Miten moniammatillista vuorovaikutusta opitaan simulaation keinoin?
Vuorovaikutusta ja yhteistyötä pidetään sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksissa usein keskeisinä ratkaisuina palveluprosessien sujuvoittamiseen ja toiminnan tehostamiseen, mutta paradoksaalisesti juuri jatkuvat ja äkilliset uudistukset voivat horjuttaa aiemmin toimivia rakenteita, jolloin asiakkaiden saama tuki heikkenee tai työ palautuu eriytyneisiin ja päällekkäisiin käytäntöihin (vrt. Mönkkönen & Kekoni 2020; Timperi 2025). Arjen työssä yhteistyö ei myöskään synny itsestään, vaan keskusteluissa puhutaan helposti toistensa ohi tai yhteinen ymmärrys jää rakentumatta. Näihin kysymyksiin olemme paneutuneet monitieteisesti toteutettavassa moniammatillisessa oppimisessa.
Tässä artikkelissa tarkastelemme moniammatillista oppimista ja kuvaamme, miten sitä voidaan opettaa draama- ja simulaatiopedagogiikan keinoin. Moniammatillinen oppiminen tarkoittaa eri alojen opiskelijoiden yhteistä oppimista – toisiltaan ja toisistaan (WHO 2010) – ja se vahvistaa valmiuksia työskennellä yhteistyössä vaativissa tilanteissa.
Draamapedagoginen simulaatio-opetus soveltuu sekä pien- että suuryhmätilanteisiin, lähi- ja etämuotoon, ja tarjoaa tehokkaan tavan harjoitella haasteellisissa asiakastilanteissa toimimista sekä moniammatillista yhteistyötä.
Moniammatillisen opetuksen lähtökohdat
Professioalojen koulutus on perinteisesti painottunut oman alan osaamiseen ja yksilöllisten taitojen arviointiin, vaikka yhteisen vuorovaikutusosaamisen kehittäminen vastaa paremmin nykyisiä työelämän vaatimuksia (ks. Horila & Valo 2016). Yhdessä oppiminen tukee myös monialaista identiteettiä, joka rakentuu merkityksellisyyden ja kuulumisen kokemuksen kautta suhteessa moniammatilliseen ryhmään (Reinders ym. 2025; Miettinen ym. 2025).
Itä-Suomen yliopistossa moniammatillisen simulaatio-oppimisen kehittäminen alkoi vuonna 2015, ensin suursimulaatioiden muodossa ja myöhemmin vuosittain toteutettavina pienryhmäsimulaatioina, joissa käsiteltiin vaativia moniammatillisia kriisitilanteita, kuten pienen vauvan kätkytkuolemaa. Simulaatiot toteutettiin laajassa yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun ensihoidon opettajan, sairaalapastorin, sosiaalipäivystäjän, poliisin ja ammattinäyttelijöiden kanssa. Tämän jälkeen moniammatillisia suursimulaatioita järjestetään vuosittain eri tieteenalojen, ammattikorkeakoulujen ja ammattiopistojen kanssa. Osa suursimulaatioiden tallenteista jalostettu myös kansainvälisiksi oppimateriaaleiksi sekä jatkuvaan opetuskäyttöön. Runsaasti opettajaresursseja vaativien laajojen simulaatioiden arvo kasvaa huomattavasti, kun ne muokataan pysyviksi oppimateriaaleiksi. Simulaatio-opetuksen myötä opettajien toimenkuva on laajentunut suurten opetustapahtumien tuottamiseen, käsikirjoittamiseen, lavastamiseen ja tiiviiseen yhteistyöhön sekä ammattilaisten että esittävien taiteilijoiden kanssa. Monitieteiset opettajaryhmät ovat myös tutkineet moniammatillista oppimista (Saaranen ym. 2020; Äikäs ym. 2020; Mönkkönen ym. 2022; Karkkola ym. 2023; Kekoni ym. 2024; Jaakkola ym. 2025; Miettinen ym. 2025).
Vuonna 2015 luotu ensimmäinen moniammatillisen vuorovaikutuksen opintojakso laajeni vähitellen viiden opintopisteen laajuiseksi Moniammatillisen osaamisen opintojaksoksi, joka juurrutettiin pysyväksi osaksi opetussuunnitelmia viidessä oppiaineessa (sosiaalityö, erityispedagogiikka, psykologia, sosiaalipsykologia ja logopedia). Opintojakson kokonaisuuteen kuuluvat Turun yliopiston kanssa toteutettu MOOC, monialaisissa ryhmissä tehtävä harjoitustyö sekä simulaatio-oppiminen, jota järjestetään sekä Kuopion että Joensuun kampuksilla.
