Artikkelit

Julkaistu

Uraohjauksen erikoistumiskoulutus uraohjaajan ammatillisen identiteetin uudistajana

Kirjoittaja Päivi Rosenius työskentelee opinto- ja uraohjaajauksen yliopisto-opettajana UEF Ohjauksen koulutuksessa sekä uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kouluttajana ja koordinaattorina. Aiemmin hän on työskennellyt useita vuosia nuorten ja aikuisten uraohjauskoulutusten kouluttajana sekä ohjauksen asiantuntijana aikuisohjauksen kehittämishankkeessa.

Yliopistollinen uraohjauksen erikoistumiskoulutus tarjoaa ohjauksen eri työtehtävistä ja toimintaympäristöstä tuleville opiskelijoilleen moniäänisen ja -ammatillisen tilan, jossa tarkastellaan uraohjausvuorovaikutusta, -prosessia ja -menetelmiä työelämän ja yhteiskunnallisen muutoksen viitekehyksessä. Koulutuksen osallisuutta rakentava vastavuoroinen työote ja sujuvasti rullaava toteutus tukevat opiskelijoiden kohtaamista jaetun asiantuntijuuden hengessä. Opiskelijat tulevat työllistyvyyden, työurien muutosten, koulutus- ja työelämäsiirtymien, opinto-ohjauksen, urasuunnittelun ja osaamisen kehittämisen, työhyvinvoinnin ja työyhteisöjen kehittämisen työtehtävistä joten koulutuksessa pääsee osallistumaan todella moniääniseen keskusteluun. Uraohjausosaamisen lisääntyminen lisäksi tärkeänä tavoitteena on myös ohjauksen laajalla kentällä eri tehtävissä toimivien henkilöiden verkostoituminen. Työelämämuutoksien myötä uraohjauksen tehtävä- ja ammattikenttä on monipuolistunut ja ohjaustyötä tarjotaan niin yksityisten yritysten kuin outplacement palveluna, joten on selvää että uraohjaajien valmiuksien ja ohjausosaamisen tulee olla ajan tasalla.

Koulutusta kehitetään niin tutkimusperustaisesti kuin opiskelijapalautteen sekä yhteiskunnallisen ja työelämän muutoskeskustelun viitoittamana. Sisällöt ja toteutus ovatkin siten jo viiden vuoden aikana rakentuneet jouhevasti eteneväksi opiskelijaa kuulevaksi verkkototeutukseksi. Palautteiden mukaan koulutuksesta on haettu ja saatu teoreettista ymmärrystä ja käytännön ohjausmenetelmiä omaan työhön ja ohjausosaamiseen. Koulutus tuntuu sysäävän liikkeelle jotain niin, että osallistujan ammatillinen identiteetti uusiutuu. Palautteen mukaan osallistujat arvostavat myös sitä, miten teorian ja käytännön vuoropuheluna rakentuvat opintosisällöt ja toteutus ovat mahdollistaneet oman ammatillisen identiteetin ja ja ajattelun siirtyneen ”aivan uudelle tasolle”. Koulutus on ollut heille merkityksellinen ja oivalluttava, ammatillista varmuutta lisännyt kokemus, josta he ovat kollektiivisesti ylpeitä.

Valitsin osaamiseni kehittämiseen yliopistollisen UraErkon, jonka aikana halusin erityisesti reflektoida kokemuksia muiden uraohjaajien kanssa. Sain koulutuksessa vahvistusta omalle asiantuntijuudelle ja varmuutta uraohjaajana toimimiseen. Myös tuoreilla menetelmäopeilla ja teoreettisella tietopohjalla sain itsevarmuutta työhöni. Osaamiseni avulla pystyn nyt myös vaikuttamaan meneillään oleviin innovatiivisiin hankkeisiin ja yksilötapaamisiin. (opiskelija)

Alumnit kohtasivat Tampereella

15.10.2022 järjestettiin ensimmäinen ”uraohjauserkolaisten” alumnitapaaminen Tampereella. Paikalla oli läsnä ja etänä reilu 30 alumnia, kouluttajaa ja opiskelijaa. Jälleennäkeminen oli täynnä sorisevaa porinaa ja kohtaamisen iloa. Kuulumisten ja kokemustenvaihdon lisäksi kuulimme Sanna Vehviläisen johdattelua uraohjauksen ajankohtaiseen tutkimusteemaan, jonka jälkeen herkuttelimme yhdessä illastamalla. Yhdessä olikin hienoa tuumia, että tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavan tapaamisen suunnittelua!

Julkaistu

Kestävää työelämää ja ohjauksen roolia etsimässä

Yliopistollisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opiskelijat Virpi Lappeteläinen ja Ilona Maula-Tervo hahmottelevat tämänhetkisiä ajatuksiaan kestävän kehityksen suhteesta omaan (työ)elämään ja (ura)ohjaukseen. Luonnon ihmeistä ja oppimisesta innostunut Virpi on savolainen Helsingissä ja työskentelee HR-ammattilaisena. Ilona on turkulainen Tampereella, siirtolapuutarhaviljelijä ja avannossa kastautuja, joka työskentelee työnohjaajana.

Kestävää työelämää ja ohjauksen roolia etsimässä

Tässä dialogiblogissa haastamme Sinut kanssamme hahmottelemaan ajatuksia kestävästä työelämästä ja ohjauksen roolista!  Miksikö? No vaikka siksi, että julkisessa puheessa näkee paljon keskustelua eri ammattien suhteesta ja roolista ihmisten ja luonnon hyvinvointiin. Uraohjauksen kannalta on kovin kiinnostavaa, mitä ihmiset ajattelevat niistä kysymyksistä tehdessään erilaisia työhön liittyviä valintoja. Ovatko esimerkiksi sosiaaliseen, ekologiseen tai taloudelliseen kestävyyteen liittyvät teemat jotenkin läsnä työelämävalintoja tehdessä ja jos, niin miten? Ja mikä on ohjauksen rooli, tai mitä se ehkä voisi olla?

Aihekimara on kiinnostava, innostava ja ihan valtavan kokoinen, joten toivoisimme että saisimme houkuteltua Sinut ihmettelemään sitä kanssamme. Toivomme myös, että alla oleva dialogimme herättää ajatuksia ja toimii tarttumapintana aiheisiin, erityisesti jos ne tuntuvat oman työelämän näkökulmasta tällä hetkellä kovin kaukaiselta. Jos taas tuntuu siltä, ettet tarvitse tai halua sen enempää virittelyä, olet tervetullut siirtymään suoraan alla olevien, aihetta käsittelevien kyselyjemme pariin. Oman tilanteesi ja mielenkiintosi mukaan voit vastata vaikka molempiin. 

Kyselyt löytyvät alla olevista linkeistä

Voit vastata kyselyihimme itsellesi sopivalla tavalla, joko nopeasti ensimmäisenä mieleen tulevin ajatuksin, tai teemoja pidempään pohtien. Halutessaan vastaamisen voi jättää kesken ja palata kyselyn pariin paremmalla ajalla. Voit myös ottaa vastauskoonnin itsellesi talteen. Kyselyt liittyvät opintoihimme Itä-Suomen ja Turun yliopistojen meneillään olevassa uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa ja ovat avoinna joulukuussa 2021 (25.11. – 13.12.2021) ja  helmikuussa 2022 (1.-14.2.2022).

Dialogimme Kestävän kehityksen teeman äärellä 

Koska meitä oli tässä kirjoitushetkessä läsnä kaksi, päätimme lähestyä aihetta napsauttamalla Zoomin nauhoituksen päälle ja katsoa, mihin keskustelu meidät vie. Ja tällaista sitten tällä kertaa tuumailimme:

Virpi: “No niin, lämmittelykysymys: Mitä sulle tulee Ilona mieleen kestävästä kehityksestä?”

