Tekijä: uef-admin

Julkaistu

Muuttuva työelämä luo tarvetta urapohdinnoille

Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen neljännen (4.) koulutushaun kynnyksellä Turun yliopiston Brahea-keskuksen Kirsti Haihu ja Anita Hartikainen pohtivat blogissaan muuttuvan työelämän tarvetta urapohdinnoille.

Elinikäinen oppiminen ja jatkuvan kehittymisen vaatimus ovat tuoneet aikuisväestölle ja urakonkareillekin urapohdinnat osaksi jatkuvasti muuttuvaa työelämää. Kun ammatteja häviää ja uusia ilmestyy, tulee meille kaikille mietittäväksi, mihin suuntaan nyt pitäisi katsoa, mitä pitäisi oppia, minne päin lähteä vai pysyäkö paikallaan? 

Koulutus on suunnattu erilaisissa uraohjaustehtävissä työskenteleville asiantuntijoille, joilla on jo työkokemusta ja korkeakoulututkinto. Koulutuksen tavoitteena on ollut tuoda uraohjauksen kentälle tutkimusperustainen yliopistollinen täydennyskoulutus, josta saisi uraohjaajan pätevyyden, vaikka uraohjaajana toimimiseen ei tänä päivänä ole pätevyysvaatimuksia.

Koulutus pilotoitiin Suomessa 2018–2020 ja sitä on kehitetty kokemusten ja palautteiden perusteella. Esimerkiksi asiakastyön ohjausmenetelmät elävät ajassa ja sisällöltään saman niminen osio muuttuu aina sisään tulevien ryhmien mukana. Myös uraohjaajaksi kasvaminen on tullut omaksi erilliseksi osiokseen koulutuksessa. Koulutuksen syntytarinaan voi tutustua tarkemmin UraohjausERKOn omien verkkosivujen vieraskynäkirjoituksesta Miten uraohjauksen erikoistumiskoulutus syntyi?

Jatka lukemista! Kirstin ja Anitan blogin löydät kokonaisuudessaan osoitteessa: https://blogit.utu.fi/maalta-ja-merelta/2021/10/01/muuttuva-tyoelama-luo-tarvetta-urapohdinnoille/

Julkaistu

Mitä en uskalla kohdata ja kannatella ohjauksessa?

Kouluttajamme Anne-Mari Souto kirjoittaa ohjaukseen pysähtymisestä ja väistelevästä ohjauksesta mm. seuraavasti: ”Vehviläisen mukaan kannattelevalla orientaatiolla osoitetaan kunnioitusta, kiinnostusta ja empatiaa ohjattavaa ja hänen ohjaustarvettaan kohtaan sellaisena kuin se kulloisessakin ohjausprosessissa avautuu. Tutkiva orientaatio keskittyy käsiteltävän aihepiirin tarkasteluun tutkivasti, sen eri ulottuvuuksia ja elementtejä pohtien ja kartoittaen.”

Lukuvinkkauksena OPHn sivustolla oleva Anskun blogi ”Mitä en uskalla kohdata ja kannatella ohjauksessa?”

Julkaistu

Muuttuva työelämä vaatii asiantuntevaa ohjausta

Työelämän kiihtyvä muutos on myllertänyt työ- ja koulutusuria. Uriin liittyy nykyisin usein myös epävarmuutta, ja vaihtoehtojen määrä monimutkaistaa urapolkua sekä sen suunnittelua. Toisaalta uran lähtökohdat voivat olla varsin eriarvoisia. Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa kehitetään ja syvennetään uraohjaajien osaamista nykypäivän työelämään liittyvissä vaatimuksissa.

– Uraohjaus on ajassamme jatkuvasti pinnalla, ja sille on koko ajan suurempi tarve, tiivistää ohjauksen koulutuksen professori Sanna Vehviläinen.

Tarpeita uran kysymysten käsittelyyn syntyy paitsi työurien katkoksista ja kehittymistarpeista, myös työelämän ja ammattien muutoksista.  Myös hyvinvointiin tai työn arvoihin liittyvät kysymykset voivat ajaa muutokseen. Uraan liittyviä kysymyksiä pohditaan nykyisin monissa käänteissä läpi elämän.

Eikä koronapandemiakaan vähennä uraohjauksen ja uudelleenkouluttautumisen tarpeita.

– Selvää onkin, että uraohjaajien valmiuksien pitää olla jatkuvasti ajan tasalla. Työelämän muutosten myötä myös uraohjauksen ammattikenttä on monipuolistunut, ja yhä useammin ohjaustyötä tarjotaan myös yksityisten firmojen kautta.

Päteviä, työelämää ja sen muutoksia ymmärtäviä henkilöitä siis kaivataan.

– Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus, yliopistollinen UraErko, tarjoaa tätä varten ohjaustyön ammattilaisille uraohjauksen erityisosaamista täydentävän työelämäläheisen, tutkimustietoa ja teoriaa soveltavan koulutuskokonaisuuden.

Tutkimusperustainen ja kunnianhimoinen koulutus

Ohjauksen ammattilaiset työskentelevät esimerkiksi työllistyvyyden, työurien muutosten, koulutus- ja työelämän siirtymien, opinto-ohjauksen, urasuunnittelun ja osaamisen kehittämisen, työhyvinvoinnin tai työyhteisöjen kehittämisen kysymysten parissa.

– Yksi koulutuksen tavoitteista onkin selkiyttää uraohjausosaamista ja sen merkitystä eri ammattialoilla, sanoo Vehviläinen.

Vuoden mittainen erikoistumiskoulutus järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2018, ja nyt se on pyörähtänyt käyntiin kolmannen kerran. Ohjauksen koulutuksen yliopisto-opettaja, UraErkon koordinaattori Päivi Rosenius kertoo, että opintoja on kehitetty saadun palautteen perusteella, ja kokonaisuus on nyt hioutunut oppijan kannalta loogiseksi. Myöskin sataprosenttiseen etäkoulutukseen siirtyminen saatiin hiottua opiskelijoiden kanssa toimivaksi.

– Olemme keränneet kahdesta aiemmasta koulutuksesta tutkimusaineistoa, jota lähdetään analysoimaan pian. Tutkimusperustaisuudessaan tämä onkin hyvin kunnianhimoinen koulutus.

– Lisäksi suunnittelun ja toteutuksen taustalla on melkoinen kaarti asiantuntijoita, ja jopa kansainvälisiä alan opettajia.

Sekä Rosenius että Vehviläinen puhuvat koulutuksesta erityisen innostuneesti siksi, että siihen osallistuu jatkuvasti alan ammattilaisia, jotka kiinnostuneina ja rohkeasti laittavat itsensä likoon koulutuksen aikana.

– Opiskelijat menevät omalle epämukavuusalueelle, haastavat itseään ja antautuvat ammatilliseen itsereflektioon. Samalla usein löydetään uusia näkökulmia omaan työhön.

Koulutus toteutetaan pitkälti pienryhmissä, joten myös ryhmien sisällä saadaan ja annetaan ammatillisesti paljon.

– Vaikka tämä on suhteellisen lyhyt ja intensiivinen koulutus, saa se palautteiden perusteella aikaan isoja muutoksia, jotka muovaavat identiteettiä ja ravistelevat aiempia ajatuksia. Siksi tämä antaa avaimia myös uusiin uramahdollisuuksiin, kouluttajat iloitsevat.

Ymmärrystä ja tietopohjaa omiin töihin

Yksi koulutukseen osallistuneista on Tampereen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuksen yksikössä asiakkuuspäällikkönä työskentelevä Kersti Jääskeläinen. Hänen päätehtävänään on jatkuvan oppimisen edistäminen.

– Olen opettanut urasuunnittelua useita vuosia ja uraohjannut toistasataa uutta elämän suunta hakevaa korkeakoulutettua henkilöä. Viime vuosien aikana minusta kuitenkin tuntui, että haluan täydentää uraohjausosaamistani.

Jääskeläinen valitsi osaamisensa kehittämiseen yliopistollisen UraErkon, jonka aikana hän halusi erityisesti reflektoida kokemuksiaan muiden uraohjaajien kanssa. Hän kertoo saaneensa koulutuksessa vahvistusta omalle asiantuntijuudelleen ja varmuutta uraohjaajana toimimiseen.

– Myös tuoreilla menetelmäopeilla ja teoreettisella tietopohjalla sain itsevarmuutta työhöni. Osaamiseni avulla pystyn nyt myös vaikuttamaan meneillään oleviin innovatiivisiin hankkeisiin ja yksilötapaamisiin.