Itä-Suomen yliopisto on näin ollut edelläkävijä moniammatillisen oppimisen kehittämisessä, ja opetus on mahdollistunut johdon tuella, yhteisellä suunnittelulla sekä opintosuunnitelmien ja käsitteistöjen yhteensovittamisella. Olemme saaneet olla myös mukana suunnittelemassa pienryhmäsimulaatioihin soveltuvaa Smart Simulab -opetustilaa, jossa älykäs tallennus- ja seurantatekniikka tukee oppimista.
Mitä on draamalähtöinen simulaatio-oppiminen?
Simulaatio-opetuksessa luodaan sanan varsinaisessa merkityksessä simuloitu tilanne, joka vastaa mahdollisimman tarkasti todellista asiakastilannetta. Käsikirjoitukset laaditaan yleensä monitieteisissä opettajaryhmissä, jotta eri alojen näkökulmat tulevat tasapuolisesti huomioiduiksi. Pienryhmäsimulaatioita toteutamme draamalähtöisesti, mikä eroaa perinteisestä terveystieteiden simulaatio-opetuksesta, jossa opiskelijoiden odotetaan usein esittävän ”parasta ammatillista itseään” (Tervaskanto-Mäentausta 2018; Saaranen ym. 2020). Draamakasvatukseen pohjaavassa simulaatiossa opiskelijaa sen sijaan kutsutaan ottamaan rooli, jonka avulla hän osallistuu asiakkaan tilanteeseen liittyvän yhteisen tiedon rakentamiseen ja päätöksentekoon. Rooli voi olla ammattirooli tai asiakkaan tai hänen läheisensä rooli, ja opiskelija eläytyy siihen käsikirjoituksen antamien virikkeiden pohjalta.
Harjoituksessa ei siis pyritä täydelliseen suoritukseen eikä myöskään puhuta näyttelemistä. Juuri epätäydellisyys, tilanteeseen ja erilaisiin rooleihin turvallinen heittäytyminen virittää yhteiseen oppimiseen. Simulaatioharjoituksen osaamistavoitteet kiinnittyvät päätöksentekoon, yhteistyöhön ja kommunikointiin sekä niihin liittyvien näkökulmien ymmärtämiseen ja analysointiin.
Valmistautumisvaihe
Simulaatio-oppiminen alkaa draamakäsikirjoituksen valmistelulla, ja todenmukaiset case-esimerkit poimitaan eri tieteenalojen opettajien kohtaamista asiakastilanteista. Pienryhmäsimulaatiot ovat kiinnittyneet tilanteisiin, joissa tarkastellaan erityistä tukea tarvitsevan alakouluikäisen lapsen ja hänen perheensä tilannetta sekä huolta herättävän ammatillisen koulutuksen opiskelijan tilannetta.
Opiskelijat saavat etukäteen tutustuttavakseen caset, niihin liittyvät roolikuvaukset sekä kuvauksen draamasimulaatioiden luonteesta ja opetustilanteen kulusta. Koska tilanteet voivat olla sensitiivisiä ja opiskelijat saattavat jännittää osallistumista, on heille tärkeä tarjota mahdollisuus keskustella opettajan kanssa ennakkoon, jotta osallistuminen tuntuu turvalliselta.
Draamalähtöisten pienryhmäsimulaatioiden toteuttaminen edellyttää kahta erillistä opetustilaa, ja kalustus järjestetään siten, että se tukee moniammatillisen palaverin vuorovaikutusta. Smart Simulab -tilan perällä sijaitsee ohjaamo, josta opettajat voivat seurata harjoitusta reaaliaikaisesti screeniltä sekä ohjata tilanteen aikataulutusta, kuten harjoituksen alkua ja päättymistä. Tilassa on integroidut kamerat ja tallennusmahdollisuus, joten simuloitu tilanne voidaan tallentaa oppimiskeskusteluja varten. Lisäksi Smart Simulab mahdollistaa liveyhteyden, jonka kautta tarkkailijat voivat seurata draamaa toisesta tilasta käsin.