Ilona: “No jahas… Jos mielikuvista lähdetään liikkeelle, niin ensiksi tuli mieleen ongelmapuoli: ilmastonmuutos ja siihen liittyvä kuvasto kodittomine jääkarhuineen, ihmiset ja eläimet eri puolilla maapalloa, maanviljely… ja merien tila varmaan siksi, että juuri luin Hesarista siihen liittyvän artikkelin. Siis luonto ja ihmiset. Ja sit iso kasa erilaisia tunteita.  Paljon puhutaan esimerkiksi ilmastoahdistuksesta ja suurista ja vähän mahdottomalta tuntuvista yhteiskunnallisista muutostarpeista, mutta mun päällimmäinen tunne juuri nyt on kuitenkin jotain toiveikkuuteen ja innostukseen liittyvää.  Se liittyy ehkä siihen, että monet toimijat ovat jo pitkän aikaa jäsennelleet asioita niin, että meillä on käytössä työvälineitä, esimerkiksi nyt vaikka kestävän kehityksen kaltaisia käsitteitä, joihin voimme tarttua ja joita voimme käyttää. Se, että aiheesta puhutaan paljon, saa mut toiveikkaaksi, koska se tarkoittaa samalla sitä, että sen parissa tehdään paljon työtä. Eli vaikka urakka on iso ja kehityksen kääntäminen kestäväksi edellyttää paljon erilaisten asioiden uudelleenajattelua ja toisin tekemistä, niin niiden juttujen kanssa ei tarvitse olla yksin, niin kuin mekään ei nyt tässä olla yksin. Yhdessä on helpompi taklata vaikeita asioita. Mitä sulle Virpi tulee mieleen?”

Virpi: “Kestävä kehitys liittyy mulla paljon tuleviin sukupolviin ja omiin lapsiin – siihen ajatukseen, että mä voin omilla teoillani joko suoraan taikka välillisesti vaikuttaa siihen, että tulevilla sukupolvilla on hyvä (ja jopa parempi) elämä kuin nyt. Se kai se kestävän kehityksenkin tavoite on? Mulla kaikki lähtee arvoista. Ajattelen, että arvot määrittävät tekemistä vahvasti. Ja ennen kuin voi toimia arvojensa mukaisesti, on hyvä toisaalta tietää asioista ja pureskella niitä eri näkökulmista. Kuten sanoit, on hienoa, että meillä on jo paljon jäsenneltyä tietoa ja toisaalta on kiehtovaa, että ollaan yhdessä tämän aiheen parissa tekemässä jäsennystä ja sitä kautta ehkä jotain uutta. Sä kerroit, että kun olit pyytänyt testivastaajia lukemaan meidän kyselylomakkeita, niin moni oli sanonut, ettei ole ajatellut oman työnsä liittyvän kovin suoraan kestävään kehitykseen, mutta sit nähtyään siinä kyselyintrossa jaottelun sosiaaliseen, ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen esimerkkeineen, oli kosketuspintaa sit kuitenkin löytynyt…” 

Ilona: “Joo, se oli jotenkin tosi hieno esimerkki siitä, miten se yhteys voikin sit löytyä yllättävän läheltä! Ja itselläkin se sama hoksaaminen tapahtui joskus, että moni mun työtehtävä ja ammatillisen mielenkiinnon kohde liittyy ihan suoraan sosiaalisen kestävyyden edistämiseen. Hyvin paljon ohjauksessakin on mun mielestä siitä kyse. Jollain toisella se työelämän kontaktipinta voi löytyä vahvemmin taloudellisesta tai ekologisesta kestävyydestä, ja joskus voi olla varmaan niinkin, että se ei ole niin pinnassa. Mutta en nyt ihan heti keksi mitään sellaista työtä, jossa jotain linkkiä ei olisi olemassa – sekä haasteisiin että ratkaisuihin. Ja mietin myös, että ihmisen eri elämänalueilla voi painottua eri jutut: jos sitä linkkiä ei heti löydä omasta työstä, niin esim. mulla ympäristöasioista kiinnostuminen on näkynyt henkilökohtaisessa elämässä esimerkiksi asumisen, liikkumisen ja kuluttamisen valinnoissa, ja sit meidän siirtolapuutarhapalstalla vietettyjen kesien kautta. Siellä ihan käytännössä kuokitaan pienessä mittakaavassa monien sellaisten asioiden kanssa, jotka ovat globaalilla tasolla isoja ratkaisua kaipaavia ja hyvin läheisesti työelämään kytkeytyviä kysymyksiä. Kuten vaikka maankäyttö, ruuantuotanto, sanitaatio ja ravinnekierto. Ei niitä välttämättä tule kompostia kääntäessä miettineeksi, mutta siellä ne ovat kuitenkin, kun vähän syvemmältä pöyhii. Ja se sosiaalinen puoli on siellä myös tosi tärkeä, kun ollaan tiiviisti naapureiden kanssa vierekkäin ja kun taloudelliset resurssit on rajalliset, niin yhteisistä asioista huolehditaan paljon talkootyöllä. Ja kuten työelämässäkin, on ihmisillä erilaisia tapoja tehdä ja olla ja ne pitää jollain lailla sovitella yhteen. Siirtolapuutarha on jotenkin mulle sellainen paikka, joka tulee heti ensimmäisenä mieleen, jos kuulen puhetta siitä, että pitäisi ajatella globaalisti ja toimia paikallisesti.”

Virpi: “Niinpä. Mulla se linkki kestävään kehitykseen kulkee myös sosiaalinen kestävyyden kautta. Se on ollut luonnollinen osa työtä ja vapaa-aikaa oikeastaan aina, nyt sen huomaan: tärkeitä teemoja on esimerkiksi hyvinvointi ja terveys, osallisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. On hienoa, että pääsen edistämään näitä asioita päivittäin työssäni. Ja haluaisin esimerkiksi tehdä vapaaehtoistyötä, kuten nuorempana mielenterveyden parissa, mutta on vain huomattava, ettei kaikkea pysty tekemään yhtä aikaa, vaikka haluaisikin. Onneksi myös pienet teot ovat merkityksellisiä! Omat resurssit on syytä tosiaan huomioida. Ohjauksen osalta minusta on ollut innostavaa tutustua Peter Plantin Green guidance -käsitteeseen ja hänen ajatuksiinsa siitä, että ohjauksenkin on syytä tarkastella omaa rooliaan tässä kaikessa. Kestävä kehitys on käsitteenä arkipäiväistynyt ja tullut osaksi yhteiskunnallista ja yksilöiden keskustelua, mutta ohjauksen kentällä teema on tuoreempi. Uravalinnat sekä kestävä kehitys kattavat koko elämän kenttää ja on hienoa, että myös green guidance tuo osaltaan näkökulmaa ja tutkimusta erityisesti ohjauksen saralle. Ehkä sitä näkökulmaa voi hyödyntää työssä, olitpa sitten uraohjaaja, psykoterapeutti, esihenkilö, työnohjaaja, kasvattaja taikka valmentaja tai omaa työelämäsi tulevaisuutta suunnitteleva…”

Ilona: ”Joo, monessa on kyse siitä, miten asioita tehdään. Jos on mahdollista pysähtyä rauhassa pohtimaan, niin jo työskentelytapoja ja ajattelua muuttamalla voi saada paljon aikaan. Ja mä aattelen, että nää kysymykset liittyy ihan suoraan myös siihen, mikä on työnteon tai myös työhön liittyvän ohjauksen tavoite ylipäätään. Usein kuulee puhuttavan, että ohjauksen tavoitteena on toimijuuden vahvistaminen, mutta entä kun nämä meidän nykytoimijuudet johtavatkin valtavan kokoisiin sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin? Siinä on mun mielestä isoja dilemmoja, jotka ei tietystikään voi olla vain yksittäisten työnhakijoiden,  työntekijöiden, alojen tai ohjaajien harteilla, mutta monta yksilöä on jo joukko. Pitäisi yhdessä onnistua etsimään ja löytämään sellaisia toimintatapoja, jotka tukevat nykyisten ja tulevien ihmisten hyvinvointia myös ympäristön ja talouden näkökulmasta kestävällä tavalla. 

