Mitä päiväkodin ruokapöydässä oikeastaan tapahtuu?

Ruokailussa tapahtuu enemmän kuin usein huomaamme! Ruokailu on yksi varhaiskasvatuksen toistuvimmista tilanteista, mutta samalla yksi vähiten pedagogisesti tunnistetuista ja sanoitetuista ympäristöistä. Ruokailussa kyse on koko lapsiryhmän yhteisestä hetkestä, jossa lapsi viettää lähes viidesosan varhaiskasvatuspäivästään (Vaara ym. 2026), ja pienimmät lapset vielä enemmän. Ruokailut ovat keskeisiä lapsen päivittäisen ravinnonsaannin sekä ruokasuhteen kehittymisen kannalta, mutta niiden merkitys ulottuu ravitsemusta huomattavasti laajemmalle.

Ruokailujen sosiaalinen ulottuvuus jää usein vähälle huomiolle. Ruokapöydässä harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, tunteiden säätelyä ja samalla rakentuu kokemus yhteenkuulumisesta. Koska syöminen on lapsille herkkä ja henkilökohtainen asia, ruokailun emotionaalisesti turvallinen ilmapiiri on erityisen tärkeä. Aikuisen sensitiivinen vuorovaikutus tukee myönteisen ruokasuhteen ja hyvinvoinnin rakentumista.

Jännite ohjaavien asiakirjojen ja käytännön välillä?

Suomessa varhaiskasvatuksen ruokailua ohjaavat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) ja Varhaiskasvatuksen ruokailusuositukset (Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2018), joissa painotetaan ruokailun pedagogista merkitystä, lasten osallisuutta, ruokailoa ja myönteisen ruokasuhteen tukemista. Myös ruokailujen pedagogisen laadun arviointiin on kehitetty suosituksia ja työkaluja (esim. Vlasov ym. 2018; V a lssi; nykytila.fi). Kuitenkin kentältä saatujen viestien ja omien opettajakokemuksiemme mukaan ruokailua ohjaavat usein vakiintuneet käytänteet, tiukat aikataulut ja rutiinit. Tällöin huomio kohdistuu helposti järjestyksen ylläpitämiseen ja ruokailun sujuvuuteen, jolloin lasten aloitteille ja osallisuudelle jää vähemmän tilaa. Sama havainto on tehty pohjoismaisissa tutkimuksissa (ks. Glaser, 2019; Hansen ym., 2017), mikä herättää kysymyksen siitä, tunnistetaanko ja hyödynnetäänkö ruokailujen pedagoginen potentiaali?

Aikuisen toiminnalla on merkitystä

Kansainvälisesti kiinnostus varhaiskasvatuksen ruokailuihin oppimisen näkökulmasta on viime vuosikymmeninä kasvanut (ks. Willemsen ym. 2023), mutta Suomessa ruokailun pedagogiikan tutkimus on yhä vähäistä. Siksi tutkijoiden ja käytännön toimijoiden yhteistyö on erityisen tärkeää. Tutkimuksessa tarkastelimme varhaiskasvatuksen henkilöstön vuorovaikutustapoja ruokailutilanteissa sekä niiden yhteyksiä lapsen hyvinvointiin. Aineisto koostui valtakunnallisella Kehittävä Palaute -menetelmällä kerätyistä systemaattisista lapsihavainnoinneista, ja tutkimukseen osallistui 19 kuntaa ja yli 17 000 lasta.

Tulosten mukaan ruokailuissa korostui muuta toimintaa enemmän aikuisen neutraali, rutiininomainen vuorovaikutus. Yhteys vuorovaikutuksen ja lasten kokemusten välillä oli selkeä: neutraali vuorovaikutus oli yhteydessä lasten matalampaan sitoutuneisuuteen ja vähäisempiin myönteisiin tunteisiin, kun taas avoin ja osallistuva vuorovaikutus liittyi lasten korkeampaan toimintaan sitoutuneisuuteen ja positiivisiin tunteisiin. Ruokailun merkitys ei ole vain ajallinen, vaan aikuisen toiminnalla on yhteys lapsen kokemuksiin ja siten hyvinvointiin. On myös tärkeää huomioida, että rutiinit itsessään eivät ole ongelmallisia, vaan voivat auttaa organisoimaan toimintaa ja lapsen turvallisuuden tunnetta ennakoitavuuden kautta. Jos huomio kuitenkin keskittyy liikaa rutiineihin, jää tilaa vähemmän vastavuoroiselle vuorovaikutukselle, lasten aloitteille sekä leikillisyydelle.