Simulaatioharjoituksen kulku
Pienryhmäsimulaatioharjoitus etenee kolmessa vaiheessa: orientaatio, esitettävä draama ja oppimiskeskustelu. Toteuttamamme pienryhmäsimulaatiot järjestetään kaksipäiväisinä kokonaisuuksina. Ensimmäisenä päivänä sama tilanne simuloidaan kahdesti, ja simulaatioiden välissä käydään oppimiskeskustelu. Toisena päivänä käsitellään uusi case, joka esitetään myös kahteen kertaan. Jälkimmäisessä simulaatiossa kuvitteellinen moniammatillinen ryhmä kokoontuu kahden viikon kuluttua saman nuoren asiassa. Tilanteen vaikeustaso nousee, sillä yksi roolihenkilö (esimerkiksi koulukuraattori) saa nuoresta sellaista tietoa, jota muilla ei vielä ole. Tämä herättää oppimisen kannalta olennaista keskustelua salassapitoon ja interventioihin liittyvistä kysymyksistä ja tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella hienotunteista puheeksi ottamista. Toteuttamiemme pienryhmäsimulaatioiden harjoitusten kulku havainnollistetaan kuviossa yksi. Simulaatioihin osallistuvat opettajat, enintään 16 opiskelijan pienryhmä, teknistä tukea antava opetusavustaja sekä ammattinäyttelijä. Seuraavaksi esittelemme näiden simulaatioharjoitusten eri vaiheet tarkemmin.
Orientaatio
Kaikki pienryhmäsimulaatioharjoitukseen osallistuvat kokoontuvat harjoituksen aluksi samaan tilaan. Alussa vahvistetaan oppimistilanteen emotionaalista turvallisuutta esittäytymällä ja antamalla jokaiselle mahdollisuus sanoittaa omia tuntemuksiaan ja ennakko-oletuksiaan. Aikataulu suunnitellaan siten, että rauhalliselle aloitukselle jää riittävästi aikaa (noin 45 min.). Yksi opettajista lukee casen ääneen, minkä jälkeen opiskelijoille jaetaan roolit. Roolikuvauksiin on sisällytetty erilaisia tyyppejä, kuten ”kokenut konkari”, ”kiireinen suorittaja” ja ”ymmärtävä tukipilari”, jotta tilanteeseen saadaan todenmukaisuutta ja elävän elämän rosoisuutta, jossa ihmisten erilaiset tavat hahmottaa asioita vaikuttavat kohtaamiseen. Roolikuvaukset toimivat virikkeinä, mutta opiskelijoiden annetaan heittäytyä tilanteeseen vapaasti ja improvisoida oman näkemyksensä mukaisesti. Harjoituksessa ei keskitytä alakohtaisiin substanssisisältöihin (esimerkiksi palvelujärjestelmään tai lainsäädäntöön), vaan nimenomaan yhteiseen vuorovaikutukseen. Jokaiselle opiskelijalle tarjotaan mahdollisuus esiintyä simuloidussa asiakastilanteessa vähintään kerran.
Simulaatioharjoitus
Simulaatioharjoitukseen liittyvä draama kestää noin 20 minuuttia. Opiskelijaryhmä jakautuu siten, että rooleissa toimivat opiskelijat työskentelevät ammattinäyttelijän kanssa simulaatiotilassa, kun taas havainnoijina toimivat opiskelijat seuraavat tilannetta toisesta luokkatilasta liveyhteyden kautta. Simuloitu tilanne on moniammatillinen palaveri, jossa eri alojen toimijat keskustelevat yhdessä asiakkaan ja/tai hänen läheisensä kanssa.
Opettaja/opettajat ja opetusavustaja seuraavat simulaatioharjoitustaohjaamossa, josta he näkevät ja kuulevat monitorien kautta simuloitavan tilanteen. Vähintään yksi opettajista tai opetusavustaja on läsnä havainnoivien opiskelijoiden kanssa luokkahuoneessa, kun taas ohjaamossa olevat opettajat antavat ohjeita simuloituun tilanteeseen osallistuville opiskelijoille. Draaman aikana opettajat kirjaavat ylös oppimisen kannalta keskeisiä havaintoja, joihin palataan myöhemmin oppimiskeskustelussa. Näitä voivat olla esimerkiksi se, miten tilanne käynnistyi, miten se kehittyi ja miten se päätettiin, millainen asema asiakkaalla oli tilanteessa sekä miten ammattilaiset toimivat asiakkaaseen ja toisiinsa nähden. Draaman päätyttyä roolien purkaminen on aina tärkeä vaihe, sillä se auttaa opiskelijoita irrottautumaan intensiivisestä tilanteesta ja tarkastelemaan sitä etäämmältä.
Oppimiskeskustelu
Simulaation jälkeen käytävä oppimiskeskustelu tarjoaa tilan oppimisen reflektoinnille sekä yhteiselle keskustelulle simulaatiossa tehdyistä havainnoista, kokemuksista ja heränneistä tunteista. Harjoitukset ja niihin liittyvät keskustelut ovat luottamuksellisia. Keskustelu aloitetaan aina niiden opiskelijoiden näkemyksistä, jotka olivat mukana draamassa. Palautteenannon tulee olla arvostavaa, ja ensisijaisesti kiinnitetään huomiota vahvuuksiin ja onnistuneisiin ratkaisuihin. Oppimiskeskustelun aikana katsotaan myös otteita simulaation tallenteelta, ja usein opiskelijat tekevät terävimmät havaintonsa vasta tarkastellessaan omaa ja toisten toimintaa videolta.
Opettajan on varmistettava, että kaikki osallistujat tulevat kuulluiksi, ja hän validoi osallistujilla heränneitä tunteita. Opettaja voi myös tuoda esiin asioita, jotka eivät nousseet esille opiskelijoiden omissa kommenteissa. Keskustelussa on tärkeää luoda yhteys myös ilmiöihin liittyviin tutkimuksiin sekä auttaa opiskelijoita suhteuttamaan oman alansa tietoa muiden alojen tietoon ja perustehtäviin.
Havainnollistamme alla olevassa kuviossa kaksi moniammatillisen pienryhmäsimulaation oppimiskeskustelua. On kuitenkin tärkeää huomioida, että kukin opettaja voi kokemukseensa ja toteutuneeseen simulaatioharjoitukseen nojaten tehdä oppimiskeskustelusta omanlaisensa. Kuviossa kaksi esitelty rakenne voi kuitenkin toimia oppimiskeskustelun tukena, punaisena lankana tai keskustelun virittäjänä.
Pedagogiset oivallukset
Jokainen simulaatio-oppimistilanne on lisännyt ymmärrystämme ihmisten välisestä kohtaamisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Työskentelytapa on fasilitatiivinen: opiskelijoiden tieto ja kokemus ovat keskiössä, ja harjoituksissa korostuvat sensitiivisyys, vapaaehtoisuus ja autonomia. Simulaatio tarjoaa turvallisen ympäristön omien rajojen koettelulle ja rooliin heittäytymiselle, minkä avulla omaa toimintaa voi tarkastella etäämmältä ja objektiivisemmin. Fyysiset tilat tukevat oppimista, kun roolisuorituksia ja havainnointia varten on erilliset huoneet. Oppimiskeskustelut toimivat sillanrakentajina seuraaviin harjoituksiin, jolloin opiskelijat voivat kehittää omaa toimintaansa. Oman toiminnan uudelleenkehystäminen ja simuloidun tilanteen peilaaminen todellisiin ammattikäytäntöihin muodostaa draamalähtöisen simulaatio-oppimisen ytimen (ks. Heikkinen 2002). Tämän vuoksi opettajatiimin yhteistyö, selkeä rooli- ja vastuunjako sekä valmius kohdata vaikeitakin aiheita on tärkeää.
Vuorovaikutustaitojen kehittäminen ei kuitenkaan ole vain opiskeluun liittyvä kysymys, vaan myös työmenetelmien kehittäminen edellyttää harjoittelua osana ammattikäytäntöjä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ammattilaisen ja asiakkaan välinen suhde on keskeinen työskentelyn tuloksellisuuden kannalta. (esim. Wampold & Flückiger 2023) Olemme toteuttaneet simulaatioharjoituksia myös kokeneille ammattilaisille, ja niissä tunnistetaan usein samoja vuorovaikutuksen ja yhteistyön haasteita kuin opiskelijoiden harjoituksissa. Keväällä 2025 simulaatio-oppimista hyödynnettiin myös FITFUTURA-hankkeessa, jossa harjoiteltiin palautetietoista (FIT) työskentelytapaa. Mukana oli sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, opettaja sekä kokemusasiantuntijoita asiakkaan roolissa. Vaikka menetelmäkohtainen osaaminen on usein kontekstisidonnaista, tutkimuksessamme esiin nousseet havainnot dialogin ja yhteistyötaitojen sekä keskusteluprosessin hallinnan merkityksestä ilmentävät laajemmin geneerisiä asiakastyön taitoja ja moniammatillisen yhteistyön vuorovaikutusvalmiuksia (Timperi ym. 2026). Siksi simulaatio-oppiminen tarjoaa työelämään vaikuttavan välineen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittämiseen.
