Tunteiden ymmärtäminen auttaa metsäkonfliktien ratkaisemisessa

Ihmisten asenteet metsiä kohtaan vaihtelevat riippuen heidän metsäsuhteestaan eli siitä, mitä merkityksiä ja tunteita kukin metsiin liittää.

Lähimetsä, ikimetsä tai ylisukupolvinen metsänomistus voivat edustaa pysyvyyttä ja turvallisuutta muuttuvassa maailmassa. Metsä voi ympäröidä kotia, olla osa omaisuutta, liittyä harrastuksiin, työhön tai elämäntehtävään, ja olla näin keskeinen osa henkilökohtaista tai ammatillista identiteettiä.

Voimme tuntea hyvää oloa metsässä liikkumisesta tai iloita sen maisemista. Voimme myös tuntea ylpeyttä metsän hyväksi tekemästämme metsänhoito- tai suojelutyöstä.

Samaan aikaan metsiin kohdistuu erilaisia tavoitteita ja toiveita ympäristökriisin ehkäisystä lähimetsien elvyttämiseen. Voimme liittää metsään myös kielteisiä merkityksiä tai olla välinpitämättömiä sen suhteen.

Miksi metsäsuhteen tutkiminen on tärkeää?

Ihmisten suhde metsään ei ole pysyvä ja muuttumaton. Se elää elämänvaiheiden mukana ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivään yhteiskuntaan sekä sen arvoihin.

Metsäsuhteissa on myös paljon enemmän merkityksiä, kuin mitä pidämme soveliaana ilmaista. Monet metsäsuhteen merkityksistä ovat niin arkisia ja itsestään selviä, että emme aina edes tiedä tai osaa sanallistaa, mitä kaikkea metsät meille merkitsevät, ja mihin kaikkeen ne elämässämme liittyvät.

Merkitysten monimuotoisuus ja dynaamisuus tekee metsäsuhteiden tunnistamisesta ja ymmärtämisestä haasteellista. Enemmän tai vähemmän tietoiset yksilölliset ja yhteisölliset merkitykset vaikuttavat siihen, miten metsään asennoidumme: mitä arvostamme, minkä puolesta toimimme, mitä vastustamme. Metsäsuhteiden tutkimus etsii vastauksia näihin kysymyksiin.

Ihmistieteet avuksi

Ihmisen metsään liittämiä arvoja, intressejä, käyttäytymistä ja toimintaa tutkitaan niin kulttuurin-, historian-, politiikan- kuin konfliktintutkimuksen näkökulmista.

Vaikka tutkimuksissa ei välttämättä käytetä metsäsuhde-käsitettä, kyse on juuri sen kuvaamasta ihmisen ja metsän vuorovaikutteisesta suhteesta. Toisinaan vuorovaikutusta kuvataan luonto- ja ympäristösuhteen tai luontoyhteyden käsitteillä.

Metsäsuhde-käsitteen avulla voidaan tavoittaa ihmisen ja metsän vuorovaikutuksen erityispiirteitä, jotka voivat peittyä luonto- tai ympäristösuhdekäsitteiden yleisyyden alle. Erityispiirteisyyttä voi havainnollistaa ajattelemalla vaikkapa isä-, äiti- ja parisuhteita – kaikki ne ovat ihmissuhteita, mutta silti omanlaisiaan.

Metsäsuhteiden tutkimus on ensisijaisesti ihmistieteellistä eli humanistista, yhteiskuntatieteellistä ja käyttäytymistieteellistä tutkimusta.

Kiinnostuksen kohteena ei ole niinkään metsä ekosysteeminä, sen puuntuotanto, hiilensidonta tai muu metsään liittyvä luonnontieteellinen tieto vaan se, miten ihmiset kokevat, merkityksellistävät ja määrittävät metsää – tai millaisia ovat metsään liittyvät kulttuurit ja miten ne vaikuttavat meihin ja metsiin.

Metsäsuhdetutkimus kysyy esimerkiksi:

• mitä tarkoitamme metsällä,
• miten metsä liittyy identiteettiimme tai
• millaista metsään liittyvää valtaa tai kieltä yksilöt, yhteisöt ja instituutiot käyttävät metsäpäätöksenteossa.

Suomessa metsäsuhteisiin liittyvää tutkimusta tehdään aktiivisesti eri yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Hyvän ja varsin ajantasaisen käsityksen tutkimusteemoista saa vuonna 2022 julkaistusta tutkimusartikkelista Ihmistieteelliset näkökulmat ja rinnakkaiset tulevaisuuspolut – katsaus metsäsuhdetutkimuksen kenttään.

