvatus & Aika, 11(3), 4-20.