Näkymätön mutta tarpeellinen

Kieliasiantuntijan rooli tieteellisessä julkaisuprosessissa, osa 1

Taustaa

Koneen Säätiön rahoittama tutkimushankkeemme Monikielisyys ja kääntäminen tutkijan muuttuvassa työssä – eli lyhyemmin ReTra – järjesti 12.1.2026 Zoom-seminaarin Nordic Editors and Translators -verkoston (NEaT) jäsenille. Tutkimme ReTra-hankkeessamme tutkimustyöhön sisältyvää kääntämistä ja monikielisyyttä, ja olemme keränneet tutkimusaineistoa mm. haastattelemalla eri tieteenalojen tutkijoita sekä kielialan asiantuntijoita. Seminaarin tarkoituksena oli esitellä käynnissä olevan hankkeemme alustavia tuloksia kielipalveluiden tarjoajille.

Miksi kieliasiantuntijoita tarvitaan?

Englanti toimii tieteen lingua francana, jota puhuu äidinkielenään vain osa tutkijoista, minkä vuoksi tutkimuksen tekoon kuuluu myös kääntämistä ja monikielisyyttä. Tutkijat tekevätkin usein tutkimustyöhön liittyviä käännöksiä itse, mutta julkaisuprosessissa on usein mukana myös ammattimainen kielentarkastaja hiomassa lopullista kieliasua.

Tieteellisten artikkelien odotetaan olevan kieliasultaan moitteettomia. Hyvä kieli ei ole pelkkää pilkunviilausta, vaan kieliasiantuntija varmistaa, että tutkimuksen keskeinen sanoma välittyy selkeästi ja kiinnostavasti. Tutkijat luottavat siihen, että kieliasiantuntija tarkastaa artikkelin julkaisukuntoon. Sinänsä roolit ovat siis selkeät: tutkijat ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita ja kieliasiantuntijat ovat kielen asiantuntijoita.

Odotukset ja toiveet kielipalveluista saattavat kuitenkin vaihdella, sillä jotkut tutkijat haluavat pelkän kielivirheiden korjauksen, kun taas toiset toivovat myös tekstin sujuvoittamista. Tutkijat toivovat kieliasiantuntijalta usein myös tieteenalan substanssiosaamista, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Toisaalta kieliasiantuntijan vahvuus onkin juuri se, että hän toimii ulkopuolisena lukijana, joka huomaa, jos sanoma ei välity riittävän selkeästi.

Tutkijan ja kieliasiantuntijan välinen vuorovaikutus

Kun tutkija on lähettänyt tekstinsä kielentarkastukseen, hän saa kielentarkastajalta kommentit ja korjausehdotukset, jotka hän sitten huomioi tai on huomioimatta. Kieliasiantuntijaan ei välttämättä olla enää tämän jälkeen yhteydessä, vaikka tutkijalla olisikin kysyttävää korjauksista. Yksi syy tähän voi olla se, että kielentarkastus on usein julkaisuprosessin viimeisiä vaiheita ja tutkijalla on tiukka deadline. Toinen syy voi olla, että tutkijat eivät joko halua vaivata kieliasiantuntijaa tai ovat epävarmoja, onko vuorovaikutus ylipäätään mahdollista.

Sekä haastatteluaineistomme että seminaarikeskustelun perusteella kieliasiantuntijat kuitenkin toivovat enemmän vuorovaikutusta tutkijoiden kanssa sekä ennen tarkastustyön aloitusta että sen jälkeen. Tällä tavoin molemmat osapuolet ymmärtäisivät, mitä työltä haetaan ja mihin korjaukset perustuvat. 

Tutkijat saattavat välillä olla herkkänahkaisia ottamaan palautetta vastaan, koska kirjoitusprosessin myötä tekstistä tulee hyvin henkilökohtainen. Olisi hyvä muistaa, että kieliasiantuntija on tutkijan puolella varmistamassa, että artikkelista tulee niin hyvä kuin mahdollista. Tutkijat saattavat välillä kokea, että kielentarkastaja ei käytä heidän alalleen tyypillisiä termejä tai ilmaisutapoja. Tässäkin tapauksessa vuorovaikutus olisi eduksi ja kieliasiantuntijat voisivat oppia tutkijoilta, miten näiden aloilla asioista puhutaan.

Kieliasiantuntijat toivoisivat, että tutkijat luottaisivat kielenhuoltajan asiantuntijuuteen, jolloin he voisivat keskittyä ennemmin kirjoittamiseen ja tutkimukseen kuin kielelliseen muotoiluun. Kieliasiantuntijat ovat hakeutuneet alalle, koska he tykkäävät keskustella kieleen liittyvistä asioista ja myös kehittyä omalla alallaan.

Tutkijoiden kieli- ja kääntämiskäsitysten vaikutus kielipalveluiden rooliin

Siihen, millaisena tutkijat näkevät kääntämisen ja kielentarkastuksen roolin osana julkaisuprosessia, vaikuttavat tutkijoiden kieli- ja kääntämiskäsitykset. Joidenkin tutkijoiden käsitys voi olla hyvinkin mekanistinen: Kääntäminen nähdään automaattisena toimintana, ja ainakin tutkimuskontekstissa kaikki on käännettävissä. Käännösongelmiakaan ei synny, kun tulkinnalliset tai kulttuuriset piirteet häivytetään käännöksestä. Toisaalta kääntämiskäsitys voi olla tulkitseva, jolloin kääntäminen nähdään päätöksentekona ja uusien merkitysten luomisena. Kääntämiskäsityksen voi mieltää myös ikään kuin jatkumona, ei vain toiseen ääripäähän asettuvana ajatuksena. Tutkijan tieteenalakin voi vaikuttaa kääntämiskäsityksen muodostumiseen, sillä jos kieli ei ole tutkittavan aiheen keskiössä, se voi näyttäytyä toissijaisena.

Kieli- ja kääntämiskäsitys voi siis vaikuttaa myös siihen, millaisena kieliasiantuntijan rooli nähdään. Joillekin tutkijoille kieliasun korjaaminen on aivan riittävä ja rutiininomainen toimenpide, kun taas tutkimusaiheesta riippuen toisille tutkijoille kielen nyanssien ja kulttuurin erityispiirteiden välittyminen on keskeistä. Siitäkin, mikä on julkaisun kielelle keskeistä, voi olla hyödyllistä keskustella kieliasiantuntijan kanssa, jotta tutkimuksen kannalta tärkeät asiat pääsevät kirkkaina muun tiedemaailman luettavaksi. 

Erja Vottonen ja Juho Suokas
Kirjoittajat työskentelevät tutkijatohtoreina Itä-Suomen yliopistossa Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa, johon kuuluvat myös Eppu Penttilä, Helka Riionheimo ja Elina Kainulainen.