Visuaaliset tutkimusmenetelmät – Näköaloja visuaalisesti rakentuviin merkityksiin

Visuaaliset tutkimusmenetelmät ovat yleistyneet yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa 1900-luvun lopulta lähtien. Kehitystä selittää yhtäältä visuaalisuuden kasvava merkitys arjessamme: toimimme visuaalisissa ympäristöissä, vastaanotamme jatkuvasti visuaalista informaatiota ja kommunikoimme yhä useammin kuvien välityksellä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Toisaalta visuaalisten menetelmien käytön lisääntyminen kytkeytyy yhteiskuntatieteissä tapahtuneisiin paradigmanmuutoksiin, jotka korostavat materiaalisten ja visuaalisten ympäristöjen, objektien ja kuvien sekä niiden herättämien kokemusten ja aistimusten merkitystä merkityksenmuodostuksessa. Visuaalisten menetelmien ajatellaan rikastavan sanallisiin aineistoihin perustuvaa tutkimusta ja tuovan esiin ajatuksia ja kokemuksia, joita on vaikea ilmaista kielellisesti.

Visuaaliset menetelmät tutkimuksessa

Visuaalisilla tutkimusmenetelmillä tarkoitetaan laajaa joukkoa tutkimuksellisia käytäntöjä, joissa tuotetaan ja analysoidaan visuaalista aineistoa. Tutkimuksessa käytettävät visuaaliset aineistot voivat olla esimerkiksi piirustuksia, valokuvia, sarjakuvia, videoita, elokuvia, visuaalista nonverbaalia kommunikaatiota tai visuaalisia ympäristöjä. Menetelmät voidaan jakaa osallistujalähtöisiin ja tutkijalähtöisiin menetelmiin. Osallistujalähtöisissä menetelmissä osallistujat tuottavat visuaalista aineistoa ja reflektoivat tutkimusaiheeseen liittyvää visuaalista materiaalia. Tutkijalähtöisissä menetelmissä tutkija puolestaan analysoi ympäristössä esiintyviä visuaalisia materiaaleja, kuten mediakuvia. Visuaalisia menetelmiä voidaan hyödyntää myös tutkimustulosten esittämisessä ja jäsentämisessä.

Visuaalisten aineistojen ja ilmaisukeinojen käytön on havaittu auttavan tavoittamaan osallistujien hiljaisia kokemuksia ja tunteita sekä motivoivan heitä jakamaan ajatuksiaan erilaisista sosiaalisista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Visuaalinen työskentely voi olla erityisen hyödyllistä henkilöille, joille sanallinen ilmaisu on haastavaa syystä tai toisesta, esimerkiksi kielitaidon vuoksi. Lisäksi visuaaliset osallistavan tutkimuksen menetelmät voivat purkaa tutkijan ja osallistujien välistä hierarkiaa ja vahvistaa osallistujien toimijuutta. Menetelmien soveltaminen ei kuitenkaan rajoitu yksilöllisten kokemusten tarkasteluun, vaan niiden avulla voidaan tutkia myös sosiaalisesti rakentuvia merkityksiä ja mielikuvia sekä tarkastella yhteiskunnallisia ilmiöitä kriittisesti.

Visuaalisten aineistojen analyysissa hyödynnetään tavallisesti kielellisten aineistojen tarkasteluun kehitettyjä menetelmiä. Näiden menetelmien perusperiaatteet säilyvät samoina, mutta niitä sovelletaan visuaalisen aineiston erityisluonne huomioiden. Esimerkiksi visuaalinen sisällönanalyysi luokittelee kuva-aineistoja niiden sisällön perusteella, visuaalisen retoriikan analyysi tarkastelee kuvien merkityksen rakentamisessa käytettyjä retorisia keinoja ja niiden sosiaalisia funktioita, ja visuaalinen kriittinen diskursiivinen psykologia tutkii, kuinka kuvat ammentavat kulttuurisista – kielellisistä ja kuvallisista – resursseista rakentaen versioita todellisuudesta (tulkintarepertuaarit) ja asemoiden ihmisiä suhteessa niihin (subjektipositiot).