Se on iso muutosprosessi ja toivoisin, että me ohjausalan ammattilaiset voimme olla siinä osaltamme mukana auttamassa: kuuntelemassa, kysymässä, tutkimassa ja pohtimassa yhdessä erilaisia vaihtoehtoja asiakkaidemme rinnallakulkijoina, kuten muidenkin työhön liittyvien teemojen parissa. Ja vaikka nämä teemat eivät vielä olisikaan kovin aktiivisesti näkyvissä työelämän ohjaustilanteissa, niin mietin aika paljon sitäkin, voisiko ohjaajien rooli olla myös tämän teeman äärelle herättelevä ja kutsuva…?”

Virpi: “Niinpä, toivottavasti tää meidän keskustelu herättää halua hetkeksi pysähtyä kyselyiden äärelle, jotta saisimme kuulla, millaisia ajatuksia muilla on työelämään, työelämäsiirtymiin, kestävään kehitykseen ja ohjaukseen liittyen herännyt.”

Virpi Lappeteläinen ja Ilona Maula-Tervo

Olet lämpimästi tervetullut jatkamaan kanssamme aiheen parissa ja voit:

1) Vastata kyselyihimme itsellenne sopivalla tavalla joko nopeasti ensimmäisenä mieleen tulevin ajatuksin tai teemoja pidempään pohtien.

2) Ilmoittaa kyselyn kautta kiinnostuksesta osallistua Työelämää ja kestävää kehitystä ja/tai Uraohjausta ja kestävää kehitystä käsitteleviin Erätauko-dialogeihin (alustava kartoitus). Erätauko-dialogeista voit lukea lisää täältä: https://www.eratauko.fi/mika-eratauko/

3) Auttaa mahdollisten vastaajien tavoittamisessa jakamalla tätä blogitekstiä ja/tai kyselylinkkejä omissa verkostoissa.

4) Vinkata meille hyviksi havaituista työelämää ja kestävää kehitystä koskevista materiaaleista tai ajattelu- ja toimintatavoista. 

Tutustu myös alla oleviin linkkivinkkeihimme: 

Kestävä kehitys

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet – Agenda 2030

Euroguidance 2021 -konferenssin keynote-puheenvuorot 11.11.2021 (Youtube):

Julkaistu

Muuttuva työelämä luo tarvetta urapohdinnoille

Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen neljännen (4.) koulutushaun kynnyksellä Turun yliopiston Brahea-keskuksen Kirsti Haihu ja Anita Hartikainen pohtivat blogissaan muuttuvan työelämän tarvetta urapohdinnoille.

Elinikäinen oppiminen ja jatkuvan kehittymisen vaatimus ovat tuoneet aikuisväestölle ja urakonkareillekin urapohdinnat osaksi jatkuvasti muuttuvaa työelämää. Kun ammatteja häviää ja uusia ilmestyy, tulee meille kaikille mietittäväksi, mihin suuntaan nyt pitäisi katsoa, mitä pitäisi oppia, minne päin lähteä vai pysyäkö paikallaan? 

Koulutus on suunnattu erilaisissa uraohjaustehtävissä työskenteleville asiantuntijoille, joilla on jo työkokemusta ja korkeakoulututkinto. Koulutuksen tavoitteena on ollut tuoda uraohjauksen kentälle tutkimusperustainen yliopistollinen täydennyskoulutus, josta saisi uraohjaajan pätevyyden, vaikka uraohjaajana toimimiseen ei tänä päivänä ole pätevyysvaatimuksia.

Koulutus pilotoitiin Suomessa 2018–2020 ja sitä on kehitetty kokemusten ja palautteiden perusteella. Esimerkiksi asiakastyön ohjausmenetelmät elävät ajassa ja sisällöltään saman niminen osio muuttuu aina sisään tulevien ryhmien mukana. Myös uraohjaajaksi kasvaminen on tullut omaksi erilliseksi osiokseen koulutuksessa. Koulutuksen syntytarinaan voi tutustua tarkemmin UraohjausERKOn omien verkkosivujen vieraskynäkirjoituksesta Miten uraohjauksen erikoistumiskoulutus syntyi?

Jatka lukemista! Kirstin ja Anitan blogin löydät kokonaisuudessaan osoitteessa: https://blogit.utu.fi/maalta-ja-merelta/2021/10/01/muuttuva-tyoelama-luo-tarvetta-urapohdinnoille/

Julkaistu

Mitä en uskalla kohdata ja kannatella ohjauksessa?

Kouluttajamme Anne-Mari Souto kirjoittaa ohjaukseen pysähtymisestä ja väistelevästä ohjauksesta mm. seuraavasti: ”Vehviläisen mukaan kannattelevalla orientaatiolla osoitetaan kunnioitusta, kiinnostusta ja empatiaa ohjattavaa ja hänen ohjaustarvettaan kohtaan sellaisena kuin se kulloisessakin ohjausprosessissa avautuu. Tutkiva orientaatio keskittyy käsiteltävän aihepiirin tarkasteluun tutkivasti, sen eri ulottuvuuksia ja elementtejä pohtien ja kartoittaen.”

Lukuvinkkauksena OPHn sivustolla oleva Anskun blogi ”Mitä en uskalla kohdata ja kannatella ohjauksessa?”

Julkaistu

Muuttuva työelämä vaatii asiantuntevaa ohjausta

Työelämän kiihtyvä muutos on myllertänyt työ- ja koulutusuria. Uriin liittyy nykyisin usein myös epävarmuutta, ja vaihtoehtojen määrä monimutkaistaa urapolkua sekä sen suunnittelua. Toisaalta uran lähtökohdat voivat olla varsin eriarvoisia. Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa kehitetään ja syvennetään uraohjaajien osaamista nykypäivän työelämään liittyvissä vaatimuksissa.

– Uraohjaus on ajassamme jatkuvasti pinnalla, ja sille on koko ajan suurempi tarve, tiivistää ohjauksen koulutuksen professori Sanna Vehviläinen.

Tarpeita uran kysymysten käsittelyyn syntyy paitsi työurien katkoksista ja kehittymistarpeista, myös työelämän ja ammattien muutoksista.  Myös hyvinvointiin tai työn arvoihin liittyvät kysymykset voivat ajaa muutokseen. Uraan liittyviä kysymyksiä pohditaan nykyisin monissa käänteissä läpi elämän.

Eikä koronapandemiakaan vähennä uraohjauksen ja uudelleenkouluttautumisen tarpeita.

– Selvää onkin, että uraohjaajien valmiuksien pitää olla jatkuvasti ajan tasalla. Työelämän muutosten myötä myös uraohjauksen ammattikenttä on monipuolistunut, ja yhä useammin ohjaustyötä tarjotaan myös yksityisten firmojen kautta.

Päteviä, työelämää ja sen muutoksia ymmärtäviä henkilöitä siis kaivataan.

– Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus, yliopistollinen UraErko, tarjoaa tätä varten ohjaustyön ammattilaisille uraohjauksen erityisosaamista täydentävän työelämäläheisen, tutkimustietoa ja teoriaa soveltavan koulutuskokonaisuuden.

Tutkimusperustainen ja kunnianhimoinen koulutus

Ohjauksen ammattilaiset työskentelevät esimerkiksi työllistyvyyden, työurien muutosten, koulutus- ja työelämän siirtymien, opinto-ohjauksen, urasuunnittelun ja osaamisen kehittämisen, työhyvinvoinnin tai työyhteisöjen kehittämisen kysymysten parissa.

– Yksi koulutuksen tavoitteista onkin selkiyttää uraohjausosaamista ja sen merkitystä eri ammattialoilla, sanoo Vehviläinen.