Erikoistumiskoulutuksesta on hyötyä myös ohjauksen koulutukseen hakiessa. Koulutuskeskus Salpauksen palveluohjaaja Tanja Sipilä kertoo osallistuneensa erikoistumiskoulutukseen alun pitäen siitä syystä, että hän saisi hakupisteitä ammatillisen opinto-ohjaajan koulutukseen.

– Uraohjauksen koulutuksesta oli paljon muutakin hyötyä. Koulutuksen aikana päivitin työpaikkaani kahdesti paremmaksi ja sain laajaa ja kokonaisvaltaista ymmärrystä uraohjauksesta päivitetyn käyttöteorian lisäksi. Löysin myös käsitteitä ja teorioita jo ennestään käyttämilleni menetelmille ja ajatuksille, hän listaa.

Ja lopulta hän myös sai tarvittavat pisteet ja tuli valituksi opinto-ohjaajan opintoihin.

Ammatillisen identiteetin uusiutuminen

Jääskeläisen ja Sipilän kertomukset ovat Vehviläiselle ja Roseniukselle tuttuja.

– Meiltä haetaan lisää teoriaymmärrystä ja työvälineitä omaan työhön ja osaamiseen. Osallistujien taustat ovat todella kirjavat, osa heistä on toiminut jo vuosia ohjaustyössä – ja osa on vasta sinne hakeutumassa.

Yllättävän moni myös vaihtaa työpaikkaa koulutuksen aikana tai sen jälkeen. Roseniuksen mukaan koulutus tuntuu sysäävän liikkeelle jotain niin, että ammatillinen identiteetti uusiutuu. Lisäksi koulutuksen aikana saatuja verkostoja käytetään hyödyksi.

– Palautteiden mukaan koulutuksessa saadaan paljon uusia oivalluksia sekä ammatillista varmuutta. Hienointa onkin, kun luen palautteesta, että opiskelija on kokenut ”huiman kasvun” tai että hänen ajatuksensa ovat siirtyneet koulutuksen myötä aivan uudelle tasolle.
Lisätietoja koulutuksesta

Koulutuksen koordinaattori, yliopisto-opettaja Päivi Rosenius, paivi.rosenius(at)uef.fi, p. 050 359 1434 https://uefconnect.uef.fi/henkilo/paivi.rosenius/

Ohjauksen professori Sanna Vehviläinen, sanna.vehvilainen(at)uef.fi, p. 046 920 7873 https://uefconnect.uef.fi/henkilo/sanna.vehvilainen/

Lopuksi vielä Save the date! – Tervetuloa kohtaamaan Valtakunnallisessa uraohjauspäivässä, joka on järjestyksessään toinen ja järjestetään 31.3.2022 Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa hybriditoteutuksena.

Teemana on ”Eriarvoistuvat urapolut ja ohjausosaaminen – tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua”

Uraohjauksen valtakunnalliseen päivään kutsumme uraohjaajia ja uraohjauksen ympärillä toimivia. Toivotamme tervetulleeksi myös muut uran kysymyksistä ja ohjausosaamisesta kiinnostuneet toimijat – kentällä toimivat uraohjaajat ja tutkijat!

Julkaistu

Kenen unelmia me ohjaamme?

Vieraskynän blogissa Anne-Mari Souto, yliopistonlehtori ja tutkija Itä-Suomen yliopiston Ohjauksen koulutuksesta, kysyy: ”Kenellä on mahdollisuus tehdä itsensä näköistä uraa ja kenen mahdollisuudeksi jää vastata muiden asettamiin uomiin?”

”Ei kyse ole siitä, mitä minä haluan tehdä, vaan missä minut hyväksytään Suomessa” vastasi somalitaustainen, 17-vuotias Mohamed kysymykseeni hänen ammatillisista suunnitelmistaan. Mikä on uraohjauksen lähtökohta tässä tilanteessa? Kenellä on mahdollisuus tehdä itsensä näköistä uraa ja kenen mahdollisuudeksi jää vastata muiden asettamiin uomiin? Miten ohjaajina etenemme tällaisissa keskustelussa? Entä ryhmässä, jossa ohjattavien yhteiskunnallinen asema on keskenään hyvin eriarvoinen?

Monikulttuuristuva Suomi on haastanut ohjaukseen kenttää pohtimaan kulttuurisia eroja ja yhtäläisyyksiä uraohjauksen prosesseissa ja käytetyissä menetelmissä. Paljon on puhuttu myös suomen kielen tärkeydestä niin kotoutumisessa kuin työllistymisessäkin. Monikulttuuristuva Suomi asettaa meitä miettimään – ja jatkossa vielä yhä enemmän – Muhamedin esiin nostamaa todellisuutta: suomalaiset koulutus- ja työmarkkinat eivät avaudu etnisesti ja rodullisesti erilaisiksi määritetyille yhdenvertaisina valinnan mahdollisuuksina. Mediakaan ei ole ohittanut tätä ilmiötä vaan se on herättänyt keskustelua etenkin somalitaustaisten tyttöjen ohjaamisesta lähihoitajakoulutukseen lukio-opintojen sijasta.

Uhka etnistyvistä koulutus- ja työmarkkinoista nostaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (social justice) teeman uraohjauksen ytimeen. Kiihtyvän muuttoliikkeen ohella tähän kiinnittyy myös globaalilla tasolla käytävä keskustelu kunnollisesta työstä (decent work) ja sen ehdoista. Pohdittaessa yhteiskunnallista polarisaatiota uraohjauksen kentällä ei myöskään voi ohittaa tutkimustuloksia siitä, että koulutus- ja työurat näyttävät sukupuolittuvan yhä voimakkaammin meillä Suomessa – täällä tasa-arvon mallimaassa. Kysymys työmarkkinoiden segregoitumisesta puskeekin monesta suunnasta ohjauksen agendalle ja se edellyttää tutkimuksellisia avauksia ohjauksen prosesseihin. Uraohjaajien yksi keskeisistä kompetensseista on kyky käydä dialogia yksilöllisten ja yhteiskunnallisten toiveiden ja jännitteiden välillä.

Muhamedin, ja transnationaalit juuret omaavien tutkimushaastattelut, ovat antaneet viitteitä siitä, että yhteiskunnallinen eriarvoisuus, esimerkiksi rasismi ja köyhyys, nousevat harvoin keskustelunaiheiksi ohjaustilanteissa. Huomio on pikemminkin yksilössä ja hänen resursseissaan – etenkin niissä, joita tulee vielä kehittää. Kannatteleva ja tukeva kohtaaminen edellyttää kuitenkin myös rohkeutta tarkastella yksilön ohella häntä ympäröivää yhteiskuntaa sellaisena jona se aukeaa tai sulkeutuu, hänen asemastaan ja elämänhistoriastaan. Kurkkaus muualla tehtyyn tutkimukseen osoittaa, että uraohjaus, jossa yksilön tilanteen rinnalla käsitellään myös vähemmistöjen asemaa ja heitä syrjiviä käytänteitä, koetaan ohjattavien keskuudessa tuloksekkaampana verrattuna yhteiskunnallisista asioista etäisyyttä ohjattavaan ohjaukseen. Mikä meitä pidättelee, kun työmarkkinoiden ja elämän epävarmuus ”puskee esiin” tilanteessa jos toisessa?

Monikulttuurisia ohjaustilanteita tarkasteltaessa voikin kysyä, olemmeko jumittuneet liiaksi kulttuuristen erojen ja suomen kielen tärkeyden näkökulmaan, niin tärkeitä ja ohittamattomia kuin ne ovatkin? Olemmeko jämähtäneet liiaksi korostamaan tiedon merkitystä erilaisuuden kohtaamisessa? Voiko kyse olla pikemminkin tunteista ja siitä, että emme uskalla kohdata ja kannatella sitä kaikkea, mitä ohjattava voi ohjaustilanteeseen tuoda mukanaan? Etenkin jos ja kun olemme kiireisiä ja tulospaineiden alaisia. Kriittinen kysymys on kohdistettava myös uraohjauksen teorioille: onko yksilökeskeinen diskurssi työllistettävyystavoitteineen (employability) kaventanut, tai jopa korvannut, ohjauksen tehtävää hyvän työelämän tavoittelemisessa yksilön sekä yhteisöjen näkökulmasta? Onko ohjauksen markkinoistuminen vienyt tilan, ajan ja sanat käydä tutkivaa dialogia elämänkulkuja polarisoivista tekijöistä? Vaikeita kysymyksiä, joskin sydäntä ja toivoa uraohjauksen kentältä löytyy aina. Nyt on aika mennä yhdessä eteenpäin ja pitää kiinni toiveesta, että Muhamedilla ja hänen kaltaisillaan suomalaisilla olisi valinnan ja yhdenvertaisen, eteenpäin kannattelevan uraohjauksen mahdollisuus.

