Mikromuovikohu on vasta muovihaasteiden jäävuoren huippu

Muoveja tuotetaan yhä enemmän ja käytetään niin monimuotoisesti, että niiden päätyminen ympäristöön on vääjäämätöntä. Mieltämme ovat järkyttäneet esimerkiksi kuvat valtameristä, joissa linnut ja nisäkkäät kuristuvat muoviroskaan tai uutiset Texasin kokoisesta Tyynen valtameren jätepyörteistä.

On arvioitu, että jo tällä hetkellä valtamerissä on 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa. Määrä vain kasvaa globaalisti muovin puutteellisen kierrätyksen ja muovituotteiden pilkkoutumisen johdosta. Autonrenkaat kuluvat, maalit hilseilevät, ja sade huuhtoo pienet mikromuovikappaleet lopulta järviin, meriin ja pohjamutiin vesieliöiden kiusaksi. Lopulta merissä on enemmän muovipartikkeleita kuin kaloja.

On vääjäämätöntä, että myös me ihmiset altistumme muoveille, mikromuoveille ja muovien lisäaineille mm. tekstiilien, pölyn ja ravinnon kautta. Pessimistisimmän arvion mukaan kehoomme päätyy jopa viisi grammaa muovia viikossa.

Mikromuoveista kudosvaurioita, tulehdusreaktioita, aineenvaihduntahäiriöitä, myrkkyjen kertymistä elimistöön…

Mikromuoveiksi nimitetään yleisesti alle viiden millimetrin kokoisia muovipartikkeleita. Ne voivat olla tarkoituksellisesti valmistettuja, ns. primäärisiä mikromuoveja kuten teollisuudessa tai kosmetiikassa käytetyt rakeet ja muovituotteiden valmistuksessa käytettävät granulat. Sekundäärisiä mikromuoveja puolestaan syntyy isojen muovikappaleiden pilkkoutumisen seurauksena.

Vaikka yksiselitteisiä todisteita mikromuovien terveyshaitoista ei ole, tutkijat ja globaalit järjestöt vaativat riskien välttämiseksi varovaisuusperiaatteen mukaisia toimia estää muovia päätymästä luontoon.

Vesiympäristössä mikromuovien on todettu vaikuttavan haitallisesti useisiin eri ravintoverkon tason eliöihin. Yksilötasolla mikromuovien päätyminen eliöiden elimistöön voi aiheuttaa kudosvaurioita sekä vähentää kasvua ja elinkykyä. Hormonihäirikkö-kemikaalit heikentävät lisääntymiskykyä, minkä vaikutukset voivat laajeta kokonaisiin eliöyhteisöihin.

Koe-eläintutkimusten ja solukokeiden perusteella mikromuovit voivat aiheuttaa tulehdusreaktioita, aineenvaihdunnan häiriöitä tai muita myrkytyksenkaltaisia vaikutuksia. Joidenkin muovien valmistuksessa käytettyjen kemiallisten yhdisteiden tiedetään olevan jopa elimistöön kertyviä myrkkyjä.

Nanomuovit pystyvät läpäisemään ihmiskehon puolustusmekanismeja

Ihmisten kokemista haittavaikutuksista ei ole toistaiseksi juurikaan tietoa. Pitkäkestoinen ja kumuloituva altistus ei kuitenkaan voi olla vaikuttamatta myös luomakunnan kruunuun.

Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Itä-Suomen yliopistossa selvittää muovien ja niistä liukenevien kemiallisten yhdisteiden vaikutusta suoliston mikrobeihin. Suolistobakteerien on todettu olevan yhteydessä myös aivojemme hyvinvointiin. Tuoreet tutkimustulokset solukokeilla vahvistavat epäilyjä tavallisten muovien aiheuttavan korkeilla pitoisuuksilla haitallisia vaikutuksia ihmissoluihin.

Muoveista peräisin olevien vaikutusten todentaminen hankaloituu edelleen puhuttaessa nanomuoveista. Viime vuonna julkaistu tutkimuksemme todistaa, että nanomuovit kulkeutuvat maaperästä kasveihin ja edelleen ravintoketjun eri tasojen eliöihin – siis mahdollisesti lopulta myös ihmisiin. Nanomuoveja on jo löydetty ihmisen verestä, eli niillä on kyky läpäistä ihmiskehon puolustusmekanismeja.

Tarvitaan asennemuutos ja kokonaisvaltainen tahtotila

Eurooppa on sitoutunut muovin käytön ja siitä aiheutuvien haittojen vähentämiseen. EU-tasolla on annettu direktiivejä mm. merien roskaantumisen ja kertakäyttöisten muovituotteiden rajoittamiseksi. Suomen kansallisen muovitiekartan merkittävimmät toimenpiteet ovat muovien käytön vähentäminen, uusien materiaalien kehittäminen muovin korvaamiseksi ja muovin kierrätyksen tehostaminen.

