Vieraskirjoitus: Opiskelijan tunnelmia Visual Festivalista
CUDIS-hankkeen idea on yhdistää humanististen tieteiden sekä tietojenkäsittelytieteiden osaaminen ja taidot sovellettaviksi nykypäivän kansainvälistyvässä työelämässä. Hanke toimii Pohjois-Karjalan alueella ja mukana ovat Itä-Suomen yliopiston lisäksi monet Pohjois-Karjalan alueella toimivat yritykset. Lisätietoja hankkeesta voit lukea Itä-Suomen yliopiston sivuilta. Hanke on EU-rahoitteinen ja tärkeä, koska se yhdistää opiskelijoita ja yrityksiä kommunikoimaan sekä luomaan yhteistä tulevaisuutta.
Olen ollut mukana hankkeen alkumetreiltä asti. Hanke käynnistettiin Kick off -tapahtumalla, jossa syvennyttiin mitä kaikkea hanke pitää sisällään ja minkälaisia mahdollisuuksia hanke tuo opiskelijoille. Toinen tapahtuma järjestettiin Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa, Botaniassa. Tapahtuman puhujien jälkeen meillä oli tilaisuus tutustua puutarhaan, ja sen lisäksi pääsimme katsomaan Botanian pihalle järjestettyä valotaideteosnäyttelyä. Tapahtuma on joka vuotinen ja se on aloitettu vuonna 2018. Lisää tietoa tästä tapahtumasta voi käydä kastomassa tapahtuman omilta sivuilta. Visual Festival -tapahtumaan palaan kuitenkin hetken kuluttua, mutta ensin haluaisin mainita muutaman sanan illan puhujista.
Meillä oli tapahtumassa vieraana Kari Kola sekä Rami Saarikorpi, jotka ovat hyvin osaavia taiteilijoita ja sen lisäksi molemmat osallistuivat Visual Festivalin järjestämiseen. Kari Kola on tunnettu hänen suurista valoprojekteistaan. Mainittakoon esimerkiksi, että hän on valaissut koko Saanan valotaideteoksellaan sekä hän on tehnyt valotaideteoksen valaisemaan Stonehengeä Unescon maailman kulttuuriperintöpäivän kunniaksi. Kolan tekemät valotaideteokset ovat huikeita ja niitä voi käydä katsomassa hänen omilla sivuillaan. Hänen työssään näkyy intohimo taidetta ja valoa kohtaan. Ja kuten hän itsekin puheen aikana sanoi, on tärkeää tehdä asioita sydämellä. Taide lähtee itsestä, kun itsellä on se liekki sielussa, joka ajaa eteenpäin.
Toinen mielenkiintoinen puhuja oli Rami Saarikorpi. Hän on erikoistunut valokuvaamiseen ja hänet tunnetaan uusien kuvaustekniikoiden kehittäjänä valokuvauksen alalla. Hänet tiedetään hänen 360-panoraamakuvistaan. Hänellä oli mukanaan kuvauskalustoa, mutta erityisesti huomioni kiinnitti pallon muotoa mukaileva kamera, jossa oli useampi kamera. Sillä voi kuvata 360-videota. Valokuvauksesta minulla ei ole kovinkaan paljon omakohtaista kokemusta, mutta Saarikorpi selitti asiat maallikollekin ymmärrettävästi. Näiden 360-panoramakuvien lisäksi Saarikorpi on kuvannut Ultraviolet Reality -nimisen teoksen, jossa on kuvia kukista. Osittain kukat ovat kuten ihmiset näkevät ne ja osa niistä on otettu ultraviolettivalolla, joka näyttää kukat kuten pölyttäjät ne näkevät. Idea tämän takana on se, että luonto tarvitsee suojelua ja ihmisen toiminnan takia pölyttäjät vähenevät koko ajan. Kuvien tarkoituksena on näyttää luonnon monimuotoisuutta ja sitä kauneutta, jota meidän olisi suojeltava. Kuvia voi käydä itse katsomassa Saarikorven omalta sivulta.