Julkaistu

Ohjauksen tarve työelämän ja osaamisen muutoksessa

Työelämän ja osaamisen muutokset ovat lisänneet ohjauksen tarvetta muuttuvilla työurilla. Ohjaustyön haasteita kohtaavat uraohjauksen kentän asiantuntijat niin aikuisten työllistymistä tukevissa julkisissa te-palveluissa kuin nuorten koulutus- ja työuria edistävien ohjaamojen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa. Työurien muutokset näkyvät myös korkeasti koulutettujen työllisyysluvuissa, mikä heijastuu sekä korkeakoulujen että ammattiliittojen uraohjauspalveluihin.

Työelämälähtöinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus vastaa koulutuksissa ja tehtäväkentällä tunnistettuihin uraohjauksen osaamisen tukemisen tarpeisiin ja edistää siten jatkuvaa oppimista uraohjausta tekevien asiantuntijuuden kehittymisessä ja työurilla. Uraohjauksen kentällä toimii yhä kasvava joukko yksityisiä palveluntarjoajia, joiden ohjausosaamista haastetaan uravalmennuksissa tai esimerkiksi Outplacement-palveluissa. Myös työelämäorganisaatioiden sisäisessä osaamisen ja urapolkujen kehittämisessä, HRD:ssä, tarvitaan uraohjauksen osaamista. Toisaalta globaalit yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset tuovat yhä enemmän tarpeita yksilöiden työ- ja elämänurien sekä ammatillisen suuntautumisen tukemiseen.

Uraohjauksen erityisyys on jo vuosia tunnistettu opinto-ohjaajan kelpoisuusopinnoissa, ja suomalaisessa koululaitoksessa on pitkät perinteet nuorten koulutusvalintojen ja tulevaisuuden rakentamisen tukemisessa. Ohjaustyön kenttä on kuitenkin aina ollut tätä huomattavasti laajempi, ja yhtä monimuotoinen kuin vaihtelevista taustoista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ohjaustarpeet. Kaikki ohjaustyötä tekevät eivät myöskään tarvitse opinto-ohjaajan kelpoisuutta. Useat uraohjaajat ovatkin hankkineet ohjausosaamista mm. Coaching- ja Ratkes-koulutuksista tai työnohjaajaopinnoista. Ohjauskoulutusten kirjo on siten yhtä monimuotoinen kuin itse uraohjaustyön kenttä, jossa on käyty vilkasta keskustelua uraohjauksen osaamisen tukemisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta uraohjauksen asiantuntijuudesta.

Syksyllä 2018 käynnistettiin lajissaan ensimmäinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus joka päättyi helmikuussa 2020. Koulutukseen osallistui 53 uraohjauksen tehtäväkentällä työskentelevää asiantuntijaa. Samaan aikaan kun ensimmäinen koulutuksemme päättyi, käynnistyi seuraava koulutus, johon on osallistunut 23 opiskelijaa. Nyt meneillään oleva koulutus on päättymässä maaliskuussa 2021 ja haku seuraavaan yliopistolliseen Itä-Suomen ja Turun yliopistojen toteuttamaan Uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen on avoinna 24.2. klo 23:59 saakka. Uusi koulutus käynnistyy pe 26.3. Zoom-webinaarissa, johon osallistuvat meneillään olevan koulutuksen päättävät ja uuden koulutuksen aloittavat opiskelija.

Uraohjauksen erikoistumiskoulutukset ovat tarjonneet opiskelijoille uraohjaustyön tueksi työvälineitä, näkökulmia, syventynyttä ymmärrystä ja osaamista, niin työelämän ja yhteiskunnan muutostilanteisiin kuin uraprosesseihin ja niiden tukemiseen, ohjausvuorovaikutuksen ja ohjausmenetelmäosaamisen teoreettiseen ja käytännölliseen asiantuntijuuden rakentumiseen. Alla opiskelijoidemme kokemuspuhetta koulutusten annista:

  • Omassa uraohjauksen asiantuntijuudessa tapahtui vuodessa huima kasvu ja koen olevani paljon varmempi ohjaustyössäni. Koulutuksen aikana tehtiin paljon reflektiota ja opittu tapa jatkuu varmasti ammattiurallani. Sain arvokkaita kontakteja ja ammatillisen verkoston koulutuksen myötä.
  • Tuntuu, että olen saanut raapaisun aiheeseen ja varmasti tulen palaamaan kirjallisuuteen ja materiaaleihin vielä monia kertoja. Itselleni koulutus avasi seuraavan uramahdollisuuden, joten en voi olla kuin tyytyväinen.
  • Hyvin valitut kouluttajat ja positiivinen tunnelma
  • Koska en ole tehnyt uraohjausta kovin paljon ennen koulutusta, koulutus siirsi osaamiseni aivan uudelle tasolle
  • Olen oppinut valtavasti, etenkin asioita, joita en ole päässyt työelämässä kokemaan. Ammatillinen identiteettini on loksahtanut uuteen asentoon, josta olen kiitollinen.

Hae nyt koulutukseen ja tule mukaan syventämään ja kehittämään uraohjausasiantuntijuuttasi! Lisätietoja: Itä-Suomen yliopisto, Ohjauksen koulutus, yliopisto-opettaja Päivi Rosenius paivi.rosenius@uef.fi, 050 359 1434

Julkaistu

Kasvukirjoittaminen uraohjaajan työmenetelmänä

Vieraskynässä opiskelijamme Johanna Tuutin analysointia ja pohdintaa kasvukirjoittamisesta ohjausmenetelmänä, oman uran ja kehittymisen, henkilökohtaisen kasvun vahvistamisen ja uraohjauksen näkökulmasta.

Johanna on uravalmentaja ja uraohjaaja, joka on innostunut elinikäisestä oppimisesta ja ohjauksesta. Hän on kehittänyt mm. Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen mallin ja Hyvän elämän pyörä -mallin. Johanna reflektoi kokemuksiaan joka päivä Some lines a day. The 5-year memory bookiin, jonka sisäsivulle on painettu teksti “And in the end, it’s not the years in your life that count. It’s the life in your years.” Abraham Lincoln.  Johanna on filosofian maisteri, Professional Certified Coach ja Viestintäpäällikkö VPK. Hän valmistuu Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksesta keväällä 2021.

Kuva: Pixabay Robert Armstrong

Kasvukirjoittaminen – syvällinen menetelmä urasuunnittelijan ja uraohjaajan työkalustoon

Tässä blogikirjoituksessa tarkoitukseni on analysoida omasta urasta ja kehittymisestä kirjoittamisen menetelmiä henkilökohtaisen kasvun vahvistamisen sekä uraohjauksen ja -valmentamisen näkökulmasta. Käytän menetelmistä yleisesti sanaa kasvukirjoittaminen.

Tavoitteeni on pohtia, mitä kasvukirjoittaminen on, miten se vaikuttaa henkilökohtaista kasvua vahvistavasti ja millaisilla eri tavoilla sitä voi toteuttaa osana uraohjaamisen ja -valmentamisen prosesseja.

Tein blogikirjoituksen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen 2020–2021 Asiakastyön ohjausmenetelmät -opintojakson virittämänä. Blogissa lähtökohtina toimii Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen -malli sekä Kirjoita kasvaaksesi – sinun tarina ja tulevaisuus -menetelmä. Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen -malli on osa koulutuksen aikana rakentunutta käyttöteoriaani ja Kirjoita kasvaaksesi – sinun tarina ja tulevaisuus -menetelmä on kokoelma uravalmentamisessa käyttämääni kirjoittamisen menetelmää.

Inspiraationi lähteenä käytin musiikkiavusteista kirjoittamista, johon tutustuin em. opintojakson Career Writing -työpajassa. Työpaja toteutettiin noin 3 tuntia kestävänä kokonaisuutena, ja sen pääfasilitoijana toimi yli 20 vuotta tämän tyyppistä kirjoittamista fasilitoinut, tutkinut ja kehittänyt Reinekke Lengelle. Career Writing liittyy Reinekke Lengellen ja edesmenneen Frans Meijersin yhdessä kehittämään: Transformation Trough Writing: A dialogical model in four steps -malliin. Lisäksi tutustuin Linda Trichter Metcalfin ja Tobin Simonin kirjaan: Writing the Mind Alive. The Proprioceptive Method for Finding Your Authentic Voice.

Työpajatyöskentelyssä kuuntelimme instrumentaalista barokkimusiikkia ja kirjoitimme kynällä paperille ajatuksia päällimmäisenä mielessämme olevasta urakysymyksestä noin 20 minuutin ajan. Tehtävänä oli pysähtyä kuuntelemaan itseä, omia ajatuksia ja tuntemuksia, kirjoittaa sitä mitä kuulee.

