Kestävyysmurroksen toimijuutta tukemassa
“Näen sinut. Olet tärkeä minulle ja arvostan sinua.”
Näin alkaa professori Karen O’Brienin kirja You Matter More Than You Think (2021). Ajatus on yksinkertainen, mutta samalla radikaali: kestävyysmurros ei koske vain järjestelmiä, rakenteita tai teknologiaa – vaan ennen kaikkea ihmisiä ja heidän suhteitaan. Samoin Itä-Suomen yliopiston professori Arto O. Salonen tuo tutkimuksissaan esiin elämänverkossa toimimisen merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä kestävyysmurroksessa.
Kestävyysmurros ei ole vain ulkoisten asioiden muuttamista. Se vaatii myös näkökulman muutosta: uusia tapoja olla suhteessa itseemme, toisiin, ympäristöön ja tulevaisuuteen. O’Brien kutsuu tätä käsitteellä ”quantum social change”. Se tarkoittaa epälineaarista ja relationaalista muutosta, joka tapahtuu ennen kaikkea suhteissa. Kun suhteet muuttuvat, myös sellaiset asiat, joita pidämme pysyvinä, voivat muuttua. Keskeinen kysymys kuuluu: miten olemme suhteessa toisiimme ja maailmaan? Ja uskallammeko pysyä avoimina mahdollisille muutoksille tavoissamme toimia? (O’Brien, 2021, s. 59).
Toimijuus rakentuu kuulumisen ja merkityksellisyyden kokemuksille. Kun tunnemme olevamme osa jotakin ja tärkeä toisille, myös oma paikkamme laajemmassa elämän verkossa tulee näkyväksi. Planetaarinen kuuluminen voi helpottaa ristiriitaisuuden tunnetta, joka liittyy ajatukseen ihmisestä ympäristönsä tuhoajana, ja auttaa näkemään ihmisen osana elämän verkkoa – järjestelmää, jossa luonnon ekosysteemit kannattelevat niin elämäämme kuin toimijuuttammekin (Holma, Vainio & Salonen, 2026). O’Brienin mukaan näiden yhteyksien heikkeneminen vaikeuttaa kestävää toimintaa – ja siksi niiden vahvistaminen on keskeinen osa kestävyysmurrosta. Oman toiminnan tietoista suuntaamista arvojen ja suhteessa olemisen pohjalta voidaan kutsua transformatiiviseksi toimijuudeksi. Sillä viitataan toimintaan prosessina, joka voi muuttaa niin itseä kuin ympäröivää systeemiä.
Kokemuksia transformatiivisen toimijuuden harjoittelusta
Yleviä näkemyksiä voi olla vaikea viedä käytäntöön. Pääsin kuitenkin kokeilemaan näitä ajatuksia käytännössä elokuussa 2025 Transformation Community -konferenssissa Johannesburgissa. O’Brienin vetämässä työpajassa teimme yksinkertaisen mutta vaikuttavan harjoituksen:
Harjoituksessa ajattelimme henkilöä, jota arvostamme, mutta emme tunne henkilökohtaisesti. Sen jälkeen pohdimme, mitä ominaisuuksia hänessä arvostamme. Harjoituksen oivallus oli kirkas: se, mitä arvostamme toisissa, kertoo usein omista arvoistamme – myös sellaisista, joita emme aina tunnista. Ja juuri arvoissa piilee toimijuuden muutosvoima. Itse ajattelin henkilöä, jossa yhdistyvät lempeä läsnäolo ja rohkeus toimia tärkeiden asioiden puolesta.
Esittäydyimme ryhmälle näiden arvojen kautta. Sanoin: “My name is Silja and I stand for kindness and courage, for myself and others.” Työpajan aikana palasimme kukin näihin sanoihin useaan kertaan. Kävi selväksi, että arvot näkyvät siinä, miten toimimme ja olemme suhteessa muihin. Ne muovaavat toimijuutemme laatua. (O’Brien, 2021, s. 94-99, 118).
Toisto osoittautui keskeiseksi: uudenlainen suhtautuminen vaatii harjoittelua ja poisoppimista. Yhtä tärkeää on se, että muut tunnistavat ja tukevat tätä muutosta. Että voi kokea: minut nähdään, olen tärkeä ja merkityksellinen, osa kokonaisuutta. Kun kokee merkityksellisyyttä, myös käsityksemme siitä, mikä on mahdollista, muuttuu. Samalla ymmärrys toimijuudesta vahvistuu.