Vuoden mittainen erikoistumiskoulutus järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2018, ja nyt se on pyörähtänyt käyntiin kolmannen kerran. Ohjauksen koulutuksen yliopisto-opettaja, UraErkon koordinaattori Päivi Rosenius kertoo, että opintoja on kehitetty saadun palautteen perusteella, ja kokonaisuus on nyt hioutunut oppijan kannalta loogiseksi. Myöskin sataprosenttiseen etäkoulutukseen siirtyminen saatiin hiottua opiskelijoiden kanssa toimivaksi.

– Olemme keränneet kahdesta aiemmasta koulutuksesta tutkimusaineistoa, jota lähdetään analysoimaan pian. Tutkimusperustaisuudessaan tämä onkin hyvin kunnianhimoinen koulutus.

– Lisäksi suunnittelun ja toteutuksen taustalla on melkoinen kaarti asiantuntijoita, ja jopa kansainvälisiä alan opettajia.

Sekä Rosenius että Vehviläinen puhuvat koulutuksesta erityisen innostuneesti siksi, että siihen osallistuu jatkuvasti alan ammattilaisia, jotka kiinnostuneina ja rohkeasti laittavat itsensä likoon koulutuksen aikana.

– Opiskelijat menevät omalle epämukavuusalueelle, haastavat itseään ja antautuvat ammatilliseen itsereflektioon. Samalla usein löydetään uusia näkökulmia omaan työhön.

Koulutus toteutetaan pitkälti pienryhmissä, joten myös ryhmien sisällä saadaan ja annetaan ammatillisesti paljon.

– Vaikka tämä on suhteellisen lyhyt ja intensiivinen koulutus, saa se palautteiden perusteella aikaan isoja muutoksia, jotka muovaavat identiteettiä ja ravistelevat aiempia ajatuksia. Siksi tämä antaa avaimia myös uusiin uramahdollisuuksiin, kouluttajat iloitsevat.

Ymmärrystä ja tietopohjaa omiin töihin

Yksi koulutukseen osallistuneista on Tampereen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuksen yksikössä asiakkuuspäällikkönä työskentelevä Kersti Jääskeläinen. Hänen päätehtävänään on jatkuvan oppimisen edistäminen.

– Olen opettanut urasuunnittelua useita vuosia ja uraohjannut toistasataa uutta elämän suunta hakevaa korkeakoulutettua henkilöä. Viime vuosien aikana minusta kuitenkin tuntui, että haluan täydentää uraohjausosaamistani.

Jääskeläinen valitsi osaamisensa kehittämiseen yliopistollisen UraErkon, jonka aikana hän halusi erityisesti reflektoida kokemuksiaan muiden uraohjaajien kanssa. Hän kertoo saaneensa koulutuksessa vahvistusta omalle asiantuntijuudelleen ja varmuutta uraohjaajana toimimiseen.

– Myös tuoreilla menetelmäopeilla ja teoreettisella tietopohjalla sain itsevarmuutta työhöni. Osaamiseni avulla pystyn nyt myös vaikuttamaan meneillään oleviin innovatiivisiin hankkeisiin ja yksilötapaamisiin.

Erikoistumiskoulutuksesta on hyötyä myös ohjauksen koulutukseen hakiessa. Koulutuskeskus Salpauksen palveluohjaaja Tanja Sipilä kertoo osallistuneensa erikoistumiskoulutukseen alun pitäen siitä syystä, että hän saisi hakupisteitä ammatillisen opinto-ohjaajan koulutukseen.

– Uraohjauksen koulutuksesta oli paljon muutakin hyötyä. Koulutuksen aikana päivitin työpaikkaani kahdesti paremmaksi ja sain laajaa ja kokonaisvaltaista ymmärrystä uraohjauksesta päivitetyn käyttöteorian lisäksi. Löysin myös käsitteitä ja teorioita jo ennestään käyttämilleni menetelmille ja ajatuksille, hän listaa.

Ja lopulta hän myös sai tarvittavat pisteet ja tuli valituksi opinto-ohjaajan opintoihin.

Ammatillisen identiteetin uusiutuminen

Jääskeläisen ja Sipilän kertomukset ovat Vehviläiselle ja Roseniukselle tuttuja.

– Meiltä haetaan lisää teoriaymmärrystä ja työvälineitä omaan työhön ja osaamiseen. Osallistujien taustat ovat todella kirjavat, osa heistä on toiminut jo vuosia ohjaustyössä – ja osa on vasta sinne hakeutumassa.

Yllättävän moni myös vaihtaa työpaikkaa koulutuksen aikana tai sen jälkeen. Roseniuksen mukaan koulutus tuntuu sysäävän liikkeelle jotain niin, että ammatillinen identiteetti uusiutuu. Lisäksi koulutuksen aikana saatuja verkostoja käytetään hyödyksi.

– Palautteiden mukaan koulutuksessa saadaan paljon uusia oivalluksia sekä ammatillista varmuutta. Hienointa onkin, kun luen palautteesta, että opiskelija on kokenut ”huiman kasvun” tai että hänen ajatuksensa ovat siirtyneet koulutuksen myötä aivan uudelle tasolle.
Lisätietoja koulutuksesta

Koulutuksen koordinaattori, yliopisto-opettaja Päivi Rosenius, paivi.rosenius(at)uef.fi, p. 050 359 1434 https://uefconnect.uef.fi/henkilo/paivi.rosenius/

Ohjauksen professori Sanna Vehviläinen, sanna.vehvilainen(at)uef.fi, p. 046 920 7873 https://uefconnect.uef.fi/henkilo/sanna.vehvilainen/

Lopuksi vielä Save the date! – Tervetuloa kohtaamaan Valtakunnallisessa uraohjauspäivässä, joka on järjestyksessään toinen ja järjestetään 31.3.2022 Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa hybriditoteutuksena.

Teemana on ”Eriarvoistuvat urapolut ja ohjausosaaminen – tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua”

Uraohjauksen valtakunnalliseen päivään kutsumme uraohjaajia ja uraohjauksen ympärillä toimivia. Toivotamme tervetulleeksi myös muut uran kysymyksistä ja ohjausosaamisesta kiinnostuneet toimijat – kentällä toimivat uraohjaajat ja tutkijat!

Julkaistu

Kenen unelmia me ohjaamme?

Vieraskynän blogissa Anne-Mari Souto, yliopistonlehtori ja tutkija Itä-Suomen yliopiston Ohjauksen koulutuksesta, kysyy: ”Kenellä on mahdollisuus tehdä itsensä näköistä uraa ja kenen mahdollisuudeksi jää vastata muiden asettamiin uomiin?”

”Ei kyse ole siitä, mitä minä haluan tehdä, vaan missä minut hyväksytään Suomessa” vastasi somalitaustainen, 17-vuotias Mohamed kysymykseeni hänen ammatillisista suunnitelmistaan. Mikä on uraohjauksen lähtökohta tässä tilanteessa? Kenellä on mahdollisuus tehdä itsensä näköistä uraa ja kenen mahdollisuudeksi jää vastata muiden asettamiin uomiin? Miten ohjaajina etenemme tällaisissa keskustelussa? Entä ryhmässä, jossa ohjattavien yhteiskunnallinen asema on keskenään hyvin eriarvoinen?

Monikulttuuristuva Suomi on haastanut ohjaukseen kenttää pohtimaan kulttuurisia eroja ja yhtäläisyyksiä uraohjauksen prosesseissa ja käytetyissä menetelmissä. Paljon on puhuttu myös suomen kielen tärkeydestä niin kotoutumisessa kuin työllistymisessäkin. Monikulttuuristuva Suomi asettaa meitä miettimään – ja jatkossa vielä yhä enemmän – Muhamedin esiin nostamaa todellisuutta: suomalaiset koulutus- ja työmarkkinat eivät avaudu etnisesti ja rodullisesti erilaisiksi määritetyille yhdenvertaisina valinnan mahdollisuuksina. Mediakaan ei ole ohittanut tätä ilmiötä vaan se on herättänyt keskustelua etenkin somalitaustaisten tyttöjen ohjaamisesta lähihoitajakoulutukseen lukio-opintojen sijasta.