Musiikin käyttö tavoitteellisen kirjoittamisen taustalla oli kiehtova kokemus, joka avasi mielen ja ajatusten virran ja auttoi keskittymään sisäisen äänen kuuntelemiseen. Barokkimusiikin tempovaihtelut tarjoavat tempo- ja sävyvaihtelua, joka Lengellen mukaan tukee parhaiten kirjoittamista, koska sen rytmi on lähellä sydämen leposykettä.

Luin lisää musiikin monipuolisista vaikutuksista aivojen hyvinvoinnissa, ja musiikki voi laskea stressihormonitasoa, tuottaa mielihyvää, vapauttaa dopamiinia, rentouttaa ja lisätä energiaa. Työpajan ja tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen välissä olen kokeillut musiikkiavusteista kirjoittamista muutamia kertoja, ja kokemukseni mukaan esimerkiksi Mozartin kuunteleminen tuo kirjoittamiseen miellyttävää virtausta, Flown, ja uuden luomisen tunnetta. Luonnollisesti kirjoittaminen kannattaa tehdä eniten nautintoa tuottavalla työkalulla.

Pysähdy nyt hetkeksi pohtimaan, millaisia kokemuksia sinulla on henkilökohtaiseen kasvamiseen liittyvästä kirjoittamisesta, kirjoitatko esimerkiksi päiväkirjaa? Reflektoitko kuluneen viikon onnistumisia ja haasteita? Peilaatko edistymistä suhteessa tavoitteisiin? Tai kenties jaat ajatuksiasi yhteisöllisesti sosiaalisessa mediassa, postaamalla, bloggaamalla tai vloggaamalla? Entä oletko käsitellyt kirjoitustesi teemoja henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun tukemiseen erikoistuneen ammattilaisen, kuten valmentajan, coachin tai uraohjaajan kanssa? Jos taas olet uraohjaaja tai valmentaja, millaisia kokemuksia sinulla on kirjoittamiseen perustuvien menetelmien käytöstä asiakastyössä? Kaipaatko uusia näkökulmia ja inspiraatiota menetelmien käyttöön?

Mitä kasvukirjoittaminen on?

Kasvukirjoittamisessa uraohjauksen tai -valmennuksen asiakas kirjoittaa henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun sekä urakehitykseen ja työelämään liittyvistä aiheista urasuunnittelun ja -ohjauksen erityisasiantuntijan ohjauksessa. Työskentelymenetelmänä kasvukirjoittaminen sopii sekä yksilö- että ryhmämuotoiseen prosessiin.

Kirjoittaessaan asiakas hyödyntää uraohjaajan rakentamia inspiraatiokysymyksiä ja ohjeita, ja kirjoittaminen voi tapahtua ohjauskeskustelujen välitehtävänä, asiakkaan omalla ajalla. Kirjoittamisen jälkeen asiakas ja uraohjaaja keskustelevat asiakkaan kirjoituksesta sekä tekevät havaintoja kirjoituksen teemoista ja niiden herättämistä tunteista.

Henkilökohtaista kasvua vahvistava kirjoittaminen edustaa narratiivista ja konstruktivistista lähestymistapaa, jonka mukaan ihminen rakentaa elämänuraansa narratiivisena todellisuutena, selittämällä omaa historiaa, luomalla elämänteemojen avulla merkityksiä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Narratiivisten menetelmien on todettu soveltuvan hyvin jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden ajassa tehtävään urasuunnitteluun, jossa ihminen määrittää ammatillista identiteettiään, tarkoitustaan ja tavoitteitaan yhä uudelleen.

Miten kasvukirjoittaminen vaikuttaa asiakkaaseen?

Menetelmä on toiminnallinen, merkityksellinen ja emotionaalinen, ja sen suurin hyöty on itsetuntemuksen syventyminen.  Asiakkaan suorittama toiminnan ja kokemusten reflektoiminen kirjoittamalla, ja uraohjaajan kanssa käytävä keskustelu ovat tutkimisen työkaluja.

Asiakas pysähtyy kirjoittamisen äärellä ajattelemaan ja kuuntelemaan itseään. Kirjoittamalla ajatuksia sanoiksi ne selkiytyvät ja lukemalla niitä hän kuulee oman äänensä. Ja kun hän keskustelee kirjoituksistaan ammattilaisen kanssa, hän saa oivalluksia ajattelu- ja toimintatavoistaan, tunnistaen toistuvasti esille nousevia teemoja.

Esimerkiksi kun asiakas kirjoittaa oman kasvutarinansa, vaikkapa kehittymisestä asiantuntijaksi tai johtajaksi, tai kun hän kirjoittaa lyhyitä tarinoita urakehitykseensä vaikuttaneista ihmisistä ja tapahtumista, hän oppii rakentamaan merkityksiä ja ymmärtämään itseään ja arvojaan syvällisemmin.

Uraohjaus- tai uravalmennusprosessin osana tapahtuva kirjoittaminen auttaa asiakasta kääntämään ajatukset sisäänpäin, pohtimaan itseä, ihmissuhteita, tavoitteita ja arvoja sekä kiinnostuksen kohteita, valintoja, sanoja ja tekoja. Ja tämä osaltaan auttaa asiakasta tekemään tietoisempia uraa ja työelämää koskevia päätöksiä ja tekoja. Omista ajatuksista kirjoittaminen auttaa asiakasta myös vahvistamaan sisäistä motivaatiota, itseohjautumista ja toimijuutta, ja tekemään työelämästä itselle merkityksellisempää.  Hän oppii ymmärtämään ainutlaatuisia ominaisuuksiaan ja oppimiskokemuksiaan sekä määrittämään tai vahvistamaan identiteettiään ja autenttisuuttaan, aitouttaan. Asiakkaasta kasvaa oman elämänsä ja tarinansa käsikirjoittaja.

Millä tavoilla yhdistää kirjoittamista ohjaukseen ja valmentamiseen?

Uraohjaajana ja -valmentajana voit yhdistää kasvukirjoittamista osaksi uraohjaamisen ja -valmentamisen prosessia ja elinikäistä oppimista ja ohjausta lukemattomilla tavoilla. Kasvukirjoittamisen vahvuus on sen syvällisyys ja vaikuttavuus, ja että se sopii asiakkaan itsenäiseen työskentelyyn. Kirjoittaminen sopii erinomaisesti myös osaksi e-oppimista ja modulaarisia oppimisprosesseja.

Alla olevia tehtäviä voit hyödyntää inspiraationa asiakastyöhösi ja kehittää itse uusia. Tehtäviä voi tarjota asiakkaalle yhden kysymyksen täsmätehtävinä, erilaisten tarinoiden kirjoittamistehtävinä tai prosessin pituisena lokityöskentelyä. Tehtävät voivat olla ajateltavia, kirjoitettavia, puheena nauhoitettavia tai piirrettäviä, asiakkaasi kiinnostuksen, tilanteen ja tarpeen mukaan.

  • Kirjoita päiväkirjaa. Se on huipputehokas tapa tehdä itsetutkiskelua ja kirkastaa ajattelua sekä seurata oman toiminnan laadun parantamista ja edistymistä kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Päiväkirjaa voi kutsua myös oppimispäiväkirjaksi.
  • Voit tuottaa päiväkirjaa paitsi kirjoittamalla myös käyttämällä kuvia tai nauhoittamalla video- ja äänitallenteita. Lokikirjamaista sisällöntuottamista kutsutaan myös lifeloggaamiseksi.
  • Päiväkirjaa voit kirjoittaa iltaisin, aamuisin tai lounastauolla, 10 minuutissa ehtii reflektoimaan päivän tärkeimmät ja merkityksellisimmät hetket.
  • Kirjoita laajennettu CV, sellainen, joka sisältää sekä henkilökohtaisen että työelämän aikaansaannokset. CV on lyhenne latinankielisistä sanoista Curriculum Vitae, elämän juoksu/kulku.
  • Visioi ja kuvittele tavoitteenasi oleva tulevaisuus ja kirjoita se tulevaisuustarinan muotoon, kuvaamalla esimerkiksi tulevaisuuden työpäivääsi: Minkä asioiden parissa työskentelet, keiden kanssa, mikä on missionne, millaisia ovat yhteisönne ja kulttuurinne, tilanne ja työvälineet?
  • Kirjoita motivaatiokirje. Mitkä asiat kiinnostavat sinua? Sytyttävät, innostavat ja miksi? Mitkä asiat vaikuttavat ajatteluusi? Millä tavoilla opit jatkuvasti? Millaiset yhteistyötavat kiinnostavat sinua?
  • Kirjoita henkilökohtainen tarkoitus tai julistus (personal purpose, personal statement). Mihin asiaan haluat vaikuttaa työlläsi? Mitä viheliäisiä ongelmia haluat olla ratkaisemassa? Millaista tulevaisuutta haluat rakentaa? Keiden kanssa haluat muuttaa jotakin paremmaksi? Kirjoita ensin muutama tekstikappale, tiivistä teksti yhdeksi kappaleeksi ja kiteytä se lopuksi yhdeksi sanaksi – mikä on sinun sanasi?
  • Kirjoita kasvutarinasi, miten sinusta tuli sinä, se ammattilainen/asiantuntija/johtaja joka olet tänään? Mikä sai sinut kiinnostumaan alasta jolla työskentelet? Mitkä ovat olleet sinua kehittäneitä haasteita ja urasi käännekohtia? Ketkä ovat tukeneet ja inspiroineet kasvuasi?
  • Määrittele henkilöbrändisi rakennusosat ja tarinasi, mitkä asiat tekevät sinusta ja osaamisestasi ainutlaatuisen? Miten voit sisällyttää tarinasi LinkedIn-profiiliisi? Millaisilla LinkedIn-päivityksillä voit tehdä näkyväksi jatkuvan yhteisöllisen oppimisen?