Kola ja Saarikorpi ovat kovan luokan ammattilaisia ja heidän taiteensa on erilaista keskenään, mutta se mitä puheesta kuului oli se, että taidetta on tehtävä sydämellä ja omat mielenkiinnonkohteet edellä. Molemmat heistä ovat enemmän tai vähemmän itseoppineita, mutta heitä yhdistää suuri kiinnostus ja palo omaa juttuaan kohtaan. Ja se on asia, mikä mielestäni on hyvä laittaa korvan taakse. Kaikkea elämässä on tehtävä, mutta se millä on merkitystä, on se että tekee asioita joita rakastaa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Molemmat näistä aikaisemmin mainituista taiteilijoista ovat olleet mukana tekemässä Visual Festival -tapahtumaa, johon minäkin osallistuin. Ja siitä haluankin sanoa sen, että en ole hetkeen käynyt missään niin hienossa paikassa, kuin Botanian ulkopuutarha oli illalla. Siellä oli paljon eri värejä, eri taideteoksia valoista, tuliteoksia, siellä oli Saarikorven ottamia ultravioletti-kuvia, siellä oli musiikkia ja performanssinäyttelijöitä. Koska pimeä laskeutui jo heti iltapäivällä, valot heräsivät henkiin ihan toisella tavalla. Pimeydessä valot loivat surrealistisen ja jopa unen omaisen tunnelman. Pari taideteosta on pakko nostaa esille, sillä ne olivat ihan ehdottomasti omia lemppareitani. Suomalaisen kuvataiteilijan Toman tekemä Aqua Terra -teos oli ihmeellinen. Teoksessa yhdistyi uv-valoihin reagoivat värjätyt kankaat sekä valot, jotka loivat meduusoita. Ne riippuivat metsässä puiden oksilla, luoden merenalaisen tunnelman metsään. Siitä tuli vahvasti mieleen unimaailma, sillä pimeydessä leijuvat hehkuvat meduusat olivat surrealistinen näky. Toinen teos, jonka haluan nostaa, on Antti Kulmalan tekemä teos Tapion sali. Siinä yhdistyvät kattokruunu sarvien ja puun kanssa. Kattokruunussa on lyhdyn ja kattokruunun kynttilöiden tunnelman sekoittavat valot. Kattokruunu roikkuessaan puiden muodostamassa suojassa loi kyllä salimaisen tunnelman. Teos oli lemppari sen takia, että siitä tuli metsän tunnelma eri tavalla.
Suosittelen lämpimästi osallistumaan CUDIS-hankkeeseen, sillä se yhdistää tärkeitä asioita yhteen. Itse humanistina näen tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia työskennellä erilaisissa paikoissa ja se jos mikä innostaa. CUDIS tuo yrittäjät ja opiskelijat yhteen ja luo tarvittavan puheyhteyden kommunikaatiolle ja verkostoitumiselle. Hankkeen myötä toki itse opiskelijana pystyy havaitsemaan ja saamaan uusia tarvittavia taitoja ajatellen tulevaisuuden työllistymistä. Hanke kuitenkin lisää mahdollisuuksia myös osallistua erilaisiin tapahtumiin, kuten Botanialla järjestettyyn Visual Festivaliin.
Minusta on tärkeää alkaa verkostoitua jo opiskelijana, sillä mahdollisuuksia on paljon erilaisia. Tässä vaiheessa ei voi vielä tietää mihin elämä kuljettaa. Sen kuitenkin voin sanoa, että tulevaisuudessa haluaisin tehdä sellaista työtä, johon on palo. Näin kirjoittajaihmisenä inspiroiduin valotaideteosnäyttelystä ihan hurjasti ja olisi onnekasta myöhemmin käyttää omaa luovaa kapasiteettia jonkun uuden luomisessa ja mahdollisesti rakentaa siitä itselle työ.
-Heini Laine,
kirjallisuus, suomen kieli