Oikeus kuolemaan ei saa johtaa velvollisuuteen tappaa

Eutanasialakia koskeva kansalaisaloite aiheuttaa jälleen keskustelua. Hyvä. Tärkeästä asiasta ei voi keskustella liikaa. Kansalaisaloite on edennyt valiokuntakäsittelyyn, ja voimmekin odottaa keskustelun jatkuvan.

Aihepiirin perusasiat menevät kuitenkin jatkuvasti sekaisin. Ennen kaikkea: itsemurha ja eutanasia ovat kaksi eri asiaa. Kuitenkin keskustelussa esitetyt argumentit tukevat systemaattisesti vain edellisen, eivät jälkimmäisen oikeutusta.

Hyvänä esimerkkinä on nimimerkki Lääkäripojan kysymys (HS 14.10.): isä väsyi elämään, miksi hän ei saa kuolla? Pysäyttävä kysymys. Mutta ei ainutlaatuinen: olemme kaikki kohdanneet lähimmäisiä, jotka ovat ilmaisseet tahtonsa kuolla. Monet meistä ovat tunteneet myös heitä, jotka ovat tahtonsa toteuttaneet.

Mutta kuoleman tahdon kunnioittaminen ja eutanasia ovat eri asioita.

Itsemurha ei ole Suomessa rikos. Itsemurhan kriminalisointi olisi ilmeisin tavoin ongelmallista. Koska itsemurha ei ole rikos, ei itsemurhan avustaminenkaan ole rikos. Verrataan: kaupassakäynti ei ole rikos, joten kaupassakäynnin avustaminenkaan ei ole rikos. Laillista toimintaa ei ole rikollista avustaa.

Nykylain mukaan siis jokaisella meistä on oikeus päättää elämämme, jopa avustetusti. Toki on selvää, että itsemurhan avustamisen konkreettiset yksityiskohdat vaikuttavat teon rikosoikeudelliseen arviointiin, ja taustalta löytyy myös jännite yleisesti hyväksytyn periaatteen kanssa, jonka mukaan henkilö ei voi antaa suostumustaan henkeä ja terveyttä koskeviin rikoksiin (ks. esim. Aaltonen 2016; Ala-Seppälä 2019; Suomen Lääkäriliitto 2024). Avustetun itsemurhan asemaa saattaisikin olla Suomen rikoslaissa perusteltua täsmentää.

Näiden perusasioiden valossa on epäselvää, mihin uutta lakia eutanasiasta tarvittaisiin. Tilanteet, joissa henkilö ei itse kykene lopettamaan kärsimyksiään, eivät toki ole mahdottomia. Mutta ne ovat hyvin harvinaisia.

Eutanasia ei kuitenkaan ole harvinainen: Hollannissa, jossa eutanasialaki on ollut voimassa vuodesta 2002 lähtien, eutanasiakuolemien määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, ja on tällä hetkellä yli 5 % kaikista kuolemista (Regional Euthanasia Review Committees 2024). Tämä on häkellyttävän korkea lukema. Suomen kuolintilastoihin suhteutettuna tämä vastaisi kaikkia tapaturmissa ja väkivaltarikoksissa kuolleita yhteensä; liki kymmenen henkilöä joka päivä kohtaisi Suomessa eutanasiakuoleman. Eutanasia olisi terveydenhuollon arkipäivää.

Hätkähdyttävintä on tehdä vertaus itsemurhatilastoihin: jos kaikista Suomen kuolintapauksista 5 % olisi eutanasiakuolemia, olisi tämä nelinkertainen määrä nykyisiin itsemurhamääriin verrattuna. Eutanasiaa ajatellaan tyypillisesti inhimillisenä tapana toteuttaa itsemurha – onhan koko käsitteen ja lakialoitteen taustalla oletus siitä, että eutanasia edellyttää tietoista ja vakaata halua kuolla. Tilastojen valossa näyttää kuitenkin siltä, että eutanasiassa on todellisuudessa kyse jostakin muusta.

Tätä tulosta selittänee keskeisesti se, että lait eivät määritä vain oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia. Eutanasialaki olisikin pohjimmiltaan laki, joka velvoittaisi valtiovallan – käytännössä terveydenhuoltojärjestelmän – järjestämään eutanasiaoikeuksien toteutumisen. Kärjistetysti: eutanasialaissa ei ole kyse oikeudesta kuolemaan, vaan velvollisuudesta tappaa. Voidaan kysyä: kun nykylain mukaan meillä kaikilla on jo oikeus itsemurhaan, ja jopa avustettuun sellaiseen, mitä uusia oikeuksia eutanasialaki toteuttaisi? Nähdäkseni oikeuden vaatia terveydenhuoltojärjestelmältä – tai muulta valtiovallan järjestämältä palvelulta – itsensä tappamista.

Lääkärin etiikka kieltää tappamisen. Tähän vetoaminen ei ole ylimielisyyttä. Kyse on nykylääketieteen eettisestä perustasta, joka on kodifioitu Nürnbergin säännöstöön (1947) ja Helsingin julistukseen (1964). Tappaminen ei kuulu terveydenhuoltojärjestelmän tehtäviin historiallisista syistä, joiden ei pitäisi olla kenellekään epäselviä.

Pitäisikö eutanasia laillistaa? Itse sanon: ei. Miksi? Katson historiaan: jäljet pelottavat.

Kirjoittaja

Tuomas K. Pernu

Tieteenfilosofian ja tutkimusetiikan yliopistonlehtori

Itä-Suomen yliopisto

Viitteet

Aaltonen, Laura (2016). Kuolinapu: tutkimus eutanasiasta ja avustetusta itsemurhasta Suomessa. Pro Gradu -tutkielma, Oikeustiede, Lapin yliopisto.

Ala-Seppälä, Eveliina (2019). Näkökulmia eutanasiaan ja sen laillistamiseen sekä elämän loppuvaiheen hoitoon Suomessa. Pro Gradu -tutkielma, Oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.

Lääkäripoika (2024). ”Isäni väsyi elämään, miksi hän ei saa kuolla?”. Helsingin Sanomat, 14. lokakuuta 2024.

Regional Euthanasia Review Committees (2024). Annual Report 2023. Regional Euthanasia Review Committees, Hollanti.

Suomen Lääkäriliitto (2024). Eutanasia ja lääkäriavusteinen itsemurha: taustaselvitys 2024. Suomen Lääkäriliiton eettinen neuvottelukunta, huhtikuu 2024.