Säätelyyn vastaaminen vaatii kuitenkin merkittäviä asennemuutoksia yhteiskunnassa ja panostuksia teollisuudessa. Olemmeko tähän valmiita pelkästään mikromuovikohun takia. Luultavasti emme!

Niinkin hyödyllinen ja käyttökelpoinen materiaali kun muovi onkin, se voi osoittautua nyky-yhteiskunnan vitsaukseksi, mikäli haittojen torjumiseen ei satsata riittävästi. Kyseessä on sekä teknologinen, sosiaalinen että lainsäädännöllinenkin haaste, jonka ratkaisuun on löydettävä kokonaisvaltainen tahtotila, jonka keskiössä ovat niin yksittäiset ihmiset, julkishallinto kuin teollisetkin toimijat.

Ihminen on avainasemassa luonnon suojelemisessa muovihaitoilta

Vesistöihin päätyneen mikromuovien poistaminen on käytännössä mahdotonta. Siksi muovin päätyminen luontoon täytyy estää.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tuoreen raportin mukaan ihmisten toiminnalla on selkeä vaikutus muoviroskan määrään Suomen rannikkoalueilla. Roskaamisen vähentäminen onkin selkein yksittäisen ihmisen toiminto, jolla vaikutetaan lopulta myös mikromuovien määrään luonnossa.

Jätevedenpuhdistuslaitokset poistavat jopa 99 prosenttia kotitalouksissa ja teollisessa toiminnassa syntyvistä mikromuoveista kuten tekstiilikuiduista ja kosmetiikan mikromuoveista. SYKEn arvion mukaan tekstiilikuituja kuitenkin syntyy pyykinpesujen seurauksena pelkästään Suomessa noin 300 tonnia vuodessa. Puhdistusprosessin jälkeenkin tekstiilikuituja päätyy siis vesistöihin vuosittain noin kolme tuhatta kiloa. Tämä tarkoittaa miljardeja ja taas miljardeja muovikuituja kalojen syötäväksi.

Puhdistamolla talteen otetut mikromuovit ja kuidut päätyvät pääsääntöisesti lietteeseen, jota puolestaan käytetään peltojen lannoittamiseen. Jätevesien puhdistustehokkuutta ja lietteen jatkohyödyntämistä täytyy entisestään kehittää ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Hulevesien mukana kulkeutuvia mikromuoveja on vieläkin haasteellisempaa kontrolloida tai puhdistaa. Autonrenkaiden kulumisesta arvioidaan syntyvän Suomessa vuodessa noin kymmenen tuhatta tonnia mikromuovejarengaspölynä, joka lähtökohtaisesti kulkeutuu tuulen tai hule- ja sulamisvesien mukana suoraan luontoon.

Samaa reittiä pitkin luontoon kulkeutuvat mm. rapautuvat tiemerkinnät ja -maalit sekä maataloudessa käytettävät muovimateriaalit. Koska suurin osa hule- tai sulamisvesistä johdetaan Suomessa sellaisenaan vesistöihin, kaivataan kipeästi ratkaisuja hajakuormituksen hallintaan.

Tarvitaan uutta teknologiaa ja uusia ohjauskeinoja

Euroopan kemikaalivirasto ECHA on vastikään tehnyt Euroopan komissiolle ehdotuksen tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien käytön rajoittamiseksi.

Rajoitusten aiheuttamat toimenpiteet ja mikromuoviksi luokiteltavien materiaalityyppien määritelmä aiheuttaa kuitenkin teollisuudessa huolta. Yhtenä haasteena on mikromuovien monitorointiin tai estämiseen käytettävän teknologian puutteellisuus.

Ympäristöhaittojen näkökulmasta huolena taas on, että rajoitukset kohdentuvat vain tunnettuihin pistelähteisiin. Välittömästi ympäristöön kytköksissä olevaan hajakuormitukseen – kuten käytössä hilseilevät materiaalit – näillä rajoituksilla ei pystytä vaikuttamaan.

Kiertotalouden näkökulmasta kierrätyksen hyödyt toteutuvat vasta, kun talteen kerätty muovi on puhdistettu ja prosessoitu uusioraaka-aineeksi sekä edelleen hyödynnetty uusien tuotteiden valmistuksessa. Muovien kiertotalouden järjestäminen on kuitenkin taloudellisesti haasteellista. Siihen tarvitaan sekä uusia kestäviä teknologisia ratkaisuja että ohjauskeinoja uusiomateriaalien käytön lisäämiseksi.

Arto Koistinen
Tutkimusinfrastruktuurijohtaja
Itä-Suomen yliopisto

Arto Koistinen johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta mikromuovien haitallisten vaikutusten selvittämiseksi.

Artikkeli on julkaistu alun perin MustRead Akatemia -verkkopalvelussa.