Ulkoleikit lisäävät fyysistä aktiivisuutta – vai lisäävätkö?

Liikunta on iloinen asia – ainakin lapsilta itseltään kysyttäessä, sillä tutkimukset ovat osoittaneet, että liikkuminen ja liikunta on monille lapsille mieluisinta puuhaa sekä vapaa-ajalla että varhaiskasvatuksessa (Lapsibarometri 2018; Ward 2018). Voisi siis ajatella, että lapset ovat jatkuvasti liikkeessä eli fyysisesti aktiivisia. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että käytännössä osa lapsista viettää lähes koko varhaiskasvatuspäivän fyysisesti passiivisten toimintojen parissa (Soini 2015). Iso osa opetuksesta ja muusta lapsille suunnatusta toiminnasta tapahtuu sisätiloissa ja lasten mahdollisuudet viettää aikaansa ulkona liikkuen vähenevät (Muuronen 2016).

Lasten ajan käytöstä kilpailevat muutenkin hyvin monet asiat, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että varhaiskasvatuspäivän aikana lapset viettävät terveytensä kannalta ylipitkiä aikoja paikallaan ja reippaan fyysisen aktiivisuus osuus jää hälyttävän alhaiseksi (Kyhälä, Reunamo & Ruismäki 2018; Määttä, Konttinen, Lehto, Haukkala, Erkkola & Roos 2019). Lisäksi tuoreet tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatusyksiköiden liikuntaolosuhteet, kuten ulkoleikkialueet, välineistön ja luonnon elementtien saatavuus vaihtelevat huomattavasti yksiköiden välillä, vaikka ne ovat lasten liikkumisen ja motoristen taitojen kehittymisen ympäristöjä (Kämppi, Inkinen, Turunen & Laine 2020; Sääkslahti, Niemistö, Nevalainen, Laukkanen, Korhonen & Juutinen-Finni 2019).

Tämä asettaa lapset eri varhaiskasvatusyksiköissä liikkumisen olosuhteiden näkökulmasta eriarvioiseen asemaan.

Kuva1. Suositeltava fyysinen aktiivisuus koostuu päivän mittaan kuormittavuudeltaan erilaisista arjen touhuista. Lähde: Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016: 21.

 

Lisää liikettä leikkien!

Varhaisvuosien kehityksen vaiheessa lapsen luontainen fyysinen aktiivisuus ilmenee lapsen leikkiessä, ja siksi tutkijoiden mukaan nuorten, varhaiskasvatusikäisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta puhuttaessa, onkin sopivampaa käyttää käsitettä leikki (Burdette & Whitaker 2005; Timmons, Naylor & Pfeiffer 2007; Pellegrini & Smith 1998). Nina Heiskanen ja Samuli Ranta kirjoittivat osuvasti leikkiä käsittelevässä blogitekstissään, että lasten tapa tutustua ympäröivään maailmaan, toteutuu leikkiessä (Ranta & Heiskanen 2020). Leikki luo oivallisen lähikehityksen vyöhykkeen (Vygotski 1987), jossa uuden oppiminen tapahtuu ikään kuin huomaamatta. Ulkoympäristön voidaan ajatella ikään kuin rikastuttavan tätä vyöhykettä, sillä ulkona on usein sisätiloja enemmän tilaa ja vapautta liikkua sekä erilaisia ja vaihtelevia toimintamahdollisuuksia leikkeihin. Tämän voidaan ajatella ruokkivan lapsen luovuutta ja voimistavan oppimista (Sääkslahti ym. 2019).

Leikkiminen ja liikkuminen ovat välttämättömiä lasten terveelle kasvulle ja kehitykselle (Malina 2014). Varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaan varhaiskasvatuksen tulisikin tukea lapsen oppimisen edellytyksiä toteuttamalla leikkiin ja liikkumiseen perustuvaa monipuolista pedagogiikkaa sekä varmistaa oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen ympäristö. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten (2016) tehtävänä on omalta osaltaan luoda edellytyksiä lain määräämien asioiden toteutumiselle yhteiskunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Suositusten mukaan jokaisen lapsen tulisi saada liikkua päivittäin kolme tuntia monipuolisesti erilaisissa ympäristöissä sisällä ja ulkona sekä kaikkina vuodenaikoina.

