Omaa alaa etsimässä

Moikka!

Toivottavasti kaikilla on alkanut uusi vuosi hyvin, sekä opintojen ohella on ehditty myös lomailla. Uusi vuosi tuo varmasti monille ajatuksia erilaisista tavoitteista, mitä kohti edetä vuoden aikana. Monilla on unelmana saada opiskelupaikka tänä vuonna, johon tunteeseen pystyn edelleen myös itse samaistumaan parin vuoden takaa. Itselle suurimpana kysymyksenä olikin siihen aikaan se, että mihin alalle sitä oikeasti voisi hakea ja mikä opiskelupaikka siihen olisi kaikista parhain.

Itse olin lapsuudessa ja nuoruudessa unelmoinut monta vuotta eläinlääkärin ammatista, koska se vaikutti merkitykselliselle työlle eläinten parissa. Kuitenkin lukiossa aloin todella pohtimaan ja tutustumaan eri aloihin vielä tarkemmin. Tutkin pitkään eri opettajakoulutuksia, insinöörilinjoja, sekä terveystieteellisiä vaihtoehtoja. Näissä kaikissa opinnoissa tuntui olevan selkeä tutkintorakenne, sekä selkeät työllistymisnäkymät, jotka tuntuivat turvalliselle jatkumolle lukion jälkeen. Minusta kuitenkin tuntui pitkään, etten löytänyt täydellisesti omaa alaani, vaikka kaikki kuulostivat mielenkiintoisille.

Välivuonna tuli paljon retkeiltyä ja mietittyä samalla lähestyvää yhteisvalintaa, sekä eri koulutusvaihtoehtoja.

Vastaan tulikin yliopistoon tutustumispäivänä kansanterveystiede, joka kuulosti mielenkiintoiselle. Tuntui, että siinä yhdistyi erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset, mutta samalla myös terveyden näkökulmasta monet eri osa-alueet. Selaamalla eri vaihtoehtoja, löytyi Itä-Suomen yliopistosta Terveyden edistämisen-tutkinto, joka tuntui osuvan erityisesti omiin kiinnostuksen kohteisiin, sekä etäpainotteinen opetustyyli kiehtoi minua. En kuitenkaan täysin ymmärtänyt sitä, että mikä minusta voisi tulla isona, jos tutkinnon jälkeen saan taskuuni asiantuntijapätevyyden.

Minusta tuntuu, että monesti lukiolaisilta kysyttäessä unelma-ammateiksi tulee lääkäri, juristi, psykologi, opettaja tai insinööri. Ne kaikki ovat tärkeitä ammatteja, joihin tarvitaan ammattitaitoisia ja motivoituneita osaajia. Koen silti, että nuorille on tärkeää tuoda myös pienempien alojen vaihtoehtoja pohdittavaksi. Kuinka moni on esimerkiksi kuullut terveyden edistämisestä tai liikuntalääketieteestä?

Lukioaikana esitellään monia eri aloja ja vaihtoehtoja, jotta jokainen saisi tietoa eri mahdollisuuksista ja voisi samalla löytää oman juttunsa. Sen valtavan tietomäärän seurauksena voi kuitenkin mennä lukkoon ja iskeä paniikki oman alan löytämisestä. Meillä nuorilla on valtavia paineita jo muutenkin, joten haluan muistuttaakin armollisuudesta tässä elämänvaiheessa. Uskon, että jokainen voi löytää oman alansa, eikä lukion jälkeen välivuosi ole maailmanloppu. Osa tarvitsee enemmän aikaa ja elettyä elämää, osa käy kokeilemassa toista, jonka jälkeen valitsee toisen. Se on ihan okei!

Kannustankin vielä kerran jokaista tutkimaan eri aloihin liittyviä opintoja ja miettimään, voisiko joku ala tuntua oikeasti omalta. Jos niin ei tapahdu, älä säikähdä. Jokaiselle löytyy varmasti oma ala ja paikkansa tässä elämässä. Jos taas joku ala tuntuu oikealle, usko siihen ja unelmoi. Olen valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin valita terveyden edistämisen tutkinnon, vaikka se ei alkuun ollut se tutuin vaihtoehto. Uskalsin unelmoida, että vielä joku päivä voisin opiskella sitä tutkinto-opiskelijana ja teinkin välivuonna Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta kansanterveystieteen perusopinnot tutustuakseni lisää aiheeseen liittyen. Uskalsin valita tämän alan ja Itä-Suomen yliopiston, joista on tullut tärkeä osa nuoruuttani ja asiantuntijaksi kasvamista.

Ole siis avoin eri aloja kohtaan, tutki rohkeasti, mitä eri koulutukset pitävät sisällään, usko unelmiisi, sekä ole armollinen omaa alaa etsiessäsi!

Eri yliopistoihin ja niiden vaihtoehtoihin tuli perehdyttyä lukioaikoina. Meidänkin lukiossamme pidettiin monia eri alaesittelyjä.

// Heidi, terveyden edistäminen