Uhka etnistyvistä koulutus- ja työmarkkinoista nostaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (social justice) teeman uraohjauksen ytimeen. Kiihtyvän muuttoliikkeen ohella tähän kiinnittyy myös globaalilla tasolla käytävä keskustelu kunnollisesta työstä (decent work) ja sen ehdoista. Pohdittaessa yhteiskunnallista polarisaatiota uraohjauksen kentällä ei myöskään voi ohittaa tutkimustuloksia siitä, että koulutus- ja työurat näyttävät sukupuolittuvan yhä voimakkaammin meillä Suomessa – täällä tasa-arvon mallimaassa. Kysymys työmarkkinoiden segregoitumisesta puskeekin monesta suunnasta ohjauksen agendalle ja se edellyttää tutkimuksellisia avauksia ohjauksen prosesseihin. Uraohjaajien yksi keskeisistä kompetensseista on kyky käydä dialogia yksilöllisten ja yhteiskunnallisten toiveiden ja jännitteiden välillä.

Muhamedin, ja transnationaalit juuret omaavien tutkimushaastattelut, ovat antaneet viitteitä siitä, että yhteiskunnallinen eriarvoisuus, esimerkiksi rasismi ja köyhyys, nousevat harvoin keskustelunaiheiksi ohjaustilanteissa. Huomio on pikemminkin yksilössä ja hänen resursseissaan – etenkin niissä, joita tulee vielä kehittää. Kannatteleva ja tukeva kohtaaminen edellyttää kuitenkin myös rohkeutta tarkastella yksilön ohella häntä ympäröivää yhteiskuntaa sellaisena jona se aukeaa tai sulkeutuu, hänen asemastaan ja elämänhistoriastaan. Kurkkaus muualla tehtyyn tutkimukseen osoittaa, että uraohjaus, jossa yksilön tilanteen rinnalla käsitellään myös vähemmistöjen asemaa ja heitä syrjiviä käytänteitä, koetaan ohjattavien keskuudessa tuloksekkaampana verrattuna yhteiskunnallisista asioista etäisyyttä ohjattavaan ohjaukseen. Mikä meitä pidättelee, kun työmarkkinoiden ja elämän epävarmuus ”puskee esiin” tilanteessa jos toisessa?

Monikulttuurisia ohjaustilanteita tarkasteltaessa voikin kysyä, olemmeko jumittuneet liiaksi kulttuuristen erojen ja suomen kielen tärkeyden näkökulmaan, niin tärkeitä ja ohittamattomia kuin ne ovatkin? Olemmeko jämähtäneet liiaksi korostamaan tiedon merkitystä erilaisuuden kohtaamisessa? Voiko kyse olla pikemminkin tunteista ja siitä, että emme uskalla kohdata ja kannatella sitä kaikkea, mitä ohjattava voi ohjaustilanteeseen tuoda mukanaan? Etenkin jos ja kun olemme kiireisiä ja tulospaineiden alaisia. Kriittinen kysymys on kohdistettava myös uraohjauksen teorioille: onko yksilökeskeinen diskurssi työllistettävyystavoitteineen (employability) kaventanut, tai jopa korvannut, ohjauksen tehtävää hyvän työelämän tavoittelemisessa yksilön sekä yhteisöjen näkökulmasta? Onko ohjauksen markkinoistuminen vienyt tilan, ajan ja sanat käydä tutkivaa dialogia elämänkulkuja polarisoivista tekijöistä? Vaikeita kysymyksiä, joskin sydäntä ja toivoa uraohjauksen kentältä löytyy aina. Nyt on aika mennä yhdessä eteenpäin ja pitää kiinni toiveesta, että Muhamedilla ja hänen kaltaisillaan suomalaisilla olisi valinnan ja yhdenvertaisen, eteenpäin kannattelevan uraohjauksen mahdollisuus.

Julkaistu

Ohjauksen tarve työelämän ja osaamisen muutoksessa

Työelämän ja osaamisen muutokset ovat lisänneet ohjauksen tarvetta muuttuvilla työurilla. Ohjaustyön haasteita kohtaavat uraohjauksen kentän asiantuntijat niin aikuisten työllistymistä tukevissa julkisissa te-palveluissa kuin nuorten koulutus- ja työuria edistävien ohjaamojen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa. Työurien muutokset näkyvät myös korkeasti koulutettujen työllisyysluvuissa, mikä heijastuu sekä korkeakoulujen että ammattiliittojen uraohjauspalveluihin.

Työelämälähtöinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus vastaa koulutuksissa ja tehtäväkentällä tunnistettuihin uraohjauksen osaamisen tukemisen tarpeisiin ja edistää siten jatkuvaa oppimista uraohjausta tekevien asiantuntijuuden kehittymisessä ja työurilla. Uraohjauksen kentällä toimii yhä kasvava joukko yksityisiä palveluntarjoajia, joiden ohjausosaamista haastetaan uravalmennuksissa tai esimerkiksi Outplacement-palveluissa. Myös työelämäorganisaatioiden sisäisessä osaamisen ja urapolkujen kehittämisessä, HRD:ssä, tarvitaan uraohjauksen osaamista. Toisaalta globaalit yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset tuovat yhä enemmän tarpeita yksilöiden työ- ja elämänurien sekä ammatillisen suuntautumisen tukemiseen.

Uraohjauksen erityisyys on jo vuosia tunnistettu opinto-ohjaajan kelpoisuusopinnoissa, ja suomalaisessa koululaitoksessa on pitkät perinteet nuorten koulutusvalintojen ja tulevaisuuden rakentamisen tukemisessa. Ohjaustyön kenttä on kuitenkin aina ollut tätä huomattavasti laajempi, ja yhtä monimuotoinen kuin vaihtelevista taustoista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ohjaustarpeet. Kaikki ohjaustyötä tekevät eivät myöskään tarvitse opinto-ohjaajan kelpoisuutta. Useat uraohjaajat ovatkin hankkineet ohjausosaamista mm. Coaching- ja Ratkes-koulutuksista tai työnohjaajaopinnoista. Ohjauskoulutusten kirjo on siten yhtä monimuotoinen kuin itse uraohjaustyön kenttä, jossa on käyty vilkasta keskustelua uraohjauksen osaamisen tukemisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta uraohjauksen asiantuntijuudesta.

Syksyllä 2018 käynnistettiin lajissaan ensimmäinen Uraohjauksen erikoistumiskoulutus joka päättyi helmikuussa 2020. Koulutukseen osallistui 53 uraohjauksen tehtäväkentällä työskentelevää asiantuntijaa. Samaan aikaan kun ensimmäinen koulutuksemme päättyi, käynnistyi seuraava koulutus, johon on osallistunut 23 opiskelijaa. Nyt meneillään oleva koulutus on päättymässä maaliskuussa 2021 ja haku seuraavaan yliopistolliseen Itä-Suomen ja Turun yliopistojen toteuttamaan Uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen on avoinna 24.2. klo 23:59 saakka. Uusi koulutus käynnistyy pe 26.3. Zoom-webinaarissa, johon osallistuvat meneillään olevan koulutuksen päättävät ja uuden koulutuksen aloittavat opiskelija.