Kasvattajat ja tutkijat Suomessa ja eri puolilla maailmaa yrittävät jatkuvasti löytää pysyviä keinoja lasten päivittäisen liikunnan lisäämiseksi ja fyysisesti passiivisesta toiminnan vähentämiseksi (Jones, Sousa-Sá, Peden, & Okely 2019; Mehtälä, Sääkslahti, Inkinen & Poskiparta 2014). Ulkona leikkimisen ja liikkumisen tutkimus on ollut viime aikoina tutkijoiden kasvavan mielenkiinnon kohteena, sillä se on osoittautunut lupaavaksi keinoksi paitsi lisätä lasten päivittäistä fyysisen aktiivisuuden määrää, myös tukea lapsen terveyttä ja kokonaisvaltaista kehitystä sekä oppimista (Tremblay, Gray, Babcock, Barnes, Bradstreet, Carr, Chabot, Tremblay … 2015).

Kuva3. Kuvituskuva, Pixabay.

Ulkoympäristöissä leikkimisen on muun muassa osoitettu olevan yhteydessä parempiin motorisiin perustataitoihin (Niemistö, Finni, Haapala, Cantell, Korhonen & Sääkslahti 2019), kognitiivisiin ja sosio-emotionaalisiin taitoihin (Hinkley, Brown, Carson, & Teychenne 2018; Zamani 2016) sekä psyykkiseen hyvinvointiin (McCurdy, Winterbottom, Mehta & Roberts 2010). Esimerkiksi Kanadassa kansallinen terveysviranomainen on hiljattain antanut lausunnon lasten ulkona ja luonnossa leikkimisen tukemiseksi, koska tutkimuksissa on huomattu, että sillä on runsaasti suotuisia vaikutuksia lapsen terveydelle, hyvinvoinnille ja kehitykselle (Tremblay ym. 2015).

 

Reipasta fyysistä aktiivisuutta vain muutamia minuutteja – riittääkö se?

Teimme kollegoideni kanssa taannoin lasten ulkoleikkien fyysisestä aktiivisuudesta tutkimuksen (Iivonen, Niemistö & Sääkslahti 2019). Havainnoimme lasten omaehtoista ulkoleikkiä erään päiväkodin pihalla kaikkina vuodenaikoina ja selvitimme, missä määrin lasten leikki sisälsi erilaisia fyysisiä aktiviteetteja ja passiivisia toimintoja. Lisäksi tarkastelimme yksilöiden välisiä eroja sekä muutoksia, joita lapsen ulkoleikin fyysisessä aktiivisuudessa ja passiivisessa toiminnassa tapahtuu eri vuodenaikoina. Keräsimme tutkimusaineistomme videoimalla 12 lasta yksitellen noin tunnin ajan päiväkodin pihalla omaehtoisen leikin aikana aamuisin jokaisena neljänä vuodenaikana.

Tuloksemme osoittivat, että lapset käyttivät kaikkina vuodenaikoina suuriman osan ulkoleikkiajastaan kevyisiin aktiviteetteihin ja peleihin, kuten hiekkalaatikkoleikit, välineiden käsittely pelkästään käsillä sekä vähäinen liikuskelu. Lasten fyysisesti reippaiden ja kuormittavien aktiviteettien sekä pelien osuus oli kaikkina vuodenaikoina pieni. Reippaita aktiviteetteja olivat esimerkiksi talvella kamppailu- ja painileikit lumessa sekä kesällä pallopelit. Yhtäjaksoiseen kävelemiseen, juoksemiseen ja keinumiseen käytetty aika oli kaikkina vuodenaikoina lähes olematon, lukuun ottamatta kesää, jolloin keinumisen osuus nousi seitsemään prosenttiin. Tätä tulosta selitti se, että kaksi lasta keinuivat kesällä yhtäjaksoisesti yli 10 minuuttia.

Tutkimuksessamme havaitsimme myös lasten fyysisen ja motorisen kehityksen näkökulmasta epäsuotuisan tuloksen, sillä lapset käyttivät ulkoleikkiajastaan 22–25 % passiivisiin toimintoihin eli makaamiseen, istumiseen ja seisomiseen paikallaan ilman havaittavaa karkeamotorista liikkumista. Käytännössä tutkimuksemme tulokset tarkoittivat kutakuinkin sitä, että yhden tunnin ulkoleikistä noin 13–15 minuuttia kului paikallaan oloon, 2–5 minuuttia fyysisesti reippaisiin ja kuormittaviin aktiviteetteihin ja loppuaika fyysisesti kevyisiin aktiviteetteihin, paitsi kesällä, jolloin keinumista on enemmän kuin muina vuodenaikoina. Yksilöiden välisten erojen tarkastelu paljasti mielenkiintoisia tuloksia. Huomasimme nimittäin, että jotkut lapset saattoivat viettää koko ulkoleikkiajan kaikkina vuodenaikoina lähes tyystin paikallaan istuen, kun taas toiset lapset viihtyivät tasaisesti enemmän fyysisesti reippaiden ja kuormittavien aktiviteettien parissa. (Iivonen ym. 2019.)

 

Vapaat tilat, välineet ja luonnonelementit houkuttavat liikkeelle

Edellä kuvatun tutkimuksen aineistoa analysoidessaan, kokenut tutkija pystyi havaitsemaan, että ulkoleikkialueen fyysisillä ympäristötekijöillä oli merkitystä lasten liikkumisen ja liikkumattomuuden kannalta. Tämän ilmiön ovat osoittaneet myös useat kansainväliset tutkimukset (Truelove, Bruijns, Vanderloo, O’Brien, Johnson & Tucker 2018). Vapaat tilat pihalla, näyttivät vuodenajasta riippumatta olevan fyysistä aktiivisuutta ja lisäävä ympäristö, sillä esimerkiksi paikasta toiseen siirryttäessä, suurempi vapaa tila mahdollisti sen, että lapsen kuljettava matka oli pidempi ja liikkumisen saattoi tehdä mutkittelevasti, vaihtelevasti ja eri tasoissa.

Toinen aktiivisuutta lisäävä tekijä näytti olevan välineistön saatavuus ja monipuolisuus. Esimerkiksi talvella kolat ja lumilapiot, jotka olivat helposti saatavilla, houkuttivat jotkut lapset muokkaamaan lunta siten, että liikkuminen oli ajoittain fyysisesti kuormittavaakin. Toisaalta huomasimme myös, että luonnonelementit sinällään, ilman ihmisen valmistamia välineitä, saattoivat rohkaista liikkeelle. Esimerkiksi talvella auraamaton piha, johon lumi oli kasautunut epäsäännöllisesti, houkutti möyrimään ja tekemään kuvioita, kun taas syksyllä ja keväällä sadevesi saattoi muokata hiekasta tiiviimpää, jolloin sitä pystyi muovaamaan ja kaivamaan koko kehon voimaa hyödyntäen.

Kuva2. Koostettu julkaisun (Iivonen, Niemistö & Sääkslahti 2019) pohjalta.

Myös kansainväliset ja suuremmilla otoskoilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ulkoleikin fyysisillä ympäristötekijöillä on merkitsevä yhteys lasten fyysiseen ja motoriseen aktiivisuuteen. Erityisesti pihan vapaat tilat, välineet, kuten pallot ja pyörälliset kulkupelit sekä luonnonelementit, kuten kasvusto ja vaihtelevat pinnanmuodot ovat merkityksellisiä fyysisiä ympäristöjä (Fjørtoft 2001; Soini 2015; Sääkslahti ym. 2019; Truelove ym. 2018). Tällaiset ulkoympäristöjemme liikkumisen paikat kannattaisi huomata ja hyödyntää nykyistä paremmin, jotta kaikilla lapsilla olisi paremmat mahdollisuudet fyysisesti aktiiviseen ulkona leikkimiseen kaikkina vuodenaikoina. Se on lasten oikeus (YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista). Nimittäin YK:n lapsen oikeuksien sopimusta valmistelava komitea on antanut lausunnon lasten leikkiin ja liikkumiseen liittyen (CRC/C/GC/17. General Comment No. 17 (2013)): lapsille suunnatun kasvatuksen tulee tukea lasta kehittämään fyysisiä kykyjään.

