“Opettajia” ja “opiskelijoita” – roolit muutoksessa!

Vertaisopettaja- ja yhteisopetusmallit tuovat opiskelijat mukaan opetukseen ja murtavat perinteisiä ajatusmalleja opettajan ja opiskelijan tehtävistä.

Opiskelijat ovat keskeinen osa yliopistoyhteisöä. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tuore arviointiraportti Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen muistuttaa kuitenkin yhteisön jakautumisesta: opettajilla on tyypillisesti myönteisempi kuva opetuksen laadusta kuin opiskelijoilla, opettajat keskustelevat saamastaan palautteesta pääosin keskenään ja myös opiskelijat puhuvat opetuksesta lähinnä toisten opiskelijoiden kanssa.

Yliopistolaisilla voi olla myös opiskelijoiden osallisuutta kaventavia ajatusmalleja siitä, mitä “opettajan” ja “opiskelijan” kuuluu yliopistolla tehdä.

Esittelemme ja arvioimme kaksi toimintamallia, joissa perinteisiä rooleja on rikottu ja opiskelijat otettu mukaan opetukseen: matematiikan oppiaineen vertaisopettajamallin sekä oikeustieteiden yhteisopetusmallin.

Haluamme antaa kollegoille ideoita ja inspiraatiota opiskelijoiden osallistamiseen sekä johdolle vinkkejä siitä, miten tätä voitaisiin edistää. Toimintamalleja voi tietenkin olla lukemattomia erilaisia.

Vertaisopettamista matematiikassa

Vertaisopettajat ovat opiskelijoita, jotka opettavat toisia opiskelijoita. Matematiikan oppiaineessa he ohjaavat ensimmäisen vuoden opiskelijoita tehtävien tekemisessä ja kurssien aihepiirien ymmärtämisessä.

Vertaisopettajalta ei vaadita muuta kuin se, että hän on itse suorittanut ohjaamansa kurssin. Vertaisopettajan ei ole tarkoitus olla kaikkitietävä tietopankki tai tarjoilla opiskelijoille suoria vastauksia kysymyksiin. Sen sijaan hän opettaa opiskelutaitoja ja mallintaa, kuinka hiukan kokeneempi opiskelija lähtee ratkaisemaan ongelmaa. Vertaisopettajat työskentelevät pareittain, jolloin tarjolla on aina kollegan tuki.

Vertaisopettajat ohjaavat opiskelijoita avoimessa oppimistilassa. Ohjausta on tarjolla yhteensä noin kahdeksan tuntia viikossa, ja opiskelijat voivat viettää oppimistilassa niin paljon aikaa kuin haluavat. Näin huomioidaan erilaiset oppijat: joku saattaa tarvita paljon tukea ja toinen taas vain hiukan apua jonkin tehtävän kanssa.

Opetusympäristöllä on suuri merkitys vertaisopettajatoiminnalle. Avoin, oveton tila keskeisellä paikalla toimii paremmin kuin luokkahuone, jonne voi olla korkea kynnys tulla, ja johon muodostuu helposti hierarkkinen asetelma oppijan ja opettajan välille. Vertaisopettajat käyttävät huomioliivejä, jotta opiskelijoiden ei tarvitse miettiä, kuka tilassa on opettaja. Lisäksi liivi auttaa vertaisopettajaa siirtymään opiskelijan roolista opettajan rooliin.

Uuden opetusmallin kokeilua luokkatilassa, jossa henkilöt työskentelevät yhdessä ja opettajilla on huomioliivit.
Kuva: Varpu Heiskanen

Vertaisopettajien ohjaustoiminta on osa Oppijalähtöinen ohjaaminen -kurssia. Koska opettaminen ja erityisesti oppijalähtöisyys ovat monelle vertaisopettajalle uusia asioita, on tärkeä tukea heidän kehitystään jatkuvasti. Siksi vertaisopettajat osallistuvat kurssin puitteissa viikoittaisiin pedagogisiin tapaamisiin. Niissä käsitellään opettamisen lisäksi myös opetettavien kurssien asiasisältöjä.

Vertaisopettajat saavat toiminnasta opintopisteitä Oppijalähtöinen ohjaaminen -kurssin kautta. Kurssin suoritettuaan he voivat hakea tuntiopettajiksi. Tuntiopettajina toimivat vertaisopettajat siirtävät tietoa ja kokemustaan uusille vertaisopettajille ja heillä on vastuuta opetustyöstä.

Kansallinen vertaisopettajaverkosto tarjoaa avoimen opetusmateriaalin vertaisopettajien kouluttamiseen.

Yhteisopetusta oikeustieteissä

Oikeustieteiden laitoksen opetusavustaja toimi lukuvuonna 2022–2023 yhteisopettajana kahdella ensimmäisen vuoden opintojaksolla yhdessä vastuuopettajan kanssa. Opintojaksoista ensimmäinen ajoittui syys-marraskuulle ja toinen maalis-toukokuulle. Molemmat jaksot sisälsivät pakollisia työpajoja sekä yksilö- ja ryhmätehtäviä. Jälkimmäinen jakso edusti tutkivan oppimisen mallia.

