Työelämän eroja ja yhtäläisyyksiä Japanissa ja Suomessa

Osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia teemme tiivistä tutkimusyhteistyötä japanilaisten kollegoiden kanssa. Saimme toukokuussa 2023 vararehtori Kiyoshi Horin ja professori Akiko Asain vieraaksemme Suomeen viikoksi. Akiko Asai työskentelee kulttuurienvälisen viestinnän professorina J.F. Oberlinin yliopistossa Tokiossa ja Kiyoshi Hori samassa yliopistossa vararehtorina sekä professorina. Yhteinen viikkomme Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella täyttyi tutkimuspalavereista, workshopeista, yritys- ja kouluvierailuista sekä erinomaisista illallisista. Tässä blogijulkaisussa avaamme muutamia viikon aikana tekemiämme havaintoja liittyen japanilaisen ja suomalaisen työelämän eroihin sekä yhtäläisyyksiin.

Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys

Vierailijoidemme tekemien havaintojen mukaan työelämä Suomessa on yksilökeskeisempää Japaniin verrattuna. Suomessa arvostetaan menestymistä yksilönä ja toivotaan henkilökohtaista huomiointia sekä yksilöllistä palautetta. Japanissa sen sijaan työskennellään vahvasti tiiminä yhteisten onnistumisten eteen ja yhteisöllisyys näkyy jokapäiväisessä toiminnassa työelämässä.

Molemmissa maissa arvostetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta työpaikalla. Mahdollisuus jakaa työhön liittyviä ajatuksia kollegoiden kanssa koetaan tärkeäksi molemmissa kulttuureissa. Fyysiset kasvokkaiset kohtaamiset antavat mahdollisuuden rakentaa syvällisempää yhteyttä kollegoihin ja tutustua heihin ihmisinä myös työn ulkopuolella.

Työnkuvien määrittely

Toinen mielenkiintoinen havainto liittyi työnkuviin. Suomessa työkuva kerrotaan tyypillisesti melko yksityiskohtaisesti jo rekrytointi-ilmoituksessa. Jokainen työntekijä tietää vastuualueensa ja tonttinsa, jolla toimia. Työnkuva samassa positiossa on Suomessa tyypillisesti melko stabiili. Suuremmat muutokset työnkuvassa tarkoittavat Suomessa usein muutosta myös työnimikkeessä ja palkassa.

Japanissa sen sijaan yksityiskohtainen työnkuva saatetaan muotoilla työntekijälle vasta rekrytointipäätöksen jälkeen. Työnkuva on Japanissa ylipäänsä dynaamisempi ja vähemmän tarkkarajainen kuin Suomessa. Japanissa on edelleen läsnä ajatus elinikäisestä työsuhteesta samassa organisaatiossa ja siksi kynnys vaihtaa työpaikkaa voi olla korkea, toisin kuin Suomessa.

Vuorovaikutus työpaikalla

Japanilaisilla työpaikoilla fyysisillä kasvokkaisilla kohtaamisilla on erityinen merkitys, ja etätyön määrä on ollut perinteisesti vähäinen. Fyysisessä neuvotteluhuoneessa järjestäydytään hierarkiaperusteiseen istumajärjestykseen, jossa ylin johtaja asettuu pöydän päähän. Puheenvuorot jakaantuvat usein hierarkiajärjestyksessä ja työhön sitoutuneisuudesta viestitään viettämällä pitkiä päiviä  toimistolla. Etätyössä tällaiset symboliset eleet eivät yhtä lailla välity. Japanissa on myös tyypillistä kokoontua työpäivän jälkeen esimerkiksi ravintolaan yhteisen illallisen tai karaokelaulannan merkeissä. Myös tällaisiin tilaisuuksiin osallistuminen on tärkeä ele organisaatioon ja työhön sitoutuneisuudesta. Toisaalta Japanissa myös tiedostetaan liiallisen työnteon riskit entistä paremmin.

Suomessa kasvava määrä yrityksiä ja organisaatioita mahdollistaa joustavan ja paikkariippumattoman työn tekemisen, joka tarkoittaa myös monipuolista digitaalisen viestinnän käyttöä jokapäiväisessä työssä. Suomessa etätyötä tekevien työikäisten määrä onkin Euroopan korkeimpia. Moni organisaatio ja yksilö kokee, että työtehtävät pystytään hyvin tekemään etäyhteyksin. Toisinaan jopa tehokkuus ja suorituskyky voi kasvaa, kun työtä pystyy tekemään rauhallisessa itse valitussa ympäristössä, jossa kokee olevansa tehokkaimmillaan.

Viikko Kuopiossa japanilaisten vieraiden kanssa oli silmiä ja mieltä avartava kokemus kaikille osapuolille. Tulevana syksynä roolit vaihtuvat ja Suomen tutkimustiimi pääsee matkustamaan viikoksi Tokioon, Japaniin.

Kirjoittajat: Lotta Salin ja Jonna Koponen