Leikki tuottaa lapsille iloa ja leikin ilon kautta on mahdollista lisätä myös lasten motivaatiota ja fyysistä aktiivisuutta. YK:n yleiskommentissa korostetaan turvallista ja lapsille sopivaa leikki- ja toimintaympäristöä, mutta toisaalta ympäristön tulee myös houkuttaa lasta leikkimään. Liiallinen turvallisuuden tavoittelu ja korostaminen eivät saisi estää lasta leikkimästä ja kokeilemasta myös omia fyysisiä rajojaan. Tämä tulisi muistaa esimerkiksi silloin, kun päiväkodissa pohditaan sitä, sallitaanko lasten fyysisesti aktiiviset kamppailuleikit. Komitea on myös esittänyt huolensa siitä, että lapset menettävät yhteyttään luontoon ja ulkoiluun.

Kuva4. Kuvituskuva, Pixabay.

 

Aikuiset mahdollistavat lasten liikkumisen

Hiljattain julkaistu valtakunnallinen Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelma antaa varhaiskasvatuksen opettajalle käytännön työvälineitä lasten liikkumisen lisäämiseen sekä oman työn kehittämiseen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) sekä Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten pohjalta. Ohjelma muun muassa tarjoaa konkreettisia askelmerkkejä fyysisesti aktiivisen oppimisympäristön sekä toimintakulttuurin luomiseen varhaisyksiköissä. Ohjelma on saavuttanut suosiota, sillä siihen on ilmoittautunut mukaan yli 2000 yksikköä eri puolilta Suomea. Keskeisimpänä tavoitteena Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelmassa on mahdollistaa jokaiselle lapselle päivittäinen mahdollisuus liikkumiseen ja liikkumisen iloon siten, että varhaiskasvatus mahdollistaa lapsen liikkumisen vähintään kaksi tuntia päivässä, mikä kattaa 2/3 varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksesta. (Liikkuva varhaiskasvatus 2020.)

Lasten liikkuminen on aikuisten asia. Välillä lasten liikkumista rajoitetaan huomaamatta. Jokaisen varhaiskasvatuksen opettajan tuleekin tarkastella kriittisesti omaa toimintaa ja varmistaa, että lapset saavat toteuttaa päivittäin riittävästi oikeuttaan fyysiseen aktiivisuuteen.

 

Lähteet:

Burdette, H.L. & Whitaker, R.C. (2005). Resurrecting free play in young children: Looking beyond.

Fitness and fatness to attention, affiliation, and affect. Archives of Pediatric Adolescent Medicine 59, 46–50.

Committee on the Rights of the Child. General comment No. 17 (2013). On the right of the child to rest, leisure, play, recreational activities, cultural life and the arts.

Department of Sport Sciences (2006). General Observation Software. University of Jyväskylä: Department of Sport Sciences.

Fjortoft, I. (2001). The natural environment as a playground for children: The impact of outdoor play activities in pre-primary school children. Early Childhood Education Journal, 29, 111–117.

Hinkley, T., Brown, H., Carson, V., & Teychenne, M. (2018). Cross sectional associations of screen time and outdoor play with social skills in preschool children. PloS one, 13(4), e0193700.

Iivonen, S., Niemistö, D., Sääkslahti, A. (2019). Children’s Types of Physical Activity and Sedentary Behaviour in Day Care Environment during Outdoor Play over the Course of Four Seasons in Finland. In Antala, Branislav; Demirhan, Giyasettin; Carraro, Attilio; Oktar, Attilio; Oz, Hakan; Kaplánová, Adriana (Eds.) Physical Education in Early Childhood Education and Care : Researches – Best practices – Situation. Bratislava: Slovenská vedecká spoločnosť pre telesnú výchovu a šport, 109-122.

Jones, R.A., Sousa-Sá, E., Peden, M., & Okely, A.D. (2019). Childcare physical activity interventions: a discussion of similarities and differences and trends, issues, and recommendations. International Journal of Environmental Research & Public Health 16, 4836.

Kyhälä, A., Reunamo, J., & Ruismäki, H. (2018). Preschool children are more physically active and less sedentary on weekdays compared with weekends. Journal of Early Childhood Education Research 7(1), 100–126.

Kämppi, K., Inkinen, V., Turunen, M., & Laine, K. 2020. Varhaiskasvatuksen liikkumisolosuhteet – millä mallilla? Liikunta & Tiede 57(2), 14–17.