Uraohjauksen erikoistumiskoulutukset ovat tarjonneet opiskelijoille uraohjaustyön tueksi työvälineitä, näkökulmia, syventynyttä ymmärrystä ja osaamista, niin työelämän ja yhteiskunnan muutostilanteisiin kuin uraprosesseihin ja niiden tukemiseen, ohjausvuorovaikutuksen ja ohjausmenetelmäosaamisen teoreettiseen ja käytännölliseen asiantuntijuuden rakentumiseen. Alla opiskelijoidemme kokemuspuhetta koulutusten annista:

  • Omassa uraohjauksen asiantuntijuudessa tapahtui vuodessa huima kasvu ja koen olevani paljon varmempi ohjaustyössäni. Koulutuksen aikana tehtiin paljon reflektiota ja opittu tapa jatkuu varmasti ammattiurallani. Sain arvokkaita kontakteja ja ammatillisen verkoston koulutuksen myötä.
  • Tuntuu, että olen saanut raapaisun aiheeseen ja varmasti tulen palaamaan kirjallisuuteen ja materiaaleihin vielä monia kertoja. Itselleni koulutus avasi seuraavan uramahdollisuuden, joten en voi olla kuin tyytyväinen.
  • Hyvin valitut kouluttajat ja positiivinen tunnelma
  • Koska en ole tehnyt uraohjausta kovin paljon ennen koulutusta, koulutus siirsi osaamiseni aivan uudelle tasolle
  • Olen oppinut valtavasti, etenkin asioita, joita en ole päässyt työelämässä kokemaan. Ammatillinen identiteettini on loksahtanut uuteen asentoon, josta olen kiitollinen.

Hae nyt koulutukseen ja tule mukaan syventämään ja kehittämään uraohjausasiantuntijuuttasi! Lisätietoja: Itä-Suomen yliopisto, Ohjauksen koulutus, yliopisto-opettaja Päivi Rosenius paivi.rosenius@uef.fi, 050 359 1434

Julkaistu

Kasvukirjoittaminen uraohjaajan työmenetelmänä

Vieraskynässä opiskelijamme Johanna Tuutin analysointia ja pohdintaa kasvukirjoittamisesta ohjausmenetelmänä, oman uran ja kehittymisen, henkilökohtaisen kasvun vahvistamisen ja uraohjauksen näkökulmasta.

Johanna on uravalmentaja ja uraohjaaja, joka on innostunut elinikäisestä oppimisesta ja ohjauksesta. Hän on kehittänyt mm. Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen mallin ja Hyvän elämän pyörä -mallin. Johanna reflektoi kokemuksiaan joka päivä Some lines a day. The 5-year memory bookiin, jonka sisäsivulle on painettu teksti “And in the end, it’s not the years in your life that count. It’s the life in your years.” Abraham Lincoln.  Johanna on filosofian maisteri, Professional Certified Coach ja Viestintäpäällikkö VPK. Hän valmistuu Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksesta keväällä 2021.

Kuva: Pixabay Robert Armstrong

Kasvukirjoittaminen – syvällinen menetelmä urasuunnittelijan ja uraohjaajan työkalustoon

Tässä blogikirjoituksessa tarkoitukseni on analysoida omasta urasta ja kehittymisestä kirjoittamisen menetelmiä henkilökohtaisen kasvun vahvistamisen sekä uraohjauksen ja -valmentamisen näkökulmasta. Käytän menetelmistä yleisesti sanaa kasvukirjoittaminen.

Tavoitteeni on pohtia, mitä kasvukirjoittaminen on, miten se vaikuttaa henkilökohtaista kasvua vahvistavasti ja millaisilla eri tavoilla sitä voi toteuttaa osana uraohjaamisen ja -valmentamisen prosesseja.

Tein blogikirjoituksen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen 2020–2021 Asiakastyön ohjausmenetelmät -opintojakson virittämänä. Blogissa lähtökohtina toimii Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen -malli sekä Kirjoita kasvaaksesi – sinun tarina ja tulevaisuus -menetelmä. Oman työelämän suunnittelemisen ja johtamisen -malli on osa koulutuksen aikana rakentunutta käyttöteoriaani ja Kirjoita kasvaaksesi – sinun tarina ja tulevaisuus -menetelmä on kokoelma uravalmentamisessa käyttämääni kirjoittamisen menetelmää.

Inspiraationi lähteenä käytin musiikkiavusteista kirjoittamista, johon tutustuin em. opintojakson Career Writing -työpajassa. Työpaja toteutettiin noin 3 tuntia kestävänä kokonaisuutena, ja sen pääfasilitoijana toimi yli 20 vuotta tämän tyyppistä kirjoittamista fasilitoinut, tutkinut ja kehittänyt Reinekke Lengelle. Career Writing liittyy Reinekke Lengellen ja edesmenneen Frans Meijersin yhdessä kehittämään: Transformation Trough Writing: A dialogical model in four steps -malliin. Lisäksi tutustuin Linda Trichter Metcalfin ja Tobin Simonin kirjaan: Writing the Mind Alive. The Proprioceptive Method for Finding Your Authentic Voice.

Työpajatyöskentelyssä kuuntelimme instrumentaalista barokkimusiikkia ja kirjoitimme kynällä paperille ajatuksia päällimmäisenä mielessämme olevasta urakysymyksestä noin 20 minuutin ajan. Tehtävänä oli pysähtyä kuuntelemaan itseä, omia ajatuksia ja tuntemuksia, kirjoittaa sitä mitä kuulee.

Musiikin käyttö tavoitteellisen kirjoittamisen taustalla oli kiehtova kokemus, joka avasi mielen ja ajatusten virran ja auttoi keskittymään sisäisen äänen kuuntelemiseen. Barokkimusiikin tempovaihtelut tarjoavat tempo- ja sävyvaihtelua, joka Lengellen mukaan tukee parhaiten kirjoittamista, koska sen rytmi on lähellä sydämen leposykettä.

Luin lisää musiikin monipuolisista vaikutuksista aivojen hyvinvoinnissa, ja musiikki voi laskea stressihormonitasoa, tuottaa mielihyvää, vapauttaa dopamiinia, rentouttaa ja lisätä energiaa. Työpajan ja tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen välissä olen kokeillut musiikkiavusteista kirjoittamista muutamia kertoja, ja kokemukseni mukaan esimerkiksi Mozartin kuunteleminen tuo kirjoittamiseen miellyttävää virtausta, Flown, ja uuden luomisen tunnetta. Luonnollisesti kirjoittaminen kannattaa tehdä eniten nautintoa tuottavalla työkalulla.

Pysähdy nyt hetkeksi pohtimaan, millaisia kokemuksia sinulla on henkilökohtaiseen kasvamiseen liittyvästä kirjoittamisesta, kirjoitatko esimerkiksi päiväkirjaa? Reflektoitko kuluneen viikon onnistumisia ja haasteita? Peilaatko edistymistä suhteessa tavoitteisiin? Tai kenties jaat ajatuksiasi yhteisöllisesti sosiaalisessa mediassa, postaamalla, bloggaamalla tai vloggaamalla? Entä oletko käsitellyt kirjoitustesi teemoja henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun tukemiseen erikoistuneen ammattilaisen, kuten valmentajan, coachin tai uraohjaajan kanssa? Jos taas olet uraohjaaja tai valmentaja, millaisia kokemuksia sinulla on kirjoittamiseen perustuvien menetelmien käytöstä asiakastyössä? Kaipaatko uusia näkökulmia ja inspiraatiota menetelmien käyttöön?

Mitä kasvukirjoittaminen on?

Kasvukirjoittamisessa uraohjauksen tai -valmennuksen asiakas kirjoittaa henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun sekä urakehitykseen ja työelämään liittyvistä aiheista urasuunnittelun ja -ohjauksen erityisasiantuntijan ohjauksessa. Työskentelymenetelmänä kasvukirjoittaminen sopii sekä yksilö- että ryhmämuotoiseen prosessiin.

Kirjoittaessaan asiakas hyödyntää uraohjaajan rakentamia inspiraatiokysymyksiä ja ohjeita, ja kirjoittaminen voi tapahtua ohjauskeskustelujen välitehtävänä, asiakkaan omalla ajalla. Kirjoittamisen jälkeen asiakas ja uraohjaaja keskustelevat asiakkaan kirjoituksesta sekä tekevät havaintoja kirjoituksen teemoista ja niiden herättämistä tunteista.

Henkilökohtaista kasvua vahvistava kirjoittaminen edustaa narratiivista ja konstruktivistista lähestymistapaa, jonka mukaan ihminen rakentaa elämänuraansa narratiivisena todellisuutena, selittämällä omaa historiaa, luomalla elämänteemojen avulla merkityksiä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Narratiivisten menetelmien on todettu soveltuvan hyvin jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden ajassa tehtävään urasuunnitteluun, jossa ihminen määrittää ammatillista identiteettiään, tarkoitustaan ja tavoitteitaan yhä uudelleen.

