Käsitöitä tehdessä lapsi tutustuu toiminnallisesti arjen teknologiaan

Varhaiskasvatus suunnitelman perusteiden (OPH, 2022) mukaan käsityöilmaisua ja -toimintaa tulisi toteuttaa varhaiskasvatuksessa sekä teknisen työn, että tekstiilityön työtapoja hyödyntäen. Teknologiakasvatuksen tavoitteet ovat hyvin saman suuntaisia käsityön tavoitteiden kanssa. Teknologiakasvatuksella ei tarkoiteta ainoastaan digitaaliteknologiaan, vaan koko rakennettuun maailmaan ja sen ilmiöihin tutustumista. Sekä käsityö, että teknologiakasvatus sisältävät toiminnallista tutustumista erilaisiin teknologioihin, teknisiin rakenteisiin ja materiaaleihin. Viimeisimmän KARVI-arvioinnin mukaan käsityö on Ilmaisun monet muodot -oppimisen alueen sisällöistä heikoiten toteutunut varhaiskasvatuksen arjessa. Varhaiskasvatuksessa koetaan, että osaamista käsityön sisältöihin tutustumiseen olisi, mutta lapsille sopivia materiaaleja ja välineitä on niukasti tarjolla (Juutinen, ym., 2021). Työnantajan velvollisuudeksi jää tarjota riittävät puitteet ja resurssit varhaiskasvatussuunnitelman sisältöjen toteuttamiseksi.

Väitöstutkimuksessani tutkin varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkemyksiä käsityön ja teknologiakasvatuksen sisältöjen toteutuksesta käytännön työssä. Tutkin mitä ja miten käsityöllisiä aktiviteetteja ja sisältöjä varhaiskasvatuksessa toteutetaan ja mitkä jäävät toteutumatta. Lisäksi tutkin taustalta löytyviä syitä. Olen kerännyt aineistoni kunnallisista päiväkodeista ympäri Suomea. Alustavat tutkimustulokset viittaavat siihen, että varhaiskasvatuksessa kaivattaisiin parempia mahdollisuuksia toteuttaa käsityön sisältöjä. Käsityön ja teknologiakasvatuksen sisältöihin tutustuminen nähdään tärkeänä sekä lasten laaja-alaisen kehittymisen, että heidän tulevaisuutensa näkökulmasta tarkasteltuna.

Pienten lasten käsityöllisellä toiminnalla on vahva pedagoginen perusta. Fröbel, Montessori ja Reggio Emilia pedagogiikan luonut Malaguzzi korostivat oppimisessa havainnointia ja tekemällä oppimista, toimeen tarttumista. Lasten työ ja moniaistinen havainnointi on nähty tärkeänä oppimisen ja maailman hahmottamisen välineenä. Suomalaisessa koulutusperinteessä käsityö on ollut oppiaineena mukana aivan peruskoulun alkuajoista asti. Uno Cygnaeuksen (1810-1888) ansiosta käsityöstä tuli tasavertainen oppiaine suomalaiseen peruskouluun. Varhaiskasvatuksessa käsityön ja käsillä tekemisen ulottuvuus on näkynyt esimerkiksi tilasuunnittelussa. Päiväkotien yhteyteen oli tapana rakentaa verstaita ja tiloja muulle luovalle työskentelylle (Turkka, 1980). Myös vanhemmat ohjaavat asiakirjat nostavat esille esteettisen ilmaisun, hienomotoriikan harjoittamisen ja luovat toiminnot, kuten muovailu, rakentelu, veisto ja luonnonmateriaalityöt. Myös teknologiakasvatus on ollut perinteisesti osa varhaiskasvatusta. Turvallinen koneiden ja työvälineiden käyttö sekä fysiikan perusasiat ovat osa myös pienten lasten kokemusmaailmaa. (Lihr, 1975). On tärkeää, että varhaiskasvatuksessa käsityö nähdään osana koulutuksen jatkumoa muiden opeteltavien sisältöjen rinnalla.

Monipuolinen käsien käyttäminen tekee aivoille hyvää (Huotilainen, 2018). Luonnon materiaalien, teosten ja artefaktien käsittely sekä aikaan saamisen tunne lisäävät hyvinvointia. Henkilökohtainen kasvu mahdollistuu fyysisten ja kognitiivisten taitojen kehittymisen sekä kehon ja tunteiden hallinnan myötä. Käsitöiden tekeminen tukee myös sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta. (Pöllänen, 2015). Käsityötoiminta varhaiskasvatuksessa edistää prosessimaisen työskentelyn hahmottamista suunnittelusta toteutukseen, mikä vahvistaa lasten kokemuksellista ja kehollista oppimista sekä yhteistyötaitoja (Yliverronen, 2019). Käsityötä voi hyödyntää osana oppimiskokonaisuuksia tukemaan lasten toimijuutta sekä konkretisoimaan opeteltavaa asiaa.