Opetusavustaja ja vastuuopettaja suunnittelivat ja toteuttivat jaksot yhdessä alusta loppuun. Opetusavustaja oli suorittanut ne edellisenä lukuvuonna, joten hänellä oli niistä tuore opiskelijakokemus. Hän antoi tasavertaisen panoksen oppimistehtävien ja opetustilanteiden suunnitteluun. Suunnittelun lähtökohtana olivat edellisen lukuvuoden toteutukset sekä vastuuopettajan ja opetusavustajan näkemykset muutostarpeista. Opetusavustaja pystyi myös arvioimaan opetustilanteiden ja oppimistehtävien mielekkyyttä ja toimivuutta opiskelijoiden näkökulmasta. Hänen kädenjälkensä näkyi esimerkiksi tehtävien ohjeistusten ja jaksojen kokonaisprosessin selkeydessä, jaksojen yhteensovittamisessa opiskelijoiden muuhun ajankäyttöön sekä sisältöjen ja tehtävien vaativuuden mitoittamisessa.

Opetusavustaja osallistui myös kaikkiin työpajoihin yhteisopettajana. Työpajoissa hän muun muassa toteutti virittäytymis- ja orientaatiotyöskentelyjä, opetti tiettyjä teemoja ja osallistui opetuskeskusteluihin. Opetusta luonnehti ylipäätään vahva dialogisuus. Vaikka vastuuopettaja ja opetusavustaja sopivat etukäteen pääpiirteittäin työnjaostaan opetustilanteissa, käytännössä molemmat osallistuivat aktiivisesti opetuksen kaikkiin vaiheisiin. Lisäksi opetusavustaja ohjasi opiskelijoiden pienryhmätyöskentelyä työpajoissa ja sähköpostitse sekä antoi heille ohjausta tutkivan oppimisen eri vaiheissa.

Oikeustieteiden laitoksella on ollut vuosikausia lukuisia 50-prosenttisella työajalla työskenteleviä opetus- ja tutkimusavustajia, joten yhteisopetuksen edellyttämä työsuhdemalli oli valmiina. Toteutunut yhteisopetus ei kuitenkaan perustunut laitoksella etukäteen muodostettuun toimintamalliin vaan rakentui opiskelijan oman aktiivisuuden pohjalta. Opetusavustaja oli ensimmäisenä opintovuonnaan omaehtoisesti pyytänyt tukea oikeustieteen opiskeluun ja tarjonnut ideoitaan opetuksen kehittämiseen. Tämä oli luonteva peruste rekrytoida hänet opetusavustajaksi, jonka työn keskiössä on ensimmäisen vuoden opintojen kehittäminen. Samalla rekrytointi tarjosi vastuuopettajalle mahdollisuuden kehittää opintojaksojen toimintamallia tutkivan oppimisen suuntaan.

Hyödyt kaikille osapuolille

Opiskelijapalautteiden ja omien kokemustemme perusteella opiskelijoiden aktiivinen rooli opetuksessa on monin tavoin hyödyksi kaikille osapuolille.

Hyödyt opiskelijoille:

  • Opiskelijoiden on helppo lähestyä toisia opiskelijoita ja kysyä heiltä neuvoa.
  • Toinen opiskelija osaa pukea asiat opiskelijalle ymmärrettävämpään muotoon kuin kurssin vastuuopettaja.
  • Yhteisöllisyys vahvistuu ja kurssin ilmapiiri paranee.
  • Keskusteluissa opiskelijat oppivat tieteellistä kielenkäyttöä ja kommunikointia.

Hyödyt vertaisopettajalle ja opetusavustajalle:

  • Substanssiosaaminen, pedagoginen osaaminen ja viestintätaidot kehittyvät.
  • Integroituminen yliopistoyhteisöön.
  • Oman alan työkokemusta.

Hyödyt vastuuopettajalle:

  • Vastuuopettaja saa palautetta opiskelijoiden oppimisesta.
  • Opiskelijanäkökulma ja sen ottaminen huomioon tulevat vahvemmin osaksi opetustyön arkea.
  • Yhteistyö opiskelijoiden kanssa parantaa työhyvinvointia ja työn laatua.

Yhdessä tekeminen antaa intoa ja virtaa kaikille opetukseen osallistuville. Into ja työnilo puolestaan säteilevät edelleen opetuksen ja oppimisen laatuun. Uuden kokeileminen vaatii toki aluksi vaivaa, mutta uudet käytännöt myös vapauttavat vastuuopettajan aikaa muuhun työhön.

Jotta opiskelijoiden ja vastuuopettajien yhteistyöllä on jatkuvuutta, yliopiston kannattaa tukea sitä rahallisesti, ja sille tulee antaa myös vakaa sija opetussuunnitelmassa.

Aurora Fifield
Opetusavustaja
Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Sampo Mielityinen
Tuntiopettaja
Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Johanna Rämö
Yliopistonlehtori
Fysiikan ja matematiikan laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *