Leikkivä tutkija ei sammaloidu – eli liike on lääke
Koska tieteellinen työ, tutkimus, on parhaimmillaan aikuisten ihmisten tohkeistunutta leikkiä – kuten professori Eeva Jokinen asian suurin piirtein määritteli jäähyväisluennossaan 13.6.2024 – päätin juhannuksen kynnyksellä antaa itselleni mahdollisuuden leikkiä. Leikkini kohdistuu tällä kertaa kahteen intohimoni kohteeseen: liikkeeseen, joka tässä yhteydessä tarkoittaa konkreettisesti liikkumista ruumiin vetreänä pitämiseksi, sekä suomirapin sanoitusten perkaamiseen. Leikin siis lempiaiheellani: JVG:n sanoituksilla.
JVG:n sanoitukset ovat minulle samaan aikaan kepeää ja leikkisää liikettä, että pääsisi patajumista, mutta toisaalta myös kuolemanvakaa – niissä hetkissä, kun ei suju työ eikä maistu elo, oikea JVG:n hurlumhei-henkinen rallatus pistää minut liikkeelle ja ruotuun.
Näen tutkijan työllä ja musiikin, erityisesti rap-musiikin, sanoittamisella paljon yhtymäkohtia. Molemmissa puututaan ja selitetään ympäröivää yhteiskuntaa sekä yritetään ymmärtää sen haavoittuvuuksia kuitenkin usein niin, että oma koettu ja eletty arki haasteinen on ollut sysäys tai inspiraatio siihen, mitä ja miten lähdetään penkomaan.
Hyvinvointivaltion kehityskaari yksilön elämänkulun kautta
Tämä kirjoitukseni on saanut sysäyksensä Cheekin tuotantoon pohjautuvasta Anna Pakarisen väitöskirjasta. Blogini on ikään kuin oodi JVG:lle ja julkilausuma siitä, mitä suomirap ja JVG minulle merkitsee, ja missä se minussa tuntuu.
Anna Pakarisen (2025) väitöskirja tarkastelee suomirapin legendan Cheekin tuotantoa resilienssin poetiikan kautta. Pakarinen (2025, tiivistelmä) toteaa, että hänen tutkimuksensa lähtökohta on ollut rap-musiikin ymmärtäminen tunnekokemuksia tuottavana ja ilmaisultaan moniulotteisena runoutena. Siinä missä Pakarinen tarkastelee Cheekin sanoituksia mielenterveyden ja siitä selviämisen (resilienssin) julkisuuskuvaa muokkaavana jatkumona, näen JVG:n tuotannon hyvinvointivaltio-Suomen kehityskaarta yksilön elämänkulun kautta hahmottavana jatkumona.
Niin Cheek kuin Jare ja Ville Gallekin ovat viihdyttäviä ja näennäisen kepeitä rap-artisteja, joiden tuotannossa on kuitenkin myös syvempi sanoma. Oma perehtyneisyyteni JVG:n sanoituksiin on fanikuulijan perehtyneisyys, ja en ole analysoinut tuotantoa systemaattisesti tätä tekstiä varten – kuten alussa totesin, tämä on minulle tutkijan tohkeista leikkiä.
Juhlat, jääkiekko ja raha
JVG:n biisien sanoituksissa toistuvia teemoja ovat alkoholin käyttö ja juhlinta, liikunta, erityisesti joukkueurheilu jääkiekko, toisinaan myös jalkapallo sekä suhde rahaan. Näiden teemojen kautta rap-duo kuvaa sekä omaa kasvuaan nuoruuden uhmakkaasta mieheydestä kohti hyvinvointivaltio-Suomessa aikuistuvaa työtä tekevää artistiutta. JVG:n lyriikat ovat rap-muusikin syvää ydintä, mutta samaan aikaan ne poikkeavat perinteisestä amerikkalaisesta rapista ja myös suomirapin itähelsinkiläisestä perinteestä.
Mieheys on JVG:n musiikissa ensisijaisesti toveruutta, yhdessä juhlimista, veljeyttä ja jopa sellaista, jossa pojatkin saavat itkeä. Urheilun kuvaaminen, joka on keskeinen teema JVG:n sanoituksissa, tapahtuu perinteisten poikien joukkueurheilulajien kautta. Urheilu on osa nuoruuden uhmakkuutta, mutta myös aikuistuvat ja artistiuden työkseen omaksuneet broidit kokevat liikkeen lääkkeeksi. Ja jääkiekko on urheilun kiteymä, jolle ikään kuin kaikki muut urheilulajit ovat alisteisia – paitsi hiihto, joka on pyllystä ja Antti Tuiskun heiniä.
Samalla tavoin kosteat iltabileet, jotka saattavat venyä perjantain ja sunnuntain väliseksi yöksi, kuuluvat nuoruuteen, mutta myös aikuisena ollaan toisinaan lestissä etenkin silloin, kun muu elämä potkii päähän.
Universaalit tunteet ja yhdessä tekeminen
Miksi minusta on tuntunut hyvältä kuunnella JVG:ta, ja miksi se on antanut minun tunteilleni samaistumispintaa? Ajattelen, että tähän on kaksi syytä: ensinnäkin toimijuus on JVG:n lyyrikoissa usein sellaista, että yhtä hyvin jaanat ja wilmat voivat kokea kuuluvansa tähän viikonlopunviettäjäporukkaan, joka aamulla nousee ylös, ulos ja lenkille; toisaalta JVG:n tapa puhua tunteista on hyvin suoraviivaista, universaalit tunteet katumus, suru ja toisaalta niin arvokkaat ilo ja riemu ovat suurin piirteinen jokaisessa kappaleessa läsnä ambivalentisti, toisiaan poissulkematta.
JVG:n tuotannossa mies kuvataan usein sellaisena, joka tarvitsee toisten tukea ja kannattelua. Kannattelijoina ovat toiset miehet, veljet ja coachit, mutta vastoinkäymisissä kannatteleva toimija voi myös olla tyttöystävä tai vaimo, joka kantaa ja antaa kaikkensa tai sukupuoleton äijä.
Sanoituksissa keskeistä on yhdessä tekeminen, kaiken koossapitävä ja kannatteleva ystävyys, ja toveruus, jossa laastina toimii toisaalta alkoholin mukanaan tuoma kepeys, mutta toisaalta liikkeen ja yhteisen pelaamisen mukanaan tuoma parantava voima.
Miksi JVG on mielestäni myös ympäröivästä yhteiskunnallisesta todellisuudesta kirjoittava rap-duo? Yhteiskunnallinen ote näkyy siinä, miten 2000-luvun alun kepeistä vuosista häissä on siirrytty 2020-luvun Suomeen, jossa tilipussi onkin liian pieni, jotta arjesta ja perheen elättämisestä voisi kunnialla selvitä. Tässä kohtaa ajattelen, että JVG:n tapa puhua rahasta on rap-genressä poikkeuksellinen – Jaren ja Ville-Gallen lyyrikoissa ei rehvastella rahalla vaan siitä ei joko puhuta ollenkaan, tai jos puhutaan, niin puhutaan siitä, kuinka sitä on liian vähän. Sekin tuntuu keski-ikäisestä naiskuulijasta monella tavalla samaistuttavalta, arkiselta ja siksi niin hyvältä.
Summa summarum: JVG:n hurlumhei-tyyppinen musiikki on minun parantavaa leikkivoimaani. Siinä elämän perusasiat laitetaan oikeaan järjestyksekseen messissä, ja coachin kanssa pärjää kuka vaan paremmin kuin yksin, raha ei ole ”issue”, muuta kuin silloin kuin sitä ei ole – ja lopuksi kaiken kokoava voima on liike, joka toimii lääkkeenä kaikkeen.
Hyvää ja aurinkoista juhannusta, palataan syssymmäl – sitä ennen kannattaa käydä skutsissa.
Lähde
Anna Pakarinen (2025). Resilienssin poetiikka. Cheekin rap-runouden ilmaisukeinoja ja merkityksiä. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_102637