Miten kasvukirjoittaminen vaikuttaa asiakkaaseen?

Menetelmä on toiminnallinen, merkityksellinen ja emotionaalinen, ja sen suurin hyöty on itsetuntemuksen syventyminen.  Asiakkaan suorittama toiminnan ja kokemusten reflektoiminen kirjoittamalla, ja uraohjaajan kanssa käytävä keskustelu ovat tutkimisen työkaluja.

Asiakas pysähtyy kirjoittamisen äärellä ajattelemaan ja kuuntelemaan itseään. Kirjoittamalla ajatuksia sanoiksi ne selkiytyvät ja lukemalla niitä hän kuulee oman äänensä. Ja kun hän keskustelee kirjoituksistaan ammattilaisen kanssa, hän saa oivalluksia ajattelu- ja toimintatavoistaan, tunnistaen toistuvasti esille nousevia teemoja.

Esimerkiksi kun asiakas kirjoittaa oman kasvutarinansa, vaikkapa kehittymisestä asiantuntijaksi tai johtajaksi, tai kun hän kirjoittaa lyhyitä tarinoita urakehitykseensä vaikuttaneista ihmisistä ja tapahtumista, hän oppii rakentamaan merkityksiä ja ymmärtämään itseään ja arvojaan syvällisemmin.

Uraohjaus- tai uravalmennusprosessin osana tapahtuva kirjoittaminen auttaa asiakasta kääntämään ajatukset sisäänpäin, pohtimaan itseä, ihmissuhteita, tavoitteita ja arvoja sekä kiinnostuksen kohteita, valintoja, sanoja ja tekoja. Ja tämä osaltaan auttaa asiakasta tekemään tietoisempia uraa ja työelämää koskevia päätöksiä ja tekoja. Omista ajatuksista kirjoittaminen auttaa asiakasta myös vahvistamaan sisäistä motivaatiota, itseohjautumista ja toimijuutta, ja tekemään työelämästä itselle merkityksellisempää.  Hän oppii ymmärtämään ainutlaatuisia ominaisuuksiaan ja oppimiskokemuksiaan sekä määrittämään tai vahvistamaan identiteettiään ja autenttisuuttaan, aitouttaan. Asiakkaasta kasvaa oman elämänsä ja tarinansa käsikirjoittaja.

Millä tavoilla yhdistää kirjoittamista ohjaukseen ja valmentamiseen?

Uraohjaajana ja -valmentajana voit yhdistää kasvukirjoittamista osaksi uraohjaamisen ja -valmentamisen prosessia ja elinikäistä oppimista ja ohjausta lukemattomilla tavoilla. Kasvukirjoittamisen vahvuus on sen syvällisyys ja vaikuttavuus, ja että se sopii asiakkaan itsenäiseen työskentelyyn. Kirjoittaminen sopii erinomaisesti myös osaksi e-oppimista ja modulaarisia oppimisprosesseja.

Alla olevia tehtäviä voit hyödyntää inspiraationa asiakastyöhösi ja kehittää itse uusia. Tehtäviä voi tarjota asiakkaalle yhden kysymyksen täsmätehtävinä, erilaisten tarinoiden kirjoittamistehtävinä tai prosessin pituisena lokityöskentelyä. Tehtävät voivat olla ajateltavia, kirjoitettavia, puheena nauhoitettavia tai piirrettäviä, asiakkaasi kiinnostuksen, tilanteen ja tarpeen mukaan.

  • Kirjoita päiväkirjaa. Se on huipputehokas tapa tehdä itsetutkiskelua ja kirkastaa ajattelua sekä seurata oman toiminnan laadun parantamista ja edistymistä kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Päiväkirjaa voi kutsua myös oppimispäiväkirjaksi.
  • Voit tuottaa päiväkirjaa paitsi kirjoittamalla myös käyttämällä kuvia tai nauhoittamalla video- ja äänitallenteita. Lokikirjamaista sisällöntuottamista kutsutaan myös lifeloggaamiseksi.
  • Päiväkirjaa voit kirjoittaa iltaisin, aamuisin tai lounastauolla, 10 minuutissa ehtii reflektoimaan päivän tärkeimmät ja merkityksellisimmät hetket.
  • Kirjoita laajennettu CV, sellainen, joka sisältää sekä henkilökohtaisen että työelämän aikaansaannokset. CV on lyhenne latinankielisistä sanoista Curriculum Vitae, elämän juoksu/kulku.
  • Visioi ja kuvittele tavoitteenasi oleva tulevaisuus ja kirjoita se tulevaisuustarinan muotoon, kuvaamalla esimerkiksi tulevaisuuden työpäivääsi: Minkä asioiden parissa työskentelet, keiden kanssa, mikä on missionne, millaisia ovat yhteisönne ja kulttuurinne, tilanne ja työvälineet?
  • Kirjoita motivaatiokirje. Mitkä asiat kiinnostavat sinua? Sytyttävät, innostavat ja miksi? Mitkä asiat vaikuttavat ajatteluusi? Millä tavoilla opit jatkuvasti? Millaiset yhteistyötavat kiinnostavat sinua?
  • Kirjoita henkilökohtainen tarkoitus tai julistus (personal purpose, personal statement). Mihin asiaan haluat vaikuttaa työlläsi? Mitä viheliäisiä ongelmia haluat olla ratkaisemassa? Millaista tulevaisuutta haluat rakentaa? Keiden kanssa haluat muuttaa jotakin paremmaksi? Kirjoita ensin muutama tekstikappale, tiivistä teksti yhdeksi kappaleeksi ja kiteytä se lopuksi yhdeksi sanaksi – mikä on sinun sanasi?
  • Kirjoita kasvutarinasi, miten sinusta tuli sinä, se ammattilainen/asiantuntija/johtaja joka olet tänään? Mikä sai sinut kiinnostumaan alasta jolla työskentelet? Mitkä ovat olleet sinua kehittäneitä haasteita ja urasi käännekohtia? Ketkä ovat tukeneet ja inspiroineet kasvuasi?
  • Määrittele henkilöbrändisi rakennusosat ja tarinasi, mitkä asiat tekevät sinusta ja osaamisestasi ainutlaatuisen? Miten voit sisällyttää tarinasi LinkedIn-profiiliisi? Millaisilla LinkedIn-päivityksillä voit tehdä näkyväksi jatkuvan yhteisöllisen oppimisen?

Tämän kirjoituksen muodossa haluan sydämellisesti kiittää inspiroivasta yhteisöllisestä oppimiskokemuksesta Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen osaavia opettajia, luennoitsijoita, kouluttajia ja fasilitoijia, ja kaikkia osallistujia. Hienoa henkilökohtaisen kasvun ja kasvun tukemisen vuotta!

Inspiroivia lähteitä

  • Amundson, Norman E. 2005. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille.
  • Aurelius, Marcus. 2020 (9. painos). Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä.
  • Halidon Music: Relaxing Mozart.
  • Kelaa taaksepäin elämän lokikirjassa. Yle.fi.
  • Lengelle, Reinekke & Meijers, Frans. 2015. Career Writing: Creative, Expressive, and Reflective Approaches to Narrative Career Learning and Guidance. The Canadian Journal of Career Development.
  • Martela, Frank. 2020. Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä.
  • Patton, Wendy & McMahon, Mary. 2006. The Systems Theory Framework of Career Development And Counseling: Connecting Theory and Practice. International Journal for the Advancement of Counselling.
  • Trichter Metcalf, Linda & Simon, Tobin. 2002. Writing the Mind Alive. The Proprioceptive Method for Finding Your Authentic Voice.
Julkaistu

Toimijuutta tukeva vuorovaikutus työllisyyspalveluiden uraohjauksessa

Vieraskynässä Riia Hoppanian yliopistollisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kehittämishankkeena rakentunut Toimijuutta tukevan vuorovaikutuksen -sivusto, jonka tavoitteena oli koota työllisyyspalvelut ohjausympäristönä huomioiva ohjausvuorovaikutuksen perehdytysmateriaali. Kehittämistyö tehtiin yhteistyössä Vantaan työllisyyspalveluiden uraohjaajat ja -valmentajat tiimin kanssa.