Lapsibarometri 2018. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2018:4.

Malina, R.M. (2014). Top 10 research questions related to growth and maturation of relevance to physical activity, performance, and fitness. Research Quarterly for Exercise and Sport 85, 157–173.

McCurdy, L.E, Winterbottom, K.E., Mehta, S.S., & Roberts, J.R. (2010). Using nature and outdoor activity to improve children’s health. Current Problems in Pediatric and Adolescent Health Care 40(6), 152.

Mehtälä, M.A.K., Sääkslahti, A.K., Inkinen, M.E. & Poskiparta, M.E.H. (2014). A socio-ecological approach to physical activity interventions in childcare: a systematic review. International Journal of Behavioral Nutrition & Physical Activity 11, 22.

Muuronen, K. (2016). Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimus Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten perustana. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22, 7–11.

Määttä, S., Konttinen, H., Lehto, R., Haukkala, A., Erkkola, M. & Roos, E. (2019). Preschool environmental factors, parental socioeconomic status, and children’s sedentary time: an examination of cross-level interactions. International Journal of Environmental Research & Public Health 16, 46.

Niemistö, D., Finni, T., Haapala, E.A, Cantell, M., Korhonen, E., & Sääkslahti, A. (2019). Environmental correlates of motor competence in children -The Skilled Kids Study. International Journal of Environmental Research and Public Health 16, 11.

Pellegrini, A.D., & Smith, P.K. (1998). Physical activity play: The nature and function of a neglected aspect of play. Child Development, 69(3), 577–98.

Ranta. S. & Heiskanen, N.2020. Ootteko te vain leikkineet täällä? Parasta aikaa varhaiskasvatuksessa blogi. Saatavilla osoitteessa https://blogs.uef.fi/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa/?m=202005 (viitattu 10.8.2020)

Soini, A. 2015. Always on the move? Measured physical activity of 3-year-old preschool children. Studies in Sports, Physical Education and Health, 216.

Sääkslahti, A., Niemistö, D., Nevalainen, K., Laukkanen, A., Korhonen, E. & Juutinen-Finni, T. (2019). Päiväkotien liikuntaolosuhteiden yhteys lasten motorisiin taitoihin. Liikunta & Tiede 56(2-3), 77-83.

Timmons, B.W., Naylor, P.J., & Pfeiffer, K.A. (2007). Physical activity for preschool children—how much and how? Applied Physiology, Nutrition and Metabolism, 32, S122-S134.

Tremblay, M. S., Gray, C., Babcock, S., Barnes, J., Bradstreet, C. C., Carr, D., Chabot, G., Choquette, L., Chorney, D., Collyer, C., Devane, S., Herrington, S., Janson, K., Janssen, I., Larouche, R., LeBlanc, C., Pickett, W., Power, M., Sandseter, E. B. H., Simon, B., & Brussoni, M. (2015). Position statement on active outdoor play. International Journal of Environmental Research and Public Health, 12(6), 6475-6505.

Truelove, S., Bruijns, B.A., Vanderloo, L.M., O’Brien, K.T., Johnson, A.M & Tucker, P. (2018). Physical activity and sedentary time during outdoor play sessions: a systematic review and meta-analysis. Preventive Medicine 108, 74-85.

Varhaiskasvatuslaki 540/2018

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:21

Vygotsky, L. 1987. Thinking and speech. Teoksessa R. Rieber & A. Carlton (toim.) The collected works of L.S. Vygotsky. Vol. 1 Problems of general psychology. New York: Plenum Press, 39–285.

Ward, K. (2018). What’s in a dream? Natural elements, risk and loose parts in children’s dream playspace drawings. Australian Journal of Early Childhood 43, 34–42.

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060/19910060_2 (viitattu 11.8.2020)

Zamani, Z. (2016). The woods is a more free space for children to be creative; their imagination kind of sparks out there: exploring young children’s cognitive play opportunities in natural, manufactured and mixed outdoor preschool zones. Journal of Adventure Education and Outdoor Learning 16, 1–18.

 

Susanna Iivonen, LitT

Yliopistonlehtori (liikuntakasvatus), UEF
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.