Tämän kirjoituksen muodossa haluan sydämellisesti kiittää inspiroivasta yhteisöllisestä oppimiskokemuksesta Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen osaavia opettajia, luennoitsijoita, kouluttajia ja fasilitoijia, ja kaikkia osallistujia. Hienoa henkilökohtaisen kasvun ja kasvun tukemisen vuotta!

Inspiroivia lähteitä

  • Amundson, Norman E. 2005. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille.
  • Aurelius, Marcus. 2020 (9. painos). Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä.
  • Halidon Music: Relaxing Mozart.
  • Kelaa taaksepäin elämän lokikirjassa. Yle.fi.
  • Lengelle, Reinekke & Meijers, Frans. 2015. Career Writing: Creative, Expressive, and Reflective Approaches to Narrative Career Learning and Guidance. The Canadian Journal of Career Development.
  • Martela, Frank. 2020. Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä.
  • Patton, Wendy & McMahon, Mary. 2006. The Systems Theory Framework of Career Development And Counseling: Connecting Theory and Practice. International Journal for the Advancement of Counselling.
  • Trichter Metcalf, Linda & Simon, Tobin. 2002. Writing the Mind Alive. The Proprioceptive Method for Finding Your Authentic Voice.
Julkaistu

Toimijuutta tukeva vuorovaikutus työllisyyspalveluiden uraohjauksessa

Vieraskynässä Riia Hoppanian yliopistollisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeena rakentunut Toimijuutta tukevan vuorovaikutuksen -sivusto, jonka tavoitteena oli koota työllisyyspalvelut ohjausympäristönä huomioiva ohjausvuorovaikutuksen perehdytysmateriaali. Kehittämistyö tehtiin yhteistyössä Vantaan työllisyyspalveluiden uraohjaajat ja -valmentajat tiimin kanssa.

Materiaalin ohjausvuorovaikutuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Sanna Vehviläisen ohjauksen orientaatioiden, Mikael Leimanin dialogisen ohjauksen sekä Norman Amundsonin aktiivisen ohjauksen pohjalta. Lähdemateriaalina on hyödynnetty myös uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen asiantuntijaluentojen muistiinpanoja, Mielenterveyden keskusliiton Toivo ammattilaisen tukena -koulutuksen materiaalia sekä muita kirjallisuuslähteitä.

Materiaalia varten kerättiin myös Vantaan uraohjaajat ja -valmentajat tiimin omia kokemuksia erilaisista ohjausvuorovaikutustilanteista. Vastauksia saatiin yhdeksältä (9) henkilöltä. Kysymykset, vastaukset ja yhteenvedot löytyvät sivustolta.

Lämmin tutustumissuosituksemme!

 

Julkaistu

Miten Uraohjauksen erikoistumiskoulutus syntyi?

Vieraskynässä Leena Penttisen kuvaus Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen synnystä ja suunnittelusta!

Leena toimii yhtenä yliopistollisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kouluttajana ja on yksi ensimmäisen yliopistollisen UraERKOn suunnittelijoista ja perustajista yhteistyössä kouluttajiemme Anne-Mari Souton ja Sanna Vehviläisen kanssa.

Voit kuunnella myös Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen synty-/tarveteemaan kiinnittyvän Eric Carverin jatkuvan oppimisen/aikuisten oppimisen ja uraohjauksen Podcastin (27:00). Eric valmistui yliopistollisesta UraERKOsta keväällä 2020.

Uraohjauksen laaja kenttä

Suomalaisessa koululaitoksessa on pitkät perinteet nuorten koulutusvalintojen ja tulevaisuuden rakentamisen tukemisessa. Ohjaustyön kenttä on kuitenkin aina ollut tätä huomattavasti laajempi. Erilaiset globaalit yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset tuovat yhä enemmän tarpeita yksilöiden työurien ja ammatillisen suuntautumisen tukemiseen. Ohjaustyön haasteita kohtaavat työssään niin aikuisten työllistymistä tukevien julkisten te-palveluiden kuin nuorten koulutus- ja työuria edistävien ohjaamojen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa toimivat asiantuntijat. Työllisyysluvuissa näkyvät myös korkeasti koulutettujen työurien muutokset, mikä heijastuu sekä korkeakoulujen että ammattiliittojen uraohjauspalveluihin. Toisaalta työmarkkinoiden ja osaamisen muutokset lisäävät ammatillisten osaajien ja heidän työurien tukemisen tarvetta. Uraohjauksen kentällä toimii kasvava joukko yksityisiä palveluntarjoajia, joiden ohjausosaamista haastetaan uravalmennuksissa tai esimerkiksi outplacement-palveluissa. Myös työelämäorganisaatioiden sisäisessä osaamisen ja urapolkujen kehittämisessä, HRD:ssä, tarvitaan uraohjauksen osaamista.

Uraohjauksen kenttä on siten ollut yhtä monimuotoinen kuin vaihtelevista taustoista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ohjaustarpeet. Uraohjauksen erityisyys on toki jo vuosia tunnistettu ohjauskoulutuksissa: opinto-ohjaajan kelpoisuusopinnoissa (60 op) sekä itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen opinto-ohjaajien kelpoisuuden antavissa maisteriohjelmissa (120 op) ja Itä-Suomen yliopiston pitkässä maisterikoulutuksessa (300 op).

Kaikki ohjaustyötä tekevät eivät kuitenkaan tarvitse opinto-ohjaajan kelpoisuutta, vaikka moni onkin käynyt opinto-ohjaajakoulutuksen. Useat uraohjaajat ovat hankkineet ohjausosaamista mm. coaching- ja ratkes-koulutuksista tai työnohjaajaopinnoista. Erilaisten työllisyyden tukemisen, korkeakoulutuksen ja nuorten ohjauspalvelujen kehittämishankkeiden järjestämät kohdennetut lyhytkestoiset ohjauskoulutukset ovat olleet hyvin suosittuja. Ohjauskoulutusten kirjo on siten yhtä monimuotoinen kuin itse uraohjaustyön kenttä, jossa on käyty vilkasta keskustelua uraohjauksen osaamisen tukemisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta uraohjauksen asiantuntijuudesta. Nuoren, vuonna 2013 perustetun Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiinkin uraohjauksen asiantuntijakoulutuksen saaminen Suomeen.

Kun OKM:n asiantuntijuus edellä -työryhmä vuonna 2013 ehdotti uutta korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen mallia,  Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen ohjauskoulutuksissa käynnistyi keskustelu uuden ohjauskoulutuksen kehittämisestä opinto-ohjaajan kelpoisuuden antavien koulutusten rinnalle. Uuden erikoistumiskoulutuksen työelämälähtöisyys näytti vastaavan sekä koulutuksissa että kentällä tunnistettuihin uraohjauksen osaamisen tukemisen tarpeisiin. Joustava työelämäläheinen koulutus edistäisi elinikäistä oppimista uraohjausta tekevien asiantuntijuuden kehittymisessä ja työurilla. Uraohjaajat ja valmentajat ry. toimi luontevana yhteistyökumppanina keskustelun avaamiseksi kentän uraohjaajien kanssa. Mukaan keskusteluun saatiin varsin nopeasti muitakin, mm. KEHA-keskus ja Akava. Yhteistyön myötä alkoi syntyä näkemys uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen raameista. Yhteistä keskustelua edisti Akavan sekä uraohjaajat ja valmentajat ry:n järjestämä uraohjauksen päivä syksyllä 2016.