Näitä oppeja olen pyrkinyt huomioimaan väitöskirjatutkimuksessani, jossa tarkastelen planetaarista kuuluvuutta, siihen kytkeytyvää toimijuutta, ja toimijuuden esteitä. Teen väitöskirjaani Itä-Suomen yliopistossa Kestävyysmurros-tohtoripilotissa (Sustainability transformations). Tohtoripilottimme on käytännössä verkosto, systeemi, joka kokoaa yhteen väitöskirjatutkijoita ja ohjaajia 10 suomalaisesta yliopistosta, sekä mentoreita ja kumppaneita laajasti eri sidosryhmistä. Pilotissa tutkitaan moni- ja poikkitieteisesti erilaisia tapoja edistää kestävyysmurrosta.
Seuraavaksi kuvailemani, O’Brienin ohjaaman harjoituksen innoittama käytäntö, on yksi esimerkki pilotin monista sisäisistä kokeiluista – ja sellainen, jonka kuka tahansa voi ottaa käyttöön myös muualla.
Transformatiivista toimijuutta vahvistava pienryhmäharjoitus
Pienryhmätapaamisissa olemme harjoitelleet arvopohjaista toimintaa. Tapaamisten kesto on 2,5 tuntia. Tyypillisesti osallistujia on noin viisi henkilöä, ja joukko koostuu niin väitöskirjatutkijoista kuin yksittäisistä ohjaajistakin. Kokoonnumme verkossa, ja käytämme joko englannin tai suomen kieltä sen mukaan, millainen osallistujajoukko on koolla.
Tapaamisen alussa pysähdymme lyhyeen harjoitukseen:
- mietimme itselle merkityksellistä henkilöä
- sanoitamme, mitä arvostamme hänessä
- kerromme ääneen, miten aiomme työskennellä seuraavien hetkien aikana näiden arvojen pohjalta
Tämän jälkeen työskentelemme itsenäisesti ja lopuksi jaamme kokemuksia. Harjoitus auttaa yhdistämään arvot ja käytännön tekemisen. Se voi tuoda näkyväksi myös ristiriitoja, esimerkiksi:
- sanon arvostavani rohkeutta, mutta silti vaieten vetäydyn
- pidän lempeyttä tärkeänä arvona, mutta olen itselleni liian ankara
Aina harjoitus ei tunnu luontevalta, ja silloin sen voi neutraalisti havainnoida ja sanoittaakin. Läsnäolo ja avoimuus rakentavat myös luottamusta – sitä miten olemme suhteessa toisiimme. Esimerkiksi kerran kuukaudessa toteutettuna tällainen harjoitus toimii muistutuksena ja harjoituksena siitä, miten olemme suhteessa itseemme, toisiimme, ympäristöömme ja tulevaisuuteen.
Kun pyrkimys muutokseen siirtyy ajatuksista ja puheesta jatkuvaan harjoitteluun, se alkaa muokata tapaamme ajatella, toimia ja olla suhteessa. Samalla se vaikuttaa myös systeemiin, jossa toimimme, ja mahdollistaa uudenlaista toimijuutta.
Lähteet:
Holma, S., Vainio, A. & Salonen, A.O. (in Print). Perceptions of planetary belonging: Evidence from adult mindfulness-enhanced dialogues in Finland. International Journal of Social Pedagogy 15(1).
O´Brien, K. (2021). You matter more than you think. Quantum social change for a thriving world. cCHANGE Press, Oslo, Norway.
O’Brien, K., Carmona, R., Gram-Hanssen, I., Hochachka, G., Sygna, L. & Rosenberg, M. (2023). Fractal approaches to scaling transformations to sustainability. Ambio, 52.
O´Brien, K. & Sygna, L. (2013). Responding to climate change: The three spheres of transformation. Proceedings of Transformation in a Changing Climate, 19-21, Oslo, Norway. University of Oslo (pp.16-23). ISBN 978-82-570-2000-2.
Salonen, A.O., Isola, A-M., Jakonen, JP & Foster, R. (2024). Who and what belongs to us? Towards a comprehensive concept of inclusion and planetary citizenship. International Journal of Social Pedagogy, 13(1), 5.
Salonen, A.O., Laininen, E., Hämäläinen, J. & Sterling, S. (2023). A Theory of Planetary Social Pedagogy. Educational Theory, 73(4), 615-637