Näiden analyysimenetelmien yhteisenä lähtökohtana on, ettei kuvia ymmärretä todellisuuden neutraaleina dokumentteina, vaan kulloisestakin kontekstista, lähtökohdista ja motiiveista käsin rakennettuina visuaalisina tuotoksina, joilla on erilaisia sosiaalisia funktioita. Esimerkiksi piirustusta ei pidetä ”ikkunana” piirtäjän ajatuksiin ja tunteisiin, vaan piirtämistä tarkastellaan visuaalisen ajattelun muotona, jossa piirtäjä rakentaa ymmärrystään piirustuksen aiheesta. Samoin valokuvia ei pidetä objektiivisina todellisuuden tallenteina, vaan visuaalisin keinoin rakennettuina esityksinä, joissa esimerkiksi rajaus, kuvakulma ja kuvankäsittely luovat kuvan kohteesta tietyn merkityksen.

Visuaaliset menetelmät mielikuvien ja merkitysten tutkimisessa

Seuraavaksi havainnollistan visuaalisten menetelmien potentiaalia kahden tutkimusesimerkin avulla. Martikainen, Farahani ja Musavi (2025) tarkastelivat Iranissa asuvien afganistanilaisten pakolaislasten ja -nuorten mielikuvia elämästään Iranissa piirustusten avulla. Osallistujia pyydettiin piirtämään kuva annetusta aiheesta sekä kirjoittamaan, mitä he halusivat piirustuksellaan ilmaista. Analyysi paljasti, että lähes kaikki lapset ja nuoret pohtivat kuvissaan ihmisten ja ryhmien välisiä suhteita. Piirustusten ja kirjoitusten rinnakkainen analyysi toi esiin merkityksenmuodostuksen monisyisyyden: se rakentui henkilökohtaisten kokemusten, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muodostuneiden merkitysten sekä yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutusten yhteispelinä. Piirustukset ja niiden visuaalinen sisällönanalyysi mahdollistivat nuorten kokemusmaailman sävykkään tarkastelun.

Toisessa esimerkissä Martikainen ja Sakki (2021) tutkivat, millaisia mielikuvia Helsingin Sanomissa vuosina 2015–2016 julkaistut uutiskuvat rakensivat Euroopan ulkopuolisista pakolaisista. Visuaalisen retoriikan analyysissa tunnistettiin kuusi toistuvaa retorista strategiaa, jotka loivat kuvaa pakolaisista uhkaavina ja vaarallisina. Näitä merkityksen rakentumisen prosesseja tarkastelemalla tutkimus pyrki purkamaan uutiskuvin luonnollistamia mielikuvia pakolaisista ja osoittamaan, millaisista kulttuurisista ja yhteiskunnallisista resursseista kuvien ilmaisutavat ja merkitykset ammentavat.

Sosiaalipsykologian näkökulmasta visuaalisten tutkimusmenetelmien keskeinen potentiaali liittyy siihen, että ne tarkastelevat kuvia sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation visuaalisina muotoina. Tällöin tutkimuksen painopiste on merkityksen sosiaalisessa rakentumisessa ja sen kytkeytymisessä yksilöllisten ja sosiaalisten identiteettien muotoutumiseen.

Tekstin kirjoittaja: Jari Martikainen, sosiaalipsykologian apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto

Valokuva: Harri Säynevirta

Lähteet:

Martikainen, J., Farahani, H., & Musavi, S. N. (2025). Making sense of life in Iran: Afghan refugee youths’ social representations through an arts-based approach. Journal of Community and Applied Social Psychology, 35(6), e70194. https://doi.org/10.1002/casp.70194

Martikainen, J., & Sakki, I. (2021). Visual (de)humanization: Construction of otherness in newspaper photographs the refugee crisis. Ethnic and Racial Studies, 44(16), 236–266. https://doi.org/10.1080/01419870.2021.1965178