Kevään 2017 aikana yliopistollisten ja ammatillisten opettajakorkeakoulujen ohjauskoulutusten sekä työelämätoimijoiden yhteistyönä syntyivät uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen osaamistavoitteet. Keskusteluun osallistui mm. uraohjaajat ja valmentajat ry:n jäsenistöä, TEM:n edustajia sekä KEHA-keskuksen ja te-palveluiden sekä ohjaamojen asiantuntijoita, ELO-ryhmien, Akavan ja eri ammattiliittojen edustajia, korkeakoulujen ohjaustoimijoita, uravalmennusta antavia yrityksiä sekä yksittäisiä uraohjauksen kentällä toimivia asiantuntijoita. Osaamistavoitteet sekä muut laissa ja asetuksissa määritellyt seikat vahvistettiin 1.7.2017 alkaen yliopistojen kesken solmitussa sopimuksessa. Vastaavanlainen sopimus tehtiin ammattikorkeakoulujen kesken niiden järjestämästä uraohjauksen erikoistumiskoulutuksesta.

Sopimusten jälkeen oli vuorossa koulutusten suunnitteluvaihe, jota vauhdittivat OKM:n myöntämät erityisavustukset uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi. Itä-Suomen yliopiston filosofinen tiedekunta hyväksyi huhtikuussa 2018 laatuaan ensimmäisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelman, jonka mukainen koulutus käynnistyi syksyllä yhteistyössä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Koulutuksen tavoitteena oli ja on vastata edellä kuvattuihin uraohjauksen kentän tarpeisiin työelämäläheisesti osaamista ja uraohjaajien asiantuntijuutta kehittäen. Tämän jälkeen, tammikuussa 2020 käynnistynyt koulutus päättyy maaliskuussa 2021 käynnistäen samalla uuden koulutuksen, jonka haku avautuu helmikuussa.

Julkaistu

Hiljaisuus ja vuorovaikutuksen sujumattomuus ohjauksessa

Vieraskynässä Riia Hoppanian ja Sanna Vehviläisen dialogi, joka lähti liikkeelle Riian ohjausvuorovaikutuksen havainnointitehtävästä yliopistollisessa Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa 2020. Riia työskentelee uravalmentajana Vantaan työllisyyspalveluiden Luotsi-hankkeessa yli 30-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien parissa.

 

Hiljaisuus ja vuorovaikutuksen sujumattomuus ohjauksessa

 

RIIA: Vuorovaikutus asiakastyössä -opintojaksolla sain havainnoida omaa ohjausvuorovaikutustani usean kuukauden ajan. Huomasin, että hiljaisuus ohjaustilanteissa oli minulle haastavaa. Ohjattavan ollessa hiljaa omat epävarmuudet aktivoituivat ja ajatukset lähtivät laukkaamaan: Ehkä ohjattava ei ymmärtänyt, mitä kysyin? Kysyinkö jotain typerää tai epäolennaista? Miksei hän halua vastata? Oli vaikeaa luottaa siihen, että kysymykseni kuultiin ja että hiljaisuudessa tapahtui asioita. Aloin nopeasti tehdä jatkokysymyksiä ja muotoilla kysymystä uudelleen. Saatoin tarjota vastausvaihtoehtoja tai siirtyä puhumaan seuraavasta asiasta. Havainnointijakso alkoi samoihin aikoihin, kun siirryimme keväällä etätapaamisiin ohjattavien kanssa. Puhelimessa hiljaiset hetket vielä korostuivat ilmeiden ja eleiden puuttuessa. 

SANNA: Se, että kysyjä alkaa esittää jatkokysymyksiä tai muotoilla kysymystä uudelleen, on tavanomainen arkikeskustelun käytänne. Se liittyy niin kutsuttuihin vieruspareihin (esim. Peräkylä & Stevanovic 2016). Kysymys on toiminto, joka kutsuu vastausta seuraavassa vuorossa. Jos tämä ei toteudu, keskustelijat tyypillisesti yrittävät korjata asiaa. Suhteellisen pienikin tauko tulkitaan keskustelun sujuvuuden ongelmaksi ja ongelmalle tehdään heti jotain: selvennetään, helpotetaan kysymykseen vastaamista, vaihdetaan aihetta. Ammatillisissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan aina auta.

Psykoterapiassa lienee pidempi perinne tulkita hiljaisuudet ja muut “sujuvuusongelmat” luonnolliseksi osaksi työskentelyä. Ohjaustyössä pitkät hiljaisuudet voivat muodostaa ongelman. Hiljaisuus voi olla ahdistavaa molemmille osapuolille, ja paine kasvaa molempien mielessä. Kysymykseksi tulee, kenen vastuulla on viedä tilannetta eteenpäin.

 

RIIA: Havainnoinnin edetessä aloin tietoisesti keskittyä siihen, että annan enemmän aikaa hiljaisuudelle ja asiakkaan pohdinnalle. Huomasin toimintaimpulssit itsessäni, mutta jatkokysymysten sijaan keskityin olemaan myös itse hiljaa. Esimerkiksi tietoinen hengittäminen auttoi pysymään tilanteessa läsnä olevana ja hillitsi hiljaisuuden ylianalysointia. Kun siedin hiljaisuutta paremmin, sain yllättyä siitä, miten usein sieltä lopulta nousi vastaus, ohjattavan oma mielipide ja ääni. Nämä jäivät minulta kuulematta, kun täytin tilan ja kiirehdin eteenpäin liian nopeasti. 

SANNA: Mitä vaatii, että hiljaisuuden voikin tulkita miettimisrauhana? Ehkä siinä ensinnäkin molemmin puolin totutaan toisenlaiseen keskustelun rytmiin, jossa voi olla verkkaisuutta ja pohdintaa. Voi olla myös, että ohjaaja selventää asiaa sanomalla ääneen jotain keskustelun rytmistä ja miettimisrauhasta. “Mietitään rauhassa tätä, ei haittaa, jos et heti saa ajatuksesta kiinni.”

 

RIIA: Havainnointitehtävässä huomasin myös, miten passiiviset ja paikoillaan, “ei tietämisen” -tilassa pysyttelevät ohjattavat haastoivat minua ohjaajana. “Ei tietämisellä” tarkoitan sitä, kun ohjattava ei jostain syystä halunnut tai pystynyt tutkimaan asioita, joita pyysin häntä tutkimaan kanssani. Vastaukset olivat vältteleviä ja “en tiiä”, “en osaa sanoa” -vastaus tuli lähes automaattisesti. Tuntui, kuin tiedon edessä olisi ollut muuri, jonka taakse ohjattava ei ollut halukas katsomaan. Näissä tilanteissa tunsin olevani tyhjän päällä. En päässyt kiinni ohjattavan sisäiseen maailmaan, enkä tiennyt miten tai mihin suuntaan edetä ohjauksessa. Havainnoin, miten monin tavoin yritin vaikuttaa ohjattaviin. Yritin houkutella heitä osallistumaan. Tarjosin vaihtoehtoja. Kehuin, kannustin ja yritin lähes väkisin keksiä jotain positiivista ja rakentavaa. Yritin provosoimalla saada esiin reaktioita. Joskus jopa “uhkailin” sillä, että emme ehkä voi jatkaa, kun mitään ei tapahdu. Yritin asettaa rajoja ja raameja ohjaukselle ja sitten kuitenkin palasin taas houkuttelemaan ja tarjoamaan vaihtoehtoja. 

SANNA: Tunnistan ilmiön paitsi ohjauskokemuksistani, myös tutkimuksistani. Väitöskirjassa (1999; 2001) tutkimassani aineistossa ohjaavan koulutuksen ohjaustilanteissa tuotettiin toimintasuunnitelmia ohjattaville. Nimesin tällaiset jaksot suunnittelujaksoiksi. Ne toimivat niin, että ohjaajan kysymys viritti ”projektin” (”no mitäs sitten kurssin jälkeen”; ”mitäs aiot tehdä seuraavan parin viikon ajan”). Suunnittelujakso rakentui ratkomaan ohjaajan esiin nostamaa ongelmaa, jota käsiteltiin ohjattavan omien ideoiden ja ohjaajan neuvojen kautta. Useissa esimerkeissä ohjattava toistuvasti väisteli ohjaajan ideoita (“nii… en tiiä”). Tällöin ohjaaja alkoi neuvomalla tarjoilla erilaisia vaihtoehtoja, jotka voisivat edustaa järkevää toimintasuunnitelmaa. Ohjattava ei myöntynyt ideoihin, muttei myöskään tarttunut itse suunnitteluun esittämällä ideoitaan. (Vehviläinen 2001, 210; myös Hutchby 2007).