Valitettavasti pienten lasten käsityöt vaikuttavat kapenevan tutkimuskyselyyni vastanneiden ajatuksissa askarteluun ja kuvalliseen ilmaisuun. Nämä taidolliset sisällöt ovat lähellä toisiaan, mutta eivät identtisiä. Käsityön ja teknologiakasvatuksen avulla on mahdollista tutustua laaja-alaisesti arjen teknologiaan, työvälineisiin, materiaaleihin ja rakenteisiin, joista koko ihmisen tekemä maailma rakentuu. Toteutukseltaan varhaiskasvatuksen käsityön ei tarvitse olla koulukäsityötä, vaikka alkutaitoja voidaan harjoitella ikätasoisesti. Usein luovat, lasten omaa ideointia ja ryhmätyötä sisältävät projektit, olisivat toteutettavissa päiväkodeissa lasten käsiin sopivia käsityövälineitä ja -työtapoja hyödyntäen. Laaja-alaiset taidot kehittyvät ideointia, suunnittelua ja ongelmanratkaisua harjoiteltaessa. On tärkeää sisällyttää luomisprosesseja myös teknologiakasvatuksen osaksi (Eliasson, 2022).

Laaja-alaisen käsityöllisen toiminnan avulla lasten teknologinen lukutaito harjaantuu ja he oppivat ymmärtämään, että voivat itse vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja sen kehitykseen. Ihan kuten kasvatuksessa yleensä, myös käsitöiden ja teknologiakasvatuksen näkökulmaan tutustuminen aloitetaan läheltä, arjen teknologioita tutkien ja tekemällä oppien. Mielikuvituksen, leikin ja luovuuden avulla pienikin lapsi voi päästä ratkaisemaan globaaleja tai arjen ongelmia. Toiminnan keskiössä ovat moniaistinen tutkiminen, luova tuottaminen ja omien tuotosten sekä ympäristön kehittämien. Lasten taito voi yllättää, jos heille tarjoaa mahdollisuuden tutkia ja kokeilla!

Kirjoittaja

Anne Posti, KM

Yliopisto-opettaja

Itä-Suomen yliopisto

Annen tutkimuksen kulkua voi seurata instagramissa @ececraftresearch

Lähteet:

Eliasson, S., Peterson, L., & Lantz-Andersson, A. (2023). A systematic literature review of empirical research on technology education in early childhood education. International Journal of Technology and Design Education, 33(3), 793–818. https://doi.org/10.1007/s10798-022-09764-z 

Fröbel, F (1826) Ihmisten kasvatus (suom. Aili Helenius, 2012). 

Huotilainen, M., Rankanen, M., Groth, C., Seitamaa-Hakkarainen, P., & Mäkelä, M. (2018). Why our brains love arts and crafts: Implications of creative practices on psychophysical well-being. FormAkademisk – Forskningstidsskrift for Design Og Designdidaktikk, 11(2). https://doi.org/10.7577/formakademisk.1908 

Juutinen, J., Siippainen, A., Marjanen, J., Sarkkinen, T., Lundkvist, M., Mykkänen, A., Raitala, M., Rissanen, M-J., & Ruokonen, I. (2021). Pedagogisia jatkumoita ja ilmaisun iloa! Viisivuotiaiden pedagogiikka ja taito- ja taidekasvatuksen nykytila varhaiskasvatuksessa. (Julkaisut / Kansallinen koulutuksen arviointikeskus; No. 9:2021). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI). https://karvi.fi/publication/pedagogisia-jatkumoita-ja-ilmaisun-iloa-viisivuotiaiden-pedagogiikka-ja-taito-ja-taidekasvatuksen-nykytila-varhaiskasvatuksessa/ 

Lihr, S. (1975) Iloiset toimintatuokiot. Sosiaalihallitus, Helsinki. 

Montessori, M. (1940) Lapsen salaisuus (suom. J.A. Hollo). 

Opetushallitus (OPH) (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Määräykset ja ohjeet 2022:2a https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf 

Pöllänen, S. (2015). Elements of Crafts that Enhance Well-Being: Textile Craft Makers’ Descriptions of Their Leisure Activity. Journal of Leisure Research, 47(1), 58–78. https://doi.org/10.1080/00222216.2015.11950351 

Smidt, S. (2013). Introducing Malaguzzi exploring the life and work of Reggio Emilia’s founding father. Routledge,. 

Simpanen, M-R. Käsityön opetus suomalaiskouluissa 1800-luvulta nykypäiviin. https://www3.jkl.fi/craft/craftmuseum/kassaatko/simpanen.pdf 

Turkka, M. (toim.) (1980) Lasten päiväkoti- tilat, kalusteet ja välineet. 

Yliverronen, V. (2019). Esiopetuksen käsityö : kolme tapaustutkimusta esikoululaisista käsityötehtävien parissa. Helsingin yliopisto.