Miten tästä eteenpäin?

Vaikka ruokailujen pedagoginen merkitys tunnistetaan ohjaavissa asiakirjoissa, tutkimusperustaista tietoa niiden toteutumisesta on yhä niukasti. Tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön tiiviimpi yhteistyö on keskeistä, jotta tutkimustieto muovautuu käytännön toiminnaksi.

Tämän pohjalta nostamme esiin muutamia näkökulmia ruokailujen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin:

Kytkekää ruokailu osaksi pedagogista suunnittelua ja sopikaa yhteisistä toimintaperiaatteista: määritelkää tavoitteet ja pohtikaa tiimissä, mitä esimerkiksi ruokarauha, ruokailo ja lasten osallisuus tarkoittavat teidän ryhmässänne.
Varatkaa aikaa vuorovaikutukselle: suunnitelkaa aikataulu ja henkilöstön roolit ruokailussa niin, ettei lasta tarvitse kiirehtiä. Syökää lasten kanssa ja osallistukaa keskusteluun sitä rikastaen, kysellen ja lapsia kuunnellen.
Ottakaa lapset mukaan ikätasoisesti ruokailujen suunnitteluun ja toteutukseen. Eväitä ruokailujen pedagogiseen toteutukseen löytyy Ruokakasvatusyhdistys Ruukun sivuilta.
Mahdollistakaa lasten osallisuus ruokailutilanteissa: ottakaa lapset mukaan esimerkiksi kattamiseen, annosteluun, valintojen tekemiseen ja ruuasta keskusteluun siten, että he voivat vaikuttaa tilanteen kulkuun ja merkitysten rakentumiseen vuorovaikutuksessa.
Arvioikaa ruokailuja tiimin kanssa: Arvioinnissa voi hyödyntää myös valmiita työkaluja (KARVI; Nykytila)

Lopuksi

Varhaiskasvatuksen ruokailut eivät ole pelkkiä rutiineja, vaan tärkeitä päivittäisiä vuorovaikutustilanteita, joissa erityisesti vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä lasten hyvinvoinnille.

Kirjoittajat

Jenni Vaara, KM, vo*

Väitöskirjatutkija

Helsingin yliopisto

Titta Kettukangas, KT, vo*

Yliopistonlehtori

Itä-Suomen yliopisto

Varhaiskasvatuksen opettajakoulutus

*Vo= Varhaiskasvatuksen opettaja

Lähteet:

Glaser, V. (2019). Children’s active participation during meals in early childhood and care institutions. Childhood, 26(2), 236–249. https://doi.org/10.1177/0907568219828428

Hansen, S. R., Hansen, M. W., & Kristensen, N. H. (2017). Striated agency and smooth regulation: Kindergarten mealtime as an ambiguous space for the construction of child and adult relations. Children’s Geographies, 15(2), 237–248. https://doi.org/10.1080/14733285.2016.1238040

van der Heijden, A., & Wiggins, S. (2025). Interaction as the foundation for eating practices in shared mealtimes. Appetite, 205, 107585. https://doi.org/10.1016/j.appet.2024.107585

Vlasov, J.,Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S. & Sulonen, H. 2018. Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Vaara, J., A. Kuusisto, S. Talvia, T. Kettukangas, and J. Reunamo. 2026. “Vuorovaikutus varhaiskasvatuksen ruokailutilanteissa: Havainnointitutkimus kasvatushenkilöstön sosiaalisista orientaatioista.” Journal of Early Childhood Education Research 15 (2): 51–74. https://doi.org/10.58955/jecer.176879.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. (2018). Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus. T. j. h. l. (THL). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-992-7

Varhaiskasvatuslaki. (540/2018). https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180540

Willemsen, A., Wiggins, S., & Cromdal, J. (2023). Young Children’s mealtimes and eating practices in early childhood education and care: A scoping review of 30 years of research from 1990 to 2020. Educational Research Review, 38, 100503. https://doi.org/10.1016/j.edurev.2022.100503