Materiaalin ohjausvuorovaikutuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Sanna Vehviläisen ohjauksen orientaatioiden, Mikael Leimanin dialogisen ohjauksen sekä Norman Amundsonin aktiivisen ohjauksen pohjalta. Lähdemateriaalina on hyödynnetty myös uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen asiantuntijaluentojen muistiinpanoja, Mielenterveyden keskusliiton Toivo ammattilaisen tukena -koulutuksen materiaalia sekä muita kirjallisuuslähteitä.

Materiaalia varten kerättiin myös Vantaan uraohjaajat ja -valmentajat tiimin omia kokemuksia erilaisista ohjausvuorovaikutustilanteista. Vastauksia saatiin yhdeksältä (9) henkilöltä. Kysymykset, vastaukset ja yhteenvedot löytyvät sivustolta.

Lämmin tutustumissuosituksemme!

 

Julkaistu

Miten Uraohjauksen erikoistumiskoulutus syntyi?

Vieraskynässä Leena Penttisen kuvaus Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen synnystä ja suunnittelusta!

Leena toimii yhtenä yliopistollisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen kouluttajana ja on yksi ensimmäisen yliopistollisen UraERKOn suunnittelijoista ja perustajista yhteistyössä kouluttajiemme Anne-Mari Souton ja Sanna Vehviläisen kanssa.

Voit kuunnella myös Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen synty-/tarveteemaan kiinnittyvän Eric Carverin jatkuvan oppimisen/aikuisten oppimisen ja uraohjauksen Podcastin (27:00). Eric valmistui yliopistollisesta UraERKOsta keväällä 2020.

Uraohjauksen laaja kenttä

Suomalaisessa koululaitoksessa on pitkät perinteet nuorten koulutusvalintojen ja tulevaisuuden rakentamisen tukemisessa. Ohjaustyön kenttä on kuitenkin aina ollut tätä huomattavasti laajempi. Erilaiset globaalit yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset tuovat yhä enemmän tarpeita yksilöiden työurien ja ammatillisen suuntautumisen tukemiseen. Ohjaustyön haasteita kohtaavat työssään niin aikuisten työllistymistä tukevien julkisten te-palveluiden kuin nuorten koulutus- ja työuria edistävien ohjaamojen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa toimivat asiantuntijat. Työllisyysluvuissa näkyvät myös korkeasti koulutettujen työurien muutokset, mikä heijastuu sekä korkeakoulujen että ammattiliittojen uraohjauspalveluihin. Toisaalta työmarkkinoiden ja osaamisen muutokset lisäävät ammatillisten osaajien ja heidän työurien tukemisen tarvetta. Uraohjauksen kentällä toimii kasvava joukko yksityisiä palveluntarjoajia, joiden ohjausosaamista haastetaan uravalmennuksissa tai esimerkiksi outplacement-palveluissa. Myös työelämäorganisaatioiden sisäisessä osaamisen ja urapolkujen kehittämisessä, HRD:ssä, tarvitaan uraohjauksen osaamista.

Uraohjauksen kenttä on siten ollut yhtä monimuotoinen kuin vaihtelevista taustoista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ohjaustarpeet. Uraohjauksen erityisyys on toki jo vuosia tunnistettu ohjauskoulutuksissa: opinto-ohjaajan kelpoisuusopinnoissa (60 op) sekä itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen opinto-ohjaajien kelpoisuuden antavissa maisteriohjelmissa (120 op) ja Itä-Suomen yliopiston pitkässä maisterikoulutuksessa (300 op).

Kaikki ohjaustyötä tekevät eivät kuitenkaan tarvitse opinto-ohjaajan kelpoisuutta, vaikka moni onkin käynyt opinto-ohjaajakoulutuksen. Useat uraohjaajat ovat hankkineet ohjausosaamista mm. coaching- ja ratkes-koulutuksista tai työnohjaajaopinnoista. Erilaisten työllisyyden tukemisen, korkeakoulutuksen ja nuorten ohjauspalvelujen kehittämishankkeiden järjestämät kohdennetut lyhytkestoiset ohjauskoulutukset ovat olleet hyvin suosittuja. Ohjauskoulutusten kirjo on siten yhtä monimuotoinen kuin itse uraohjaustyön kenttä, jossa on käyty vilkasta keskustelua uraohjauksen osaamisen tukemisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta uraohjauksen asiantuntijuudesta. Nuoren, vuonna 2013 perustetun Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiinkin uraohjauksen asiantuntijakoulutuksen saaminen Suomeen.

Kun OKM:n asiantuntijuus edellä -työryhmä vuonna 2013 ehdotti uutta korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen mallia,  Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen ohjauskoulutuksissa käynnistyi keskustelu uuden ohjauskoulutuksen kehittämisestä opinto-ohjaajan kelpoisuuden antavien koulutusten rinnalle. Uuden erikoistumiskoulutuksen työelämälähtöisyys näytti vastaavan sekä koulutuksissa että kentällä tunnistettuihin uraohjauksen osaamisen tukemisen tarpeisiin. Joustava työelämäläheinen koulutus edistäisi elinikäistä oppimista uraohjausta tekevien asiantuntijuuden kehittymisessä ja työurilla. Uraohjaajat ja valmentajat ry. toimi luontevana yhteistyökumppanina keskustelun avaamiseksi kentän uraohjaajien kanssa. Mukaan keskusteluun saatiin varsin nopeasti muitakin, mm. KEHA-keskus ja Akava. Yhteistyön myötä alkoi syntyä näkemys uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen raameista. Yhteistä keskustelua edisti Akavan sekä uraohjaajat ja valmentajat ry:n järjestämä uraohjauksen päivä syksyllä 2016.

Kevään 2017 aikana yliopistollisten ja ammatillisten opettajakorkeakoulujen ohjauskoulutusten sekä työelämätoimijoiden yhteistyönä syntyivät uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen osaamistavoitteet. Keskusteluun osallistui mm. uraohjaajat ja valmentajat ry:n jäsenistöä, TEM:n edustajia sekä KEHA-keskuksen ja te-palveluiden sekä ohjaamojen asiantuntijoita, ELO-ryhmien, Akavan ja eri ammattiliittojen edustajia, korkeakoulujen ohjaustoimijoita, uravalmennusta antavia yrityksiä sekä yksittäisiä uraohjauksen kentällä toimivia asiantuntijoita. Osaamistavoitteet sekä muut laissa ja asetuksissa määritellyt seikat vahvistettiin 1.7.2017 alkaen yliopistojen kesken solmitussa sopimuksessa. Vastaavanlainen sopimus tehtiin ammattikorkeakoulujen kesken niiden järjestämästä uraohjauksen erikoistumiskoulutuksesta.

Sopimusten jälkeen oli vuorossa koulutusten suunnitteluvaihe, jota vauhdittivat OKM:n myöntämät erityisavustukset uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi. Itä-Suomen yliopiston filosofinen tiedekunta hyväksyi huhtikuussa 2018 laatuaan ensimmäisen Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelman, jonka mukainen koulutus käynnistyi syksyllä yhteistyössä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Koulutuksen tavoitteena oli ja on vastata edellä kuvattuihin uraohjauksen kentän tarpeisiin työelämäläheisesti osaamista ja uraohjaajien asiantuntijuutta kehittäen. Tämän jälkeen, tammikuussa 2020 käynnistynyt koulutus päättyy maaliskuussa 2021 käynnistäen samalla uuden koulutuksen, jonka haku avautuu helmikuussa.