Lähteitä:
Heikkinen, Hannu (2002). Draaman maailmat oppimisalueina: draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 201. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-4006-5
Horila, Tessa & Valo, Maarit (2016). Yhteinen vuorovaikutusosaaminen tiimissä. Prologi: puheviestinnän vuosikirja 2016, 46–58. https://doi.org/10.33352/prlg.95912
Jaakkola, Jenni, Mönkkönen, Kaarina, Kekoni, Taru & Hyvärinen, Marja-Leena (2025). Multimodaaliset keinot ammattien välisen vuorovaikutuksen rakentamisessa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 62(3), 578–597.
https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.23990/sa.144712
Jokinen, Arja (2022). Neuvonanto ja kasvotyö sosiaalityön vuorovaikutusharjoitusten vertaispalautteessa. Janus: sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 30:3, 215–231. https://doi.org/10.30668/janus.109215
Karkkola, Petri, Äikäs, Aino, Kasanen, Kati, Issakainen, Mervi, Kekoni, Taru & Mönkkönen, Kaarina (2023). Student Perceptions of Interprofessional Education: Associations with the Major Subject, Previous Education and Work Experience. International Journal of Research in Education and Science (IJRES), 9(4), 878–890. https://doi.org/10.46328/ijres.3278
Kekoni, Taru, Mönkkönen, Kaarina, Hyvärinen, Marja-Leena & Pakarinen, Eine (2024). Vuorovaikutus työelämässä: Kuinka edistää yhteistyötaitoja. Helsinki: Gaudeamus.
Miettinen, Anna, Kekoni, Taru & Mönkkönen, Kaarina (2025). Monialaisen identiteetin rakentuminen oppimisessa. Teoksessa Ritala-Koskinen, Aino, Räsänen, Jenni-Mari & Salo, Arttu (toim.) Sosiaalityö ja sote-integraatio. Tampere: Tampere University Press, 261–287. https://doi.org/10.61201/tup.961.c1742
Mönkkönen, Kaarina, Koponen, Jonna, Kekoni, Taru, Kallinen, Kati & Salmi, Anne (2022).Pienryhmäsimulaatiot moniammatillisen vuorovaikutuksen oppimisessa. Kasvatus, 55(1), 47–62. https://doi.org/10.33348/kvt.136884
Mönkkönen, Kaarina, Hyvärinen, Marja-Leena, Kekoni, Taru, Jaakkola, Jenni & Tiilikainen, Elisa (2022).Moniammatillinen tiedonmuodostus – Neuvottelua välitilassa. Janus Sosiaalipolitiikan ja Sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 30(3), 232–250. https://doi.org/10.30668/janus.115200
Mönkkönen, Kaarina & Kekoni, Taru (2020). Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 215–240. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9
Mönkkönen, Kaarina, Silén-Lipponen, Marja, Kekoni, Taru & Saaranen, Terhi (2021). Interprofessional understanding of ethical dilemmas: Learning experiences of simulation learning in social welfare and health care education. The Journal of Social Work Values and Ethics, Vol. 18 (2) https://doi.org/10.55521/10-018-206
Reinders, Jan-Jaap (2025). When I Say … Interprofessional identity. Medical Education 60(3), 224–226. https://doi.org/10.1111/medu.70027
Saaranen, Terhi, Silén-Lipponen, Marja, Palkolahti, Maria, Mönkkönen, Kaarina, Tiihonen, Miia & Sormunen, Marjorita (2020). Interprofessional learning in social and healthcare – learning experiences from large-group simulation in Finland, 7(6), 1978-1987. https://doi.org/10.1002/nop2.589
Tervaskanto-Mäentausta, Tiina (2018). Interprofessional education during undergraduate medical and health care studies. Doctoral thesis. Oulu: University of Oulu.
Timperi Tiina (2025). Moniammatillinen yhteistyö perusopetuksen alaluokilla. Akateeminen väitöskirja nro 381. Itä-Suomen yliopisto. Monialainen yhteistyö perusopetuksen alaluokilla
Timperi, Tiina, Mönkkönen, Kaarina & Kairinen, Petra (2026). Learning to work with feedback in the context of child protection. Prosessissa.
Wampold, Bruce E. & Flückiger, Christoph (2023). The alliance in mental health care: conceptualization, evidence and clinical applications. World Psychiatry 22(1), 25–41. https://doi.org/10.1002/wps.21035
World Health Organization (WHO) (2010). Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. Geneva: World Health Organization. https://www.who.int/publications/i/item/framework-for-action-on-interprofessional-education-collaborative-practice
Äikäs, Aino, Mönkkönen, Kaarina, Issakainen, Mervi, Kekoni, Taru, Karkkola, Petri & Kasanen, Kati (2020). Moniammatillinen opiskelu verkossa yliopisto-opiskelijoiden kokemana. Aikuiskasvatus, 40(2), 112–126. https://doi.org/10.33336/aik.95451
