Ari Sivenius Käteni nousi vaistomaisesti ranteelle. Siinä ei ollut mitään. Olin jättänyt urheilukellon kotiin. Liike oli ehtinyt ennen ajatusta. En ollut vielä ehtinyt kaivata kelloa, mutta ruumis oli jo etsinyt sitä. Hämmästyin enemmän omaa kättäni kuin kellon puuttumista. Milloin siitä oli tullut näin itsestään selvä liike? Milloin olin oppinut etsimään jotakin, jota en ollut vielä […]