Mikael Leiman, dialogisen ohjaustavan kehittäjä ja teoreetikko, opastaa ohjaajaa havainnoimaan sitä, minkä kohteen kanssa ohjattava on tekemisissä puheessaan ja ilmaisussaan (Leiman 2015b). Ohjauksen ytimessä on päästä tarkastelemaan niitä asioita, joihin asiakas on suhteessa. Kun hän ilmaisee hyvin vähän tai väistää vuorovaikutukseen asettumista, joudumme odottamaan ja etsimään tietä kokeillen ja kuunnellen. Hiljaisuudessaankin asiakas on suhteessa johonkin. Meidän pitää pystyä kommunikoimaan asiakkaalle, että meitä kiinnostaa juuri se, miten asiat hänelle näyttäytyvät.

 

RIIA: Nyt pohdin, olenko yrittänyt johdattaa ohjattavia kohti tavoitteita, jotka eivät ole heidän omiaan? Olenko ohjannut omista poluttamistavoitteistani käsin ja päättänyt jo valmiiksi, mikä ohjauksen lopputuloksen tulisi olla? Pohdin myös, mitä syitä ohjattavien passiivisuuden, välttelyn ja ei-tietämisen takana on? Kenties epäonnistumisia ja pettymyksiä elämän varrella? Ohittamisia kaltaisteni asiantuntijoiden taholta? Pohdin, miten ohjaus olisi edennyt, jos olisin osannut paremmin lähteä liikkeelle ohjattavan todellisuudesta käsin. Mitä tavoitteita sieltä olisi noussut?

 Norman Amundsen (2003, 29) kirjoittaa: “Asiakkaat eivät aina suhtaudu myönteisesti ohjaajien haluun olla heille avuksi. Joskus ohjaaja voi joutua ns. kolmiotilanteeseen, jossa hän haluaa innokkaasti pelastaa asiakkaansa, joka valitettavasti ei toimi odotusten mukaisesti ja lopulta pelastusyritykset valuvat tyhjiin. Tämä johtaa turhautumiseen ja ohjaajasta tulee pelastajan sijasta pikemminkin vainoaja, kun hän yrittää pelastaa asiakkaansa väkisin.”  Tämän pätkän lukeminen kolahti, nauratti ja hävetti. Tunnistan tuon vahvan auttamishalun itsessäni. 

Olen myös yrittänyt ratkoa ohjattavan passiivisuutta, hiljaisuutta ja tekemättömyyttä lähinnä oman toimintani kautta. Yleensä tekemällä itse vielä vähän enemmän tai kokeilemalla taas jotain uutta lähestymistapaa. En ole osannut suoraan ottaa puheeksi vuorovaikutuksen etenemättömyyttä tai pyytää ohjattavaa pohtimaan tarkemmin, mitä hänessä tapahtuu silloin, kun “mitään ei tapahdu”. Olen ottanut vastuun ohjausprosessista itselleni sen sijaan, että ohjaus olisi ollut yhteistyötä. Kysymällä suoraan olisin ehkä saanut tietää, mitä ohjattavassa tapahtuu ja miten hän haluaisi edetä. Miksi se on ollut niin vaikeaa? 

SANNA: Toinen tärkeä asia onkin tämä yhteistyösuhteen ja päämäärän kysymys. Onko toinen alkujaankaan sitoutunut siihen?  Väitöskirjani ohjaavan koulutuksen asiakkaat, jotka torjuivat ohjaajan neuvoyrityksiä ja jättivät vastuun keskustelun etenemisestä ohjaajalle, eivät myöskään kohdelleet hänen virittämäänsä työskentelyongelmaa relevanttina. Mitä ohjattavalla siis on meneillään, mitä hän pitää keskeisenä, mihin hän ON sitoutunut?

 

RIIA: Leiman kirjoittaa (2015a, 32) ”Yhteys tapahtuu, jos on tapahtuakseen. (…) Yhteyden muodostumista täytyy odottaa, jos ihminen varoo yhteyteen asettumista; hänellä on siihen hyvä syy, jota ei voi tietää. Syy voi näyttäytyä tilanteessa jollakin tavoin. Juuri tällöin ajoituksesta tulee erityisen tärkeä, sillä jos yhteyden muodostumista alkaa tyrkyttää, ohjattava usein vetäytyy tai tulee vihaiseksi sekä ärtyneeksi ja yhteyteen pyrkiminen häiritsee häntä.”

SANNA: Väkisin ei voi edetä. Olemme koulutuksessa keskustelleet, että vuorovaikutuksen estettä voi “formuloida”. Formulointi tarkoittaa keskustelunanalyysissä peilaavaa vuoroa: ohjaaja summaa ja nostaa tarkasteluun sen, mitä toinen on juuri sanonut (esim. Weiste & Peräkylä 2013). Tämä yleensä kutsuu ohjattavalta lisää kuvauksia puheena olevasta asiasta. Jos keskustelussa ei ole edetty ja ohjattava vaikenee, ohjaajan luonnehdinta kuulemastaan voi käsitellä nimenomaan tätä. Esimerkiksi: ”Nämä kysymykset ei taida oikein nyt auttaa miettimään tätä asiaa. Mikä sua mietityttää tässä?” Katja Havukaisen dialogista ohjausta käsittelevä teksti kuvaa kauniisti tällaista tilannetta, kun ohjaaja rohkenee ottaa puheeksi sen, että toinen on ollut hiljaa (Havukainen 2015).

Kun ohjaaja katsoo välillä sisäänpäin, hän tunnistaa, mihin hän itse on suhteessa, mihin hän on reagoimassa. Jos hänestä välittyy, ettei hänellä ole suorituspainetta, ohjattavan on helpompi tuoda ohjaustilanteeseen niitä asioita, jotka ovat merkityksellisiä työskentelyn kannalta, vaikka ne olisivat vaikeita.

 

RIIA: Oman ohjausvuorovaikutuksen havainnoiminen on ollut paljastavaa. Se on ollut välillä epämiellyttävää, mutta samalla erittäin arvokasta. Olen saanut seurata, miten tietyissä ohjaustilanteissa minussa herää epämiellyttäviä tunteita: epävarmuutta, riittämättömyyttä, vaativuutta, jopa turvattomuutta. Tunnistan, että haluaisin kovasti kyetä auttamaan ohjattaviani ja samaan aikaan haluaisin saavuttaa työlleni asetetut tavoitteet. Näiden tunteiden, toiveiden ja ristiriitojen näkyväksi tuleminen on tuntunut tärkeältä. Toivon, että osaan jatkossa paremmin antaa ohjattaville heidän tarvitsemansa ajan ja tilan, mutta myös vastuuta omasta prosessistaan. Hiljaisuus, passiivisuus ja niiden kanssa tasapainottelu on edelleen vaikeaa. Haluan kuitenkin suhtautua itseeni ja ohjattaviini uteliaisuudella ja myötätunnolla ja luottaa siihen, että me molemmat haluamme edetä ohjauksessa. 

 

Kirjallisuus

Amundsen, Norman. 2003. Aktiivinen ohjaus – opas uraohjauksen ammattilaisille.

Havukainen, K. 2015. Sanaton vuorovaikutus ja dialogisuus. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.

Hutchby, I. 2007. The Discourse of child counselling. John Benjamins Publishing.

Leiman, M. 2105a. Dialogisen hahmotustavan käsitteelliset välineet. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.

Leiman, M. 2015b. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.

Leiman, M. 2015b. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa M. Koivuluhta & P-A. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 12.

Peräkylä, A. & Stevanovic, M. 2016. Kehollinen läsnäolo. Teoksessa M. Stevanovic & C. Lindholm. (toim.) Keskustelunanalyysi. Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta. Tampere: Vastapaino.

Vehviläinen, S. 1999. Structures of counselling interaction. University of Helsinki, Faculty of Education.

Vehviläinen, S. 2001. Ohjaus vuorovaikutuksena. Helsinki: Gaudeamus.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Weiste, E. & Peräkylä, A. 2013. A comparative conversation analytic study of formulations in psychoanalysis and cognitive psychotherapy.  Research on Language and Social Interaction 46(4): 299–321.

Julkaistu

Tutuille poluille, uusille urille

Vieraskynässä opiskelijamme Marianne Auteron kuvaus lisääntyneen uraohjausosaamisen niveltymisestä osaksi omaa elämänurasuunnittelua. Marianne työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajana. Uraohjauskoulutuksen alkaessa tammikuussa 2020 hän työskenteli Metropolia Ammattikorkeakoulun SIMHE-palveluissa uravalmentajana.

