FCLab.lukio III ja kuvataiteenopetus 3/4

Photopea, kaksi lähestymistapaa omakuviin 

Tässä toteutuvat lukion kuvataiteen opetussuunnitelman kohdat: 

– opiskelijan visuaalisen kulttuurin monilukutaito ja kielitietoisuus  

– visuaalisen kulttuurin ymmärtäminen ja ilmaiseminen  

-oman identiteetin rakentuminen 

– havainnointi, tuottaminen, tulkitseminen 

Mikä on Photopea, tässä AI antama kuvaus:  

Photopea on ilmainen, selainpohjainen kuvankäsittelyohjelma, joka muistuttaa ulkoasultaan ja toiminnoiltaan Adobe Photoshopia. Se mahdollistaa kuvien muokkaamisen, grafiikan luomisen sekä erilaisten tiedostomuotojen, kuten PSD- ja XCF-tiedostojen, käsittelyn suoraan verkkoselaimessa ilman ohjelmiston asentamista (ei siis tarvitse rekisteröityä). Photopea on monipuolinen työkalu, joka tukee sekä rasteri- että vektorigrafiikkaa. Sen avulla voi tehdä monenlaisia kuvankäsittelytehtäviä, kuten kuvien koon muuttamista, valokuvien retusointia, kuvitusten luomista ja jopa verkkosivujen suunnittelua. Photopea tukee useita eri tiedostomuotoja, kuten PSD, XCF, JPG, PNG, GIF, SVG ja PDF.  

Itse olen kehitellyt valokuvastehtävää, jossa yhdistyvät valokuvaan liittyvä kulttuurihistorian tietous ja valokuvien editointi Photopealla. Tehtävässä yhdistyvät 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolella vallinnut visiittikorttikuva rinnastettuna poptaiteen tyyliseen omakuvaan.  

Visiittikorttikuvat ovat osa valokuvan kulttuurihistoriaa ja siihen liittyvää teknistä kehitystä. 
Alkuperäinen nimi carte-de-visite, jonka perusta on pariisilaisen André Adolphe-Eugène Disdér, joka käytti nelilinssistä kameraa ja tuotti noin 8 pientä negatiivia yhdelle isommalle lasilevylle. Levyistä otettu valmis vedos leikattiin pieniksi muotokuviksi, jotka kiinnitettiin korttipohjalle. Pohjaan lisättiin usein hieman myöhemmin myös valokuvaajan nimi ja studion sijainti. Kortit olivat kooltaan suunnilleen 10 senttiä korkeita ja noin 6 senttiä leveitä. 

Muoti-ilmiöksi tämä. Tuli kun Napoleon III ja kuningatar Viktoria teettivät itsestään visiittikorttikuvia. Suomeen visiittikortit tulivat vuoden 1860 tienoilla ja niiden suosio oli suuri vielä 1920-luvulla. Tilauskuvien lisäksi myös kuuluisien ja vaikutusvaltaisten henkilöiden kuvat olivat keräilykohteina. Suomessa niitä olivat esimerkiksi J.L. Runeberg ja Eugen Schauman.  

Suomessa visiittikortteja vaihdettiin tiuhaan etenkin sukulaisten ja tuttavien kesken sekä lähetettiin postitse sellaisenaan tai kirjeen kera. Visiittiä käyntikortit olivat tärkeä osa ihmisten sosiaalisia suhteita. 

Kuva 1. Kuvakaappaus visiittikortti-kuvan editointivaiheesta Photopealla. (Kuva: kirjoittajan) 

Editoinnilla tavoiteltu visiittikorttien valokuvan, ”vanhan ajan” visuaalista ilmettä. Kuvaa editoitaessa laskettu kontrastia, editoitu seepian sävyä, lisätty tekstuuritaso ja luotu omalle tasolleen kuvaa kehystävä vinjentointi.  

Vertailupariksi poptaiteen tyylillä editoitu omakuva. Kuvaparista heijastuu aikansa valokuvaukseen liittyvä käsitys, taidekäsitys ja teknologinen taso. Poptaide valokuvassa tavoiteltiin poptaiteelle tyypillistä sarjakuvamaista tyyliä kirkkaine väreineen, ajatuskuplineen ja tietynlaisine kirjoitustyyleineen. Värikuvasta poistettiin tausta vektorimaskin kautta, kuva muutettiin mustavalkoiseksi ja sen tummien ja vaaleiden alueiden välistä kontrastia nostettiin. Taustalle luotiin oma taso ja täytettiin valkoisella. Oleellinen asia työskentelyssä oli kuvatason sekoitustyylin valinta Kertova (Multiply). Tämä mahdollisti alla olevien väritasojen näkyvyyden ylemmän kuvatason valkoisten alueiden läpi. 

 Kuva 2. Kuvakaappaus Poptaiteen tyylillä editoidun kuvan työvaiheesta Photopealla. (Kuva: kirjoittajan) 

Kirjoittaja:  

Jaana Tanskanen, Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun Tulliportin normaalikoulun ja lukion kuvataiteen lehtori.