Mennyt vaikuttaa tulevaan

Yksilöiden ja yhteisöjen metsään liittämät merkitykset muuttuvat yhteiskuntien ja metsien muuttuessa. Esimerkiksi kaupungistuminen ja sosioekonomiset muutokset ovat lisänneet metsien aineettomia virkistys- ja hyvinvointiarvoja. Metsät saavat yhä enemmän merkitystä osana yksilöiden identiteettiä ja vapaa-aikaa.

Yksilöiden kokemukset ja merkityksenannot voivat edelleen vakiintua kulttuurisiksi arvoiksi, tavoiksi ja tunteiksi, joita välitetään sukupolvelta toiselle.

Yhteisöt merkityksellistävät metsiä eri tavoin. Esimerkiksi metsäammattikulttuurin ydinarvoja on metsän taloudellisen arvon vaaliminen metsää hoitamalla. Metsän muut arvot merkityksellistyvät suhteessa tähän arvoon.

Toisissa yhteisöissä metsän (uus)henkiset merkitykset lisääntyvät ja taloudelliset vähenevät. Posthumanistinen ajattelu kyseenalaistaa lajienvälisiä hierarkioita ja valta-asemia. Ihmistä ei nähdä enää yksiselitteisesti muita lajeja arvokkaampana.

Ympäristökriisien seurauksena kiinnostus alkuperäisyhteisöjen perinteiseen ekologiseen tietoon ja sen kestävyysvaikutuksiin lisääntyy.

Historiallisesti metsät on Suomessa voimakkaasti luonnonvaraistettu. Luonnonvarana metsä ei kuitenkaan ole vain pelkkä raaka-aine, vaan on merkityksellistynyt kansallisena omaisuutena, itsenäisyyden ja vapauden mahdollistajina.

Ympäristöliikehdinnän myötä metsän taloudellisen hyödyntämisen hegemoniaa on haastettu. Kansalaisyhteiskunta ilmaisee psykologista omistajuutta metsään ja kokee oikeutetuksi osallistua metsiin liittyvään päätöksentekoon. Ristiriitaiset metsädiskurssit ja myös kiistat erilaisten metsänkasvatusmenetelmien ja omistajuuksien tulkintojen välillä jatkuvat.

Nykymetsät ovat tulos edeltävien sukupolvien metsäsuhteista, ja nykysukupolvien metsäsuhteiden mukaisesti tuotetaan ne metsät, joissa tulevat sukupolvet elävät.

Metsästä metsäsuhteeseen

Tieto ja ymmärrys ovat tärkeitä niin metsiin liittyvissä arkisissa kohtaamisissa kuin laajemmin kansallisessa ja kansainvälisessä päätöksenteossa. Tieto metsäsuhteista lisää yhteiskunnallista, historiallista, poliittista, kulttuurista ja esteettistä ymmärrystä.

Metsään liitettyjen merkitysten sivuuttaminen voi aiheuttaa ja eskaloida konflikteja. Erityisesti tunteet ohjaavat yksilöitä ja yhteisöjä puolustamaan itselle tärkeitä asioita tai vastustamaan omia arvoja uhkaavia toimia.

Merkitysten tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää konfliktin ehkäisyä ja ratkaisua. Tunnelukutaidot, aito osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoprosesseissa ovat tutkitusti tapoja tukea yhdenvertaisempaa metsien määrittelyä ja käyttöä.

Niin metsien yhteiskunnallista merkitystä kuin ymmärrystä ihmisten merkityksenantoprosesseista on tärkeä opettaa monipuolisesti metsäalan koulutuksessa. Metsäntutkimuksen rinnalla tarvitsemme metsäsuhdetutkimusta. Kansallisiin strategioihin ja paneeleihin on oleellista saada myös metsään liittyvien ihmistieteiden asiantuntijoita.

Metsä on tärkeä luonnonvara, mutta metsällä on myös tärkeitä olemassaolon, identiteetin, turvan ja yhteisöllisyyden merkityksiä. Biotalous on yksi metsäkulttuurin muoto, ja sen rinnalla yhteiskunnassa vaikuttaa lukemattomia muita metsään liittyviä käytäntöjä ja perinteitä. Ne on tärkeä tunnistaa ja tunnustaa entistä kestävämmän tulevaisuuden tavoittelussa.

Tuulikki Halla
Projektitutkija
UNITE-lippulaiva, Itä-Suomen yliopisto

Kirjoitus on julkaistu alunperin MustRead Akatemia -verkkomediassa.