Tutuille poluille, uusille urille

Vuosi 2020 on ollut opetuksen ja ohjauksen saralla ehkä suurimman mullistuksen edessä kuin koskaan aiemmin. Koronakevät leiskautti kaikki kertaheitolla ruutujen ääreen koulutusasteesta riippumatta, ja myös omassa elämässäni puhalsivat muutoksen tuulet niin oman asiantuntijuuden kehittämisessä kuin työelämässäkin. Saatoin ottaa uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen ehkä liiankin kirjaimellisesti, sillä siirryin jouhevasti opintovapaalta uuteen työpaikkaan kesän 2020 aikana.

Uusia ulottuvuuksia

Olin kaivannut jo pitkään omassa työssäni korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien uravalmentajana nimenomaan uraohjaukseen liittyvän osaamisen lisäämistä. Itä-Suomen ja Turun yliopistojen uraohjauksen 30 opintopisteen erikoistumiskoulutus oli mielestäni oivallinen tapa jatkokehittää opinto-ohjaaja -koulutuksessa saatua osaamista. Ilokseni uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen tuli myös ihana entinen kollega ja ystävä, joten olimme molemmat innoissamme opintojen alkamisesta ja sitä myötä yhteisestä opiskelutaipaleestamme.

Ensimmäisenä lähipäivänä tammikuun lopussa 2020 tapasimme edellisen koulutuksen valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat, ja oli mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksistaan oman matkamme alussa. Opintojen tueksi saimme heti toisena opiskelupäivänä opintopiirit, jonka nimeksi annoimme perusasteen, aikuisten perusasteen, vapaan sivistystyön ja korkeakouluasteen edustajien kuuden hengen porukallamme ehkä hieman enteellisesti VerCot. Lausumistavan mukaan olisimme siten kuin kasvavat versot tai yhteistyötä rakentava verkot.

Minuun kolahti heti ensimmäisellä Uraohjaus yhteiskunnan ja työelämän muutoksissa -opintojaksolla Mark L. Savickasin life design -ohjausteoria, joka painottaa laaja-alaista elämän suunnittelua narratiivisin keinoin. Sain siten ohjauskapsäkkiini uuden tuttavuuden Vance R. Peavyn sosiodynaamisen ohjauksen seuraksi. Life design -ajattelu, tai kotoisemmin elämänkulun muotoilu, kuvasti erinomaisesti ohjaustyötäni Suomeen kiinnittyvien maahanmuuttajien ohjaamisessa. Itse koen, että ohjauksen ammattilaisen tulee olla ajan hermolla ja anturit viritettyinä havaitsemaan yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja niiden merkityksiä niin läheltä kuin kaukaakin.

Sattuma puuttuu peliin

Muita ohjatessa saattaa aina välillä unohtaa oman polkunsa, ja minne onkaan menossa. Onnekseni päätin jo ennen korona-aikaa jättäytyä muutamaksi kuukaudeksi opintovapaalle, jotta minulla olisi kerrankin aikaa keskittyä niin opintoihin kuin myös oman itseni ja ammatillisen suuntani tutkiskeluun.

Savicaksin seuraan liittyivätkin sutjakkaasti toisella opintojaksolla suunnitellun sattuman -teorian kehittäjät Mitchell, Levin ja Krumboltz enemmän tai vähemmän suunnitellusti; oltuani vasta kuukauden opintovapaalla, huomasin kesäkuun alussa verkostojeni kautta LinkedInissä itseäni kiinnostavan opinto-ohjaajan työtehtävän kansainvälisessä insinöörikoulutuksessa Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Niin vain kävi, että muutaman viikon sisällä olin jo päätöksenteon edessä: hyppäänkö uuteen työpaikkaan, mutta sinällään tuttuun tehtävään opinto-ohjaajana, vai jatkanko SIMHE-Metropolian ohjaustyössäni, jota olin rakentanut ja kehittänyt intensiivisesti yli neljän vuoden ajan. Lisäksi puntaroin 17 vuoden työuraani Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja sen edeltäjässä. Suunnitellun sattuman teoria mielessäni päätin kuitenkin ottaa niin AMK- kuin maakunta -loikankin, ja siten myös palasin tavallaan juurilleni kansainvälisen tutkintokoulutuksen opinto-ohjauksen pariin.

Verkon varassa

Olin jumpannut jo aiemmin verkko-ohjausta ja -opetusta, mutta oma syksyni ja uusi työni käynnistyivät täysin digitaalisesti, sillä kaikki kahden HAMK-tutkintoni opiskelijat opiskelevat ainakin alkusyksyn kokonaan verkossa. Tämän lisäksi opetin suunnitellusti Valmiudet korkeakouluopintoihin -opintojaksolla Metropoliassa maahanmuuttajien tekniikan alan maahanmuuttajien korkeakouluopintoihin valmentavassa koulutuksessa verkossa elo-syyskuussa.

Ohjauksen keskeisiksi teemoiksi nousivat kaikille ryhmilleni yhteisöllisyyden, ryhmäytymisen ja opintojen tukeminen verkon välityksellä. Opintojen aloittaminen on aina herkkää aikaa läsnä oppilaitoksessakin saatikka uuden normaalin Moodlen, Zoomin ja Teamsin välityksellä. Silti verkossakin rakennettu yhteisöllisyys voi olla hyvin intensiivistä, lämmintä ja vuorovaikutteista.

Ohjaajana tärkeintä on olla läsnä ja saatavilla silloin, kun opiskelijat sitä eniten tarvitsevat. Valmentavan koulutuksen opiskelijoiden kanssa päätimme jo viiden viikon yhteisen reissumme, mutta niin uusien kuin vanhojenkin tutkinto-opiskelijoideni kanssa matkamme on vasta alussa heidän opintojensa ja uratavoitteidensa tukemisessa. Toivottavasti pääsemme kohtaamaan pian kasvotusten, jolloin huomaamme olevamme kokonaisempia kuin Zoom -ruudun puhuvat päät tai mustat neliöt.

Oman ohjaajuuden äärellä

Mietin usein itseäni ohjaajana, ja millainen ohjaaja haluan olla. Neljä vuotta sitten kirjoitin edellisen ohjaustehtäväni alkutaipaleella ensimmäisessä Monta muuttujaa -blogikirjoituksessani, että toivoisin olevani ohjattavieni silmissä yhtä lailla pätevä kuin maanläheinen ihminen, jolla on hyvä sydän. Tämä pätee edelleen näin siirtyessäni SIMHE-ohjauksesta takaisin pitkäkestoisempaan ohjaussuhteeseen tutkintokoulutuksessa. Päätös on toki yhä edelleen ohjattavieni käsissä.

Kolmannella uraohjauksen Vuorovaikutusosaaminen asiakastyössä -opintojaksollamme jäsensimme ohjauksen eri orientaatioita, joista erityisesti kannatteleva orientaatio on tärkeä vaihe usein ohjaussuhteen ja -tapaamisen alussa. Joskus se voi olla ainut, mikä riittää sillä hetkellä. Ohjattavan oman toimijuuden ja osallisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta hän pystyy tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä kokonaisvaltaisesti. Ohjattavan tulee aina olla oman elämäntarinansa päätähti.

Omalla ohjausurallani tunnen onnistumisen hetkiä erityisesti silloin, kun saan ohjattavilta joko suoraa positiivista palautetta tai joku muistaa minut vuosienkin takaa ja ottaa yhteyttä kertoakseen kuulumisiaan tai kysyäkseen neuvoa. Ohjaajuus ei tietyllä tapaa pääty koskaan, vaikka koenkin, että ohjauksen päätehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi ohjattavan elämässä. Käytän usein ohjauksen metaforana lapsen opettamista pyöräilemään: ensin pidät olkapäästä tiukasti kiinni, sitten kätesi on vain hennosti selän takana, kunnes yhtäkkiä lapsi huomaa pyöräilleensä täysin ilman tukeasi kaatumatta. Mikä molemminpuolinen onnistumisen tunne se onkaan!

Sellainen ohjaaja minä haluan olla.

Lue lisää:

Autero, M. 2016. Että olisi joku joka kuuntelee minua. [blogikirjoitus 9.6.2016].[viitattu 27.9.2020]. Saatavissa: https://blogit.metropolia.fi/montamuuttujaa/2016/06/09/etta-joku-kuuntelee/

Metropolia Ammattikorkeakoulu.n.d. Korkeakouluopintoihin valmentava koulutus maahanmuuttajille. [verkkoaineisto].[viitattu 27.9.2020]. Saatavissa: https://www.metropolia.fi/fi/opiskelu-metropoliassa/maahanmuuttajille/valmentava-koulutus

Savickas, M. L. 2019. Career Counselling. 2nd edition. Chelsea MI: Sheridan Books

Sharf, R.S. 2010. Applying Career Development Theory to Counseling. 5th edition. Belmont CA: Brooks/Cole Cengage Learning

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Turenki: Hansaprint